Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.
01.09.2019 |
Minun siis pitäisi hyväksyä hänen ja tämän uuden naisen tiivis ystävyys, sillä nykyään kuulemma monilla miehillä on naispuolisia ystäviä vaimon lisäksi ja tämän pitäisi olla kaikille osapuolille ok. Jokainen saa tottakai valita ystävänsä, olenko julma jos kiellän häneltä tämän uuden ystävän...
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin mahdollisesti se ystävyyskuvion nainen voi haluta olla pelkkä ystävä miehesi kanssa. Naisille se on ihan luontevaa.
Sen sijaan en ole koskaan tavannut miestä, joka haluaisi olla ystävänaisen kanssa vain ystävä.
On myös miehille ihan luontevaa.
Mun kokemusten mukaan ei. Mä luulin opiskeluaikana, että mulla oli useita miespuolisia kavereita/tuttavia. Juttelin heidän kanssaan usein ym. Tyyppi toisensa jälkeen alkoi kutsua syömään, elokuviin kahville tms. Jopa ne, joiden muutkin miehet olivat vakuuttaneet olevan selviä homoja. Ihan ensin en tajunnut mistä on kyse koska osan olin tuntenut vuosia. Lopputulos joka ikisen kanssa oli välit poikki kiusallisen "torjunnan" tms. vuoksi. Osalla asia vielä kääntyi niin päin että vaikka he olivat olleet aloitteellisia, minä ihmetellyt esim varatun opintoihin liittyviä kolme kertaa päivässä puheluita niin lopulta tämä varattukin alkoi käyttäytyä kuin minä olisin häntä ollut iskemässä. Nyt olen sitten jo äiti-ihminen eikä miespuolisista kavereista ole tietoakaan. Ei se tässä vaiheessa toisaalta enää haittaakaan, ensin vähän harmitti.
Tämä. Kukaan mies ei halua viettää naisen kanssa aikaa ilman jotain taka-ajastusta. Olemme pääosin niin erilaisia Voi tietysti olla, että jotkut haluaa yhteyksiä naisen kautta hänen kavereihinsa tai jotain muuta.
mies51v
Kukaan mies! Kukaan nainen! Minä tiedä! Minä olen MIES! Puhu nyt vaan omasta puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö parisuhteen idea ole se, että ollaan vapaaehtoisesti yhdessä kokska halutaan olla. Eikö kuitenkin ole ihan ok viettää myös muiden ihmisten kanssa aikaa? Mulla rehellisesti sanottuna sekoaisi päänuppi jos joutuisin viettämään kaiken aikani pelkästään mieheni seurassa, vaikka hänen kanssaan olenkin valinnut ihan vapaaehtoisesti olevani parisuhteessa. Kyllä mulla on tarve olla tekemisissä muidenkin ihmisten kanssa, niin naisten kuin miestenkin. Mun mielestä on virkistävää ja mukavaa jutella tai tehdä jotain muidenkin ihmisten kanssa.
Mulla taas sekoaa nuppi jos olen kauheasti ihmisten kanssa tekemisissä. Tuo mies pääsääntöisesti riittäisi jos asuisimme erakkona erämaassa, mutta kun emme asu, on hänkin välillä liikaa. Olisi kauheaa jos hänellä ei olisi kavereita keiden kanssa olla silloin, kun minä haluan olla yksin. Hän kun on kovin sosiaalinen ja kaipaa valtavasti seuraa, minä taas olen aivan kuollut jo siitä, kun pitää olla työpäivä työkavereiden seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Tämä on ihan yleinen kuvio! Varsinkin, jos ollaan humalassa. Minulle kävi nykyisen mieheni kanssa vähän samalla tavalla, kun ensimmäisiä kertoja näin mieheni kaveriporukkaa. Yksi porukan naisista änkesi mieheni syliin ja minä kyllä sanoin, etten pidä tuosta ja nainen aika myrkkyä nielleen näköisenä poistui ja tuhahti jotain "ollaan vaan kavereita". Ihan sama, olkaa kavereita, mutta ei minun eteeni tarvitse tulla hinkkaamaan. Mieheni ymmärsi asian eikä mitään tällaista ole enää tapahtunut ja tuo nainen tuli pyytämään minulta jälkeen päin anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö parisuhteen idea ole se, että ollaan vapaaehtoisesti yhdessä kokska halutaan olla. Eikö kuitenkin ole ihan ok viettää myös muiden ihmisten kanssa aikaa? Mulla rehellisesti sanottuna sekoaisi päänuppi jos joutuisin viettämään kaiken aikani pelkästään mieheni seurassa, vaikka hänen kanssaan olenkin valinnut ihan vapaaehtoisesti olevani parisuhteessa. Kyllä mulla on tarve olla tekemisissä muidenkin ihmisten kanssa, niin naisten kuin miestenkin. Mun mielestä on virkistävää ja mukavaa jutella tai tehdä jotain muidenkin ihmisten kanssa.
Mutta sinä et varmaan etsi uutta parasta ystävää jostain. Sulle varmaan riittää ne mieskaverit, jotka sinulla on aina ollut. Eihän tuollainen ketään haittaa. Minun vaimoni käy mieskaveriensa kanssa bissellä ja vaihtamassa kuulumisia. He ovat tunteneet paljon ennen minua ja en kiellä todellakaan kavereita/ystäviä. Enkä ole mustasukkanen mitenkään. Mutta jos vaimoni ilmottaisi, että joo mulla on nyt uus paras ystävä, jonka tapasin jossain. Sitten alkaa pyörimään sen kanssa lähes kaiken ajan. Niin kyllä mä sanoisin siitä, että miks sulla on yhtäkkiä tällainen uusi tyyppi ja vietät aikasi hänen kanssaan.
Ihan aidosti ihmiset näkee frendejään 1-3kertaa kuukaudessa jos sitäkään. Niin yhtäkkiä ei aleta pyörimään uuden kanssa koko aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Tämä on ihan yleinen kuvio! Varsinkin, jos ollaan humalassa. Minulle kävi nykyisen mieheni kanssa vähän samalla tavalla, kun ensimmäisiä kertoja näin mieheni kaveriporukkaa. Yksi porukan naisista änkesi mieheni syliin ja minä kyllä sanoin, etten pidä tuosta ja nainen aika myrkkyä nielleen näköisenä poistui ja tuhahti jotain "ollaan vaan kavereita". Ihan sama, olkaa kavereita, mutta ei minun eteeni tarvitse tulla hinkkaamaan. Mieheni ymmärsi asian eikä mitään tällaista ole enää tapahtunut ja tuo nainen tuli pyytämään minulta jälkeen päin anteeksi.
Niin, näin käyttäytyy ihmiset, jotka oikeasti arvostaa sitä ystävyyttä. Ymmärtävät toiminneensa tollosti, pyytävät anteeksi ja parantavat tapojansa.
Aina kun joku kaveriporukasta alkaa seurustelemaan vakavammin, porukan dynamiikka muuttuu. Joskus joudutaan säätämään vanhaa läppää ja käytöstä. Tässä selvästi arvostettiin miehesi ystävyyttä ja sen vuoksi parisuhdetta sinuun. Ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin mahdollisesti se ystävyyskuvion nainen voi haluta olla pelkkä ystävä miehesi kanssa. Naisille se on ihan luontevaa.
Sen sijaan en ole koskaan tavannut miestä, joka haluaisi olla ystävänaisen kanssa vain ystävä.
On myös miehille ihan luontevaa.
Mun kokemusten mukaan ei. Mä luulin opiskeluaikana, että mulla oli useita miespuolisia kavereita/tuttavia. Juttelin heidän kanssaan usein ym. Tyyppi toisensa jälkeen alkoi kutsua syömään, elokuviin kahville tms. Jopa ne, joiden muutkin miehet olivat vakuuttaneet olevan selviä homoja. Ihan ensin en tajunnut mistä on kyse koska osan olin tuntenut vuosia. Lopputulos joka ikisen kanssa oli välit poikki kiusallisen "torjunnan" tms. vuoksi. Osalla asia vielä kääntyi niin päin että vaikka he olivat olleet aloitteellisia, minä ihmetellyt esim varatun opintoihin liittyviä kolme kertaa päivässä puheluita niin lopulta tämä varattukin alkoi käyttäytyä kuin minä olisin häntä ollut iskemässä. Nyt olen sitten jo äiti-ihminen eikä miespuolisista kavereista ole tietoakaan. Ei se tässä vaiheessa toisaalta enää haittaakaan, ensin vähän harmitti.
Tämä. Kukaan mies ei halua viettää naisen kanssa aikaa ilman jotain taka-ajastusta. Olemme pääosin niin erilaisia Voi tietysti olla, että jotkut haluaa yhteyksiä naisen kautta hänen kavereihinsa tai jotain muuta.
mies51v
Kukaan mies! Kukaan nainen! Minä tiedä! Minä olen MIES! Puhu nyt vaan omasta puolestasi.
Kyllä löytyy..löytyy miehiä jotka nauttivat runoista, mutta valtaosa miehistä ei. Rekka"les bon" kanssa voi olla ystävyyssuhde, mutta muiden kanssa en usko. Tämä on 4 miehen mielipide töistä. Kysely tehty..
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö parisuhteen idea ole se, että ollaan vapaaehtoisesti yhdessä kokska halutaan olla. Eikö kuitenkin ole ihan ok viettää myös muiden ihmisten kanssa aikaa? Mulla rehellisesti sanottuna sekoaisi päänuppi jos joutuisin viettämään kaiken aikani pelkästään mieheni seurassa, vaikka hänen kanssaan olenkin valinnut ihan vapaaehtoisesti olevani parisuhteessa. Kyllä mulla on tarve olla tekemisissä muidenkin ihmisten kanssa, niin naisten kuin miestenkin. Mun mielestä on virkistävää ja mukavaa jutella tai tehdä jotain muidenkin ihmisten kanssa.
Mutta sinä et varmaan etsi uutta parasta ystävää jostain. Sulle varmaan riittää ne mieskaverit, jotka sinulla on aina ollut. Eihän tuollainen ketään haittaa. Minun vaimoni käy mieskaveriensa kanssa bissellä ja vaihtamassa kuulumisia. He ovat tunteneet paljon ennen minua ja en kiellä todellakaan kavereita/ystäviä. Enkä ole mustasukkanen mitenkään. Mutta jos vaimoni ilmottaisi, että joo mulla on nyt uus paras ystävä, jonka tapasin jossain. Sitten alkaa pyörimään sen kanssa lähes kaiken ajan. Niin kyllä mä sanoisin siitä, että miks sulla on yhtäkkiä tällainen uusi tyyppi ja vietät aikasi hänen kanssaan.
Ihan aidosti ihmiset näkee frendejään 1-3kertaa kuukaudessa jos sitäkään. Niin yhtäkkiä ei aleta pyörimään uuden kanssa koko aika.
Olen samaa mieltä tuosta aikajanasta sikäli, että tosiaankaan en minä vanhojenkaan ystävien kanssa koko ajan luuhaa. Mutta uusia ystäviä on kyllä ilmaantunut ja onhan uudessa ystävyydessä vire, jota vanhoissa ei ole, uudet ei ole kuullut mun kaikkia hyviä juttuja kuten vanhat on moneen kertaan:-) eli sen vuoksi viestittely tms voi olla vähän intensiivisempää. Eihän sitä toiseen tutustu, ellei siihen tutustu!
Mutta kyllähän sen nyt näkee, koska toinen on vain innoissaan uudesta, hyvästä tyypistä ja koska siinä voi olla jotain muutakin. Itselleni (ja oletan, että miehellekin) raja menee juuri siinä, mahtuuko omat puolisot mukaan. Meillä ainakin on useinkin tapana, että tavataan ensin omia kavereita esim. syömään mennen ja puolisot liittyvät jossakin vaiheessa seuraan. On annettu ensin tilaa jauhaa työ- tai harrastusasiaa tai mikä se ehkä onkin, joka yhdistää kaveriin ja jota omat puolisot ei vaan ehkä niin kiinnostu tai jaksa. Jos taas mitään tälläistä ekstraa ei ole, aika äkkiä mun uusista kavereista on tullut myös puolison uusia kavereita, jos muutoin heillä synkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskelin ketjua ja pakko sanoa että mulla ei ole mitään vastaan niitä miehen muutamaa naispuolista kaveria kohtaan. Fiksuja ovat ja mulle aina kivoja juttua on riittänyt.
Mutta ne miehen miespuoliset kaverit, etenkin sinkut! Ilmestyvät perjantaina taksilla pihaan, saapastelevat taloon ja juovat ja syövät kyselemättä. Joskus olen valittanut kun olen töistä väsynyt ja haluaisin olla vain miehen kanssa ihan kahdestaan niin voittehan ajatella mikä nälviminen ja suoranainen vihamielinen länkytys siitä on tullut. Olen kuulemma kamala rnastakka ja miesparka ihan tossun alla ja on se omituista, kun en soisi miehelle ystäviä. Täysin pistävät mua alta lipan. Kerran lähdin saman tien sillä samalla taksilla itse kylille kun otti niin päästä maailman keisarien saapuminen. Siitä vasta sain kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Tämä on ihan yleinen kuvio! Varsinkin, jos ollaan humalassa. Minulle kävi nykyisen mieheni kanssa vähän samalla tavalla, kun ensimmäisiä kertoja näin mieheni kaveriporukkaa. Yksi porukan naisista änkesi mieheni syliin ja minä kyllä sanoin, etten pidä tuosta ja nainen aika myrkkyä nielleen näköisenä poistui ja tuhahti jotain "ollaan vaan kavereita". Ihan sama, olkaa kavereita, mutta ei minun eteeni tarvitse tulla hinkkaamaan. Mieheni ymmärsi asian eikä mitään tällaista ole enää tapahtunut ja tuo nainen tuli pyytämään minulta jälkeen päin anteeksi.
Mun mielestä miehen pitäisi itse tehdä tuollainen asia selväksi naiselle, eikä niin että tyttis joutuu sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä on kenenkään tuomita tätä ap:n miestä pettäjäksi ja sitä ystävänaista käärmeeksi, joka haluaa miehen itselleen.
Yhtä turhaa on pitää itsestäänselvyytenä, että ystävyys muuttuu jossain vaiheessa ihastukseen ja se on sitten menoa.Jos joillekin on käynyt noin, niin se ei tarkoita sitä, että kaikille käy.
Älkää tehkö omia johtopäätöksiä, kun ette edes tiedä keistä tässä tapauksessa on kyse.
Sanotaanko nyt näin, että merkit on ilmassa Mies voisi ottaa myös kumppaninsa saamat epämiellyttävät vibat huomioon ja hillitä innostustaan "uuteen ystävään" ja tutustuttaa naiset toisiinsa. Ehkä se selventäisi kaikille , mikä on homman nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
PLUS että kuka haluaa uudelle "ystävälleen" vaikeuksia kotona?
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä säälittää ihmiset, jotka on mustasukkaisia toisista ihmisistä. Maailma on täynnä mitä ihanimpia tyyppejä, ja ne jotka sun elämään kuuluu, ne sinne jää ilman mitään pakotteita tai vaatimuksia. Miksi kukaan haluaisi pitää elämässään sellaista ihmistä, joka ei halua siinä mukana olla?
Jos toinen haluaa olla puolisonasi, hän ei perseile. Jos perseilee, se tarkoittaa vain sitä, ettei hän oikeasti halua olla kanssasi. Hyvässä ja toimivassa ihmissuhteessa olennainen asia on molemminpuolinen kunnioitus. Jos se puuttuu, ei ihmissuhde ole hyvä tai toimiva.
On myös sellaisia ihmisiä, jotka haluaa pitää parisuhteensa ja samaan aikaan pitää sivusuhteita ja irtosuhteita. Avoimissa ja polyamorisissa suhteissa näin tehdään avoimesti. Ikävää on jos toinen luulee olevansa monogamisessasuhteessa ja toinen salaa muut suhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
PLUS että kuka haluaa uudelle "ystävälleen" vaikeuksia kotona?
Jep. Yhtäkkiä eilen hankittu kaveri onkin molemmille kaveruksille niin tärkeä, että ihan sama vaikka jomman kumman kotona asiasta tulisi kolmas maailmansota. Muttako tärkein ihanin ystävä minulle!!
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Tämä on ihan yleinen kuvio! Varsinkin, jos ollaan humalassa. Minulle kävi nykyisen mieheni kanssa vähän samalla tavalla, kun ensimmäisiä kertoja näin mieheni kaveriporukkaa. Yksi porukan naisista änkesi mieheni syliin ja minä kyllä sanoin, etten pidä tuosta ja nainen aika myrkkyä nielleen näköisenä poistui ja tuhahti jotain "ollaan vaan kavereita". Ihan sama, olkaa kavereita, mutta ei minun eteeni tarvitse tulla hinkkaamaan. Mieheni ymmärsi asian eikä mitään tällaista ole enää tapahtunut ja tuo nainen tuli pyytämään minulta jälkeen päin anteeksi.
Mun mielestä miehen pitäisi itse tehdä tuollainen asia selväksi naiselle, eikä niin että tyttis joutuu sanomaan.
Kuinka moni heteromies työntäisi hyvännäköisen naisen pois sylistään oma-aloitteisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Tämä on ihan yleinen kuvio! Varsinkin, jos ollaan humalassa. Minulle kävi nykyisen mieheni kanssa vähän samalla tavalla, kun ensimmäisiä kertoja näin mieheni kaveriporukkaa. Yksi porukan naisista änkesi mieheni syliin ja minä kyllä sanoin, etten pidä tuosta ja nainen aika myrkkyä nielleen näköisenä poistui ja tuhahti jotain "ollaan vaan kavereita". Ihan sama, olkaa kavereita, mutta ei minun eteeni tarvitse tulla hinkkaamaan. Mieheni ymmärsi asian eikä mitään tällaista ole enää tapahtunut ja tuo nainen tuli pyytämään minulta jälkeen päin anteeksi.
Mun mielestä miehen pitäisi itse tehdä tuollainen asia selväksi naiselle, eikä niin että tyttis joutuu sanomaan.
Minä olen tuo tyttis ja mieheni sanoi leikkimielisesti jotain "mene nyt v*ttuun siitä". Ilmeisesti jotain heidän välistä huumoria, josta ilmeisesti kumpikaan ei ajatellut mitään seksuaalista. Minä vain sanoin, etten pidä siitä ja that's it.
Keneltäkään ei pidä kieltää ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Tässä on malliesimerkki siitä, kun kaikki kyökkipsykologiset klisheet on nielty pureksimatta, ja niitä toistellaan mantran tavoin. Ja juuri tästä - ja tämän luomasta suhdeasennemaailmasta- johtuen avioerotilastot ovat mitä ovat.
Vapaus ja valinta ei ole rakkaudessa valttia. Se on hirveä, valheellinen illuusio.
Ja tällaista soopaa ihmiset vielä peukuttavat innoissaan... Kyllä se on parempi rajoittaa ja kontrolloida sitä kumppania, siitä vasta hyvä suhde tuleekin. Oikein symbioosi, sitähän täällä fanitetaan. Ei muita ihmissuhteita kuin oma puoliso, muu on on väärin. Puoliso on pidettävä talutusnuorassa 24/7, tämä on ainoa oikea tapa. Parisuhde tarkoittaa sitä, että on pysyvästi kahlittu kiinni puolisoon, ettei vaan olisi vapautta valita onko tämän kanssa. Pakko on ainoa oikea keino. Koska kumpikaan suhteen osapuoli ei omaa sitä vertaa itsehillintää, etteikö olisi pystyp*no välittömästi käynnissä kun on hetkenkään vastakkaisen sukupuolen kanssa kahdestaan. Ja ainoa millä omat himot pysyvät kurissa on parisuhteen toisen osapuolen kyttäävä silmä. Yök. Ahdistaa ajatuskin suhteesta jonkun tuollaisen sairaalloisen mustasukkaisen kontrollifriikin kanssa. Toivottavasti kerrotte olevanne kontrolloivia, mustasukkaisia ja pettämiseen taipuvaisia jo tapailuvaiheessa että ihmiset ymmärtävät lähteä karkuun.
Minä ehkä ihmettelisin millä tavalla mies on käyttäytynyt, että joku nainen tuntee olonsa niin mukavaksi, että kokee olevan ok. lähestyä lähentymismerkeissä, olkoonkin se sitten "ystävyyttä". Sitten ihmettelisin mikä niissä entisissä pitkään tunnetuissa ystävissä on sellaista että täytyy jollekin suhteellisen oudolle ihmiselle alkaa uskoutua ja alkaa viettää sen kanssa aikaa ja sitten sen jälkeen miettisin onko mies aiemminkin hurahtanut kaikista tuttavuuksistaan noin paljon ja tapaileeko hän yhä myös muita ystäviään että ei vaan tätä yhtä. Siinä on pohtimista.
Jos ulkopuolinen kykenee sanomaan toista mustikseksi, niin siloin on kyllä jo tehty jotain, vähitään käyttäydytty ikävästi, koska eihän sitä muuten kukaan tietäisi että on mustis.