Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.
01.09.2019 |
Minun siis pitäisi hyväksyä hänen ja tämän uuden naisen tiivis ystävyys, sillä nykyään kuulemma monilla miehillä on naispuolisia ystäviä vaimon lisäksi ja tämän pitäisi olla kaikille osapuolille ok. Jokainen saa tottakai valita ystävänsä, olenko julma jos kiellän häneltä tämän uuden ystävän...
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Tämä on ihan yleinen kuvio! Varsinkin, jos ollaan humalassa. Minulle kävi nykyisen mieheni kanssa vähän samalla tavalla, kun ensimmäisiä kertoja näin mieheni kaveriporukkaa. Yksi porukan naisista änkesi mieheni syliin ja minä kyllä sanoin, etten pidä tuosta ja nainen aika myrkkyä nielleen näköisenä poistui ja tuhahti jotain "ollaan vaan kavereita". Ihan sama, olkaa kavereita, mutta ei minun eteeni tarvitse tulla hinkkaamaan. Mieheni ymmärsi asian eikä mitään tällaista ole enää tapahtunut ja tuo nainen tuli pyytämään minulta jälkeen päin anteeksi.
Täällä puhutaan nyt kahdesta eri asiasta, oikeasta ystävyydestä ja tuollaisesta "ystävyydestä" taka-ajatuksineen. Osa ihmisistä ilmeisesti ei pysty ensimmäiseen?
Minulle miespuolisen ystävän kanssa ajan viettäminen tarkoittaa esim. kahvittelua, pikaruoan syömistä (mutta ei mitään hienoja illallisia), toisen auttamista muutossa tai tee-se-itse-projektissa, elokuvissa tai ostoksilla käymistä, urheilun katsomista pubissa. Tänä aikana juttelemme elämistämme ja siitä mitä on tullut tehtyä viime aikoina. Se ei tarkoita sylissä istumista, flirttailua, koskettelua, vihjailua, jne jne jne. Koska olemme oikeasti ystäviä, emmekä naamio jotain muuta "ystävyydeksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä ystävät lähellä, viholliset vielä lähempänä. Tutustu ja yritä ystävystyä naiseen. Sitten tiedät onko hänellä puhtaat jauhot pussissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
Normaalissa suhteessa nuo rajat on yleensä ilmiselviä ja helppoja noudattaa ilman, että joutuu olemaan ns tossun alla. Kuitenkin, kuten tästäkin keskustelusta (sekä muutamasta muustakin) käy ilmi, on ihmisiä, joille aiheutuu epävarmuutta ja pahaa oloa jo siitä, kun puoliso tervehtii kaupan kassaa, saati sitten jos puoliso joutuu vaikkapa työmatkalle, ja työmatkaseurueeseen kuuluu vastakkaista sukupuolta edustavia työkavereita. Kumppanin epävarmuus ja paha olo toimii mittarina ainoastaan, jos kumppani ei ole kovin mustasukkainen. Vika ei aina ole siinä henkilössä, joka sitä epävarmuutta ja pahaa oloa aiheuttaa.
Oma kokemukseni lähes 20 vuoden avioliitossa on se, että mustasukkaisuus ja vahtiminen/rajoittaminen vain löi kiilaa meidän väliimme, ja karkotti mieheni kauemmas. Sen sijaan avoimuus niistä negatiivisista tunteista, puhuminen siitä miltä mikäkin tilanne tuntuu kummastakin meistä, on parantanut sekä liittoa, että luonut luottamuksen toista kohtaan molemmille. Aloittajalle sanoisin, että pyydä saada tutustua tähän naiseen. Uskon, että siinä näkee aika nopeasti heidän välisestään kanssakäymisestä, että onko kyseessä muutakin kuin kaveruus.
Kyllä parisuhteeseen kuuluu tietty mustasukkaisuus. Tietysti rajansa silläkin kuinka mustasukkainen on. Jos ei ole mustasukkaisuutta, ei ole myöskään rakkautta.
mies51v
Näin moni sanoo, itse en allekirjoita. Meillä ei mustasukkaisuus ole aiheuttanut muuta kuin pahaa mieltä ja loukkaantumista. Rakkaudettomaksi en silti liittoamme kutsuisi.
Täällä suhde vetelee viimeisiään. Minä en ole ollut sairaalloisen mustasukkainen enkä aiheetta. Yhdestä ihmisestä olen ollut, ihan syystä. Mies sen sijaan ei tunnu olevan mustasukkainen mistään, vaikka nyt hänelläkin olisi aihetta. Tuntuu siltä, ettei hän rakasta eikä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
Normaalissa suhteessa nuo rajat on yleensä ilmiselviä ja helppoja noudattaa ilman, että joutuu olemaan ns tossun alla. Kuitenkin, kuten tästäkin keskustelusta (sekä muutamasta muustakin) käy ilmi, on ihmisiä, joille aiheutuu epävarmuutta ja pahaa oloa jo siitä, kun puoliso tervehtii kaupan kassaa, saati sitten jos puoliso joutuu vaikkapa työmatkalle, ja työmatkaseurueeseen kuuluu vastakkaista sukupuolta edustavia työkavereita. Kumppanin epävarmuus ja paha olo toimii mittarina ainoastaan, jos kumppani ei ole kovin mustasukkainen. Vika ei aina ole siinä henkilössä, joka sitä epävarmuutta ja pahaa oloa aiheuttaa.
Oma kokemukseni lähes 20 vuoden avioliitossa on se, että mustasukkaisuus ja vahtiminen/rajoittaminen vain löi kiilaa meidän väliimme, ja karkotti mieheni kauemmas. Sen sijaan avoimuus niistä negatiivisista tunteista, puhuminen siitä miltä mikäkin tilanne tuntuu kummastakin meistä, on parantanut sekä liittoa, että luonut luottamuksen toista kohtaan molemmille. Aloittajalle sanoisin, että pyydä saada tutustua tähän naiseen. Uskon, että siinä näkee aika nopeasti heidän välisestään kanssakäymisestä, että onko kyseessä muutakin kuin kaveruus.
Kyllä parisuhteeseen kuuluu tietty mustasukkaisuus. Tietysti rajansa silläkin kuinka mustasukkainen on. Jos ei ole mustasukkaisuutta, ei ole myöskään rakkautta.
mies51v
Näin moni sanoo, itse en allekirjoita. Meillä ei mustasukkaisuus ole aiheuttanut muuta kuin pahaa mieltä ja loukkaantumista. Rakkaudettomaksi en silti liittoamme kutsuisi.
Täällä suhde vetelee viimeisiään. Minä en ole ollut sairaalloisen mustasukkainen enkä aiheetta. Yhdestä ihmisestä olen ollut, ihan syystä. Mies sen sijaan ei tunnu olevan mustasukkainen mistään, vaikka nyt hänelläkin olisi aihetta. Tuntuu siltä, ettei hän rakasta eikä välitä.
Näin se menee. Olet hänelle vain kaveri
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen uusi ystävä. Olihan siinä ihastusta ilmasta, turha se on kieltää. Mutta mieheni ei ollut erityisen mustasukkainen, vaan se oli hänelle ihan ok. Mitä enemmän sitten vietin aikaa tähän uuden ihmisen seurassa "luvan kanssa", sitä mukaa ihastus laimeni. Jos minua olisi kielletty kaveeraamasta, olisin taatusti kehittänyt suurempia tunteita, kun toisesta olisi tullut tavoittamaton.
Olet teini. Miehesi on aikuinen.
Noin saadaan teinit tekemään, kuten halutaan (toki saat polttaa tupakkaa, ota vain tästä alkoholia, ihana tyttöystävä sinulla - oikea lempiminiä... Näin saadaan poistettua teinin elämästä ei-toivottuja asioita.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Sellaista ei ole 😁 Nauran kuollakseni tälle libidovetoiselle selittelyketjulle!
Näille kuollakseen naurjajille on ihan turha edes yrittää selittää, koska ovat itse ihan elukoita jotka n*ssii kaikkia jotka vain antaa, ja projisoivat oman selkärangattomuutensa kaikkiin muihinkin ihmisiin. Eihän ne mitään usko koska "mää tai mun mies ei ainakaan pystyttäis" niin luulevat kaikkien muidenkin olevan yhtä heikosta puusta veistettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Sellaista ei ole 😁 Nauran kuollakseni tälle libidovetoiselle selittelyketjulle!
Näille kuollakseen naurjajille on ihan turha edes yrittää selittää, koska ovat itse ihan elukoita jotka n*ssii kaikkia jotka vain antaa, ja projisoivat oman selkärangattomuutensa kaikkiin muihinkin ihmisiin. Eihän ne mitään usko koska "mää tai mun mies ei ainakaan pystyttäis" niin luulevat kaikkien muidenkin olevan yhtä heikosta puusta veistettyjä.
Jep, nämä on niitä ristiriitaisimpia kommentteja. Kerroin olevani erään miehen kanssa ihan vain ystävä - olen "likainen toinen nainen". Minähän nimenomaan EN tee tuon miehen kanssa mitään intiimiä :D. Tai että ne joilla on eri sukupuolta olevia ystäviä ovat "libidovetoisia". Juuri mehän hallitsemme sen libidomme emmekä anna sen hallita elämiämme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin samaa mieltä, mitä joku kirjoitti tuolla miehen miespuolisista ystävistä! Viime perjantailta taas kunnolla kirvelä kokemus siitä, miten miespuolisiet ystävät katsoo olevansa aivan oikeutetusti miehelle tärkeämpiä kuin minä, mua ei tartte kuunnella ja mulle voi naureskella.
Naiset ei tätä tee, voidaan yhdessä sopia asioista ja ottavat pienestäkin vinkistä jos nyt ei oikein kävisi eivätkä ole tunkemassa istumaan iltaa.
Mä toivoisin, että mun miehellä ei olisi miesystäviä ollenkaan, pelkkiä naisia. Olen alkanut inhota niitä miehiä, niiden tunteettomuutta ja ilkeyttä.
Sinä joko siedät ko tilannetta tai sitten toteat , että joko nuo kaverit tai tämä suhde oli tässä. Näin putsattiin miehen kaveripiirissä se ei-toivottu aines pois. Aivan tarpeeksi miehelle jäi hyviä ystäviä, jotka ei ryyppää, räyhää ja aiheuta häiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäten naisen aina jos hän aloittaa tuon kieltämisensä. Anteeksi, mutta tuo on sairasta. Asioista keskustellaan, ei kielletä. Monen naisen ilme on ollut näkemisen arvoinen kun olen tuohon vastannut että en tahdo enää jatkaa suhdetta. Noiden kieltäjien kanssa kun on vähän vaikeaa olla tyytyväinen elämäänsä, ja tuo ei koskaan helpota, pahenee vain. Monet henkisesti sairaita, tai jotakin muuta vikaa, normaalia tuo ei ole.
Monen naisen? Eikö tule vähitellen mieleen ettå sinä todellakin toimit väärin?
Miten toimin väärin? Kenelläkään ei ole oikeutta kieltää minulta esim yatäviä. Jos kieltää, ei tahdo minulle hyvää, vaan puhtaasti käyttää valtaansa luottamatta minun omaan harkintaan, tämä on epätervettä.
Omalla kohdalla oli pakko kieltää mieheltä muutama kaveri kun vain haukkuivat minua ja keksivät perättömiä juttuja mistä jauhaa keskenään. Eivät muutenkaan olleet miehelle hyviä kavereita kun jättivät usein porukasta yms. Heidän takiaan melkein erosimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin epäuskoisena lukea näitä viestejä. Joko täällä trollataan aivan tosissaan tai sitten sairaalloisen mustasukkaisia naisia on maailma täynnä. Siis aivan tosissaanko jotkut esittää, että heillä on mitään veto-oikeutta puolison kavereihin?
Jos mun vaimo tällaista menisi ehdottamaan, niin veisin lääkäriin. Ja jos luottamus omaan puolisoon on noin huono, niin Mikään ei sitä suhdetta tule pelastamaan. Onneksi ei tarvitse olla naimisissa varttihullujen kanssa.
Tottakai on sananvaltaa miehen kavereihin ja ajankäyttöön. Samoin miehellä minun. Yleensä joustamishaluttomien ihmisten suhteet jäävät lyhyiksi, sillä tapana on myös huomioida se oma kumppani ja hänen mielipiteensä. Parisuhde vaatii aina kompromisseja.
Mistä ihmeen kompromissista oikein on kyse, jos vaimolla on veto-oikeus miehen ystäviin? Ja kyseessä on ystävä, jota välillä tapaa, ts ei mistään päivittäisestä tapailusta. Missään kohtaa ap ei ole sanonut, että mies laiminlöisi perhettään, vaan kyse on tavanomaisesta kavereiden tapailusta. Eikö teillä tosiaan ole ystäviä?
Perheellisellä ihmisellä on aina kompromissi se kuinka paljon esim. Vapaa-ajasta käytetään kaverien kanssa hengailuun ja mikä perheen kesken. Mennäänkö kavereiden kanssa viihteelle ryyppäämään vai rassataanko autotallissa romuautoja ? Seurustellaanko kavereiden kanssa perhekunnittain yhdessä ? Kuinka paljon kummallakin on tätä vapaa-aikaa, vai joutuuko se toinen pyörittämään arjen yksin kun toinen hengata muualla tai harrastaa? Kun olet suhteessa ja etenkin jos on lapsia, sitä enemmän joudut sen perheesi huomioimaan, sovittelemaan menosi toisten aikatauluihin jne. Jos tämä muun perheen huomioiminen tuntuu kovin vaikealta niin kannattaa pysyä sinkkuna.
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäten naisen aina jos hän aloittaa tuon kieltämisensä. Anteeksi, mutta tuo on sairasta. Asioista keskustellaan, ei kielletä. Monen naisen ilme on ollut näkemisen arvoinen kun olen tuohon vastannut että en tahdo enää jatkaa suhdetta. Noiden kieltäjien kanssa kun on vähän vaikeaa olla tyytyväinen elämäänsä, ja tuo ei koskaan helpota, pahenee vain. Monet henkisesti sairaita, tai jotakin muuta vikaa, normaalia tuo ei ole.
Monen naisen? Eikö tule vähitellen mieleen ettå sinä todellakin toimit väärin?
Miten toimin väärin? Kenelläkään ei ole oikeutta kieltää minulta esim yatäviä. Jos kieltää, ei tahdo minulle hyvää, vaan puhtaasti käyttää valtaansa luottamatta minun omaan harkintaan, tämä on epätervettä.
Omalla kohdalla oli pakko kieltää mieheltä muutama kaveri kun vain haukkuivat minua ja keksivät perättömiä juttuja mistä jauhaa keskenään. Eivät muutenkaan olleet miehelle hyviä kavereita kun jättivät usein porukasta yms. Heidän takiaan melkein erosimme.
Miehellä oli suhteemme alkuaikoina yksi kaveri, joka haukkui jopa minun ulkonäköäni yhden kostean illan päätteeksi ja mieheni löi välit poikki häneen. Minun ei tarvinnut kieltää mitään, vaan mies teki sen ihan itse. Tämä ko. kaveri käyttäytyi välillä minua kohtaan turhan lähentelevästi ja kehui kuinka upea nainen olen... Kun en lämmennyt noille kehuille ja sanoin, ettei minun tarvitse kuunnella tuollaista, niin alkoi haukkuminen. Erikoinen tyyppi. Eipä ole enää ollut vuosiin meidän kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikitte tulella ihmiset, tehkää sännöt välillenne rakkautta on rajat ja niiden noudataaminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Niin, eli on kiherrystä ja silmäpeliä. Kyse ei siis ole YSTÄVYYDESTÄ. Minä olen käynyt lukuisten miespuolisten työkaverien kanssa syömässä - työajalla tai sen jälkeen - ilman kiherrystä ja silmäpeliä. Koska olemme YSTÄVIÄ. Ei niistä koskaan tullut mitään suhteita. Koska se oli YSTÄVYYTTÄ. Tuo mitä kuvailet ei ole sitä. Miksi näistä puhutaan samoina asioina täällä? Tai että kukaan ei pysty ystävyyteen koska teidän assari ja projektipäällikkö kihertävät ja pitävät silmäpeliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäten naisen aina jos hän aloittaa tuon kieltämisensä. Anteeksi, mutta tuo on sairasta. Asioista keskustellaan, ei kielletä. Monen naisen ilme on ollut näkemisen arvoinen kun olen tuohon vastannut että en tahdo enää jatkaa suhdetta. Noiden kieltäjien kanssa kun on vähän vaikeaa olla tyytyväinen elämäänsä, ja tuo ei koskaan helpota, pahenee vain. Monet henkisesti sairaita, tai jotakin muuta vikaa, normaalia tuo ei ole.
Monen naisen? Eikö tule vähitellen mieleen ettå sinä todellakin toimit väärin?
Miten toimin väärin? Kenelläkään ei ole oikeutta kieltää minulta esim yatäviä. Jos kieltää, ei tahdo minulle hyvää, vaan puhtaasti käyttää valtaansa luottamatta minun omaan harkintaan, tämä on epätervettä.
Omalla kohdalla oli pakko kieltää mieheltä muutama kaveri kun vain haukkuivat minua ja keksivät perättömiä juttuja mistä jauhaa keskenään. Eivät muutenkaan olleet miehelle hyviä kavereita kun jättivät usein porukasta yms. Heidän takiaan melkein erosimme.
Mun mies ei toista kertaa olisi tekemisissä "kaverin"kanssa joka minusta pahaa puhuisi. Sen sijaan olen kyllä näyttänyt miehelle muutamastakin "kaverista" mitä he miehestäni oikeasti haluavat. Kyytiä, remppa-apua, vaimojen haukkumista(omien siis, ei minun, kun menee vaikeasti kaverilla ja vaimolla, mutta kun menee hyvin ei kuulu mitään), ryyppyseuraa jne. Ovat sitten jääneet nämmä kaverit kun mies on ihan itsekin hoksannut mistä kana pissii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Niin, eli on kiherrystä ja silmäpeliä. Kyse ei siis ole YSTÄVYYDESTÄ. Minä olen käynyt lukuisten miespuolisten työkaverien kanssa syömässä - työajalla tai sen jälkeen - ilman kiherrystä ja silmäpeliä. Koska olemme YSTÄVIÄ. Ei niistä koskaan tullut mitään suhteita. Koska se oli YSTÄVYYTTÄ. Tuo mitä kuvailet ei ole sitä. Miksi näistä puhutaan samoina asioina täällä? Tai että kukaan ei pysty ystävyyteen koska teidän assari ja projektipäällikkö kihertävät ja pitävät silmäpeliä?
Kyllä he käyttävät toisistaan nimitystä työkaverit. Varmasti myös kotonaankin mainostavat tuota työKAVERUUTTA ja jos vaimo/aviomies epäilee jotain, niin varmasti sanovat vain olevansa työkavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Niin, eli on kiherrystä ja silmäpeliä. Kyse ei siis ole YSTÄVYYDESTÄ. Minä olen käynyt lukuisten miespuolisten työkaverien kanssa syömässä - työajalla tai sen jälkeen - ilman kiherrystä ja silmäpeliä. Koska olemme YSTÄVIÄ. Ei niistä koskaan tullut mitään suhteita. Koska se oli YSTÄVYYTTÄ. Tuo mitä kuvailet ei ole sitä. Miksi näistä puhutaan samoina asioina täällä? Tai että kukaan ei pysty ystävyyteen koska teidän assari ja projektipäällikkö kihertävät ja pitävät silmäpeliä?
Varmaan sen takia, että nuo kihertelytkin ovat yleensä alkaneet siitä "oikeasta YSTÄVYYDESTÄ", eikä hauttaisi että omalle suhteelle käy niin, ja vieläpä omalla avustuksella, kun toivotetaan kaiken maailman naikkoset miehen elämään "ystäviksi".
Tähän lisäisin sen, että luottamusta osoittaa myös se, että jos negatiivisia tunteita herää, niistä voi puhua puolisolle. Oman epävarmuuden paljastaminen nimittäin vaatii luottamusta huomattavan paljon. Mutta luottamus on kaksisuuntainen tie; jos sitä toiselle osoittaa, toisen on oltava sen arvoinen. Paljon on pieni asioita jotka nakertavat tätä luottamusta, esimerkiksi jos uskaltautuu kertomaan mustasukkaisuuden tunteista, ja puoliso vähättelee niitä eikä oikein ota tosissaan.