Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.
01.09.2019 |
Minun siis pitäisi hyväksyä hänen ja tämän uuden naisen tiivis ystävyys, sillä nykyään kuulemma monilla miehillä on naispuolisia ystäviä vaimon lisäksi ja tämän pitäisi olla kaikille osapuolille ok. Jokainen saa tottakai valita ystävänsä, olenko julma jos kiellän häneltä tämän uuden ystävän...
Kommentit (327)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä keskusteluissa aina mietityttää, miten bi-seksuaalilla ihmisellä voi olla parisuhdetta ja ystäviä ollenkaan.. jos ei saisi ystäviä olla? Turha rajoittua tuohon sukupuoleen. Jos puoliso pettäisi, se ei johdu siitä että ystävä on ollut ”vastakkaista sukupuolta” vaan ihan muista syistä.
Ja jos puoliso säntää pettämään ensimmäisen hänestä kiinnostuneen ihmisen kanssa kenen kanssa on hauskaa ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, niin kuin kavereiden kesken yleensä on, kertoo sekin vaan siitä että suhde on kyllä ollut mitä ilmeisimmin jo pitkään retuperällä jos näin käy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avovaimolla uusi miespuolinen ystävä. Viettävät paljon aikaa yhdessä. Käyvät pelaamassa sulkapalloa, katsomassa elokuvia, kahvittelevat keskenään ym. Luotan silti avovaimooni. En usko että pettää. Olenko sinisilmäinen?
Onko mies hetero? Onko naisesi kaunis? Onko mies komea?
Mies kuulemma bi, mutta enemmän miehiin päin (ollut kai joskus naisenkin kanssa, muttei pitänyt yhtä paljon kuin miehestä). Ymmärtää kuulemma hyvin naistani, eli on hänelle kait vähän kuin naiskaveri, vaikka onkin mies. Nainen on minulle kaunein nainen maan päällä. Mies on varmasti jonkun mielestä komea, olen nähnyt vain facebook kuvan. Blondattu pysty tukka, aika paljon koruja, ja todella hoikan oloinen, pukeutuu persoonallisesti.
Turha täällä on kenenkään tuomita tätä ap:n miestä pettäjäksi ja sitä ystävänaista käärmeeksi, joka haluaa miehen itselleen.
Yhtä turhaa on pitää itsestäänselvyytenä, että ystävyys muuttuu jossain vaiheessa ihastukseen ja se on sitten menoa.
Jos joillekin on käynyt noin, niin se ei tarkoita sitä, että kaikille käy.
Älkää tehkö omia johtopäätöksiä, kun ette edes tiedä keistä tässä tapauksessa on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Totta. olen itse mies, kohta 40v, ja olen kyllä ollut nuorena kaveriporukan tyttöjen kanssa kaveri. sen jälkeen, eli ihan aikuisena solmitut (poislukien työkaverit) kaveruussuhteet ovat aina alkaneet sinkkuna, ja niissä on ollut aina sutinaa jonkinlaista, tai sitten minä olisin halunnut, mutta nainen ei. Kavereiden vaimot, työkaverit, sukulaisten tyttökaverit, kaikki tällaiset voivat olla kavereita ja voidaan kyläillä, mutta että minä olisin valinnut jostain uuden kaverinaisen itselleni ja pyörisin hänen kanssaan muka ilman taka-ajatuksia?? No ei helkkarissa!
Ihmiset ovat joo petollisia. Eräs naispuolinen ystävä vannoi ystävyyttä ja piti ystävyyttämme yllä erilaisin tavoin. Ehdotti sitten miehelleni kerran ravintolassa, että jätetään minut siihen pöytään yksin istumaan ja lähdetään panemaan. Toinen naisystävä lainasi ison summan rahaa, vannoen aloittavansa takaisin maksun seuraavalla viikolla. Takaisin maksun sijaan sain ghostauksen lopullisesti tämän ystävän elämästä. Muitakin tarinoita löytyy - kai muiltakin löytyy, ainakin foorumin muiden ketjujen perusteella.
Molempien tekojen tosiaan joo katson loukanneeni parisuhdettani, ensimmäisen aika selvästä syystä ja toisen siten, että mies joutui kuittailemaan omasta pussistaan meidän menoja.
Jos nyt sitten ystävämieheni vain "esittää ystävääni" huolimatta siitä, että hän on ollut tukena monessa jutussa eikä ole koskaan sanalla tai teolla loukannut minua, miestäni tai parisuhdettani, niin heivattavahan minun hänet elämästäni on, koska hänhän on mies.
Siirtyä pelkästään näihin luotettaviin naisystäviin, ihan parisuhteeni hyvinvoinnin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avovaimolla uusi miespuolinen ystävä. Viettävät paljon aikaa yhdessä. Käyvät pelaamassa sulkapalloa, katsomassa elokuvia, kahvittelevat keskenään ym. Luotan silti avovaimooni. En usko että pettää. Olenko sinisilmäinen?
Onko mies hetero? Onko naisesi kaunis? Onko mies komea?
Mies kuulemma bi, mutta enemmän miehiin päin (ollut kai joskus naisenkin kanssa, muttei pitänyt yhtä paljon kuin miehestä). Ymmärtää kuulemma hyvin naistani, eli on hänelle kait vähän kuin naiskaveri, vaikka onkin mies. Nainen on minulle kaunein nainen maan päällä. Mies on varmasti jonkun mielestä komea, olen nähnyt vain facebook kuvan. Blondattu pysty tukka, aika paljon koruja, ja todella hoikan oloinen, pukeutuu persoonallisesti.
Niin no, jos mies on enemmän miehiin päin, niin luultavasti ystävyyssuhde voikin olla aitoa ystävyyttä. Ehkä hän onkin, kuin naiskaveri, vaikka onkin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niiden mielestä ketkä eivät itse pysty olemaan "vain" kavereita vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivät hyväksy sitä muiltakaan, tai vähintään olettaa että molemmat kuitenkin haluis panna, muttei vaan uskalla.
Kyllä mulla on muutama naiskaverikin, enkä ole pannut (eikä ole himojakaan) heistä ketään. Eivät ole mikään ongelma kihlatullenikaan, kun hänkin on nuoresta asti pyörinyt enemmän poikaporukoissa kuin naisten kanssa. Se on ihan normaalia nykyään kuten miehesi sanoikin. Tosin se ei tarkoita, etteikö miehelläi silti voisi olla romanttisia tunteita työkaveriinsa.
Hankala tilanne. Tapaa tämä työkaveri ja menkää johonkin vaikka kolmistaan ja arvioi tilanne sen perusteella mitä näet ja tunnet sen jälkeen. Kyllä miehesi kehonkieli kertoo sinulle kaiken oleellisen jos tunnet miehesi hyvin.Tämä on hyvä pointti - maailman näkee sellaisena kuin itse on. Itse olen sinkkunainen, mutta kaverit ovat vain kavereita. En ole koskaan edes halunnut intiimimpää kanssakäymistä miespuolisen kaverin kanssa, ja niinpä sellaista ei ole koskaan käynyt. Jos (tai kun) joku miehistä on sitä miettinyt, niin sehän on hänen ongelmansa eikä hän ole koskaan asiaa minulle ilmaissut, saati sitten tehnyt aloitetta siihen suuntaan. Ovat myös pariutuneet tahoillaan ja olemme silti joskus nähneet kahdestaan kahvilla, eikä sittenkään asiassa ole ollut mitään outoa. Puolisot tietävät minusta ja ovat tavanneet minut, tapaamme julkisella paikalla ja puoliso voi koska tahansa liittyä seuraan.
Koska tämä on minulle itsestäänselvää - että mies ja nainen voivat olla kavereita eikä tapaamiset todellakaan lipsahda panemiseksi (naurettava ajatuskin) - niin näen myös muiden ystävyyksissä mahdollisuuden aitoon ystävyyteen. Mutta jos taas itse ei pysty olemaan pelkkä kaveri, ja on sellainen "hups se vain tapahtui" -tyyppinen ihminen, niin varmasti epäilee kumppaniaan ja muita samasta.
Ei ole totta. Minä olen aina kyenny olemaan kaveri kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta. Olen saanut tästä syystä kärsiä monet itkut, kun ympärillä olevat mieskaverit ovat jättäneet kun en olekaan ollut heistä sillä tavalla kiinnostunut. Mieheni on samanlainen kuin minä, mutta olemme eläneet jo niin kauan, että tiedämme mitä muuta meistä haluavat, eli vaikka itse haluamme vain kavereita, niin nämä kaveriehdokkaat voivat silti olla toista mieltä, ja vain esittää ensin kaveria.
Niin eli mikä ei ole totta? Sekö että mies voisi haluta olla pelkkä kaveri, koska sinulle he ovat sitten lopulta ehdotelleet? Varmasti moni mies (ja nainen) on sellainen ja "esittää kaveria", kuten sinä sen ilmaiset. Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan ole ollut. Jos 10 vuotta tuntemani omalla tahollaan parisuhteessa oleva mieskaveri "esittää" kaveriani, en minä sille mitään voi. Hän on vastuussa omista teoistaan, minä omistani. Jos hän haluaisi jotain muuta muttei sano tai tee mitään, mitä väliä sillä on mitä hän mielessään ajattelee? Enhän voi tietää kenenkään naisenkaan salaisia motiiveja.
”Minä en sille mitään voi!” Likaisen toisen naisen kootut selitykset!
Miten voi olla toinen nainen, kun ei ole mitään sutinaa kyseisen miehen kanssa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niiden mielestä ketkä eivät itse pysty olemaan "vain" kavereita vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivät hyväksy sitä muiltakaan, tai vähintään olettaa että molemmat kuitenkin haluis panna, muttei vaan uskalla.
Kyllä mulla on muutama naiskaverikin, enkä ole pannut (eikä ole himojakaan) heistä ketään. Eivät ole mikään ongelma kihlatullenikaan, kun hänkin on nuoresta asti pyörinyt enemmän poikaporukoissa kuin naisten kanssa. Se on ihan normaalia nykyään kuten miehesi sanoikin. Tosin se ei tarkoita, etteikö miehelläi silti voisi olla romanttisia tunteita työkaveriinsa.
Hankala tilanne. Tapaa tämä työkaveri ja menkää johonkin vaikka kolmistaan ja arvioi tilanne sen perusteella mitä näet ja tunnet sen jälkeen. Kyllä miehesi kehonkieli kertoo sinulle kaiken oleellisen jos tunnet miehesi hyvin.Tämä on hyvä pointti - maailman näkee sellaisena kuin itse on. Itse olen sinkkunainen, mutta kaverit ovat vain kavereita. En ole koskaan edes halunnut intiimimpää kanssakäymistä miespuolisen kaverin kanssa, ja niinpä sellaista ei ole koskaan käynyt. Jos (tai kun) joku miehistä on sitä miettinyt, niin sehän on hänen ongelmansa eikä hän ole koskaan asiaa minulle ilmaissut, saati sitten tehnyt aloitetta siihen suuntaan. Ovat myös pariutuneet tahoillaan ja olemme silti joskus nähneet kahdestaan kahvilla, eikä sittenkään asiassa ole ollut mitään outoa. Puolisot tietävät minusta ja ovat tavanneet minut, tapaamme julkisella paikalla ja puoliso voi koska tahansa liittyä seuraan.
Koska tämä on minulle itsestäänselvää - että mies ja nainen voivat olla kavereita eikä tapaamiset todellakaan lipsahda panemiseksi (naurettava ajatuskin) - niin näen myös muiden ystävyyksissä mahdollisuuden aitoon ystävyyteen. Mutta jos taas itse ei pysty olemaan pelkkä kaveri, ja on sellainen "hups se vain tapahtui" -tyyppinen ihminen, niin varmasti epäilee kumppaniaan ja muita samasta.
Ei ole totta. Minä olen aina kyenny olemaan kaveri kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta. Olen saanut tästä syystä kärsiä monet itkut, kun ympärillä olevat mieskaverit ovat jättäneet kun en olekaan ollut heistä sillä tavalla kiinnostunut. Mieheni on samanlainen kuin minä, mutta olemme eläneet jo niin kauan, että tiedämme mitä muuta meistä haluavat, eli vaikka itse haluamme vain kavereita, niin nämä kaveriehdokkaat voivat silti olla toista mieltä, ja vain esittää ensin kaveria.
Niin eli mikä ei ole totta? Sekö että mies voisi haluta olla pelkkä kaveri, koska sinulle he ovat sitten lopulta ehdotelleet? Varmasti moni mies (ja nainen) on sellainen ja "esittää kaveria", kuten sinä sen ilmaiset. Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan ole ollut. Jos 10 vuotta tuntemani omalla tahollaan parisuhteessa oleva mieskaveri "esittää" kaveriani, en minä sille mitään voi. Hän on vastuussa omista teoistaan, minä omistani. Jos hän haluaisi jotain muuta muttei sano tai tee mitään, mitä väliä sillä on mitä hän mielessään ajattelee? Enhän voi tietää kenenkään naisenkaan salaisia motiiveja.
Totta ei ole se, että näemme maailman sellaisina kuin itse olemme. Minä ymmärrän maailmasta sen, että joku mies voi kaveruuden varjolla haluta kanssani muutakin, VAIKKA itse kykenen olemaan täysin pelkkä kaveri vain. Samanlainen on mieheni myös. Emme siis ole itse tällaisia kaveruuden varjolla yrittäjiä, mutta tiedostamme että heitä on olemassa.
Samantyyppiset ihmiset varmaan on juuri niitä, jotka kyttää ja häiriköi eksiensä elämää suhteen jälkeenkin. Mullakin on aina ollut miespuolisia kavereita enempi kuin naisia (ja osan kans on välit mennyt, kun uusi tyttöystävä ei millään ole voinut hyväksyä, että en ole mankumassa munaa kaveriltani?). Ei ole minun asiani jos joku näistä kavereista haluaa painaa mua tai salaa elättelisi tunteita. Minä olen ja pysyn uskollisena miehelleni ja mieheni tämän myös ymmärtää. Toisaalta meidän erona ehkä on se, että mä olen aktiivisesti tutustuttanut miehen kavereihin joista suurin osa on ennen tätä miestä jo mulla ollut. Lisäksi olen aina tehnyt selväksi millä mielellä itse liikun myös näille kavereilleni - eli että friendzonessa ja veljellisessä hengessä.
Tietty jos et usko millään, tai jos mies ei halua sua tutustuttaa kaveriinsa, niin itekkin alkaisin ehkä epäillä jotain vilppiä. Ja älä huolestu turhaan, jos he on hetken olleet kavereita. On ihan normaalia tuntea jonkinlaista ihastusta, ei se tarkoita että oikeasti tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Kylläpä sua vituttaisi jos saisit tietää miehesi pettäneen sinua vastaavassa tilanteessa, ja itse olisit jättänyt käyttämättä :D
Tuosta syystä, jos vain tulee tunteita ja tilaisuuksia, niin menen kyllä niiden mukana,, mutta vain väliakaisesti, koska ne laantuu aina, ja salaa ettei kumppanini saa niistä tietää. Eipähän jää elämätöntä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa aina mietityttää, miten bi-seksuaalilla ihmisellä voi olla parisuhdetta ja ystäviä ollenkaan.. jos ei saisi ystäviä olla? Turha rajoittua tuohon sukupuoleen. Jos puoliso pettäisi, se ei johdu siitä että ystävä on ollut ”vastakkaista sukupuolta” vaan ihan muista syistä.
Ja jos puoliso säntää pettämään ensimmäisen hänestä kiinnostuneen ihmisen kanssa kenen kanssa on hauskaa ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, niin kuin kavereiden kesken yleensä on, kertoo sekin vaan siitä että suhde on kyllä ollut mitä ilmeisimmin jo pitkään retuperällä jos näin käy
Juuri näin! Hienosti kirjoitettu! Ajattelisivat muutkin ihmiset näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Tässä on malliesimerkki siitä, kun kaikki kyökkipsykologiset klisheet on nielty pureksimatta, ja niitä toistellaan mantran tavoin. Ja juuri tästä - ja tämän luomasta suhdeasennemaailmasta- johtuen avioerotilastot ovat mitä ovat.
Vapaus ja valinta ei ole rakkaudessa valttia. Se on hirveä, valheellinen illuusio.
Mä näen ihan toisin päin. Sen jälkeen kun tajusin valita itselleni parhaiten sopivan kumppanin useista tarjokkaista, ja tein tämän valintani vapaasti, ilman minkään tahon painostusta, niin olen ollut elmäni pisimmässä suhteessa, ja edelleen olemme tosi onnellisia. Avioerot johtuu siitä ennemminkin että ei ymmärretä mitä eroa on loppuelämän puurtamisilla lapsineen, töineen, sairauksineen, vanhuuksineen, vaan naimisiinmenoa pidetään romanttisen rakkauden huippuna. Ja mitäs huipulta muuta tehtäisiin kun tultaisiin alas, joko pikkuhiljaa, tai ryminällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niiden mielestä ketkä eivät itse pysty olemaan "vain" kavereita vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivät hyväksy sitä muiltakaan, tai vähintään olettaa että molemmat kuitenkin haluis panna, muttei vaan uskalla.
Kyllä mulla on muutama naiskaverikin, enkä ole pannut (eikä ole himojakaan) heistä ketään. Eivät ole mikään ongelma kihlatullenikaan, kun hänkin on nuoresta asti pyörinyt enemmän poikaporukoissa kuin naisten kanssa. Se on ihan normaalia nykyään kuten miehesi sanoikin. Tosin se ei tarkoita, etteikö miehelläi silti voisi olla romanttisia tunteita työkaveriinsa.
Hankala tilanne. Tapaa tämä työkaveri ja menkää johonkin vaikka kolmistaan ja arvioi tilanne sen perusteella mitä näet ja tunnet sen jälkeen. Kyllä miehesi kehonkieli kertoo sinulle kaiken oleellisen jos tunnet miehesi hyvin.Tämä on hyvä pointti - maailman näkee sellaisena kuin itse on. Itse olen sinkkunainen, mutta kaverit ovat vain kavereita. En ole koskaan edes halunnut intiimimpää kanssakäymistä miespuolisen kaverin kanssa, ja niinpä sellaista ei ole koskaan käynyt. Jos (tai kun) joku miehistä on sitä miettinyt, niin sehän on hänen ongelmansa eikä hän ole koskaan asiaa minulle ilmaissut, saati sitten tehnyt aloitetta siihen suuntaan. Ovat myös pariutuneet tahoillaan ja olemme silti joskus nähneet kahdestaan kahvilla, eikä sittenkään asiassa ole ollut mitään outoa. Puolisot tietävät minusta ja ovat tavanneet minut, tapaamme julkisella paikalla ja puoliso voi koska tahansa liittyä seuraan.
Koska tämä on minulle itsestäänselvää - että mies ja nainen voivat olla kavereita eikä tapaamiset todellakaan lipsahda panemiseksi (naurettava ajatuskin) - niin näen myös muiden ystävyyksissä mahdollisuuden aitoon ystävyyteen. Mutta jos taas itse ei pysty olemaan pelkkä kaveri, ja on sellainen "hups se vain tapahtui" -tyyppinen ihminen, niin varmasti epäilee kumppaniaan ja muita samasta.
Ei ole totta. Minä olen aina kyenny olemaan kaveri kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta. Olen saanut tästä syystä kärsiä monet itkut, kun ympärillä olevat mieskaverit ovat jättäneet kun en olekaan ollut heistä sillä tavalla kiinnostunut. Mieheni on samanlainen kuin minä, mutta olemme eläneet jo niin kauan, että tiedämme mitä muuta meistä haluavat, eli vaikka itse haluamme vain kavereita, niin nämä kaveriehdokkaat voivat silti olla toista mieltä, ja vain esittää ensin kaveria.
Niin eli mikä ei ole totta? Sekö että mies voisi haluta olla pelkkä kaveri, koska sinulle he ovat sitten lopulta ehdotelleet? Varmasti moni mies (ja nainen) on sellainen ja "esittää kaveria", kuten sinä sen ilmaiset. Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan ole ollut. Jos 10 vuotta tuntemani omalla tahollaan parisuhteessa oleva mieskaveri "esittää" kaveriani, en minä sille mitään voi. Hän on vastuussa omista teoistaan, minä omistani. Jos hän haluaisi jotain muuta muttei sano tai tee mitään, mitä väliä sillä on mitä hän mielessään ajattelee? Enhän voi tietää kenenkään naisenkaan salaisia motiiveja.
Totta ei ole se, että näemme maailman sellaisina kuin itse olemme. Minä ymmärrän maailmasta sen, että joku mies voi kaveruuden varjolla haluta kanssani muutakin, VAIKKA itse kykenen olemaan täysin pelkkä kaveri vain. Samanlainen on mieheni myös. Emme siis ole itse tällaisia kaveruuden varjolla yrittäjiä, mutta tiedostamme että heitä on olemassa.
Niin minäkin ymmärrän, tarkoitinkin heitä jotka epäilevät muita aina samasta kuin mitä itse tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Tässä on malliesimerkki siitä, kun kaikki kyökkipsykologiset klisheet on nielty pureksimatta, ja niitä toistellaan mantran tavoin. Ja juuri tästä - ja tämän luomasta suhdeasennemaailmasta- johtuen avioerotilastot ovat mitä ovat.
Vapaus ja valinta ei ole rakkaudessa valttia. Se on hirveä, valheellinen illuusio.
Se varmaan riippuu ihmisestä. Minä en ole ikinä sietänyt, että minua kontrolloidaan. Lapsena ja teininä jo tein kaiken mitä yritettiin kieltää. Kun kieltäminen lopetettiin, loppui tarve kapinoida ja käyttäydyin fiksusti. Jos mies yrittää kieltää tai kontrolloida, saa lähteä samantien mäelle. Minä tarvitsen täydellisen vapauden. Kun sen saan, olen parisuhteessa onnellinen, enkä halua sitä millään pelleilyllä riskeerata. Minulta puolisoni siis saa sen mitä haluaa, kun lakkaa vaatimasta sitä, ja antaa minulle mahdollisuuden antaa sen vapaaehtoisesti. Minä HALUAN tehdä puolisoni onnelliseksi, kun hän ei vaadi sitä minulta. Tämä heijastuu myös siinä, että tarvitsen suhteellisen isoja, avoimia tiloja myös kotona. Ahdistun jos tunnen oloni rajoitetuksi vaikkapa tavarapaljoudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Kylläpä sua vituttaisi jos saisit tietää miehesi pettäneen sinua vastaavassa tilanteessa, ja itse olisit jättänyt käyttämättä :D
Tuosta syystä, jos vain tulee tunteita ja tilaisuuksia, niin menen kyllä niiden mukana,, mutta vain väliakaisesti, koska ne laantuu aina, ja salaa ettei kumppanini saa niistä tietää. Eipähän jää elämätöntä elämää.
Muapa ei kyllä vituttaisi tippaakaan, kun jätän jonkun teon, joka sotii arvomaailmaani vastaan, tekemättä. Ihan siitä riippumatta, mitä muut tekevät.
En pidä elettynä elämänä sellaista, jossa ajauduin tekoihin siinä pelossa, että joku niitä tekee. Enemmän katson eläväni elämääni, kun itse myös houkutuksen hetkellä hallitsen tekoni ja sitä kautta niiden seuraukset.
- eri -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Kylläpä sua vituttaisi jos saisit tietää miehesi pettäneen sinua vastaavassa tilanteessa, ja itse olisit jättänyt käyttämättä :D
Tuosta syystä, jos vain tulee tunteita ja tilaisuuksia, niin menen kyllä niiden mukana,, mutta vain väliakaisesti, koska ne laantuu aina, ja salaa ettei kumppanini saa niistä tietää. Eipähän jää elämätöntä elämää.
Sairas ajatusmaailma, että kielletty on sitä ihanaa elämää joka jää elämättä ja "käyttämättä" jos kunnioittaa puolisoaan sen verran että pitää housunsa jalassa.
Onnea vaan valitsemallesi tielle, kyllä sinäkin kiinni vielä jäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Avokki kertoi että viettää nyt enemmän aikaa, koska mies on muuttamassa uudelle paikkakunnalle. Sitten tapailut kai päättyvät tai vähenevät ainakin minimiin olosuhteiden pakosta. Minulla taas ollut hurjasti töitä viime aikoina enkä ole ehtinyt juuri muuta kuin syödä ja nukkua kotona. Tuntuisi kuitenkin pahalta jos avokki pettäisi tuon miehen kanssa.