Emme usko opettavamme suomea tulevalle lapselle, mielipiteitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miehesi äidinkieli?

Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.

Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.

Minäkin ajattelen lähes aina englanniksi, vaikka olen muuttanut ulkomaille vasta kaksi vuotta sitten ja sitä ennen puhuin juuri ja juuri lukiotasoista englantia. Ei se välttämättä kerro vielä mitään. Natiivit kehuvat aina ja kaikkia, mutta suosittelen laajaa kielitason kartoitusta.

Voi olla, ettei sinulla itselläkään ole oikein kunnolla äidinkieltä, jos olet lapsena jäänyt paitsi omasta äidinkielestäsi. Tällaisia on paljon, esim. venäläinen ystäväni jonka äiti päätti Suomeen muuttaessaan puhua pelkkää suomea jättääkseen taakseen venäläisen kulttuurin. Tuloksena on se, että ystävällä ei ole kovin laaja sanavarasto suomeksi ja virheitä tulee satunnaisesti, mutta venäjääkään hän ei osaa.

Silloin kehottaisin puhumaan miehen äidinkieltä ja englantia, jos suomi on yksinkertaisesti vastenmielistä.

Mikä saa sinut päättelemään, ettei ap:llä olisi äidinkieltä? Se, että hän kirjoittaa erinomaista suomea?

Se suomi on hänen äidinkielensä, ei sitä kukaan muuten kirjoita eikä puhu noin hyvällä tasolla. Ja kyseessä on provo.

Kyllä ihminen pystyy puhumaan ja kirjoittamaan hyvää suomea, vaikkei se olisi hänen äidinkielensä.

Mutta se on tosiaan hieman outoa, kuinka hän yhtäkkiä lakkaa käyttämästä välimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Puhuisin ap.n housuissa lapselle englantia. Ymmärsin, että ap ei puhu suomea enää muuta kuin harvakseen viesteissä ja kerran vuodessa kyläillessä. Ennenkuin ap saa edes lapsia ja ne ehtivät kasvaa, ap tuskin käyttää suomea lainkaan. He eivät tule asumaan Suomessa, eivätkä lapset tutustu täällä asuviin sukulaisiin. Ja suomalaisethan tykkäävät puhua englantia tarvittaessa.

Tämä oli valetta ap:lta. Jos suomen kielen käyttö olisi noin vähäistä, se näkyisi tekstissä. Aloitus on provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on niin vaikea kieli, että ehdottomasti paras ratkaisu on opettaa se ensimmäisenä kielenä. Puhut lapselle suomea, miehesi omaa äidinkieltään ja keskenänne englantia. Saksan ja ranskan lapsi oppii taatusti siellä päikyssä, koulussa ja kavereiden kanssa. Ne kuitenkin ovat rakenteeltaan hyvin lähellä englantia vrt. suomi, joka on todellinen tuska persauksissa jos sen haluaa opiskella myöhemmin. Myös englanti on helppo hioa täydelliseksi myöhemmin, kun sitä kuulee kaikkialla.

Kaiken lisäksi, jos suomi jää väliin, niin lapsella ei välttämättä koskaan tule "tunnekieltä". Hän ei opi lässytyksiä, loruja, ja olen lukenut että se voi myös vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseenkin kun vanhempi puhuu itselleen vierasta kieltä lapselle. Jos puhut suomea, luultavasti käytät niitä samoja lurituksia ja höpötyksiä kuin äitisi käytti sinulle. 

Englannin kielessä on huomattavan paljon enemmän sanoja kuin suomen kielessä, joten eiköhän se loruilu ja tunnehöpsötys onnistu englanniksikin. Se kuitenkin on kieli, jota lapsen vanhemmat parhaiten osaavat.

Suomen kieli on natiivipuhujalle paljon vivahteikkaampi ja sillä on mahdollista leikitellä, mikä usein on todella vaikeaa vieraalla kielellä. Lisäksi, vähän pahaa pelkään että se englannin kielen taitotaso ei kuitenkaan ehkä ole niin hyvä. Todella monella on kovat luulot omasta taitotasostaan, mutta loppupeleissä se oma osaaminen voi rajoittua pitkälti ymmärtämiseen. Itsenäinen ilmaisu ja kielen opettaminen toiselle voi olla aivan ihan eri juttu. Lapsi kaipaa luovaa kielenkäyttöä, ja valitettavasti vuosikymmeniäkin ulkomailla asunut voi hyvin puhua kovin mekaanisesti. C2-kielitaitokin on loppupeleissä vielä todella vähän.

Tunnehöpsötys ei välttämättä todellakaan onnistu englanniksi. Usein vanhemmat periyttävät lapsilleen omilta vanhemmiltaan oppimiaan juttuja, ja joku "rabbits jump and eat" ei kyllä vielä pitkälle edistä. Mielikuvitus, luovuus, leikittely kielellä...

Jaksat jankuttaa, ettei ap osaa englantia, koska ilmeisesti olet vain itse päättänyt niin. Ihme mammasplainausta.

Minä vastasin minulle osoitettuun kommenttiin, en kommentoinut aloittajan tapausta. Mutta fakta on, että moni ulkomailla asuva luottaa omaavansa erinomaisen, natiivitasoisen kielitaidon. Miksikö? Siksi, että he ymmärtävät lähes sataprosenttisesti sitä toista kieltä. Oman ilmaisun puutteiden suhteen on usein sokea, koska esimerkiksi sanavaraston laajuus ja kyky käyttää monipuolisia rakenteita ei usein ilmene arkielämässä. Kun selviää arjessa ongelmitta, usein ajattelee että asiat ovat hyvin. Ja niin ovatkin, kun pystyy välittämään viestejä ja vastaanottamaan niitä, mutta kielitaito ei kyllä siinä vaiheessa ole vielä lähelläkään ylittämässä omaa äidinkieltä.

Ap kirjoittaa suomeakin niin hyvin, että hän kävisi natiivista. Jos hän tiedostaa heikkoutensa suomen suhteen, miksi hänen käsityksensä omasta englannin taidosta ei voisi olla realistinen?

Älä nyt stana jankuta. Ap on provo, joka mokasi provon kirjoittamalla täydellistä suomea. Silloin suomi on hänen äidinkielensä, eikä todellakaan mikään muu kieli ole.

Edelleen: häntä ei tee provoksi se, että hän kirjoittaa hyvää suomea. Suomen voi oppia siinä missä muutkin kielet. Mutta se on jo hieman epäilyttävää, kuinka hänen kirjoitustaitonsa vaihtelee eri viesteissä. Jos toisessa hallitsee pilkkusäännöt täysin ja toisessa ei yhtään, ei ”googlaus” ole selitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miehesi äidinkieli?

Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.

Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.

Minäkin ajattelen lähes aina englanniksi, vaikka olen muuttanut ulkomaille vasta kaksi vuotta sitten ja sitä ennen puhuin juuri ja juuri lukiotasoista englantia. Ei se välttämättä kerro vielä mitään. Natiivit kehuvat aina ja kaikkia, mutta suosittelen laajaa kielitason kartoitusta.

Voi olla, ettei sinulla itselläkään ole oikein kunnolla äidinkieltä, jos olet lapsena jäänyt paitsi omasta äidinkielestäsi. Tällaisia on paljon, esim. venäläinen ystäväni jonka äiti päätti Suomeen muuttaessaan puhua pelkkää suomea jättääkseen taakseen venäläisen kulttuurin. Tuloksena on se, että ystävällä ei ole kovin laaja sanavarasto suomeksi ja virheitä tulee satunnaisesti, mutta venäjääkään hän ei osaa.

Silloin kehottaisin puhumaan miehen äidinkieltä ja englantia, jos suomi on yksinkertaisesti vastenmielistä.

Mikä saa sinut päättelemään, ettei ap:llä olisi äidinkieltä? Se, että hän kirjoittaa erinomaista suomea?

Se suomi on hänen äidinkielensä, ei sitä kukaan muuten kirjoita eikä puhu noin hyvällä tasolla. Ja kyseessä on provo.

Kyllä ihminen pystyy puhumaan ja kirjoittamaan hyvää suomea, vaikkei se olisi hänen äidinkielensä.

Mutta se on tosiaan hieman outoa, kuinka hän yhtäkkiä lakkaa käyttämästä välimerkkejä.

Ei pysty, ei ainakaan tässä tapauksessa. Siis ap ei ole joku oudoille kielille omistautunut kummajainen vaan normaali äiti provoilemassa kieliongelmalla, jota ei ole olemassakaan. Suomi on hänen vahva normaalitasoinen äidinkielensä, se näkyi aloitusviestissä, eikä hänellä sitä vahvampaa kieltä ole, koska hän on nolo paska valehtelija. Puhuu siis mielikuvitusvauvalleen suomea.

Vierailija kirjoitti:

En usko ollenkaan tuota tunnekielta, että se olisi joku erityinen yksi kieli. Oman kokemukseni mukaan tunnekieliä voi olla monta, eri kieliâ eri tilanteissa ja kenen kanssa puhuu vaikuttaa kanssa.

Oon kolmikielinen (näin itse ajattelen) ja sitten vielä puhun neljättä kieltä sujuvasti. Minun kolme kieltä on minulle natiiveja: suomi joka oli minun lapsuuden kieli äidin kanssa, englanti joka oli minun kieli koulussa ja opiskelussa, hollanti joka oli minun kieli isän kanssa ja jota meillä puhuttiin aika paljon kotona kanssa. Siskon ja veljen kanssa alettiin puhua vaan hollantia ja englantia kun mentiin kouluun. Näin jatkettiin vaikka asuttiin Suomessa.

Oon käynyt koulua Suomessa, Englannissa, Belgiassa ja Hollannissa. Me oltiin ihan mustalaisia kun oltiin pieniä, aina vaan isä ja äiti raahasi meitä uuteen maahan! Mutta onneksi, koska näin opin monta kieltä! Olen myöhemmin opiskellut englanniksi ja ranskaksi, miksi on että ranska on minun neljäs kieli jota osaan sujuvasti.

Niin että minulla ei ole vaan yhtä natiivia ja tunnekieltä vaan kolme. Englanti on se kieli, jota osaan parhaiten eri tilanteissa. Se on myös englanti, joka on minun opiskelu ja työkieli. Minun kotikielet on suomi ja hollanti. Suomea puhun vaan äidin ja Suomen sukulaisten kanssa. Muuten sille ei ole minulla käyttöä vaikka osaan suomea kyllä hyvin (omasta mielestä) koska kävin kolme vuotta suomeksi koulua. Mutta mitään yhteyttä suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan minulla ei nyt ole, niin ei se ole niin tärkeä kieli nyt.

Hollanniksi osaan parhaiten kaikki koti asiat: kaikki ruuat ja mitä tavaroita keittiössä on samoin myös muita asioita mitä tarvitaan arkena. Hollanniksi osaan myös käydä virastoissa ja läækärissä, kirjoittaa työhön liittyvät emailit ja memot, joita en varmaan suomeksi pysty.

Minun aviomies on amerikkalainen ja meillä on kaksi lasta. Kotona puhutaan englantia. Me asutaan nyt täällä Ranskassa ja huomaan miten koko aika minun ranska tule voimakkaammaksi. Nyt jo ajattelen usein ranskaksi esim kaupassa.

Kun lapset syntyi oltiin Englannissa. Silloin piti tehdä päätös meidän perheen kielistä. Ja tosiaan, ihan meidän perheen kielistä, ei minun lapsuuden perheen! Tehtiin päätös että englanti on yhteinen kieli ja hollanti minun ja lasten välinen kieli. Mutta pian huomasin että ei se toimi niin! Oli vaikea puhua lapsille hollantia kun ympärillä kaikki oli englanniksi. En keksinyt oikein puhuttavaa. Halusin puhua muutakin kuin ihan vauva juttuja. Tajusin että englanti on se kieli, jota elän täällä ja sitä kieltä puhun myös lapsille. Tämä vaikka sekä hollanti ja suomi on enemmän minun kotikieliä kuin englanti.

Mikä siis on minun tunnekieli? No eri tilanteissa eri kieli.

Muuten, kva käydä täällä palstalla. Yritän pitää yllä suomeani ja netissä ja sosiaalisessa mediassa se on niin helppoa! Ollaan lomalla USA:ssa miehen kotona niin on aikaa olla netissä.

Olet väärässä! Kyllä palstamammat tietää paremmin: vain suomi voi olla tunnekieli ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on niin vaikea kieli, että ehdottomasti paras ratkaisu on opettaa se ensimmäisenä kielenä. Puhut lapselle suomea, miehesi omaa äidinkieltään ja keskenänne englantia. Saksan ja ranskan lapsi oppii taatusti siellä päikyssä, koulussa ja kavereiden kanssa. Ne kuitenkin ovat rakenteeltaan hyvin lähellä englantia vrt. suomi, joka on todellinen tuska persauksissa jos sen haluaa opiskella myöhemmin. Myös englanti on helppo hioa täydelliseksi myöhemmin, kun sitä kuulee kaikkialla.

Kaiken lisäksi, jos suomi jää väliin, niin lapsella ei välttämättä koskaan tule "tunnekieltä". Hän ei opi lässytyksiä, loruja, ja olen lukenut että se voi myös vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseenkin kun vanhempi puhuu itselleen vierasta kieltä lapselle. Jos puhut suomea, luultavasti käytät niitä samoja lurituksia ja höpötyksiä kuin äitisi käytti sinulle. 

Englannin kielessä on huomattavan paljon enemmän sanoja kuin suomen kielessä, joten eiköhän se loruilu ja tunnehöpsötys onnistu englanniksikin. Se kuitenkin on kieli, jota lapsen vanhemmat parhaiten osaavat.

Suomen kieli on natiivipuhujalle paljon vivahteikkaampi ja sillä on mahdollista leikitellä, mikä usein on todella vaikeaa vieraalla kielellä. Lisäksi, vähän pahaa pelkään että se englannin kielen taitotaso ei kuitenkaan ehkä ole niin hyvä. Todella monella on kovat luulot omasta taitotasostaan, mutta loppupeleissä se oma osaaminen voi rajoittua pitkälti ymmärtämiseen. Itsenäinen ilmaisu ja kielen opettaminen toiselle voi olla aivan ihan eri juttu. Lapsi kaipaa luovaa kielenkäyttöä, ja valitettavasti vuosikymmeniäkin ulkomailla asunut voi hyvin puhua kovin mekaanisesti. C2-kielitaitokin on loppupeleissä vielä todella vähän.

Tunnehöpsötys ei välttämättä todellakaan onnistu englanniksi. Usein vanhemmat periyttävät lapsilleen omilta vanhemmiltaan oppimiaan juttuja, ja joku "rabbits jump and eat" ei kyllä vielä pitkälle edistä. Mielikuvitus, luovuus, leikittely kielellä...

Jaksat jankuttaa, ettei ap osaa englantia, koska ilmeisesti olet vain itse päättänyt niin. Ihme mammasplainausta.

Minä vastasin minulle osoitettuun kommenttiin, en kommentoinut aloittajan tapausta. Mutta fakta on, että moni ulkomailla asuva luottaa omaavansa erinomaisen, natiivitasoisen kielitaidon. Miksikö? Siksi, että he ymmärtävät lähes sataprosenttisesti sitä toista kieltä. Oman ilmaisun puutteiden suhteen on usein sokea, koska esimerkiksi sanavaraston laajuus ja kyky käyttää monipuolisia rakenteita ei usein ilmene arkielämässä. Kun selviää arjessa ongelmitta, usein ajattelee että asiat ovat hyvin. Ja niin ovatkin, kun pystyy välittämään viestejä ja vastaanottamaan niitä, mutta kielitaito ei kyllä siinä vaiheessa ole vielä lähelläkään ylittämässä omaa äidinkieltä.

Ap kirjoittaa suomeakin niin hyvin, että hän kävisi natiivista. Jos hän tiedostaa heikkoutensa suomen suhteen, miksi hänen käsityksensä omasta englannin taidosta ei voisi olla realistinen?

Älä nyt stana jankuta. Ap on provo, joka mokasi provon kirjoittamalla täydellistä suomea. Silloin suomi on hänen äidinkielensä, eikä todellakaan mikään muu kieli ole.

Edelleen: häntä ei tee provoksi se, että hän kirjoittaa hyvää suomea. Suomen voi oppia siinä missä muutkin kielet. Mutta se on jo hieman epäilyttävää, kuinka hänen kirjoitustaitonsa vaihtelee eri viesteissä. Jos toisessa hallitsee pilkkusäännöt täysin ja toisessa ei yhtään, ei ”googlaus” ole selitys.

Kyllä tekee. Koko aloituksesta paistaa se, että suomi on hänen äidinkielensä, eikä muita samanvahvuisia kieliäole. Tuskin koko miestäkään, tai ulkomailla asumista. Se, että hän paljastuu provoksi kertoo juuri siitä, että provon näki täydellisestä suomen kielen hallinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?

Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)

Ihme hoono soomi matkintaa heti tässä, kun idioottityperys itsekin tajusi, että osaa loistavaa suomea, joka siis on hänen ainoa ja vahva äidinkielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenohjelma ei lapsienohjelma.

Tässä se vastaus tuli. Ap, et osaa natiivitasoisesti suomea kuten itsekin jossain vastauksessa annat ymmärtää.

Puhu siis ihmeessä lapselle englantia äläkä opeta hänelle puolikielisuomea.

Ap nimenomaan kertoi, ettei puhu suomea natiivitasoisesti. Tosin kirjoitettu kieli oli aluksi erinomaista.

Niin eli hän on nolo pelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?

Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)

Hei ap! Minne katosi taitosi pilkuttaa Suomen kieltä erittäin taitavasti?

Huoh av ei petä koskaan... Hyvinhän ap pilkuttaa vai missä näet vikaa ap:n tekstissä?

Ap, vaikutat mukavalta. Tsemppiä lapsihaaveisiinne, La Suisse est un pays merveilleux!

Hei ap

Mä näin heti aloituksesta, että tämäon paska provo. Ap osasi täydellisesti suomea, joten jäi kiinni valheesta heti alussa. Lisäksi otsikko on provo- tai sellainen ärtymystä nostattamaan tarkoitetun tyyppinen.

Meillä ei osaa loruilla en minä eikä mies, vaikka yhteenlaskettu sujuva kielitaitomme on suomi, englanti, hollanti, portugali (plus heikommat kielet). Tuleville lapsille on tarkoitus puhua suomea, portugalia ja englannin oppivat varmaan itsestään, kun puhumme tätä keskenämme. Mutta saavat lapsoset pärjätä ihan ilman lorutteluja.

Terv. Mutikulttuurinen insinööripari

Eikö teillä ulkosuomalaisilla provoilijoilla ole jotain muuta foorumia kuin vauva.fi? 😂

Kieltämättä tuossa ”ruotsi on hyödyllisempi” -heitossa on jo yritystä. 4/5.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä tuossa ”ruotsi on hyödyllisempi” -heitossa on jo yritystä. 4/5.

Ohis ja ironia sikseen, mut me laitettiin meidän lapset ruotsinkieliseen kielikylpyyn päiväkodissa. Siitä sitten ruotsinkieliseen kouluun. Näillä näkymin eskari olis vielä kielikylvyssä.

Mites ihan au pair Suomesta kun lapsi on parin vuoden ikäinen?

Sveitsi maana varmasti houkuttaa nuoria, saisit myös pidettyä yllä omaa osaamistasi.

Käytä englantia tunnekielenä lapsesi kanssa kerran se on itselläsi vahvempi, näin voisit kuitenkin antaa hänelle jonkinlaisen pohjan esivanhempiensa kielen osaamiselle.

Miksi täällä keskitytään ap:n kielitaitoon, kun kysymyksenä oli mahdollisten tulevien lasten kielien tarpeellisuus? Mä puhun toisen vahemmistani kanssa ruotsia ja tarpeen vaatiessa kirjoitan sitä täydellisesti, vaikka se on työlästä verrattuna suomeen joka on tunnekieleni. Mä en myöskään puhu ruotsia natiivisti. Uskon että sama tilanne Ap:lla suomen kanssa. En myöskään opettaisi ruotsia lapselle jos asuisin ulkomailla, koska se ei ole minulle luonnollinen kieli, vaikka osaan sitä "täydellisesti".

Minun kaikki serkkuni ovat syntyneet Ruotsissa. Vanhempansa puhuivat suomea heidän kanssaan, mutta kukaan serkuista ei osaa kunnolla suomea nyt aikuisena. 47-vuotias serkkuni oli juuri kesällä pari viikkoa Suomessa. Hän osaa sitä sen verran, että pystyy sanomaan: ”Kiitos, pieni kahvi, mansikka”. Lisäksi hänellä on hassuja väännöksiä, kuten ”ei se mittän tee” (det gör ingenting) ja ”pittää ottaa rauhallinen”. Koulussa oli ollut suomea kerran viikossa. Kaikki kaverit ja naapurit olivat puhuneet vain suomea, joten ei se vanhempien äidinkieli tarttunut lapsiin millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä tuossa ”ruotsi on hyödyllisempi” -heitossa on jo yritystä. 4/5.

Ohis ja ironia sikseen, mut me laitettiin meidän lapset ruotsinkieliseen kielikylpyyn päiväkodissa. Siitä sitten ruotsinkieliseen kouluun. Näillä näkymin eskari olis vielä kielikylvyssä.

Niin missäs maassa te asutte?

Miksi kirjoitat noin erinomaista suomea?

Minä puhun ruotsia sujuvasti, vaikkakaan en täysin virheettömästi. Koska en ole kehittyvässä iässä joutunut kirjoittamaan vaativampaa tekstiä ruotsiksi, kirjoitan sitä hitaasti verrattuna esim. englantiin, jota käytän vaivatta.

Virallisia työsähköposteja ja raportteja varten käytän usein nimenomaan googlea, hakukonetta, en kääntäjää. Idiomit, ammattitermit ja niiden oikea käyttö lauseissa löytyvät sieltä. Tutummille kiireessä kirjoittaessa en aina tarkista kaikkea ja onhan se kieli sitten vähän huonompaa.

Tämä nyt saattaa silti olla provo, johon itsekin lankesin.