Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.
01.09.2019 |
Minun siis pitäisi hyväksyä hänen ja tämän uuden naisen tiivis ystävyys, sillä nykyään kuulemma monilla miehillä on naispuolisia ystäviä vaimon lisäksi ja tämän pitäisi olla kaikille osapuolille ok. Jokainen saa tottakai valita ystävänsä, olenko julma jos kiellän häneltä tämän uuden ystävän...
Kommentit (327)
En hyväksyisi jos mieheni viettäisi PALJON vapaa-aikaa toisen naisen kanssa. En tykkäisi siitäkään, että hän tekisi näin miespuolisen kaverin kanssa tai ihan yksinään. Meillä on niin vähän yhteistä aikaa muutenkin, että toivon mieheni valitsevan minut silloin kun mahdollista.
Toki jos mies haluaa harrastaa vaikka kerran viikossa jotain mistä itse en ole kiinnostunut niin tehköön sitä kenen kanssa haluaa. Mutta tasapaino on oltava siinä puolison ja kavereiden kanssa vietetyssä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on vaikka kuinka paljon naispuolisia ystäviä ... Ei onneksi juuri kerkeä niiden kanssa vapaa-aikaansa viettää kun on niin kiireinen töissä. No, itselläni ei ole miespuolisia kavereita, kaikki jääneet. En itsekään tykkää jos liikaa esim. viestittelee jonkun naisen kanssa. En ole näitä kavereita edes tavannut. Asiasta saatu kyllä monet riidat aikaan. Ehkä helpompi jos tuntisin itsekin nämä kaverit... Mutta miten estät aikuista miestä, jos kokee nuo kaverit tärkeiksi eikä halua asiasta keskustella/joustaa kumppaninsa takia ? Itselläni raja menee kyllä tuossa, että jos vapaa-aikaakin vietetään yhdessä ja koko ajan ollaan yhteyksissä, siinä on jo jotain outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Niin, eli on kiherrystä ja silmäpeliä. Kyse ei siis ole YSTÄVYYDESTÄ. Minä olen käynyt lukuisten miespuolisten työkaverien kanssa syömässä - työajalla tai sen jälkeen - ilman kiherrystä ja silmäpeliä. Koska olemme YSTÄVIÄ. Ei niistä koskaan tullut mitään suhteita. Koska se oli YSTÄVYYTTÄ. Tuo mitä kuvailet ei ole sitä. Miksi näistä puhutaan samoina asioina täällä? Tai että kukaan ei pysty ystävyyteen koska teidän assari ja projektipäällikkö kihertävät ja pitävät silmäpeliä?
Kyllä he käyttävät toisistaan nimitystä työkaverit. Varmasti myös kotonaankin mainostavat tuota työKAVERUUTTA ja jos vaimo/aviomies epäilee jotain, niin varmasti sanovat vain olevansa työkavereita.
Varmasti. Mutta eihän siitä ole kyse vaan siitä etteivät ole oikeasti ystäviä vaan jotain muuta, flirttailijoita vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Niin, eli on kiherrystä ja silmäpeliä. Kyse ei siis ole YSTÄVYYDESTÄ. Minä olen käynyt lukuisten miespuolisten työkaverien kanssa syömässä - työajalla tai sen jälkeen - ilman kiherrystä ja silmäpeliä. Koska olemme YSTÄVIÄ. Ei niistä koskaan tullut mitään suhteita. Koska se oli YSTÄVYYTTÄ. Tuo mitä kuvailet ei ole sitä. Miksi näistä puhutaan samoina asioina täällä? Tai että kukaan ei pysty ystävyyteen koska teidän assari ja projektipäällikkö kihertävät ja pitävät silmäpeliä?
Kyllä he käyttävät toisistaan nimitystä työkaverit. Varmasti myös kotonaankin mainostavat tuota työKAVERUUTTA ja jos vaimo/aviomies epäilee jotain, niin varmasti sanovat vain olevansa työkavereita.
Varmasti. Mutta eihän siitä ole kyse vaan siitä etteivät ole oikeasti ystäviä vaan jotain muuta, flirttailijoita vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Niin, eli on kiherrystä ja silmäpeliä. Kyse ei siis ole YSTÄVYYDESTÄ. Minä olen käynyt lukuisten miespuolisten työkaverien kanssa syömässä - työajalla tai sen jälkeen - ilman kiherrystä ja silmäpeliä. Koska olemme YSTÄVIÄ. Ei niistä koskaan tullut mitään suhteita. Koska se oli YSTÄVYYTTÄ. Tuo mitä kuvailet ei ole sitä. Miksi näistä puhutaan samoina asioina täällä? Tai että kukaan ei pysty ystävyyteen koska teidän assari ja projektipäällikkö kihertävät ja pitävät silmäpeliä?
Varmaan sen takia, että nuo kihertelytkin ovat yleensä alkaneet siitä "oikeasta YSTÄVYYDESTÄ", eikä hauttaisi että omalle suhteelle käy niin, ja vieläpä omalla avustuksella, kun toivotetaan kaiken maailman naikkoset miehen elämään "ystäviksi".
Juuri näin. He ovat olleet työkavereita parisen vuotta ja nyt vasta tässä lähiaikoina on alkanut tuo ihme pelleily.
Juu, mutta sehän on heidän valintansa viedä juttu eri tasolle kuin ennen. Ei edelleenkään poista sitä että on olemassa ihan aitoja ystäviä, jotka eivät koskaan aloita "ihme pelleilyä". Olen tuntenut pitkäaikaisimman miespuolisen ystäväni 20 vuotta. Vielä emme ole pelleilleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä.
Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.
Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Niin, eli on kiherrystä ja silmäpeliä. Kyse ei siis ole YSTÄVYYDESTÄ. Minä olen käynyt lukuisten miespuolisten työkaverien kanssa syömässä - työajalla tai sen jälkeen - ilman kiherrystä ja silmäpeliä. Koska olemme YSTÄVIÄ. Ei niistä koskaan tullut mitään suhteita. Koska se oli YSTÄVYYTTÄ. Tuo mitä kuvailet ei ole sitä. Miksi näistä puhutaan samoina asioina täällä? Tai että kukaan ei pysty ystävyyteen koska teidän assari ja projektipäällikkö kihertävät ja pitävät silmäpeliä?
Kyllä he käyttävät toisistaan nimitystä työkaverit. Varmasti myös kotonaankin mainostavat tuota työKAVERUUTTA ja jos vaimo/aviomies epäilee jotain, niin varmasti sanovat vain olevansa työkavereita.
Varmasti. Mutta eihän siitä ole kyse vaan siitä etteivät ole oikeasti ystäviä vaan jotain muuta, flirttailijoita vähintään.
Kysyit miksi niistä puhutaan samoina asioina, ja sinulle vastattiin, Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin samaa mieltä, mitä joku kirjoitti tuolla miehen miespuolisista ystävistä! Viime perjantailta taas kunnolla kirvelä kokemus siitä, miten miespuolisiet ystävät katsoo olevansa aivan oikeutetusti miehelle tärkeämpiä kuin minä, mua ei tartte kuunnella ja mulle voi naureskella.
Naiset ei tätä tee, voidaan yhdessä sopia asioista ja ottavat pienestäkin vinkistä jos nyt ei oikein kävisi eivätkä ole tunkemassa istumaan iltaa.
Mä toivoisin, että mun miehellä ei olisi miesystäviä ollenkaan, pelkkiä naisia. Olen alkanut inhota niitä miehiä, niiden tunteettomuutta ja ilkeyttä.
Pakkoko sinun on ängetä itsesi sinne äijäporukkaan?
Olin siis kotonani. Änkijät olivat muita kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Niin, eli on kiherrystä ja silmäpeliä. Kyse ei siis ole YSTÄVYYDESTÄ. Minä olen käynyt lukuisten miespuolisten työkaverien kanssa syömässä - työajalla tai sen jälkeen - ilman kiherrystä ja silmäpeliä. Koska olemme YSTÄVIÄ. Ei niistä koskaan tullut mitään suhteita. Koska se oli YSTÄVYYTTÄ. Tuo mitä kuvailet ei ole sitä. Miksi näistä puhutaan samoina asioina täällä? Tai että kukaan ei pysty ystävyyteen koska teidän assari ja projektipäällikkö kihertävät ja pitävät silmäpeliä?
Varmaan sen takia, että nuo kihertelytkin ovat yleensä alkaneet siitä "oikeasta YSTÄVYYDESTÄ", eikä hauttaisi että omalle suhteelle käy niin, ja vieläpä omalla avustuksella, kun toivotetaan kaiken maailman naikkoset miehen elämään "ystäviksi".
Juuri näin. He ovat olleet työkavereita parisen vuotta ja nyt vasta tässä lähiaikoina on alkanut tuo ihme pelleily.
Juu, mutta sehän on heidän valintansa viedä juttu eri tasolle kuin ennen. Ei edelleenkään poista sitä että on olemassa ihan aitoja ystäviä, jotka eivät koskaan aloita "ihme pelleilyä". Olen tuntenut pitkäaikaisimman miespuolisen ystäväni 20 vuotta. Vielä emme ole pelleilleet.
Niin, 20v on eri asia kuin löytää nyt paras bestis evö, ja aikaa ei riitä puolisolle eikä perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on kiistämätöntä biologiaa, että läheisyys luo intiimisyyttä ja intiimisyys seksuaalista jännitettä.
Kun viihtyy jonkun seurassa, häneen alkaa heijastaa toiveitaan ja odotuksiaan ja fantasioitaan. Ellei kyse ole puhtaasti harrastuksista tai tietystä rajatusta elämänosasta. Intiimi ystävyys on etenkin naisille suuri osa rakastumisen tunnetta. Ehkä ap.n mies ei tätä ymmärrä ja leikkii tulella?
En kieltäisi, mutta selittäisin tämän miten vaaralliseen touhuun mies ryhtyy jos syventää ystävyyttä vapaa-ajalle. Valitettavasti se ei auta, että mies sanoisi että tuo toinen nainen ei viehätä niin paljon kuin oma. Koska jos oma on saavuttamattomissa riidan tms. vuoksi, niin sinne se mies ryömii tarpeinensa 100% tapauksista. Ross-Rachel "we were on the break!" on täyttä totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä.
Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.
Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.
Näissä viesteissä asia todetaan juuri niin, kuin odotan kumppaninikin ajattelevan. Kaikki eivät siihen kykene, tiedän. He eivät olekaan minua varten. Aina täälläkin jauhetaan, kuinka molemmilla pitää olla samanlaiset arvot ja mikäli ei ole, niin kehenkään ei ole pakko tyytyä.
Nämä ovat minun arvoni, ja mikäli toinen ei niitä kanssani jaa, ei hän ole minulle se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä.
Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.
Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.
Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.
Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.
Jos tapailijat eivät pysty pysymään erossa toisistaan, jommalla kummalla on vaikeuksia hyväksyä vaimoa mukaan tapaamisiinsa tai 'toinen nainen' menee tärkeysjärjestyksessä todellisen vaimon edelle, niin tässä olisi selkeät ehdot, milloin voi antaa kenkää miehelleen. Ja päinvastoin.
Jos kuitenkin on toivottu ja avoimesti tervetullut mukaan kaikkien puolelta, tuolloin perhe on saanut uuden ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä.
Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.
Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.
Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.
Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.
Tämä. Tapasin opiskeluun liittyvässä harjoittelussa todella mukavan miehen. Huumori ja kaikki natsasi todella hyvin. Oltiin hyviä kavereita ja kummallakaan ei paikkakunnalla ollut juuri muita tuttuja. Pikkuhiljaa vietettiin yhdessä aikaa enemmän ja enemmän . Suhde muuttui intiimiksi ja loppuaika asuttiin käytännössä samassa kämpässä. Syksy tuli ja kumpikin siirryttiin taas opiskelukuvioihin ja jatkettiin seurustelua viikkonloppuisin, eri paikkakunnilla kun asuttiin. Sitten kävi ilmi yllättäen , että miehen pitkäaikainen tyttöystävä palaa harjoittelusta ulkomailta. Sanallakaan tästä ei ollut ollut puhetta koko aikana. Totesin, että nyt sun pitää valita toinen meistä ja mies vannoi rakkauttaan minuun ja jätti tämän toisen. Arvatkaapa olenko tämän jälkeen antanut hänelle tilaisuutta ryhtyä kaveeraamaan muiden naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä.
Tämä niin maan pirusti, vihdoin saatiin järjen ääni tähänkin keskusteluun. Mä itse nimenomaan haluan parisuhteen, missä mies ei petä mua VAIKKA siihen olisi mahdollisuus.
Oon myös vahvasti siinä uskossa, että jos ihminen haluaa pettää, se kyllä ennen pitkää löytää siihen tilaisuuden vaikka kuinka sitä yrittäisin estellä. En ite pystyis elää suhteessa, missä toiseen ei voi luottaa ja sen vuoksi pitää hänen elämäänsä ja ihmissuhteitaan rajoittaa. Sama toisinpäin, ahdistuisin hyvin äkkiä jos miehellä olis valta päättää mun ystävyyssuhteista ja siitä, keihin saan tutustua ja keihin en.
Kumma kyllä, kun se sattuu kohdalle ei olekaan niin helppo vannoa että eroaisi heti. Kumma kyllä, tulee syyteltyä itseä siitä, että ei estellyt sitä kun ystävyys syveni. Sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei ole enää niin selvää kuka pettää ja ketä, jos itse on venynyt niin paljon että on mahdollistanut sen.
Niitä riitoja ja heikkoja aikoja kun osuu jokaiseen suhteeseen. Toinen on siellä valmiina. Lähes 40% kaikista miehistä - kuinkahan paljon suurempi osuus niistä, joilla on "nainen katsottuna valmiiksi". Hyvät todennäköisyydet ystävänaiselle.
Mä en tajua tuota, miten niin mahdollistanut pettämisen? Pallo jalassako sillä puolisolla pitää olla? Mun miehen lähimmät työkaverit on kaikki naisia. Jos mies haluaa pettää jonkun työkaverinsa kanssa, ei siihen tarvita kuin työpaikan vessa. Miten hemmetissä senkin voisi estää?
Jos tuo mies pettää, se on miehen oma, aktiivinen valinta. Toiminnallaan hän osoittaa, ettei enää kunnioita ja rakasta niin paljon että hänen kanssaan suhdetta kannattaisi jatkaa muutenkaan, vaikkei olisi pettänytkään. Mikään riita ei käy tekosyyksi ja oikeutukseksi. Jos sellaista käyttää, ei ole oikea mies minulle muutenkaan ja saa mennä. Eikö ihmiset oikeasti tajua, että rakkaus (eli aika sen jälkeen, kun rakastuminen on hiipunut ja suhde muuttunut arkiseksi) on valinta? Toki se on molemminpuolinen valinta, rakkautta on vaikea ylläpitää yksin, jos toinen ei tee samaa valintaa tahollaan. Kukaan ei jaksa yksin kannatella sitä, siihen tarvitaan molemmat. Pettäminen kertoo siitä, että kumppani ei enää siinä tilanteessa ole valinnut rakkautta puolisoonsa, vaan jotain ihan päinvastaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä itsestäni niinkään, mutta kun kokemus on vain siitä, että miehet kaveraa naisen kanssa vain, kun heillä on taka-ajatuksia. Siis nainen olen itse. Miesvaltaisilla aloilla työtä tehnyt ikäni. Toki voidaan porukassa olla ja työpaikan tapahtumissa ja vaikka jonkun tapahtuma jälkeen kahdenkin jonkun miehen kanssa jatkaa baarireissua ja jutustelua, mutta jos ihan erikseen joku työkaveri pyytää vapaa-ajalla kyläilemään tai aikaa viettämään kanssaan, kahdestaan, niin aina siinä jotain muutakin toivetta kuin pelkkää ystävyyttä on ollut. Ihan kaikkien (myös sen onnettoman työkaverin) sydäntä ja hermoja säästääkseni en enää lähde tällaisiin mukaan.
Omituiselta tuntuisi, jos oma mies alkaisi yht'äkkiä pyydellä naispuolista työkaveriaan elokuviin tai syömään tai johonkin vastaavaan. Toki, jos heillä olisi jokin erityinen ja erikoinen harrastus, niin silloin olisi ymmärrettävää tuon harrastuksen puitteissa, jos sopisivat menoja. Jos kysymys on oikeasti ystävyydestä, siinä ei ole mitään pahaa. Suurempi kysymys onkin se, onko kyse oikeasti ystävyydestä? Ja mikäli ei ole, onko peli jo menetetty joka tapauksessa vai voiko tilanteelle vielä jotakin tehdä?
Työpaikalla myös "miesvaltaisella" tuo on niin monesti nähty. Jos huhuja aletaan puhumaan joistakin, että heidät on nähty yhdessä, niin ennen tai myöhemmin he julkistavat parisuhteen, vaikka aiemmin olivat muka vain kavereita. Niin tavallista.
Jep! Just seurataan yhtä tilannetta töissä, kun naimisissa olevat assari ja projektipäällikkö alkoivat käymään kaksin lounaalla ja muutenkin sellaista ihmeellistä kiherrystä ja silmäpeliä... Ei ole enää normaalia asiallista työkaveruutta.
Mies ja nainen ei koskaan voi olla vain ystäviä. Toisella tai molemmilla on muutakin mielessä. Lisäksi jos jonkun kanssa viettää paljon kahdenkeskistä aikaa niin siihen ihastuu. Jopa terapeuttiin ihastutaan!
Meillä töissä työkaverille naimisissa olevalle nelikymppiselle tuli neljänkympin kriisi ja siinä alettiin flirttaamaan yhden jos toisen työkaverin kanssa ja voi luoja kuinka helppoja miehet oli jonkun lirkutellessa ja kikattaessa. Teki pahaa katsoa. Lopputulos yksi rauniona höyryävä avioliitto ja kaksi avioeroa. Avioerojen seurauksena tuo nainen nappasi työkaverista itselleen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on kiistämätöntä biologiaa, että läheisyys luo intiimisyyttä ja intiimisyys seksuaalista jännitettä.
Kun viihtyy jonkun seurassa, häneen alkaa heijastaa toiveitaan ja odotuksiaan ja fantasioitaan. Ellei kyse ole puhtaasti harrastuksista tai tietystä rajatusta elämänosasta. Intiimi ystävyys on etenkin naisille suuri osa rakastumisen tunnetta. Ehkä ap.n mies ei tätä ymmärrä ja leikkii tulella?
En kieltäisi, mutta selittäisin tämän miten vaaralliseen touhuun mies ryhtyy jos syventää ystävyyttä vapaa-ajalle. Valitettavasti se ei auta, että mies sanoisi että tuo toinen nainen ei viehätä niin paljon kuin oma. Koska jos oma on saavuttamattomissa riidan tms. vuoksi, niin sinne se mies ryömii tarpeinensa 100% tapauksista. Ross-Rachel "we were on the break!" on täyttä totta.
Ja samaan aikaan tietty miesryhmä itkee palstalla, kuinka he jäävät kerta toisensa jälkeen friendzonelle ja sieltä on mahdotonta päästä naisen kanssa suhteeseen/seksiin :-DDD
Kysy naiselta haluaisiko alkaa teidän kanssa 3kimppaa.Minä ja miehene nais tuttu harrastamme 3kimppaa nykyään. Tosi ihanaa on.
Ystävystyin töissä miehen kanssa ja luulin juttua aidoksi kaveruudeksi. Vuodessa tilanne muuttui piinaavaksi: toinen oli ihastunut palavasti, vaikka sitä yritti peitellä. Vaihdoin työpaikkaa. Paljon on tullut ystävien kanssa juteltua näistä jutuista ja 90% tällaisista työpaikkaystävyyksistä johtaa johonkin sotkuun. Sulla on oikeus epäillä miestäsi. Hän ei välttämättä edes itse tajua, miksi uusi "ystävä" kiinnostaa ja mihin tilanne voi kehittyä.
Juuri näin. He ovat olleet työkavereita parisen vuotta ja nyt vasta tässä lähiaikoina on alkanut tuo ihme pelleily.