Lue keskustelun säännöt.
Emme usko opettavamme suomea tulevalle lapselle, mielipiteitä
01.09.2019 |
Hei, kaipaisin mielipiteitä ja kokemuksia suomen kielen opettamiseen lapselle ulkomailla. Olen asunut ulkomailla parikymppisestä lähtien, eli nyt lähes 10 vuotta, sekä ensimmäiset 11 vuotta lapsuudestani, ja olemme nyt suunnitelleet lapsen hankkimista sveitsiläisen mieheni kanssa. Asumme Sveitsissä saksankielisellä alueella. Kotikielenämme on englanti, sillä se on molempien ensimmäinen kieli, ja puhun sen ja suomen lisäksi ranskaa ja ruotsia. Olemme suunnitelleet puhuvamme lapsellemme kotona englantia, ja sen lisäksi lapsi oppisi saksan ja ranskan, jotka ovat täällä käytetyt kielet.
Siteeni Suomeen eivät ole vahvat, vierailen Suomessa kerran vuodessa ja käytän kieltä noin kerran viikossa viestitellessäni perheeni/vanhojen ystävieni kanssa. Emme ole läheisiä, enkä usko muuttavani takaisin Suomeen. Toki lapsi varmaan oppii helppoja juttuja, mutta kielen oppiminen ei ole meille prioriteetti. Mikäli neljäs kieli ei ole lapselle liikaa, uskon ruotsin kielestä olevan lapselle enemmän hyötyä.
Toivoisin mielipiteitä erityisesti ulkosuomalaisilta vanhemmilta, jos teillä on samankaltaisia kokemuksia :)
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?
Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)
Puolikielinen ei ole mikään haukkumasana siis. Se on ihan oikea termi, jonka merkitys on tässä ketjussa selvitetty kyllä. Se ei tee ihmisestä mitenkään vajavaista.
Kun kuvailet, että osaat monia kieliä hyvin, se viittaa mielestäni nimenomaan puolikielisyyteen.
Mutta jos englanti on sinun vahvin kielesi, niin kannattaa ehdottomasti puhua lapselle sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenohjelma ei lapsienohjelma.
Tässä se vastaus tuli. Ap, et osaa natiivitasoisesti suomea kuten itsekin jossain vastauksessa annat ymmärtää.
Puhu siis ihmeessä lapselle englantia äläkä opeta hänelle puolikielisuomea.
Tämä. Ja vaikka se saattaa vaikuttaa nippilulta se ei ole. Juuri tällaisista minipienistä asioista tunnistaa natiivipuhujan ja äärimmäisen hyvän kielen puhujan toisistaan. Kukaan natiivi suomea puhuva ei sanoisi lapsienohjelma tarkoittaessaan lastenohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?
Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)
Hei ap! Minne katosi taitosi pilkuttaa Suomen kieltä erittäin taitavasti?
Ja anteeksi, että kirjoitin suomen isolla, automaattinen tekstinsyöttö tekee tepposiaan. Mutta ap:n kielessä on todellakin tapahtunut dramaattinen heikentyminen sitten keskustelun ensimmäisen viestin.
Tämä vähän pilasi hyvää oloani mukavista viesteistä. Käytin ensimmäiseen viestiin melkeen tunnin aikaa että se kuulostaisi mahdollisimman hyvältä. Viimeisen viestin kirjoitin ilman googlea kymmenessä minuutissa. Ehkä se suomen kieli ei sitten ole niin hyvä mutta antaa olla :)
Anteeksi. Olen vilpittömästi todella hämmästynyt siitä, kuinka hyvin hallitsit pilkkusäännöt ensimmäisessä viestissä, ja edelleen vähän ihmeissäni siitä, miten sait ne googlattua. Olen tehnyt työkseni kielenhuoltoa.
Minä olen muuttanut vasta aikuisena ulkomaille ja suomi on edelleen vahvin kieleni. Mutta ajattelen sujuvasti kolmella kielellä aina sen mukaan, missä maassa milloinkin olen. Samoin unia näen kolmella kielellä.
Lastemme kanssa olemme aina puhuneet suomea, mutta heidän vahvin kielensä on englanti koulun takia. Ja koska asumme kolmatta kieltä puhuvassa maassa, on myös se vahva, puhuvat sitä ystävien ja kumppaneidensa kanssa.
En usko ollenkaan tuota tunnekielta, että se olisi joku erityinen yksi kieli. Oman kokemukseni mukaan tunnekieliä voi olla monta, eri kieliâ eri tilanteissa ja kenen kanssa puhuu vaikuttaa kanssa.
Oon kolmikielinen (näin itse ajattelen) ja sitten vielä puhun neljättä kieltä sujuvasti. Minun kolme kieltä on minulle natiiveja: suomi joka oli minun lapsuuden kieli äidin kanssa, englanti joka oli minun kieli koulussa ja opiskelussa, hollanti joka oli minun kieli isän kanssa ja jota meillä puhuttiin aika paljon kotona kanssa. Siskon ja veljen kanssa alettiin puhua vaan hollantia ja englantia kun mentiin kouluun. Näin jatkettiin vaikka asuttiin Suomessa.
Oon käynyt koulua Suomessa, Englannissa, Belgiassa ja Hollannissa. Me oltiin ihan mustalaisia kun oltiin pieniä, aina vaan isä ja äiti raahasi meitä uuteen maahan! Mutta onneksi, koska näin opin monta kieltä! Olen myöhemmin opiskellut englanniksi ja ranskaksi, miksi on että ranska on minun neljäs kieli jota osaan sujuvasti.
Niin että minulla ei ole vaan yhtä natiivia ja tunnekieltä vaan kolme. Englanti on se kieli, jota osaan parhaiten eri tilanteissa. Se on myös englanti, joka on minun opiskelu ja työkieli. Minun kotikielet on suomi ja hollanti. Suomea puhun vaan äidin ja Suomen sukulaisten kanssa. Muuten sille ei ole minulla käyttöä vaikka osaan suomea kyllä hyvin (omasta mielestä) koska kävin kolme vuotta suomeksi koulua. Mutta mitään yhteyttä suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan minulla ei nyt ole, niin ei se ole niin tärkeä kieli nyt.
Hollanniksi osaan parhaiten kaikki koti asiat: kaikki ruuat ja mitä tavaroita keittiössä on samoin myös muita asioita mitä tarvitaan arkena. Hollanniksi osaan myös käydä virastoissa ja läækärissä, kirjoittaa työhön liittyvät emailit ja memot, joita en varmaan suomeksi pysty.
Minun aviomies on amerikkalainen ja meillä on kaksi lasta. Kotona puhutaan englantia. Me asutaan nyt täällä Ranskassa ja huomaan miten koko aika minun ranska tule voimakkaammaksi. Nyt jo ajattelen usein ranskaksi esim kaupassa.
Kun lapset syntyi oltiin Englannissa. Silloin piti tehdä päätös meidän perheen kielistä. Ja tosiaan, ihan meidän perheen kielistä, ei minun lapsuuden perheen! Tehtiin päätös että englanti on yhteinen kieli ja hollanti minun ja lasten välinen kieli. Mutta pian huomasin että ei se toimi niin! Oli vaikea puhua lapsille hollantia kun ympärillä kaikki oli englanniksi. En keksinyt oikein puhuttavaa. Halusin puhua muutakin kuin ihan vauva juttuja. Tajusin että englanti on se kieli, jota elän täällä ja sitä kieltä puhun myös lapsille. Tämä vaikka sekä hollanti ja suomi on enemmän minun kotikieliä kuin englanti.
Mikä siis on minun tunnekieli? No eri tilanteissa eri kieli.
Muuten, kva käydä täällä palstalla. Yritän pitää yllä suomeani ja netissä ja sosiaalisessa mediassa se on niin helppoa! Ollaan lomalla USA:ssa miehen kotona niin on aikaa olla netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ulkomaille muuttaneita suomalaisperheitä, jotka päättivät olla opettamatta lapsilleen suomea. Osa lapsista halusi kuitenkin tulla Suomeen myöhemmin töihin ja kasvattamaan omat lapsensa, ja nyt heitä kovasti surettaa, etteivät osaa suomea. Osalle puhuttiin lapsena suomea, mutta sittemmin kotikieli muuttui englanniksi ja suomi unohtui. Jotkut toki edelleen puhuvat sitä joten kuten, mutta kirjoitustaitoisia eivät suomen kielellä ole. Vaikka näyttäisi siltä, että siteitä Suomeen ei ole enää, saattaa lapsesi olla 20 vuoden päästä eri mieltä. Tiedän miehen, joka oli Suomesta poissa 20 vuotta muuton jälkeen, mutta päätti silti kasvattaa lapsensa täällä.
Millä kielellä ajattelet? Sen kielen ensisijaisesti opetat lapsellesi. Lapsen kieli ja ymmärrys jää vaillinaiseksi, jos et voi kommunikoida hänen kanssaan suoraan, eikä toisaalta hänen kielivarasto tällöin edes mahdollista eheää kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. En jättäisi kieltä tuntemattomaksi, mutta kyllähän Sveitsin kaltaisessa maassa tulee muutama kieli ensin.
Ja kyl sen suomen voi oppia sit nuorena aikuisena, jos halua on.
Miksi sitä ruotsia pitäisi oppia? Ihan yhtä turha kieli kuin suomi, jos ei asu Ruotsissa tai Suomessa.
Aika virheetön kirjoitus siihen nähden, ettei suomi ole muka äidinkielesi. Totta kai alat puhua lapsellesi suomea, ääliö. Miehesi puhuu äidinkieltään. Yhdessä voitte sitten puhua englantia, vaikka en tajua, miten et ole opetellut miehesi äidinkieltä, jos kerran olet tuollainen kielinero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat suomalaisia, mutta toinen on jo kuollut ja toisen kanssa emme ole paljoa tekemisissä, samoin kuin sisarukseni. Olen pian 30v ja asuin Suomessa ikävuodet 11-21. Olen käynyt koulut englanniksi, mutta puhuin lapsena kotona suomea ja englantia vanhempieni kanssa ja opin sen hyvin ystävieni avulla teini-ikäisenä. Englanti on vahvin kieleni. Ja löysin tämän palstan googlatessani ulkosuomalaisten foorumeita :D Arvostan vastauksia tosi paljon, kiitos!
Anteeksi kirjoitan sekavasti. Puhuimme siis lapsena englannin lisäksi suomea vanhempieni kanssa, ja opin suomen hyvin saatuani suomalaisia kavereita. Lapsienohjelmat ja leikit olen oppinut englanniksi. Opiskelen toki saksaa kun joku ihmetteli, mutta olen vielä melko alkeissa :) Asuin siis aiemmin ranskankielisellä alueella.
Ihan paska provo, edelleen täydellisen virheetöntä suomea. ”Lapsienohjelmat” piti äkkiä keksiä päästä, jotta ei vaikuttaisi natiivilta suomenkielenpuhujalta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sukulaispiirissä perhe, jonka vanhemmista toinen puhuu äidinkielenään suomea ja toinen erästä toista kieltä. Vanhempien yhteisenä kielenä on tämä toinen kieli, ja jostain syystä he päättivät molemmat puhua lapsilleen vain sitä. Näin vuosien kuluessa olen huomannut, kuinka lasten suhteet kaikkiin suomenkielisiin sukulaisiin ovat jääneet hyvin etäisiksi tämän kieliratkaisun vuoksi. En olisi etukäteen uskonut, kuinka paljon suhteisiin isovanhempiin ja serkkuihin vaikuttaa se, että lapset eivät osaa suomea.
Ja minulla on tässä hyvä vertailukohta, sillä myös sisareni asuu ulkomailla. Hän on lastensa jokapäiväisessä ympäristössä ainoa, joka puhuu lapsille suomea. Siitä huolimatta hänen lapsensa osaavat suomea ja Suomessa käydessään he saavat sukulaisiin aivan eri tason kontaktin kuin mitä tuon ensimmäisen perheen lapset.
Tämä kirjoitus ei taida sopia ap:n tilanteeseen, mutta näin muuten yksi näkökulma siihen, mitä kieltä puhua lapsille.
Näin juuri. En tajua äitejä, jotka eivät puhu lapsilleen omaa äidinkieltään. He ovat ihmisiä, jotka eivät muutenkaan tule aikanaan pitämään lapsen eduista ja oikeuksista kiinni. Vaan alistavat lapsensa tehokkuusajattelulle, sille mistä on talouselämään hyötyä. Se ei ole ihmisen oma etu lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan englantisi virheetöntä? Pahinta, mitä lapselle on tehdä on antaa "viallinen" aksentti, siitä on vaikeaa päästä eroon. Esim. Suomessa asuvilla venäläislapsilla on usein vahva venäjäaksentti, koska vanhemmat ovat puhuneet suomea omalla aksentillaan.
Omat lapseni ovat kaksikielisiä. Emme asu tällä hetkellä Suomessa.
Liian vahvasti alkoi tulemaan englanti esille, joten opetin itse lapsilleni suomea.
Ekapeli on auttanut valtavasti, suomalaiset kirjat,’ohjelmat (netflixistä löytyy ohjelmia suomenkielellä).
Lapsieni isovanhemmat eivät osaa englantia joten koemme tärkeänä että lapseni osaavat suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan englantisi virheetöntä? Pahinta, mitä lapselle on tehdä on antaa "viallinen" aksentti, siitä on vaikeaa päästä eroon. Esim. Suomessa asuvilla venäläislapsilla on usein vahva venäjäaksentti, koska vanhemmat ovat puhuneet suomea omalla aksentillaan.
Minä keksin aika monta pahempaakin asiaa, mitä lapsille voi tehdä, kuin ”viallisen” aksentin.
Venäläinen aksentti on vain yksi tapa puhua suomea. Nykyään sitä kuulee jo uutislukijoillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on miehesi äidinkieli?
Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.
Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.
Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.
Seli seli. Mihin suomen kirjoittamisessatarvitset googlea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on miehesi äidinkieli?
Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.
Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.
Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.
Minäkin ajattelen lähes aina englanniksi, vaikka olen muuttanut ulkomaille vasta kaksi vuotta sitten ja sitä ennen puhuin juuri ja juuri lukiotasoista englantia. Ei se välttämättä kerro vielä mitään. Natiivit kehuvat aina ja kaikkia, mutta suosittelen laajaa kielitason kartoitusta.
Voi olla, ettei sinulla itselläkään ole oikein kunnolla äidinkieltä, jos olet lapsena jäänyt paitsi omasta äidinkielestäsi. Tällaisia on paljon, esim. venäläinen ystäväni jonka äiti päätti Suomeen muuttaessaan puhua pelkkää suomea jättääkseen taakseen venäläisen kulttuurin. Tuloksena on se, että ystävällä ei ole kovin laaja sanavarasto suomeksi ja virheitä tulee satunnaisesti, mutta venäjääkään hän ei osaa.
Silloin kehottaisin puhumaan miehen äidinkieltä ja englantia, jos suomi on yksinkertaisesti vastenmielistä.
Mikä saa sinut päättelemään, ettei ap:llä olisi äidinkieltä? Se, että hän kirjoittaa erinomaista suomea?
Se suomi on hänen äidinkielensä, ei sitä kukaan muuten kirjoita eikä puhu noin hyvällä tasolla. Ja kyseessä on provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on niin vaikea kieli, että ehdottomasti paras ratkaisu on opettaa se ensimmäisenä kielenä. Puhut lapselle suomea, miehesi omaa äidinkieltään ja keskenänne englantia. Saksan ja ranskan lapsi oppii taatusti siellä päikyssä, koulussa ja kavereiden kanssa. Ne kuitenkin ovat rakenteeltaan hyvin lähellä englantia vrt. suomi, joka on todellinen tuska persauksissa jos sen haluaa opiskella myöhemmin. Myös englanti on helppo hioa täydelliseksi myöhemmin, kun sitä kuulee kaikkialla.
Kaiken lisäksi, jos suomi jää väliin, niin lapsella ei välttämättä koskaan tule "tunnekieltä". Hän ei opi lässytyksiä, loruja, ja olen lukenut että se voi myös vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseenkin kun vanhempi puhuu itselleen vierasta kieltä lapselle. Jos puhut suomea, luultavasti käytät niitä samoja lurituksia ja höpötyksiä kuin äitisi käytti sinulle.
Englannin kielessä on huomattavan paljon enemmän sanoja kuin suomen kielessä, joten eiköhän se loruilu ja tunnehöpsötys onnistu englanniksikin. Se kuitenkin on kieli, jota lapsen vanhemmat parhaiten osaavat.
Suomen kieli on natiivipuhujalle paljon vivahteikkaampi ja sillä on mahdollista leikitellä, mikä usein on todella vaikeaa vieraalla kielellä. Lisäksi, vähän pahaa pelkään että se englannin kielen taitotaso ei kuitenkaan ehkä ole niin hyvä. Todella monella on kovat luulot omasta taitotasostaan, mutta loppupeleissä se oma osaaminen voi rajoittua pitkälti ymmärtämiseen. Itsenäinen ilmaisu ja kielen opettaminen toiselle voi olla aivan ihan eri juttu. Lapsi kaipaa luovaa kielenkäyttöä, ja valitettavasti vuosikymmeniäkin ulkomailla asunut voi hyvin puhua kovin mekaanisesti. C2-kielitaitokin on loppupeleissä vielä todella vähän.
Tunnehöpsötys ei välttämättä todellakaan onnistu englanniksi. Usein vanhemmat periyttävät lapsilleen omilta vanhemmiltaan oppimiaan juttuja, ja joku "rabbits jump and eat" ei kyllä vielä pitkälle edistä. Mielikuvitus, luovuus, leikittely kielellä...
Jaksat jankuttaa, ettei ap osaa englantia, koska ilmeisesti olet vain itse päättänyt niin. Ihme mammasplainausta.
Minä vastasin minulle osoitettuun kommenttiin, en kommentoinut aloittajan tapausta. Mutta fakta on, että moni ulkomailla asuva luottaa omaavansa erinomaisen, natiivitasoisen kielitaidon. Miksikö? Siksi, että he ymmärtävät lähes sataprosenttisesti sitä toista kieltä. Oman ilmaisun puutteiden suhteen on usein sokea, koska esimerkiksi sanavaraston laajuus ja kyky käyttää monipuolisia rakenteita ei usein ilmene arkielämässä. Kun selviää arjessa ongelmitta, usein ajattelee että asiat ovat hyvin. Ja niin ovatkin, kun pystyy välittämään viestejä ja vastaanottamaan niitä, mutta kielitaito ei kyllä siinä vaiheessa ole vielä lähelläkään ylittämässä omaa äidinkieltä.
Ap kirjoittaa suomeakin niin hyvin, että hän kävisi natiivista. Jos hän tiedostaa heikkoutensa suomen suhteen, miksi hänen käsityksensä omasta englannin taidosta ei voisi olla realistinen?
Älä nyt stana jankuta. Ap on provo, joka mokasi provon kirjoittamalla täydellistä suomea. Silloin suomi on hänen äidinkielensä, eikä todellakaan mikään muu kieli ole.
Siis mikä tässä on ongelma? Jos äidinkielesi on englanti niin lörpöttelet sitä lapsellesi.
Ap nimenomaan kertoi, ettei puhu suomea natiivitasoisesti. Tosin kirjoitettu kieli oli aluksi erinomaista.