Lue keskustelun säännöt.
Emme usko opettavamme suomea tulevalle lapselle, mielipiteitä
01.09.2019 |
Hei, kaipaisin mielipiteitä ja kokemuksia suomen kielen opettamiseen lapselle ulkomailla. Olen asunut ulkomailla parikymppisestä lähtien, eli nyt lähes 10 vuotta, sekä ensimmäiset 11 vuotta lapsuudestani, ja olemme nyt suunnitelleet lapsen hankkimista sveitsiläisen mieheni kanssa. Asumme Sveitsissä saksankielisellä alueella. Kotikielenämme on englanti, sillä se on molempien ensimmäinen kieli, ja puhun sen ja suomen lisäksi ranskaa ja ruotsia. Olemme suunnitelleet puhuvamme lapsellemme kotona englantia, ja sen lisäksi lapsi oppisi saksan ja ranskan, jotka ovat täällä käytetyt kielet.
Siteeni Suomeen eivät ole vahvat, vierailen Suomessa kerran vuodessa ja käytän kieltä noin kerran viikossa viestitellessäni perheeni/vanhojen ystävieni kanssa. Emme ole läheisiä, enkä usko muuttavani takaisin Suomeen. Toki lapsi varmaan oppii helppoja juttuja, mutta kielen oppiminen ei ole meille prioriteetti. Mikäli neljäs kieli ei ole lapselle liikaa, uskon ruotsin kielestä olevan lapselle enemmän hyötyä.
Toivoisin mielipiteitä erityisesti ulkosuomalaisilta vanhemmilta, jos teillä on samankaltaisia kokemuksia :)
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin suhteesi Suomeen on sen verran vahva, että tiedät kyseisen palstan?
Älä nyt viitsi, vauvapalsta on tunnettu Siriuksessa asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan oppii vaikka 10 kieltä jos sille niitä puhuu.
Mutta tärkeämpää on oppia äidinkielensä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi suomea tietenkään tarvitse, jos ei Suomeen ole siteitä. Suomesta ja ruotsista valitsisin ehdottomasti kuitenkin suomen, koska ruotsi on kuoleva kieli. Neljänneksi kieleksi venäjä olisi hyödyllisin
Enpä oikein näe venäjän kielellä merkittävää hyötyä sveitsiläiselle.
Niin, koska hän varmaan ei koskaan lähde Sveitsistä muualle kuten vanhempansa tekivät eikä lähde kansainvälisiin tehtäviin yms.
Ruotsin opettelemisesta sen sijaan ei ole hyötyä muille kuin Ruotsin maaseudulla asuville.
Enpä keksi oikein mitään kansainvälistä tehtävää, jossa tarvittaisiin venäjän kieltä. Venäjästä ei ole hyötyä missään muualla kuin Venäjällä, ja harva sveitsiläinen näkee sinne muuttamisen minään onnenpotkuna.
Ei ole mikään ihme, että sinä et niitä keksi. Sinulla on mielipiteeseesi oikeus, mutta enköhän omakohtaisella kokemuksellani kuitenkin tiedä paremmin.
Ja vinkkinä vielä, että Venäjälle ei ole pakko muuttaa tehdäkseen yhteistyötä, mutta kieltä on syytä osata.
Venäjä on talouspoliittisesti todella pieni tekijä, varsinkin nyt kun pakotteet purevat. Keskieurooppalaisille se on myös kulttuurisesti kaukainen maa, toisin kuin meille suomalaisille.
Jos oikeasti mielii kansainvälisiin tehtäviin, kannattaa opetella kiinaa tai espanjaa/portugalia.
Jos haluaa uida virran mukana, niin asia varmasti on noin. Itse en ole espanjaa tarvinnut kuin vapaa-ajalla ja kiina se vasta kulttuurisesti kaukainen maa onkin eurooppalaiselle. Enpä jaksa tästä enempää kanssasi jankata.
Miten kielen opettaja ei tiedä että possu sanoo oink oink englanniks.
-ohis
Älä ihmeessä puhu sille ollenkaan. Miksi sen tarvitsisi osata puhua tai ajatella? Mitä se tunne-elämällä tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apn aloituksessa ihmettelin kovasti, miksi hän ei osaa saksan kieltä, jos Sveitsissä asuu. Toki Sveitsissä on myös ranskankielisiä alueita. En ota kantaa mahdollisen lapsen kieleen.
Jos ei ole asunut Sveitsissä vielä pitkään?
Sveitsissä puhutaan sveitsinsaksaa. Sen oppimiseen menee aikaa, on oma kielimuotonsa. Ihmiset kyllä ymmärtävät siellä hochdeutchia (standardisaksaa) ja sitä tulee tv:stäkin, mutta jos aikoo päästä sisälle koko Sveitsiin, on sveitsinsaksan opettelussa oma hommansa.
Vierailija kirjoitti:
Opeta vaan kaikkia viittä kieltä, lapsi oppii luontevasti. Toki englanti, saksa ja Ranska ensimmäisinä, mutta ruotsia ja suomeakin riittävästi.
Lapsella on toki kyky oppia useita kieliä, mutta nykytietämyksen mukaan kunkin aikuisen pitäisi puhua hänelle aina vain äidinkieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on miehesi äidinkieli?
Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi suomea tietenkään tarvitse, jos ei Suomeen ole siteitä. Suomesta ja ruotsista valitsisin ehdottomasti kuitenkin suomen, koska ruotsi on kuoleva kieli. Neljänneksi kieleksi venäjä olisi hyödyllisin
Enpä oikein näe venäjän kielellä merkittävää hyötyä sveitsiläiselle.
Niin, koska hän varmaan ei koskaan lähde Sveitsistä muualle kuten vanhempansa tekivät eikä lähde kansainvälisiin tehtäviin yms.
Ruotsin opettelemisesta sen sijaan ei ole hyötyä muille kuin Ruotsin maaseudulla asuville.
Enpä keksi oikein mitään kansainvälistä tehtävää, jossa tarvittaisiin venäjän kieltä. Venäjästä ei ole hyötyä missään muualla kuin Venäjällä, ja harva sveitsiläinen näkee sinne muuttamisen minään onnenpotkuna.
Ei ole mikään ihme, että sinä et niitä keksi. Sinulla on mielipiteeseesi oikeus, mutta enköhän omakohtaisella kokemuksellani kuitenkin tiedä paremmin.
Ja vinkkinä vielä, että Venäjälle ei ole pakko muuttaa tehdäkseen yhteistyötä, mutta kieltä on syytä osata.
Venäjä on talouspoliittisesti todella pieni tekijä, varsinkin nyt kun pakotteet purevat. Keskieurooppalaisille se on myös kulttuurisesti kaukainen maa, toisin kuin meille suomalaisille.
Jos oikeasti mielii kansainvälisiin tehtäviin, kannattaa opetella kiinaa tai espanjaa/portugalia.
Jos haluaa uida virran mukana, niin asia varmasti on noin. Itse en ole espanjaa tarvinnut kuin vapaa-ajalla ja kiina se vasta kulttuurisesti kaukainen maa onkin eurooppalaiselle. Enpä jaksa tästä enempää kanssasi jankata.
No jos haluaa uida vastavirtaan, niin voihan sitä opetella vaikka ukrainaa! Mutta tässä keskusteltiin siitä, mitkä kielet ovat tärkeitä sveitsiläiselle, joka haluaa kansainvälisiin tehtäviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on niin vaikea kieli, että ehdottomasti paras ratkaisu on opettaa se ensimmäisenä kielenä. Puhut lapselle suomea, miehesi omaa äidinkieltään ja keskenänne englantia. Saksan ja ranskan lapsi oppii taatusti siellä päikyssä, koulussa ja kavereiden kanssa. Ne kuitenkin ovat rakenteeltaan hyvin lähellä englantia vrt. suomi, joka on todellinen tuska persauksissa jos sen haluaa opiskella myöhemmin. Myös englanti on helppo hioa täydelliseksi myöhemmin, kun sitä kuulee kaikkialla.
Kaiken lisäksi, jos suomi jää väliin, niin lapsella ei välttämättä koskaan tule "tunnekieltä". Hän ei opi lässytyksiä, loruja, ja olen lukenut että se voi myös vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseenkin kun vanhempi puhuu itselleen vierasta kieltä lapselle. Jos puhut suomea, luultavasti käytät niitä samoja lurituksia ja höpötyksiä kuin äitisi käytti sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi suomea tietenkään tarvitse, jos ei Suomeen ole siteitä. Suomesta ja ruotsista valitsisin ehdottomasti kuitenkin suomen, koska ruotsi on kuoleva kieli. Neljänneksi kieleksi venäjä olisi hyödyllisin
Enpä oikein näe venäjän kielellä merkittävää hyötyä sveitsiläiselle.
Niin, koska hän varmaan ei koskaan lähde Sveitsistä muualle kuten vanhempansa tekivät eikä lähde kansainvälisiin tehtäviin yms.
Ruotsin opettelemisesta sen sijaan ei ole hyötyä muille kuin Ruotsin maaseudulla asuville.
Enpä keksi oikein mitään kansainvälistä tehtävää, jossa tarvittaisiin venäjän kieltä. Venäjästä ei ole hyötyä missään muualla kuin Venäjällä, ja harva sveitsiläinen näkee sinne muuttamisen minään onnenpotkuna.
Ei ole mikään ihme, että sinä et niitä keksi. Sinulla on mielipiteeseesi oikeus, mutta enköhän omakohtaisella kokemuksellani kuitenkin tiedä paremmin.
Ja vinkkinä vielä, että Venäjälle ei ole pakko muuttaa tehdäkseen yhteistyötä, mutta kieltä on syytä osata.
Venäjä on talouspoliittisesti todella pieni tekijä, varsinkin nyt kun pakotteet purevat. Keskieurooppalaisille se on myös kulttuurisesti kaukainen maa, toisin kuin meille suomalaisille.
Jos oikeasti mielii kansainvälisiin tehtäviin, kannattaa opetella kiinaa tai espanjaa/portugalia.
Jos haluaa uida virran mukana, niin asia varmasti on noin. Itse en ole espanjaa tarvinnut kuin vapaa-ajalla ja kiina se vasta kulttuurisesti kaukainen maa onkin eurooppalaiselle. Enpä jaksa tästä enempää kanssasi jankata.
No jos haluaa uida vastavirtaan, niin voihan sitä opetella vaikka ukrainaa! Mutta tässä keskusteltiin siitä, mitkä kielet ovat tärkeitä sveitsiläiselle, joka haluaa kansainvälisiin tehtäviin.
Näin on. Ja espanja ei ole sellainen kieli, jos ei halua puutarhuriksi Yhdysvaltoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielestä riippumatta tärkeintä on puhua lapselle vain yhtä kieltä. Jos vanhempi puhuu lapselle kielenopetusmielessä sekaisin kahta kieltä, ei lapsi erota niitä toisistaan. Ap:n tapauksessa tällaista riskiä tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on miehesi äidinkieli?
Mieheni on myös viettänyt lapsuutensa englanninkielisessä maassa, ja puhuu englantia ja saksaa yhtä hyvin. Olemme aina puhuneet yhdessä englantia, koska se on kummankin helpoin kieli.
Pitävätkö natiivit englanninpuhujat sinua natiivitasoisena puhujana? Ihan uteliaisuudesta kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja itse on ns puolikielinen? Jos ”ensimmäinen kieli” on englanti, mutta äidinkieli suomi..? Näin ollen aloittaja ei pysty ehkä ymmärtämään kokonaisen äidinkielen hallinnan kauneutta ja tärkeyttä mm itseilmaisun (jota kautta itsetunnon, minä-käsityksen...) kehittymiselle...
Molemmat vanhemmat puhukoon lapselleen äidinkieltään. Eli sitä, millä kielellä osaat juurikin hassutella, loruilla, keksiä lempinimiä, käyttää loogisesti näissä yhteyksissä.
Esim nyt keksin päästäni lorun joka kertoo pupuista: ”vipsis vopsis vipeltää, puput loikkii ja pupeltaa”. Vipeltäminen on vips ja vops (ei esim hips ja hops tai vips ja vaps), pupeltaa liittyy pupun tapaan syödä. Jne. Tämmöistä ihminen yleensä osaa ”vain” äidinkielellään tai ainakin sujuvimmin selkäytimestä sillä.
Jos aloittaja on puolikielinen eli rikasta satuilu- ja loruilukieltä ei ole, puhu vahvinta, etenkin jos se on sama kuin miehesi äidinkieli. Tämmöisessä tapauksessa lapsi hyötynee eniten ”yksikielisestä” perheestä.
Puhutaanko lapsille oikeasti noin? Mitä ihmettä tuo on olevinaan? Eikö vaan voi sanoa että puput hyppii ja syö, tai englanniksi the rabbits jump and eat.
Muut noista kielistä kuuluvat enemmän tai vähemmän samoihin kieliperheisiin tai -sukuihin. Aivojen fleksilibiliteetin vuoksi olisi parasta puhua sille lapselle myös suomen kieltä, koska se on perheessänne mahdollista. Isänsä kielen lapsi oppii isältä, englannin kielen koulussa ja teidän vanhempien välisessä yhteydessä, ja sen suomen kielen oppisi sinulta.
Puhut lapselle äidinkieltäsi. Ihan en ymmärrä kyllä mitä siitä ruotsistakaan olisi hyötyä. Ylipäätään nuo kielet on lasten kanssa vähän sellainen juttu, että haaveillahan saa että puhuisi vaikka esperantoa, mutta se arki painaa sieltä melko nopeasti niskaan. Loppujen lopuksi sitä puhuu sitä kieltä mikä hyvältä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja itse on ns puolikielinen? Jos ”ensimmäinen kieli” on englanti, mutta äidinkieli suomi..? Näin ollen aloittaja ei pysty ehkä ymmärtämään kokonaisen äidinkielen hallinnan kauneutta ja tärkeyttä mm itseilmaisun (jota kautta itsetunnon, minä-käsityksen...) kehittymiselle...
Molemmat vanhemmat puhukoon lapselleen äidinkieltään. Eli sitä, millä kielellä osaat juurikin hassutella, loruilla, keksiä lempinimiä, käyttää loogisesti näissä yhteyksissä.
Esim nyt keksin päästäni lorun joka kertoo pupuista: ”vipsis vopsis vipeltää, puput loikkii ja pupeltaa”. Vipeltäminen on vips ja vops (ei esim hips ja hops tai vips ja vaps), pupeltaa liittyy pupun tapaan syödä. Jne. Tämmöistä ihminen yleensä osaa ”vain” äidinkielellään tai ainakin sujuvimmin selkäytimestä sillä.
Jos aloittaja on puolikielinen eli rikasta satuilu- ja loruilukieltä ei ole, puhu vahvinta, etenkin jos se on sama kuin miehesi äidinkieli. Tämmöisessä tapauksessa lapsi hyötynee eniten ”yksikielisestä” perheestä.
Puhutaanko lapsille oikeasti noin? Mitä ihmettä tuo on olevinaan? Eikö vaan voi sanoa että puput hyppii ja syö, tai englanniksi the rabbits jump and eat.
Tuo kielellä leikkiminen eri tavoilla on tärkeää kielen tajun kehittymisen kannalta, helpottaa äänteiden havaitsemista ja eroja, kehittää luovuutta, auttaa oppimaan aikanaan lukemaan helpommin jne.
Minulla on sukulaispiirissä perhe, jonka vanhemmista toinen puhuu äidinkielenään suomea ja toinen erästä toista kieltä. Vanhempien yhteisenä kielenä on tämä toinen kieli, ja jostain syystä he päättivät molemmat puhua lapsilleen vain sitä. Näin vuosien kuluessa olen huomannut, kuinka lasten suhteet kaikkiin suomenkielisiin sukulaisiin ovat jääneet hyvin etäisiksi tämän kieliratkaisun vuoksi. En olisi etukäteen uskonut, kuinka paljon suhteisiin isovanhempiin ja serkkuihin vaikuttaa se, että lapset eivät osaa suomea.
Ja minulla on tässä hyvä vertailukohta, sillä myös sisareni asuu ulkomailla. Hän on lastensa jokapäiväisessä ympäristössä ainoa, joka puhuu lapsille suomea. Siitä huolimatta hänen lapsensa osaavat suomea ja Suomessa käydessään he saavat sukulaisiin aivan eri tason kontaktin kuin mitä tuon ensimmäisen perheen lapset.
Tämä kirjoitus ei taida sopia ap:n tilanteeseen, mutta näin muuten yksi näkökulma siihen, mitä kieltä puhua lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on niin vaikea kieli, että ehdottomasti paras ratkaisu on opettaa se ensimmäisenä kielenä. Puhut lapselle suomea, miehesi omaa äidinkieltään ja keskenänne englantia. Saksan ja ranskan lapsi oppii taatusti siellä päikyssä, koulussa ja kavereiden kanssa. Ne kuitenkin ovat rakenteeltaan hyvin lähellä englantia vrt. suomi, joka on todellinen tuska persauksissa jos sen haluaa opiskella myöhemmin. Myös englanti on helppo hioa täydelliseksi myöhemmin, kun sitä kuulee kaikkialla.
Kaiken lisäksi, jos suomi jää väliin, niin lapsella ei välttämättä koskaan tule "tunnekieltä". Hän ei opi lässytyksiä, loruja, ja olen lukenut että se voi myös vaikuttaa lapsen ja vanhemman suhteeseenkin kun vanhempi puhuu itselleen vierasta kieltä lapselle. Jos puhut suomea, luultavasti käytät niitä samoja lurituksia ja höpötyksiä kuin äitisi käytti sinulle.
Englannin kielessä on huomattavan paljon enemmän sanoja kuin suomen kielessä, joten eiköhän se loruilu ja tunnehöpsötys onnistu englanniksikin. Se kuitenkin on kieli, jota lapsen vanhemmat parhaiten osaavat.
Opeta vaan kaikkia viittä kieltä, lapsi oppii luontevasti. Toki englanti, saksa ja Ranska ensimmäisinä, mutta ruotsia ja suomeakin riittävästi.