Emme usko opettavamme suomea tulevalle lapselle, mielipiteitä

Siis mihin sitä suomen osaamista tarvitsee, jos ei Suomessa asu?

Ystäväni äidinäiti on suomalainen eikä puhunut tyttärelleen (ystäväni äidille) suomea, eikä tietysti myöskään ystäväni osaa suomea kuin pari käskyä joita mummonsa tokaisee välillä koiralleen.

Eikä hän sillä mitään tekisikään, ei käy koskaan Suomessa eikä tarvitse kieltä mihinkään, täysin turha taito olisi.

Ei äidinkieltä yleensä opeteta lapselle vaan hän omaksuu sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plaa plaa plaa. Kukaan kommentoijista ei tiedä kuinka vaikeata on puhua suomea lapselle kun on ainoa joka sitä puhuu lapsen lähiympäristössä. Asun ite ulkomailla ja lapseni puhuvat täkäläistä kieltä. En enää edes viitsi lomailla paljoa Suomessa kun kuulee vain marinaa siitä miksei lapset puhu suomea.

Mun isä kans aina narisee, kun lapset ei puhu suomea. Puhun lapsille vain suomea, mutta kun olen arjessa ainoa suomea lapsille puhuva, niin se nyt vaan jää paikallisen kielen ja kansainvälisen koulun englannin varjoon. Ihan pakosta. Lapset, 5v ja 7v, ymmärtää suomea, mutta eivät puhu. Kiva mennä käymään mummolassa, kun eka kommentti on tyyliä "eikö vieläkään tipu suomen sanaa" ja tämä sanotaan tietenkin leikkimielisellä äänellä, ettei minulla ole varaa ärsyyntyä tai ylipäätään reagoida mitenkään negatiivisesti. :D

Yllättävää. Ulkomailla asuvan sisareni lapset ovat aina (niin kauan kuin he ovat ylipäänsä osanneet puhua) puhuneet suomea, vaikka sisareni on heidän arkipäivässään ainoa suomea puhuva henkilö. Itse asiassa vielä 5-vuotiaana lasten puhuma suomi ei olennaisesti poikennut Suomessa asuvien samanikäisten lasten puheesta. Nyt, kun lapset ovat jo vanhempia (yli 10-vuotiaita) heidän puheessaan kuuluu selvä vieras korostus eivätkä sijamuodot mene aina oikein, mutta silti lasten puhuma suomi on helposti ymmärrettävää.

Mutta sisareni on ollut kyllä täysin johdonmukainen siinä, että hän on aina puhunut lapsille vain suomea - myös silloin, kun joku muu on kuulemassa. Lisäksi hän on lukenut lapsille paljon suomenkielisiä kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miehesi äidinkieli?

Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.

Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.

Minäkin ajattelen lähes aina englanniksi, vaikka olen muuttanut ulkomaille vasta kaksi vuotta sitten ja sitä ennen puhuin juuri ja juuri lukiotasoista englantia. Ei se välttämättä kerro vielä mitään. Natiivit kehuvat aina ja kaikkia, mutta suosittelen laajaa kielitason kartoitusta.

Voi olla, ettei sinulla itselläkään ole oikein kunnolla äidinkieltä, jos olet lapsena jäänyt paitsi omasta äidinkielestäsi. Tällaisia on paljon, esim. venäläinen ystäväni jonka äiti päätti Suomeen muuttaessaan puhua pelkkää suomea jättääkseen taakseen venäläisen kulttuurin. Tuloksena on se, että ystävällä ei ole kovin laaja sanavarasto suomeksi ja virheitä tulee satunnaisesti, mutta venäjääkään hän ei osaa.

Silloin kehottaisin puhumaan miehen äidinkieltä ja englantia, jos suomi on yksinkertaisesti vastenmielistä.

Mikä saa sinut päättelemään, ettei ap:llä olisi äidinkieltä? Se, että hän kirjoittaa erinomaista suomea?

Ei, vaan se, että hän on oppinut suomen vasta teininä. Silloin on usein kaksi vähän vajaata äidinkieltä tai ei ollenkaan "varsinaista" äidinkieltä, eli sitä joka opitaan vauvavaiheessa äänteineen päivineen niin, että oma äiti on natiivipuhuja.

Todella kummallista logiikkaa.

Minä olen päälle nelikymppinen, ja minulla on parikin ystävää, jotka ovat syntyneet vanhempien ulkomaankomennuksilla. Suomenkieliset äidit ovat puhuneet heille englantia, koska he ovat menneet englanninkieliseen kouluun. Näin suositeltiin 1970-luvulla. Vaikea kuvitella, että heiltä olisi jäänyt peruuttamattomasti tunnekieli oppimatta - ainakin he ovat pärjänneet erinomaisesti suomalaisissa kouluissa Suomeen palattuaan.

Tärkeintä on, että lapselle luetaan paljon ja hänen kanssaan kommunikoidaan runsaasti. Ja nykysuosituksien mukaan on myös tärkeää, että vanhempi puhuu aina samaa kieltä, jonka hän hallitsee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on niin vaikea kieli, että ehdottomasti paras ratkaisu on opettaa se ensimmäisenä kielenä. Puhut lapselle suomea, miehesi omaa äidinkieltään ja keskenänne englantia. Saksan ja ranskan lapsi oppii taatusti siellä päikyssä, koulussa ja kavereiden kanssa. Ne kuitenkin ovat rakenteeltaan hyvin lähellä englantia vrt. suomi, joka on todellinen tuska persauksissa jos sen haluaa opiskella myöhemmin. Myös englanti on helppo hioa täydelliseksi myöhemmin, kun sitä kuulee kaikkialla.

Kaiken lisäksi, jos suomi jää väliin, niin lapsella ei välttämättä koskaan tule "tunnekieltä". Hän ei opi lässytyksiä, loruja, ja olen lukenut että se voi myös vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseenkin kun vanhempi puhuu itselleen vierasta kieltä lapselle. Jos puhut suomea, luultavasti käytät niitä samoja lurituksia ja höpötyksiä kuin äitisi käytti sinulle. 

Englannin kielessä on huomattavan paljon enemmän sanoja kuin suomen kielessä, joten eiköhän se loruilu ja tunnehöpsötys onnistu englanniksikin. Se kuitenkin on kieli, jota lapsen vanhemmat parhaiten osaavat.

Suomen kieli on natiivipuhujalle paljon vivahteikkaampi ja sillä on mahdollista leikitellä, mikä usein on todella vaikeaa vieraalla kielellä. Lisäksi, vähän pahaa pelkään että se englannin kielen taitotaso ei kuitenkaan ehkä ole niin hyvä. Todella monella on kovat luulot omasta taitotasostaan, mutta loppupeleissä se oma osaaminen voi rajoittua pitkälti ymmärtämiseen. Itsenäinen ilmaisu ja kielen opettaminen toiselle voi olla aivan ihan eri juttu. Lapsi kaipaa luovaa kielenkäyttöä, ja valitettavasti vuosikymmeniäkin ulkomailla asunut voi hyvin puhua kovin mekaanisesti. C2-kielitaitokin on loppupeleissä vielä todella vähän.

Tunnehöpsötys ei välttämättä todellakaan onnistu englanniksi. Usein vanhemmat periyttävät lapsilleen omilta vanhemmiltaan oppimiaan juttuja, ja joku "rabbits jump and eat" ei kyllä vielä pitkälle edistä. Mielikuvitus, luovuus, leikittely kielellä...

Jaksat jankuttaa, ettei ap osaa englantia, koska ilmeisesti olet vain itse päättänyt niin. Ihme mammasplainausta.

Minä vastasin minulle osoitettuun kommenttiin, en kommentoinut aloittajan tapausta. Mutta fakta on, että moni ulkomailla asuva luottaa omaavansa erinomaisen, natiivitasoisen kielitaidon. Miksikö? Siksi, että he ymmärtävät lähes sataprosenttisesti sitä toista kieltä. Oman ilmaisun puutteiden suhteen on usein sokea, koska esimerkiksi sanavaraston laajuus ja kyky käyttää monipuolisia rakenteita ei usein ilmene arkielämässä. Kun selviää arjessa ongelmitta, usein ajattelee että asiat ovat hyvin. Ja niin ovatkin, kun pystyy välittämään viestejä ja vastaanottamaan niitä, mutta kielitaito ei kyllä siinä vaiheessa ole vielä lähelläkään ylittämässä omaa äidinkieltä.

Ehkä sinä olet oman ajattelusi puutteiden suhteen sokea, kun kehtaat kirjoittaa näin alentuvaa tekstiä?

Oma englannin kieleni on todella vahva, pystyn tuottamaan tekstiä, josta natiivikielentarkastajat erittäin harvoin löytävät virheitä. Minulle on kuitenkin –tietenkin!– ilmiselvää, että ainoa äidinkieleni, tunnekieleni ja kieli, jonka vivahteet tunnen kuin omat taskuni, on suomi. Tiedän asian, koska olen normaalijärkinen.

Myönnän, että tämä asia menee minulla tunteisiin: minulla on nuoremmat sisaruspuolet, jotka ovat kaksikielisiä. Heidän asenteelliset opettajansa kuittailivat koulussa ”puolikielisyydestä” , vaikka lapset olivat ja ovat todellisuudessa rikkaasti kaksikielisiä. Asennevammattomat opettajat kyllä näkivät asian oikean laidan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miehesi äidinkieli?

Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.

Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.

Minäkin ajattelen lähes aina englanniksi, vaikka olen muuttanut ulkomaille vasta kaksi vuotta sitten ja sitä ennen puhuin juuri ja juuri lukiotasoista englantia. Ei se välttämättä kerro vielä mitään. Natiivit kehuvat aina ja kaikkia, mutta suosittelen laajaa kielitason kartoitusta.

Voi olla, ettei sinulla itselläkään ole oikein kunnolla äidinkieltä, jos olet lapsena jäänyt paitsi omasta äidinkielestäsi. Tällaisia on paljon, esim. venäläinen ystäväni jonka äiti päätti Suomeen muuttaessaan puhua pelkkää suomea jättääkseen taakseen venäläisen kulttuurin. Tuloksena on se, että ystävällä ei ole kovin laaja sanavarasto suomeksi ja virheitä tulee satunnaisesti, mutta venäjääkään hän ei osaa.

Silloin kehottaisin puhumaan miehen äidinkieltä ja englantia, jos suomi on yksinkertaisesti vastenmielistä.

Mikä saa sinut päättelemään, ettei ap:llä olisi äidinkieltä? Se, että hän kirjoittaa erinomaista suomea?

Ei, vaan se, että hän on oppinut suomen vasta teininä. Silloin on usein kaksi vähän vajaata äidinkieltä tai ei ollenkaan "varsinaista" äidinkieltä, eli sitä joka opitaan vauvavaiheessa äänteineen päivineen niin, että oma äiti on natiivipuhuja.

Todella kummallista logiikkaa.

Minä olen päälle nelikymppinen, ja minulla on parikin ystävää, jotka ovat syntyneet vanhempien ulkomaankomennuksilla. Suomenkieliset äidit ovat puhuneet heille englantia, koska he ovat menneet englanninkieliseen kouluun. Näin suositeltiin 1970-luvulla. Vaikea kuvitella, että heiltä olisi jäänyt peruuttamattomasti tunnekieli oppimatta - ainakin he ovat pärjänneet erinomaisesti suomalaisissa kouluissa Suomeen palattuaan.

Tärkeintä on, että lapselle luetaan paljon ja hänen kanssaan kommunikoidaan runsaasti. Ja nykysuosituksien mukaan on myös tärkeää, että vanhempi puhuu aina samaa kieltä, jonka hän hallitsee hyvin.

Oma äidinkieli voi olla eri kuin koulukieli. Mahanmuuttajataustaiset lapset saattavat puhua erinomaisesti suomea ilman aksenttia ollenkaan, mutta totta kai heiltä puuttuu laaja sanavarasto, kulttuuriset ilmaukset ja elekieli jne. Moni sitten jossain kohtaa hylkää oman äidinkielensä ja siirtyy käyttämään pelkkää suomea. Ja hyvinhän he pärjäävät elämässään, monesta asiaa ei edes huomaa, mutta se on kuitenkin eri asia kuin "autenttisena" natiivilta opittu, puhdas äidinkieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miehesi äidinkieli?

Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.

Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.

Minäkin ajattelen lähes aina englanniksi, vaikka olen muuttanut ulkomaille vasta kaksi vuotta sitten ja sitä ennen puhuin juuri ja juuri lukiotasoista englantia. Ei se välttämättä kerro vielä mitään. Natiivit kehuvat aina ja kaikkia, mutta suosittelen laajaa kielitason kartoitusta.

Voi olla, ettei sinulla itselläkään ole oikein kunnolla äidinkieltä, jos olet lapsena jäänyt paitsi omasta äidinkielestäsi. Tällaisia on paljon, esim. venäläinen ystäväni jonka äiti päätti Suomeen muuttaessaan puhua pelkkää suomea jättääkseen taakseen venäläisen kulttuurin. Tuloksena on se, että ystävällä ei ole kovin laaja sanavarasto suomeksi ja virheitä tulee satunnaisesti, mutta venäjääkään hän ei osaa.

Silloin kehottaisin puhumaan miehen äidinkieltä ja englantia, jos suomi on yksinkertaisesti vastenmielistä.

Mikä saa sinut päättelemään, ettei ap:llä olisi äidinkieltä? Se, että hän kirjoittaa erinomaista suomea?

Ei, vaan se, että hän on oppinut suomen vasta teininä. Silloin on usein kaksi vähän vajaata äidinkieltä tai ei ollenkaan "varsinaista" äidinkieltä, eli sitä joka opitaan vauvavaiheessa äänteineen päivineen niin, että oma äiti on natiivipuhuja.

Todella kummallista logiikkaa.

Minä olen päälle nelikymppinen, ja minulla on parikin ystävää, jotka ovat syntyneet vanhempien ulkomaankomennuksilla. Suomenkieliset äidit ovat puhuneet heille englantia, koska he ovat menneet englanninkieliseen kouluun. Näin suositeltiin 1970-luvulla. Vaikea kuvitella, että heiltä olisi jäänyt peruuttamattomasti tunnekieli oppimatta - ainakin he ovat pärjänneet erinomaisesti suomalaisissa kouluissa Suomeen palattuaan.

Tärkeintä on, että lapselle luetaan paljon ja hänen kanssaan kommunikoidaan runsaasti. Ja nykysuosituksien mukaan on myös tärkeää, että vanhempi puhuu aina samaa kieltä, jonka hän hallitsee hyvin.

Oma äidinkieli voi olla eri kuin koulukieli. Mahanmuuttajataustaiset lapset saattavat puhua erinomaisesti suomea ilman aksenttia ollenkaan, mutta totta kai heiltä puuttuu laaja sanavarasto, kulttuuriset ilmaukset ja elekieli jne. Moni sitten jossain kohtaa hylkää oman äidinkielensä ja siirtyy käyttämään pelkkää suomea. Ja hyvinhän he pärjäävät elämässään, monesta asiaa ei edes huomaa, mutta se on kuitenkin eri asia kuin "autenttisena" natiivilta opittu, puhdas äidinkieli.

Miksei maahanmuuttajalapsella voisi olla laajaa suomalaista sanavarastoa, kulttuurisia ilmauksia ja elekieltä, jos hän on käynyt päiväkotinsa ja koulunsa Suomessa?

Tuollainen ajatus jostakin myyttisestä puhtaasta suomen kielestä, jonka voi oppia vain äidiltään, on suomalaista potaskaa.

Muualla maailmassa kieltä voi puhua aksentilla ja olla silti natiivi tai natiivin tasoinen puhuja. Täällä jostakin syystä on suomalaisuuden rima viritetty järjettömän korkealle, ja siihen päälle atavistiset höpinät äidin loruttelun merkityksestä.

Okei, suomi on vaikea kieli, muttei mahdoton. Varmasti joku Roman Schatz ymmärtää sen nyansseja paremmin kuin peruskoulun kesken jättänyt Pera, äidin lepertelyistä riippumatta.

Mä oon asunut yli 30 vuotta muualla. Nuoresta tytöstä asti, nyt ikää 52v. Mieheni ja lapseni puhuvat maamme kieltä (lapset myös suomea hyvin), ja minä heidän mukanaan. Kieltä olen opiskellut yhteensä 34 vuotta. Olen työelämässä täällä, työhöni kuuluu myös jonkun verran kirjoittamista, ja käytän vain tätä kieltä. Ystävät ja perhe kaikki puhuvat maan kieltä ja suomea käytän lähinnä netissä surffaillen ja nyt olen myös alkanut lukemaan suomeksi kirjoja (klassikoita :)). Mutta herranjumala, enhän ole lähelläkään natiivia saati että vieras kieli ohittaisi äidinmaidossa opitun kielen! Enpä usko että koskaan voi vieraana kielenä opittu mennä oman kielen ohi, vaikka asuisi koko ikänsä muualla. Olen aina suomenkielinen ja sillä ilmaisen parhaiten itseäni. Olemme myös miehen kanssa sopineet että riitatilanteessa käytämme englantia koska minulle hänen äidinkielensä ei ole tunnekieli ja olisin altavastaajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miehesi äidinkieli?

Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.

Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.

Minäkin ajattelen lähes aina englanniksi, vaikka olen muuttanut ulkomaille vasta kaksi vuotta sitten ja sitä ennen puhuin juuri ja juuri lukiotasoista englantia. Ei se välttämättä kerro vielä mitään. Natiivit kehuvat aina ja kaikkia, mutta suosittelen laajaa kielitason kartoitusta.

Voi olla, ettei sinulla itselläkään ole oikein kunnolla äidinkieltä, jos olet lapsena jäänyt paitsi omasta äidinkielestäsi. Tällaisia on paljon, esim. venäläinen ystäväni jonka äiti päätti Suomeen muuttaessaan puhua pelkkää suomea jättääkseen taakseen venäläisen kulttuurin. Tuloksena on se, että ystävällä ei ole kovin laaja sanavarasto suomeksi ja virheitä tulee satunnaisesti, mutta venäjääkään hän ei osaa.

Silloin kehottaisin puhumaan miehen äidinkieltä ja englantia, jos suomi on yksinkertaisesti vastenmielistä.

Mikä saa sinut päättelemään, ettei ap:llä olisi äidinkieltä? Se, että hän kirjoittaa erinomaista suomea?

Ei, vaan se, että hän on oppinut suomen vasta teininä. Silloin on usein kaksi vähän vajaata äidinkieltä tai ei ollenkaan "varsinaista" äidinkieltä, eli sitä joka opitaan vauvavaiheessa äänteineen päivineen niin, että oma äiti on natiivipuhuja.

Todella kummallista logiikkaa.

Minä olen päälle nelikymppinen, ja minulla on parikin ystävää, jotka ovat syntyneet vanhempien ulkomaankomennuksilla. Suomenkieliset äidit ovat puhuneet heille englantia, koska he ovat menneet englanninkieliseen kouluun. Näin suositeltiin 1970-luvulla. Vaikea kuvitella, että heiltä olisi jäänyt peruuttamattomasti tunnekieli oppimatta - ainakin he ovat pärjänneet erinomaisesti suomalaisissa kouluissa Suomeen palattuaan.

Tärkeintä on, että lapselle luetaan paljon ja hänen kanssaan kommunikoidaan runsaasti. Ja nykysuosituksien mukaan on myös tärkeää, että vanhempi puhuu aina samaa kieltä, jonka hän hallitsee hyvin.

Oma äidinkieli voi olla eri kuin koulukieli. Mahanmuuttajataustaiset lapset saattavat puhua erinomaisesti suomea ilman aksenttia ollenkaan, mutta totta kai heiltä puuttuu laaja sanavarasto, kulttuuriset ilmaukset ja elekieli jne. Moni sitten jossain kohtaa hylkää oman äidinkielensä ja siirtyy käyttämään pelkkää suomea. Ja hyvinhän he pärjäävät elämässään, monesta asiaa ei edes huomaa, mutta se on kuitenkin eri asia kuin "autenttisena" natiivilta opittu, puhdas äidinkieli.

Miksei maahanmuuttajalapsella voisi olla laajaa suomalaista sanavarastoa, kulttuurisia ilmauksia ja elekieltä, jos hän on käynyt päiväkotinsa ja koulunsa Suomessa?

Koska pikkulapsena luodaan kuitenkin vahva pohja ihan kaikelle. Esimerkiksi juuri ne lastenlorut ja monet tunneilmaisut voivat jäädä vajaiksi. Valtaosa jää kahden kulttuurin väliin, joko niin että oma äidinkieli ja suomen kieli kamppailevat, tai sitten perhe pyrkii "suomalaistumaan" osaamatta kumminkaan suomea natiivitasoisesti, jolloin lapsi ottaa itselleen äännevirheet. Ne korjaantuvat ajan myötä, mutta usein silloin se tunnekieli jää saamatta, eli lapsi ei osaa hyvin omaa äidinkieltään mutta myöskin suomi on toisena kielenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miehesi äidinkieli?

Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.

Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.

Puhun englantia täysin natiivisti. Suomeksi osaan kirjoittaa hyvin (tosin siihen tarvitsen enemmän aikaa ja googlea) mutta minulla on aksentti ja olen aika kankea puhumaan, koska käytän kieltä tosi vähän ja opin sen kunnolla vasta teini-iässä. Käytän töissä englantia ja ranskaa ja ajattelen aina englanniksi.

Minäkin ajattelen lähes aina englanniksi, vaikka olen muuttanut ulkomaille vasta kaksi vuotta sitten ja sitä ennen puhuin juuri ja juuri lukiotasoista englantia. Ei se välttämättä kerro vielä mitään. Natiivit kehuvat aina ja kaikkia, mutta suosittelen laajaa kielitason kartoitusta.

Voi olla, ettei sinulla itselläkään ole oikein kunnolla äidinkieltä, jos olet lapsena jäänyt paitsi omasta äidinkielestäsi. Tällaisia on paljon, esim. venäläinen ystäväni jonka äiti päätti Suomeen muuttaessaan puhua pelkkää suomea jättääkseen taakseen venäläisen kulttuurin. Tuloksena on se, että ystävällä ei ole kovin laaja sanavarasto suomeksi ja virheitä tulee satunnaisesti, mutta venäjääkään hän ei osaa.

Silloin kehottaisin puhumaan miehen äidinkieltä ja englantia, jos suomi on yksinkertaisesti vastenmielistä.

Mikä saa sinut päättelemään, ettei ap:llä olisi äidinkieltä? Se, että hän kirjoittaa erinomaista suomea?

Ei, vaan se, että hän on oppinut suomen vasta teininä. Silloin on usein kaksi vähän vajaata äidinkieltä tai ei ollenkaan "varsinaista" äidinkieltä, eli sitä joka opitaan vauvavaiheessa äänteineen päivineen niin, että oma äiti on natiivipuhuja.

Todella kummallista logiikkaa.

Minä olen päälle nelikymppinen, ja minulla on parikin ystävää, jotka ovat syntyneet vanhempien ulkomaankomennuksilla. Suomenkieliset äidit ovat puhuneet heille englantia, koska he ovat menneet englanninkieliseen kouluun. Näin suositeltiin 1970-luvulla. Vaikea kuvitella, että heiltä olisi jäänyt peruuttamattomasti tunnekieli oppimatta - ainakin he ovat pärjänneet erinomaisesti suomalaisissa kouluissa Suomeen palattuaan.

Tärkeintä on, että lapselle luetaan paljon ja hänen kanssaan kommunikoidaan runsaasti. Ja nykysuosituksien mukaan on myös tärkeää, että vanhempi puhuu aina samaa kieltä, jonka hän hallitsee hyvin.

Oma äidinkieli voi olla eri kuin koulukieli. Mahanmuuttajataustaiset lapset saattavat puhua erinomaisesti suomea ilman aksenttia ollenkaan, mutta totta kai heiltä puuttuu laaja sanavarasto, kulttuuriset ilmaukset ja elekieli jne. Moni sitten jossain kohtaa hylkää oman äidinkielensä ja siirtyy käyttämään pelkkää suomea. Ja hyvinhän he pärjäävät elämässään, monesta asiaa ei edes huomaa, mutta se on kuitenkin eri asia kuin "autenttisena" natiivilta opittu, puhdas äidinkieli.

Miksei maahanmuuttajalapsella voisi olla laajaa suomalaista sanavarastoa, kulttuurisia ilmauksia ja elekieltä, jos hän on käynyt päiväkotinsa ja koulunsa Suomessa?

Koska pikkulapsena luodaan kuitenkin vahva pohja ihan kaikelle. Esimerkiksi juuri ne lastenlorut ja monet tunneilmaisut voivat jäädä vajaiksi. Valtaosa jää kahden kulttuurin väliin, joko niin että oma äidinkieli ja suomen kieli kamppailevat, tai sitten perhe pyrkii "suomalaistumaan" osaamatta kumminkaan suomea natiivitasoisesti, jolloin lapsi ottaa itselleen äännevirheet. Ne korjaantuvat ajan myötä, mutta usein silloin se tunnekieli jää saamatta, eli lapsi ei osaa hyvin omaa äidinkieltään mutta myöskin suomi on toisena kielenä.

Ihan ensinnäkin: kielet eivät taistele toisiaan vastaan siellä lapsen pääkopassa. Lapsi voi oppia monia kieliä, jos hänen ympärillään on monenkielisiä aikuisia. Kaikilla näillä kielillä välitetään tunteita - sehän niiden yksi tehtävä on!

Ja sitten toisekseen: jos lapsi käy suomalaisen päiväkodin, hän kyllä oppii loruilemaan suomeksi. Ikävä kyllä moni äidinkielenäänkin suomea puhuva jättää lapselle lukemisen ja loruttelun päiväkodin tehtäväksi.

Ja kolmanneksi: se, että puhuu kieltä aksentilla, ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että on natiivi. Ei ainakaan muualla maailmassa.

Puhuisin ap.n housuissa lapselle englantia. Ymmärsin, että ap ei puhu suomea enää muuta kuin harvakseen viesteissä ja kerran vuodessa kyläillessä. Ennenkuin ap saa edes lapsia ja ne ehtivät kasvaa, ap tuskin käyttää suomea lainkaan. He eivät tule asumaan Suomessa, eivätkä lapset tutustu täällä asuviin sukulaisiin. Ja suomalaisethan tykkäävät puhua englantia tarvittaessa.

Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?

Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)

Vierailija kirjoitti:

Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?

Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)

Hei ap! Minne katosi taitosi pilkuttaa Suomen kieltä erittäin taitavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?

Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)

Hei ap! Minne katosi taitosi pilkuttaa Suomen kieltä erittäin taitavasti?

Ja anteeksi, että kirjoitin suomen isolla, automaattinen tekstinsyöttö tekee tepposiaan. Mutta ap:n kielessä on todellakin tapahtunut dramaattinen heikentyminen sitten keskustelun ensimmäisen viestin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?

Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)

Hei ap! Minne katosi taitosi pilkuttaa Suomen kieltä erittäin taitavasti?

Huoh av ei petä koskaan... Hyvinhän ap pilkuttaa vai missä näet vikaa ap:n tekstissä?

Ap, vaikutat mukavalta. Tsemppiä lapsihaaveisiinne, La Suisse est un pays merveilleux!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?

Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)

Hei ap! Minne katosi taitosi pilkuttaa Suomen kieltä erittäin taitavasti?

Huoh av ei petä koskaan... Hyvinhän ap pilkuttaa vai missä näet vikaa ap:n tekstissä?

Ap, vaikutat mukavalta. Tsemppiä lapsihaaveisiinne, La Suisse est un pays merveilleux!

Ap nimenomaan pilkuttaa erinomaisesti aloitusviestissään. Hän käyttää todella kauniisti pilkkua rinnasteisten päälauseiden välissä, mitä kaikki natiivitkaan eivät osaa.

Mutta viimeinen viesti taas on kuin alakoululaisen kirjoittama.

Lastenohjelma ei lapsienohjelma.

Tässä se vastaus tuli. Ap, et osaa natiivitasoisesti suomea kuten itsekin jossain vastauksessa annat ymmärtää.

Puhu siis ihmeessä lapselle englantia äläkä opeta hänelle puolikielisuomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ensimmäisen viestin kirjoittaja täällä. Ensin kiitos paljon te ketkä annoitte kehuja suomen kielestäni! Tuntui ihan todella mukavalta kuulla, koska asuessani suomessa kuulin aina kommentteja ja naurua huonosta suomen kielestäni (mikä oli ihan totta, silti tuntui pahalta). Luin nuorena paljon kirjoja suomeksi miksi varmaan osaan vielä kirjoittaa aika hyvin. Ja kiitos myös muista kommenteista. En ymmärrä miksi keskustelu meni venäjän ja espanjan kielen opiskeluun kun emme niitä kieliä puhu tai tarvitse?

Ja tiedän ettei kukaan tiedä minun englannin kielen vahvuutta ja varmaan turhaa riidellä siihen liittyen. Koen itse puhuvani niin hyvää englantia kuin voin enkä koe mitenkään olevani puolikielinen vai miten sitä kutsuttiin täällä. Koen enemmänkin osaavani paljon kieliä melko hyvin mistä on ollut vain apua elämässä. Olen kuitenkin puhunut suomea viimeiset 8 vuotta maximi pari kertaa kuussa, joskus menee kuukausia ilman puhua lainkaan, niin uskon että jätetään suomen kieli vähemmälle. Olen ainoa joka tulee osaamaan lainkaan suomea lapsen ympärillä, niin varmaan nopeasti se jää muiden kielien taakse. Kiitos kuitenkin kivoista kommenteista :)

Hei ap! Minne katosi taitosi pilkuttaa Suomen kieltä erittäin taitavasti?

Ja anteeksi, että kirjoitin suomen isolla, automaattinen tekstinsyöttö tekee tepposiaan. Mutta ap:n kielessä on todellakin tapahtunut dramaattinen heikentyminen sitten keskustelun ensimmäisen viestin.

Tämä vähän pilasi hyvää oloani mukavista viesteistä. Käytin ensimmäiseen viestiin melkeen tunnin aikaa että se kuulostaisi mahdollisimman hyvältä. Viimeisen viestin kirjoitin ilman googlea kymmenessä minuutissa. Ehkä se suomen kieli ei sitten ole niin hyvä mutta antaa olla :)

En alkaisi väittää vastaan alkuperäiselle. Joo, lapset oppivat kieliä, mutta kuten joku sanoikin, eivät he mitään koneita ole. Olen töissä kv organisaatiossa, jossa on töissä todella paljon kansainvälisen lapsuuden eläneitä. He osaavat toki kieliä keskivertotallaajaan verrattuna hyvin, mutta hyvin harvalla kaikkien kielten rekisteri on samanlainen. Juurikin kieli jota on puhuttu vain kotona yhden vanhemman tai lastenhoitajan kanssa, on kylläkin jonkinlainen tunnekieli, mutta osaaminen saattaa olla niin suppea, että työasioita eivät niinkään mielellään sillä kielellä hoida ja kirjoittaminen on heikkoa, jos koulua ei ole käyty ko kielellä. Toki taito paranisi nopeasti, jos olisivat sen kielisessä ympäristössä. Sitten on lukuisia matkan varrella opittuja kieliä, tyyliin kieli maasta jossa asuivat jokusia vuosia, joiden taso vaihtelee paljon. Jos ympäristössä ei ole tuettu kieltä ne myös painuvat ajan oloon passiivisiksi. Kansainvälisissä kouluissa käyneillä usein se englanti (jos koulut senkielisiä) on kuitenkin selkeästi vahvin ja sillä pystyy myös kirjoittamaan selkeää asiaproosaa. Joillekin vain toisen vanhemman puhuma kieli on jäänyt ymmärtämisen asteelle, koska ovat itse ajautuneet käyttämään ympäristön kieltä. Lapsuudessa ja teini-iässä pärjäämisen ehto on kuitenkin osata kavereiden jne käyttämää kieltä. Jos kieltä puhuva vanhempi on läsnä aika vähän (esim pitkää päivää tekevä isä) se ei juurikaan tartu yksittäisiä ilmauksia lukuunottamatta.

Vaikka lapset ovat joustavia, myös yksilöllisiä oppimiseroja löytyy taatusti. Sekin on hyvä muistaa, että kielenoppiminen vaatii aikaa ja vaivaa, joka on aina pois jostain muusta. Jossain se raja tulee vastaan, että lukuisia kieliä ei vaan kukaan, edes lapsi, tuosta vain pysty omaksumaan.