Lue keskustelun säännöt.
Emme usko opettavamme suomea tulevalle lapselle, mielipiteitä
01.09.2019 |
Hei, kaipaisin mielipiteitä ja kokemuksia suomen kielen opettamiseen lapselle ulkomailla. Olen asunut ulkomailla parikymppisestä lähtien, eli nyt lähes 10 vuotta, sekä ensimmäiset 11 vuotta lapsuudestani, ja olemme nyt suunnitelleet lapsen hankkimista sveitsiläisen mieheni kanssa. Asumme Sveitsissä saksankielisellä alueella. Kotikielenämme on englanti, sillä se on molempien ensimmäinen kieli, ja puhun sen ja suomen lisäksi ranskaa ja ruotsia. Olemme suunnitelleet puhuvamme lapsellemme kotona englantia, ja sen lisäksi lapsi oppisi saksan ja ranskan, jotka ovat täällä käytetyt kielet.
Siteeni Suomeen eivät ole vahvat, vierailen Suomessa kerran vuodessa ja käytän kieltä noin kerran viikossa viestitellessäni perheeni/vanhojen ystävieni kanssa. Emme ole läheisiä, enkä usko muuttavani takaisin Suomeen. Toki lapsi varmaan oppii helppoja juttuja, mutta kielen oppiminen ei ole meille prioriteetti. Mikäli neljäs kieli ei ole lapselle liikaa, uskon ruotsin kielestä olevan lapselle enemmän hyötyä.
Toivoisin mielipiteitä erityisesti ulkosuomalaisilta vanhemmilta, jos teillä on samankaltaisia kokemuksia :)
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on miehesi äidinkieli?
Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.
Meillä tämä kielikysymys on kanssa pian ajankohtainen. Asumme Englannissa, jossa mies asunut koko elämänsä (hän saksalaista ja ranskalaista alkuperää). Päädyimme, että tulen opettamaan lapselle myös suomea, jotta pystyy kommunikoimaan minun vanhenpieni kanssa, jotka puhuvat heikosti englantia. En usko, että lapsi tulee muuten suomea tarvitsemaan, mutta surrettaisi että lapsi ei saa yhtä läheisiä välejä isovanhempiin osaamatta kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten on niin helppo oppia kieliä, että en ymmärrä miksette halua käyttää tilaisuutta hyväksi. Ajattele, miten paljon vaikeampaa on opetella suomea vasta myöhemmin, jos lapsi sattuisi sellaista haluamaan.
JUURET = KUKA MINÄ OLEN? Kun tähän saadaan vastaus, ihminen voi vasta silloin kasvaa kohti ehyttä identiteetiltään.
Älä vie lapseltasi oikeutta omistaa täydellinen identiteetti puolisuomalaisena ja suomenkielisenä sekä ihmisenä - hän kiittää sinua sitten siitä aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten on niin helppo oppia kieliä, että en ymmärrä miksette halua käyttää tilaisuutta hyväksi. Ajattele, miten paljon vaikeampaa on opetella suomea vasta myöhemmin, jos lapsi sattuisi sellaista haluamaan.
JUURET = KUKA MINÄ OLEN? Kun tähän saadaan vastaus, ihminen voi vasta silloin kasvaa kohti ehyttä identiteetiltään.
Älä vie lapseltasi oikeutta omistaa täydellinen identiteetti puolisuomalaisena ja suomenkielisenä sekä ihmisenä - hän kiittää sinua sitten siitä aikuisena.
ehyttä = eheyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten on niin helppo oppia kieliä, että en ymmärrä miksette halua käyttää tilaisuutta hyväksi. Ajattele, miten paljon vaikeampaa on opetella suomea vasta myöhemmin, jos lapsi sattuisi sellaista haluamaan.
JUURET = KUKA MINÄ OLEN? Kun tähän saadaan vastaus, ihminen voi vasta silloin kasvaa kohti ehyttä identiteetiltään.
Älä vie lapseltasi oikeutta omistaa täydellinen identiteetti puolisuomalaisena ja suomenkielisenä sekä ihmisenä - hän kiittää sinua sitten siitä aikuisena.
Miksi lapsi olisi identiteetiltään suomenkielinen, kun hänen vanhempansakaan ei ole suomenkielinen?
Tällä kertaa ap taisi trollata, mutta aihe on mielenkiintoinen. Kyllä, pieni lapsi oppii kieliä helposti, mutta jokainen uusi kieli on pois muiden kielten sanavaraston kartuttamisesta. Arjen kiireiden keskellä on todella vaivalloista käyttää lapsen kanssa kieltä, jota hän ei käytä missään muualla, ja rakentaa hänelle hyvä ja ilmaisukykyinen sanavarasto.
Harva yksikielinenkään suomalaisperhe esimerkiksi lukee lapselle riittävästi.
Ap kysy kantonisi mütter- väterberatungista sitten kun lapsi on maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja itse on ns puolikielinen? Jos ”ensimmäinen kieli” on englanti, mutta äidinkieli suomi..? Näin ollen aloittaja ei pysty ehkä ymmärtämään kokonaisen äidinkielen hallinnan kauneutta ja tärkeyttä mm itseilmaisun (jota kautta itsetunnon, minä-käsityksen...) kehittymiselle...
Molemmat vanhemmat puhukoon lapselleen äidinkieltään. Eli sitä, millä kielellä osaat juurikin hassutella, loruilla, keksiä lempinimiä, käyttää loogisesti näissä yhteyksissä.
Esim nyt keksin päästäni lorun joka kertoo pupuista: ”vipsis vopsis vipeltää, puput loikkii ja pupeltaa”. Vipeltäminen on vips ja vops (ei esim hips ja hops tai vips ja vaps), pupeltaa liittyy pupun tapaan syödä. Jne. Tämmöistä ihminen yleensä osaa ”vain” äidinkielellään tai ainakin sujuvimmin selkäytimestä sillä.
Jos aloittaja on puolikielinen eli rikasta satuilu- ja loruilukieltä ei ole, puhu vahvinta, etenkin jos se on sama kuin miehesi äidinkieli. Tämmöisessä tapauksessa lapsi hyötynee eniten ”yksikielisestä” perheestä.
Puhutaanko lapsille oikeasti noin? Mitä ihmettä tuo on olevinaan? Eikö vaan voi sanoa että puput hyppii ja syö, tai englanniksi the rabbits jump and eat.
Sä et nyt vaan ymmärrä, mikä tossa oli ajatuksena..
Suksi afrikkaan äläkä ikinä tunge takasin eläkkeitä vaatimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opettaisin kyllä lapselle suomea. Eihän sitä koskaan tiedä, jos lapsi haluaa myöhemmin opiskelemaan Suomeen. Työskentelen vaihto-opiskelijoiden kanssa, joista kaikki, joilla on suomalainen vanhempi, surkuttelee sitä, ettei vanhempi ole opettanut suomea yhtään. Opiskelevat sitten Suomessa englanniksi.
Sukulaisiani asuu Ruotsissa. Yleensä mies on suomalainen, äiti ruotsalainen. Nekin lapset harmittelevat, kun osaavat vain ruotsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja itse on ns puolikielinen? Jos ”ensimmäinen kieli” on englanti, mutta äidinkieli suomi..? Näin ollen aloittaja ei pysty ehkä ymmärtämään kokonaisen äidinkielen hallinnan kauneutta ja tärkeyttä mm itseilmaisun (jota kautta itsetunnon, minä-käsityksen...) kehittymiselle...
Molemmat vanhemmat puhukoon lapselleen äidinkieltään. Eli sitä, millä kielellä osaat juurikin hassutella, loruilla, keksiä lempinimiä, käyttää loogisesti näissä yhteyksissä.
Esim nyt keksin päästäni lorun joka kertoo pupuista: ”vipsis vopsis vipeltää, puput loikkii ja pupeltaa”. Vipeltäminen on vips ja vops (ei esim hips ja hops tai vips ja vaps), pupeltaa liittyy pupun tapaan syödä. Jne. Tämmöistä ihminen yleensä osaa ”vain” äidinkielellään tai ainakin sujuvimmin selkäytimestä sillä.
Jos aloittaja on puolikielinen eli rikasta satuilu- ja loruilukieltä ei ole, puhu vahvinta, etenkin jos se on sama kuin miehesi äidinkieli. Tämmöisessä tapauksessa lapsi hyötynee eniten ”yksikielisestä” perheestä.
Puhutaanko lapsille oikeasti noin? Mitä ihmettä tuo on olevinaan? Eikö vaan voi sanoa että puput hyppii ja syö, tai englanniksi the rabbits jump and eat.
Sä et nyt vaan ymmärrä, mikä tossa oli ajatuksena..
Ei kyllä ymmärtänyt moni muukaan. Mulla on kohtalainen englannin kielen taito, ja osaan kyllä keksiä riimejä ja alkusointuja englanniksikin.
Mitä taas tulee siihen, sanooko pupu hips ja hops vai vips ja vops, siinä on jokaisella oma valinnan vapautensa, eli ihan älytöntä esiintyä loruttelupoliisina. Ihan älytön ajatus, että olisi yksi oikea tapa lorutella millään kielellä. Sukua sille ajatukselle, että olisi joku mystinen tunnekieli, jonka voi oppia vain sitä kieltä äidinkielenään puhuvalta vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä opettaisin kyllä lapselle suomea. Eihän sitä koskaan tiedä, jos lapsi haluaa myöhemmin opiskelemaan Suomeen. Työskentelen vaihto-opiskelijoiden kanssa, joista kaikki, joilla on suomalainen vanhempi, surkuttelee sitä, ettei vanhempi ole opettanut suomea yhtään. Opiskelevat sitten Suomessa englanniksi.
Sukulaisiani asuu Ruotsissa. Yleensä mies on suomalainen, äiti ruotsalainen. Nekin lapset harmittelevat, kun osaavat vain ruotsia.
Kannattaa muistaa, ettet koskaan tapaa niitä, joilla on ollut suomenkielinen vanhempi, mutta joita Suomi ei kiinnosta.
Ja se harmittelukin on ehkä enemmän kohteliaisuutta silloin kerran vuodessa, kun Suomessa pistäytyy. Ruotsinsuomalaisten elämä yleensä on sitä parempaa, mitä vahvempi ruotsin taito on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat suomalaisia, mutta toinen on jo kuollut ja toisen kanssa emme ole paljoa tekemisissä, samoin kuin sisarukseni. Olen pian 30v ja asuin Suomessa ikävuodet 11-21. Olen käynyt koulut englanniksi, mutta puhuin lapsena kotona suomea ja englantia vanhempieni kanssa ja opin sen hyvin ystävieni avulla teini-ikäisenä. Englanti on vahvin kieleni. Ja löysin tämän palstan googlatessani ulkosuomalaisten foorumeita :D Arvostan vastauksia tosi paljon, kiitos!
Anteeksi kirjoitan sekavasti. Puhuimme siis lapsena englannin lisäksi suomea vanhempieni kanssa, ja opin suomen hyvin saatuani suomalaisia kavereita. Lapsienohjelmat ja leikit olen oppinut englanniksi. Opiskelen toki saksaa kun joku ihmetteli, mutta olen vielä melko alkeissa :) Asuin siis aiemmin ranskankielisellä alueella.
Ihan paska provo, edelleen täydellisen virheetöntä suomea. ”Lapsienohjelmat” piti äkkiä keksiä päästä, jotta ei vaikuttaisi natiivilta suomenkielenpuhujalta.
Se, että sinä et osaa jotain toista kieltä virheettömästi, ei tarkoita, etteikö joku muu osaisi. Ihan kummallisia kommentteja täällä vaikka ap on jo kertonut historiansa.
Ja natiivin kuuloinen voi olla jo suht helpostikin. Mun brittikaverit aina naureskelee, että puhun/kirjoitan paremmin ja kattavammalla sanavarastolla kuin muutamat heidän kaverinsa. Mutta ne tyypit ovatkin sellaisia, jotka eivät juuri lue tai käytä kieltä monipuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuo “tunnekieli” on ihan potaskaa. Muistuma ajalta, jolloin opetettiin, että ihminen voi oppia vain yhden kielen kunnolla.
Itse olen muuttanut ulkomaille 18-vuotiaana ja asunut ulkomailla 35 vuotta. Sinä aikana opin kolme kieltä aivan perusteellisesti. Minulla on käytössä neljä kieltä eri tilanteita varten. Suomeksi en kyllä rupeisi käymään työhöni liittyviä neuvotteluita. Vaikka suomea ihan sujuvasti puhunkin. Samoin lapsilleni en puhunut suomea, koska en halunnut rakentaa mitään ihmeellistä tunnentyhjiötä meille erilleen muusta ympäristöstä. Jos sukulaiset haluaa olla lasteni kanssa tekemisissä puhukoot englantia tai ranskaa.
Hei AP, et ehkä käy täällä enää, mutta ehkä tästä on jollekin apua.
Erityisesti Sveitsissä, mutta myös monessa muuss maassa toimii kerran viikossa tai kerran kuussa Suomikoulu. Suomikoulu on paikallisten ulkosuomalaisten pyörittämä yhdistys, joka järjestää lapsille iän mukaista toimintaa suomeksi. "Opettajina" toimivat yleensä suomalaiset äidit itse tai toisinaan jonkun aupair tai lapseton ulkosuomalainen, joka haluaa olla mukana toiminnassa. Opettajat ja muut hommaa pyörittävät saavat pientä korvausta. Korvaukset sekä tilavuokra (usein jonkin koulun tai päiväkodin tiloissa viikonloppuisin/iltaisin) maksetaan lasten lukukausimaksuilla.
Ihan pienten ryhmissä vanhemman/aupairin tulee jäädä vahtimaan ja opastamaan lastaan, isommat jätetään yksin 1-2 opettajan kanssa. Jos isompia lapsia riittää ryhmäksi asti eivätkä ole paikallisen koulun kanssa liian kiireisiä, joskus on myös teineille preppaustunteja suomen kielen läpäisemiseen ensimmäisenä/toisena/kolmantena kielenä. Paikkakunnasta riippuen jotkut pitävät myös myyjäisiä, piknik-kokoontumisia puistoissa/rannalla, yhteisen nyyttikestilounaan aina lauantaiaamun tuntien jälkeen tms.
Näitä löytyy myös ainakin keskikokoisista kaupungeista, ei pelkästään pääkaupungeista ja muista kuuluisista suomalaisten suosimista. Kannattaa etsiä facebookryhmiä, ellet ole jo etsinyt. Hakusanoja esim. Suomalaiset Sveitsissä, Sveitsinsuomalaiset, Suomalaiset Zurichissä (tai mikä lähin isompi kaupunkisi onkaan), Suomalaiset X:n kantonissa, X:n Suomikoulu, X:n kantonin lapsenvahtirinki... Eiköhän sieltä joku löydy, jonka kautta saat halutessasi yhteyden lähialueen ulkosuomalaisiin.
Lapsesi pääsisi näin leikkimään muiden suomenkielisten (usein kaksikielisiä) lasten kanssa ja kuulemaan natiivi/tunnekielisuomea opettajilta, muilta äideiltä ja aupaireilta. Ja tosiaan, aupairia kannattaa harkita teillekin, jos tarvetta/tilaa/varaa on. Voit itsekin pitää suomea yllä ja löytää uusia ystäviä, joilla samanikäisiä lapsia ja samaa kulttuuritaustaa, kuin itselläsi.
Tietenkään et näitä neuvoja tarvitse, mikäli sinua ei haittaa, että lapsesi "menettää" suomen. Jos oma suomesi on kovin tönkköä ja hidastaa reagointiasi (ajattelematta tulisi esim. "Watch out for the car!!" refleksillä), niin ei kannata itse kaiken muun perheen pyörityksen vaivan päälle rasittaa itseään vielä hankalamman kielen puhumisella.
Kielellisesti lahjakas lapsi oppii kyllä isin kielen, äitin kielen, hoitajan kielen ja koulun kielen muutamassa vuodessa, tietty osa kehittyy nopeammin tai vahvemmaksi kuin toiset.
Varmaan tämä on jo täällä sanottukin:
Vahva vaikutelma tulee provosta. Aloittajan suomen kieli on erinomaista. On vaikea uskoa, että ilmaisee näinkin virheettömästi itseään suomeksi kertomallaan taustalla.
Mutta en näe mitään syytä puhua lapselle näissä olosuhteissa suomea. Asiantuntijamielipide on yksiselitteinen: vanhemman tulee puhua lapselleen aina äidinkieltään eli se sitten vaikka jokin vatja, litja tai lötjö... mitä näitä nyt onkaan Karjalan takana.
Tässähän tapauksessa suomi ei ole aloittajan äidinkieli.