Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.
01.09.2019 |
Minun siis pitäisi hyväksyä hänen ja tämän uuden naisen tiivis ystävyys, sillä nykyään kuulemma monilla miehillä on naispuolisia ystäviä vaimon lisäksi ja tämän pitäisi olla kaikille osapuolille ok. Jokainen saa tottakai valita ystävänsä, olenko julma jos kiellän häneltä tämän uuden ystävän...
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Kylläpä sua vituttaisi jos saisit tietää miehesi pettäneen sinua vastaavassa tilanteessa, ja itse olisit jättänyt käyttämättä :D
Tuosta syystä, jos vain tulee tunteita ja tilaisuuksia, niin menen kyllä niiden mukana,, mutta vain väliakaisesti, koska ne laantuu aina, ja salaa ettei kumppanini saa niistä tietää. Eipähän jää elämätöntä elämää.
Miksi ihmeessä mua vituttaisi se, että olen käyttäytynyt niinkuin vastuullisen, fiksun aikuisen pitäisi käyttäytyä? Ei mua vituta sekään, etten varasta kaupasta, vaikka joku muu niin tekeekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Helpoiten selviät sillä, että annat toisten tehdä ratkaisut oman suhteensa puolesta etkä ala avostelemaan niitä huonoiksi siksi että sinä vietät mieskavereiden, ja miehesi viettää naiskaverinsa kanssa tosi paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Kylläpä sua vituttaisi jos saisit tietää miehesi pettäneen sinua vastaavassa tilanteessa, ja itse olisit jättänyt käyttämättä :D
Tuosta syystä, jos vain tulee tunteita ja tilaisuuksia, niin menen kyllä niiden mukana,, mutta vain väliakaisesti, koska ne laantuu aina, ja salaa ettei kumppanini saa niistä tietää. Eipähän jää elämätöntä elämää.
Muapa ei kyllä vituttaisi tippaakaan, kun jätän jonkun teon, joka sotii arvomaailmaani vastaan, tekemättä. Ihan siitä riippumatta, mitä muut tekevät.
En pidä elettynä elämänä sellaista, jossa ajauduin tekoihin siinä pelossa, että joku niitä tekee. Enemmän katson eläväni elämääni, kun itse myös houkutuksen hetkellä hallitsen tekoni ja sitä kautta niiden seuraukset.
- eri -
Ei kiinnosta sinun vituttamisesi
-Sama-
;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Just näin :D JA ravintolassa istutaan syliin kun "ei ole tilaa muualla" :p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
No eihän tämä mitään ystävyyttä ole. Vai kutsutko ystäviksi naisia, jotka varastaa rahaa sun pussista, maksattaa sulla ravintolailtansa...eli huono, törkeä käytös on huonoa, törkeää käytöstä sekä huonoa ystävyyttä. ei sillä mitään tekemistä sukupuolen kanssa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Helpoiten selviät sillä, että annat toisten tehdä ratkaisut oman suhteensa puolesta etkä ala avostelemaan niitä huonoiksi siksi että sinä vietät mieskavereiden, ja miehesi viettää naiskaverinsa kanssa tosi paljon aikaa.
Ah, eli olet sitä mieltä, että eriäviä näkökulmia ei pidä tuoda julki? Kaikkien pitää vain nyökytellä ja hymistellä? Minä voin kertoa mikä toimii meillä, ja mikä ei toimi ja miksi, ja muut voivat siitä sitten ihan vapaasti valita haluavatko kokeilla käyttää neuvoa omassa toiminnassaan vai ei.
En ole vielä koskaan kuullut parisuhteesta, joka on alkanut voimaan paremmin siitä, että puolisot suhtautuvat toisiinsa epäluuloisesti ja epäluottamuksella. Jos se kuitenkin jollakulla toimii, niin eihän siinä sitten mitään.
Ja viimeisenä; kyllähän minä annan muiden tehdä omat ratkaisunsa omissa suhteissaan. Ei minulla oikein ole mitään keinoa pakottaa ketään tekemään toisin kuin he haluavat, jos niin edes haluaisin tehdä. Vai luuletko että kuljen ympäriinsä määräilemässä, että joko teet kuten sanon, tai muuten tapahtuu asia X?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Kylläpä sua vituttaisi jos saisit tietää miehesi pettäneen sinua vastaavassa tilanteessa, ja itse olisit jättänyt käyttämättä :D
Tuosta syystä, jos vain tulee tunteita ja tilaisuuksia, niin menen kyllä niiden mukana,, mutta vain väliakaisesti, koska ne laantuu aina, ja salaa ettei kumppanini saa niistä tietää. Eipähän jää elämätöntä elämää.
Muapa ei kyllä vituttaisi tippaakaan, kun jätän jonkun teon, joka sotii arvomaailmaani vastaan, tekemättä. Ihan siitä riippumatta, mitä muut tekevät.
En pidä elettynä elämänä sellaista, jossa ajauduin tekoihin siinä pelossa, että joku niitä tekee. Enemmän katson eläväni elämääni, kun itse myös houkutuksen hetkellä hallitsen tekoni ja sitä kautta niiden seuraukset.
- eri -
Ei kiinnosta sinun vituttamisesi
-Sama-
;)
Noh suoraan sanottuna, ei sinunkaan l*tkailusi kovin kiinnostavaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Helpoiten selviät sillä, että annat toisten tehdä ratkaisut oman suhteensa puolesta etkä ala avostelemaan niitä huonoiksi siksi että sinä vietät mieskavereiden, ja miehesi viettää naiskaverinsa kanssa tosi paljon aikaa.
Ah, eli olet sitä mieltä, että eriäviä näkökulmia ei pidä tuoda julki? Kaikkien pitää vain nyökytellä ja hymistellä? Minä voin kertoa mikä toimii meillä, ja mikä ei toimi ja miksi, ja muut voivat siitä sitten ihan vapaasti valita haluavatko kokeilla käyttää neuvoa omassa toiminnassaan vai ei.
En ole vielä koskaan kuullut parisuhteesta, joka on alkanut voimaan paremmin siitä, että puolisot suhtautuvat toisiinsa epäluuloisesti ja epäluottamuksella. Jos se kuitenkin jollakulla toimii, niin eihän siinä sitten mitään.
Ja viimeisenä; kyllähän minä annan muiden tehdä omat ratkaisunsa omissa suhteissaan. Ei minulla oikein ole mitään keinoa pakottaa ketään tekemään toisin kuin he haluavat, jos niin edes haluaisin tehdä. Vai luuletko että kuljen ympäriinsä määräilemässä, että joko teet kuten sanon, tai muuten tapahtuu asia X?
Sinä itse kysyt Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei, ja minä vastasin siihen ainoalla oikealla vastauksella, että helpoimmalla pääset kun et mieti muiden suhteita, vaan perehdyt omaasi. Te voitte vaikka rinkirunkutella ystävien kesken, jos se on teille ok. En ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
No eihän tämä mitään ystävyyttä ole. Vai kutsutko ystäviksi naisia, jotka varastaa rahaa sun pussista, maksattaa sulla ravintolailtansa...eli huono, törkeä käytös on huonoa, törkeää käytöstä sekä huonoa ystävyyttä. ei sillä mitään tekemistä sukupuolen kanssa ole.
Näin muuten toimii yllättävän monet "kaverinaiset". Siinä on mukana sellaista pientä kiusoittelevaa flirttiä molemmilta osapuolilta... Kyllä näitä tällaisia on nähty ihan hemmetisti! Samaa kaveriporukkaa, kun ollaan... Lisäksi voidaan lähettää vielä kiusoittelevia viestejä ja tietysti ihan kaverimielessä sekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalauta näitä mustasukkaisia naisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
No eihän tämä mitään ystävyyttä ole. Vai kutsutko ystäviksi naisia, jotka varastaa rahaa sun pussista, maksattaa sulla ravintolailtansa...eli huono, törkeä käytös on huonoa, törkeää käytöstä sekä huonoa ystävyyttä. ei sillä mitään tekemistä sukupuolen kanssa ole.
Näin muuten toimii yllättävän monet "kaverinaiset". Siinä on mukana sellaista pientä kiusoittelevaa flirttiä molemmilta osapuolilta... Kyllä näitä tällaisia on nähty ihan hemmetisti! Samaa kaveriporukkaa, kun ollaan... Lisäksi voidaan lähettää vielä kiusoittelevia viestejä ja tietysti ihan kaverimielessä sekin...
Niin, mä en ymmärrä, miksi tämä olisi sukupuolikysymys. Myös samaa sukupuolta olevat ystävät voivat käyttäytyä huonosti ja epäkunnioittavasti. Ei ole yksi kerta, kun täältäkin on saanut lukea valituksia siitä, miten miehen miespuoliset kaverit suhtautuu naiseen ikävästi. Tai naisten naiskavereista kurjia juttuja.
Eihän sellainen oikeasti ole ystävyyttä, jossa tehdään tekoja, joista jonkun mieli pahoittuu. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta olla tekemissä "kaveriporukan" kanssa, jossa kanssakäyminen aiheuttaa pahaa mieltä.
Että ihan tässä miettisin enemmän sitä, mitä kriteerejä kukakin ystävyydelle antaa sekä sitä, minkälaisessa seurassa haluaa aikaansa viettää kuin sukupuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin mahdollisesti se ystävyyskuvion nainen voi haluta olla pelkkä ystävä miehesi kanssa. Naisille se on ihan luontevaa.
Sen sijaan en ole koskaan tavannut miestä, joka haluaisi olla ystävänaisen kanssa vain ystävä.
On myös miehille ihan luontevaa.
Mun kokemusten mukaan ei. Mä luulin opiskeluaikana, että mulla oli useita miespuolisia kavereita/tuttavia. Juttelin heidän kanssaan usein ym. Tyyppi toisensa jälkeen alkoi kutsua syömään, elokuviin kahville tms. Jopa ne, joiden muutkin miehet olivat vakuuttaneet olevan selviä homoja. Ihan ensin en tajunnut mistä on kyse koska osan olin tuntenut vuosia. Lopputulos joka ikisen kanssa oli välit poikki kiusallisen "torjunnan" tms. vuoksi. Osalla asia vielä kääntyi niin päin että vaikka he olivat olleet aloitteellisia, minä ihmetellyt esim varatun opintoihin liittyviä kolme kertaa päivässä puheluita niin lopulta tämä varattukin alkoi käyttäytyä kuin minä olisin häntä ollut iskemässä. Nyt olen sitten jo äiti-ihminen eikä miespuolisista kavereista ole tietoakaan. Ei se tässä vaiheessa toisaalta enää haittaakaan, ensin vähän harmitti.
Tämä. Kukaan mies ei halua viettää naisen kanssa aikaa ilman jotain taka-ajastusta. Olemme pääosin niin erilaisia Voi tietysti olla, että jotkut haluaa yhteyksiä naisen kautta hänen kavereihinsa tai jotain muuta.
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Niin? On eri asia olla mustasukkainen kuin tehdä jotakin tunteen vuoksi.
Syö kuormasta, tulee työpaikkaromanssi, vaimo jättää ja sitten uusi nainenkin löytää paremman ja sitten miestä ketuttaa olla samassa työpaikassa kattelemassa ku nainen kihertää toisen kanssa ja ite on kokonaan ilman naista.
Mihin tuollaisia UUSIA ystäviä tarvitaan edes? Kehotan lyöttäytymään kolmanneksi pyöräksi mukaan - ellei tämä sitten ollut provo, niinkuin vaikuttaa... ap ei juuri ole ollut itse keskusteluissa mukana.
Eikö parisuhteen idea ole se, että ollaan vapaaehtoisesti yhdessä kokska halutaan olla. Eikö kuitenkin ole ihan ok viettää myös muiden ihmisten kanssa aikaa? Mulla rehellisesti sanottuna sekoaisi päänuppi jos joutuisin viettämään kaiken aikani pelkästään mieheni seurassa, vaikka hänen kanssaan olenkin valinnut ihan vapaaehtoisesti olevani parisuhteessa. Kyllä mulla on tarve olla tekemisissä muidenkin ihmisten kanssa, niin naisten kuin miestenkin. Mun mielestä on virkistävää ja mukavaa jutella tai tehdä jotain muidenkin ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin mahdollisesti se ystävyyskuvion nainen voi haluta olla pelkkä ystävä miehesi kanssa. Naisille se on ihan luontevaa.
Sen sijaan en ole koskaan tavannut miestä, joka haluaisi olla ystävänaisen kanssa vain ystävä.
On myös miehille ihan luontevaa.
Mun kokemusten mukaan ei. Mä luulin opiskeluaikana, että mulla oli useita miespuolisia kavereita/tuttavia. Juttelin heidän kanssaan usein ym. Tyyppi toisensa jälkeen alkoi kutsua syömään, elokuviin kahville tms. Jopa ne, joiden muutkin miehet olivat vakuuttaneet olevan selviä homoja. Ihan ensin en tajunnut mistä on kyse koska osan olin tuntenut vuosia. Lopputulos joka ikisen kanssa oli välit poikki kiusallisen "torjunnan" tms. vuoksi. Osalla asia vielä kääntyi niin päin että vaikka he olivat olleet aloitteellisia, minä ihmetellyt esim varatun opintoihin liittyviä kolme kertaa päivässä puheluita niin lopulta tämä varattukin alkoi käyttäytyä kuin minä olisin häntä ollut iskemässä. Nyt olen sitten jo äiti-ihminen eikä miespuolisista kavereista ole tietoakaan. Ei se tässä vaiheessa toisaalta enää haittaakaan, ensin vähän harmitti.
Tämä. Kukaan mies ei halua viettää naisen kanssa aikaa ilman jotain taka-ajastusta. Olemme pääosin niin erilaisia Voi tietysti olla, että jotkut haluaa yhteyksiä naisen kautta hänen kavereihinsa tai jotain muuta.
mies51v
Tätä en kyllä sitten usko hetkeäkään.
Lähinnä säälittää ihmiset, jotka on mustasukkaisia toisista ihmisistä. Maailma on täynnä mitä ihanimpia tyyppejä, ja ne jotka sun elämään kuuluu, ne sinne jää ilman mitään pakotteita tai vaatimuksia. Miksi kukaan haluaisi pitää elämässään sellaista ihmistä, joka ei halua siinä mukana olla?
Jos toinen haluaa olla puolisonasi, hän ei perseile. Jos perseilee, se tarkoittaa vain sitä, ettei hän oikeasti halua olla kanssasi. Hyvässä ja toimivassa ihmissuhteessa olennainen asia on molemminpuolinen kunnioitus. Jos se puuttuu, ei ihmissuhde ole hyvä tai toimiva.
Pettää voi monella tavalla. Jos mies alkaisi yhtäkkiä kovin hyväksi ystäväksi uuden naistuttunsa kanssa, niin jo pelkästään tuo ajan panostaminen häneen tuntuisi pettämiseltä kiireisessä lapsiperhearjessa. Normaalisti mies näkee ystäviään 1-2krt/kk ja joskus pidemmillä reissuilla. Ihan puhtaasti jo aikataulullisista syistä.
Voikin kysyä, miten miehen elämään uutena tullut nainen voi olla niin hyvä ystävä, että A) miehellä on aikaa hänelle ja B) miksi hän viettäisi vapaaksi jäävän aikansa uuden tuttavuuden kanssa sen sijaan, että näkisi vanhoja, pitkäaikaisia ystäviään? Kyllä se ehkä vähän epäilyttävältä kuulostaisi.