Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.

Mielenkiinnosta tiedustelisin näiltä miehiltä, jotka ovat naisten kanssa ihan vaan ystävinä ollessaan pussailleet ja sekstanneet tai "kieltäytyneet seksistä", niin oletteko joutuneet mieskavereidenkin kanssa samaan? Vähän lohdutelleet eron tullessa tai toisen kärsiessä yksinäisyydestä, ja sitten taas jatkaneet ystävyyttä kuten ennenkin? 

Koska jos, niin SILLOIN on ystävyydet tasavertaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av:lla. vallitsee aivan järjetön pettämisen pelko! Ettekö te pärjää omillanne vai miksi se mies on niin tärkeä olla?

Exäni petti minua monta vuotta ja se sattui, kyllä. Mutta nykyistä puolisoani en ole epäillyt koskaan, enkä epäile. En halua olla kanssaan, jos hän ei enää halua olla kanssani. Itse olen sitoutunut uskollisuuteen ja se on ainoa asia mihin voin vaikuttaa. Puolisoni tekee omat ratkaisunsa. Ja meillä on kaksi lasta eli paljon on pelissä. Mutta silti, jos mieheni pettää ja tulee ero, pärjään kyllä. Sydän särkyisi ja olisin täysin hajalla, tiedän kokemuksesta. Mutta silti pärjäisin. Avioliittomme kuitenkin perustuu vapaaehtoisuuteen.

Enkä se todellakaan olisi minä, jolle nauretaan jos mieheni pettää. Se olisi hänen häpeänsä ja tyhmyytensä.

Petoksia on niin monenlaisia.

Minulla oli mielestäni loistava suhde ja mies sanoi samaa. Tuntui, että meillä oli jotain, mitä monet eivät löydä koskaan. Mies alkoi kai kuitenkin pitää minua itsestäänselvyytenä vuosien saatossa. Hänellä on aina saanut olla uusia ystäviä, miehiä ja naisia. Mutta tämä yksi uusi ystävä meni ohitseni. Kun me molemmat tarvitsimme apua, mies auttoi tätä uutta naisystäväänsä - nuorta ja kaunista. Minä sain pärjätä yksin. Kun sanoin asiasta, olin kuulemma mustasukkainen ja huono itsetuntoinen (totta, tapaus suisti minut tasapainosta ja heikensi itsetuntoani). Meillä oli riitoja ja aina mies puolusti itseään ja ystäväänsä. Jätin miehen muutamaan kertaan, aina hän vakuutteli itsensä takaisin.

Ystävä on poissa, ollut jo yli vuoden, mutta eihän meidän suhde minun osaltani tietenkään ole palannut ennalleen. Ennen kuvittelin, että olen miehelle tärkeä ja hän tuntee itsensä onnekkaaksi löydettyään minut. Enääen sellaista kuvittele. Se oli joskus ja meni. Mies ei tajua, miten asia voi enää vaikuttaa mihinkään.

Samanlainen tarina täällä. Vaasa-tyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta tiedustelisin näiltä miehiltä, jotka ovat naisten kanssa ihan vaan ystävinä ollessaan pussailleet ja sekstanneet tai "kieltäytyneet seksistä", niin oletteko joutuneet mieskavereidenkin kanssa samaan? Vähän lohdutelleet eron tullessa tai toisen kärsiessä yksinäisyydestä, ja sitten taas jatkaneet ystävyyttä kuten ennenkin? 

Koska jos, niin SILLOIN on ystävyydet tasavertaisia.

Niinpä ;) Jos kerran ollaan vain kavereita, niin pidetäänkö niitä samaa  sukupuolta olevia kavereitakin seksuaalisessa mielessä houkuttelevina, ja oikein kieltäydytään seksiehdotuksista? Se naispuolinen ystävä on yhtä haluttava kuin esim. oma sisko? :D

Vai koskeeko tämä vain niitä "ystäviä", ja "kavereita"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta tiedustelisin näiltä miehiltä, jotka ovat naisten kanssa ihan vaan ystävinä ollessaan pussailleet ja sekstanneet tai "kieltäytyneet seksistä", niin oletteko joutuneet mieskavereidenkin kanssa samaan? Vähän lohdutelleet eron tullessa tai toisen kärsiessä yksinäisyydestä, ja sitten taas jatkaneet ystävyyttä kuten ennenkin? 

Koska jos, niin SILLOIN on ystävyydet tasavertaisia.

Niinpä ;) Jos kerran ollaan vain kavereita, niin pidetäänkö niitä samaa  sukupuolta olevia kavereitakin seksuaalisessa mielessä houkuttelevina, ja oikein kieltäydytään seksiehdotuksista? Se naispuolinen ystävä on yhtä haluttava kuin esim. oma sisko? :D

Vai koskeeko tämä vain niitä "ystäviä", ja "kavereita"?

Haetaan jotain sellaista turvaa ja tasoa mitä samaa sukupuolta olevat ystävät ei tarjoa. On kivaa ja itsetuntua hivelevää olla viehättävä ja kiinnostava vastakkaisen sukupuolen mielestä.  Ja mä olen mies, tiedän mistä puhun. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta tiedustelisin näiltä miehiltä, jotka ovat naisten kanssa ihan vaan ystävinä ollessaan pussailleet ja sekstanneet tai "kieltäytyneet seksistä", niin oletteko joutuneet mieskavereidenkin kanssa samaan? Vähän lohdutelleet eron tullessa tai toisen kärsiessä yksinäisyydestä, ja sitten taas jatkaneet ystävyyttä kuten ennenkin? 

Koska jos, niin SILLOIN on ystävyydet tasavertaisia.

Niinpä ;) Jos kerran ollaan vain kavereita, niin pidetäänkö niitä samaa  sukupuolta olevia kavereitakin seksuaalisessa mielessä houkuttelevina, ja oikein kieltäydytään seksiehdotuksista? Se naispuolinen ystävä on yhtä haluttava kuin esim. oma sisko? :D

Vai koskeeko tämä vain niitä "ystäviä", ja "kavereita"?

Haetaan jotain sellaista turvaa ja tasoa mitä samaa sukupuolta olevat ystävät ei tarjoa. On kivaa ja itsetuntua hivelevää olla viehättävä ja kiinnostava vastakkaisen sukupuolen mielestä.  Ja mä olen mies, tiedän mistä puhun. :) 

Mä olen nainen ja mäkin tiedän mistä puhut ;)

Ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta tiedustelisin näiltä miehiltä, jotka ovat naisten kanssa ihan vaan ystävinä ollessaan pussailleet ja sekstanneet tai "kieltäytyneet seksistä", niin oletteko joutuneet mieskavereidenkin kanssa samaan? Vähän lohdutelleet eron tullessa tai toisen kärsiessä yksinäisyydestä, ja sitten taas jatkaneet ystävyyttä kuten ennenkin? 

Koska jos, niin SILLOIN on ystävyydet tasavertaisia.

Niinpä ;) Jos kerran ollaan vain kavereita, niin pidetäänkö niitä samaa  sukupuolta olevia kavereitakin seksuaalisessa mielessä houkuttelevina, ja oikein kieltäydytään seksiehdotuksista? Se naispuolinen ystävä on yhtä haluttava kuin esim. oma sisko? :D

Vai koskeeko tämä vain niitä "ystäviä", ja "kavereita"?

Mutta kun just tästä on kyse. Jos kyse oikeasti on vain ystävyydestä, sitä kaveria ei tee yhtään sen enempää mieli pussailla kuin samaa sukupuolta olevia kavereita. Ajatus siitä, että niiden muutaman miehen kanssa, joiden kanssa olen ystävä, pussailisin, on todella yöööks. 

Jos taas tekee mieli pussailla ja kiehnätä, kyse ei ole pelkästä ystävyydestä, vaikka muuta väitetään. Tämä ei kuitenkaan ole peruste väittää, että muunlaista ystävyyttä (siis sellaista, että todellakaan ei haluta pussailla) ei ole.

Täällä muutama on sanonut, että puolison kavereiden törppöys ei ole sukupuolesta kiinni ja olen täsmälleen samaa mieltä. Omalla miehelläni on ns. paras lapsuudenkaveri, joka saattaa soittaa n. 5-6 kertaa illassa viikonloppuna ja puhua (ellei keskeytetä) helposti sellaisen tunteroisen. Tekee myös kuvailtuja yllärihyökkäyksiä, eli yht'äkkiä on oven takana. Olen tosi mielissäni, kun ollaan just saatu pihvit pannulta ja punkku avattua.

Tietysti sitten tähän kaveriin varmaan pitää vaan lopettaa yhteydet, mutta julmalta se tuntuu, kun lapsuudenkaveri on. Mutta kun ei tajua niitä rajoja, ei tosiaankaan yhtään ymmärrä, miten mua ottaa päästä jäädä kakkoseksi yksin pöydän ääreen vai alanko kattaa hänellekin vai miten tässä toimitaan. Pyörittiin toki nuoruudessa aika paljon kimpassa, mutta hän ei tunnu tajuavan, että viiskymppinen pariskunta ei kaipaa viikonloppuseuraa samalla tavalla kuin parikymppinen.

Pointtini siis on, että ei ystävyys oikeasti ole sukupuolesta kiinni, kuten ei ole sekään, että jotkut ihmiset eivät tunne rajoja, miten tunkevat toisten yhteiseen aikaan ja parisuhteeseen.