Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut

Niistä jotka olen lukenut loppuun Hemingwayn Vanhus ja meri. Lukiossa piti lukea se ja kirjoittaa siitä pohdiskeleva aine. Romaani oli lyhyt, mutta pitkäveteinen. Ehkä nyt aikuisena osaisin arvostaa sitä.

Huojuva talo. Kamalan pitkäpiimäistä pääosin alistetun naisen päänsisällä olevaa uskottelua ja luulottelua. Ymmärrän että kirja on ilmestyessään ollut jonkinlainen kohu, mutta että enää? 

Lähes kaikki fantasia-romaanit. Mitä tahansa alat lukea, niin kuraa tai tylsää. Tolkien ja Valtaistuinpeli on poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä

Toi oli vielä voittanut jonkun palkinnon. Hyvää unilääkettä kyllä, jaksoi aina tyyliin sivun, kaksi eteenpäin. Olen lukenut satoja kirjoja elämäni aikana, mutta tässä kesti kaikkein pisimpään sivumäärä huoioiden...

Yksi parhaita lukemiani kirjoja. Etenkin luontoa koskevat kuvaukset ihastuttavia.

Minusta se ei ollut huono, mutta ei mikään poikkeuksellisen hyväkään.

En pidä yleensäkään Lehtolaisen kirjoista, mutta Kun luulit unohtaneesi oli harvinaisen huono.

Vierailija kirjoitti:

Kahta Jari Tervon kirjaa olen aloittanut, mutta molemmat jäi kesken alle kymmenen sivun jälkeen. Aivan uskomattoman narsistinen kirjoitustyyli.

Mikä on "narsistisen kirjoitustyylin" määritelmä?

Jari Tervo on niitä harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita en viitsi lukea. Joskus nuorena aloitin lukea hänen hyvin epämääräistä tarinointiaan joistakin rovaniemeläisistä puliukoista ja pikkurikollisista; se oli täynnä jtkn mukasukkeluuksia - ei päätä eikä häntää.

Toinen, jonka hengentuotteita en jaksa lukea, on Sofi Oksanen. Puhdistus jäi muutamaan sivuun...

(Toimin lukion äidinkielenopettajana, joten kirjallisuus on luonteva harrastukseni.)

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä kiinnostaa, löytyykö täältä yhtäkään joka kehtaisi anonyyminä tunnustaa, että oikeasti PITI tuosta hirveästä kurap a s kasta (eli 50 Shades of Greystä). Luin siitä vain jotain lyhyitä lainauksia netistä ja nauroin vedet silmissä ja tunsin samalla uskomatonta myötähäpeää sekä kirjailijaa että tuon sonnan lukijoita kohtaan. Mä kirjoitin tokaluokkalaisena parempia aineita kuin tuo nainen ikinä, ja todettakoon että eivätpä nuo omatkaan kyhäelmäni mitään korkeakirjallisuutta olleet... :D

Minä kyllä pidin 50 Shades of Greysta, ihan mukaansa tempaava tarina jota ei tarvitse otsa kurtussa lukea.

Seksikohtaukset luin ekalla kerralla läpi, mutta kun olen sarjan pariin kertaan myöhemmin lukenut läpi niin olen ne skipannut. En ole lukenut Twilighteja joten juonta en osannut arvata tai päätellä ja luin myös kirjat englanniksi joten en osaa ottaa siihen kantaa millainen on suomeksi käännettynä. Luen myös aika paljon netistä fanficcia, joten ehkä sekin vaikuttaa siihen että olen tottunut tietynlaiseen kirjoitustyyliin.

Toscanan auringon alla. Kirjassa ei tapahdu yhtään mitään. On muuten sekin kai lahjakkuutta, että kirjoittaa kokonaisen kirjan, jossa ei tapahdu mitään.

Clare Mackintoshin kirjat on muuten tosi hyviä, mutta loppu kusee aina. Jännä tarina, joka lopuksi lässähtää kuin pannukakku.

Tuntematon sotilas. Tosin se olikin sellainen mikä pakotettiin lukemaan ylä-asteella. Luin joka päivä vapaa ajallani kirjoja, mutta tuo aihepiiri oli jo valmiiksi sellainen josta en yhäkään pidä. Eikä se kerronta ja tarina minusta niin kovin ihmeellistä ollut joten en tiedä mistä moinen kulttimaine on tullut. Muistaakseni luin ehkä puoleen väliin ja kahlasin loput sivut epämääräisesti lävitse.

Vierailija kirjoitti:

Jari Tervo on niitä harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita en viitsi lukea. Joskus nuorena aloitin lukea hänen hyvin epämääräistä tarinointiaan joistakin rovaniemeläisistä puliukoista ja pikkurikollisista; se oli täynnä jtkn mukasukkeluuksia - ei päätä eikä häntää.

Toinen, jonka hengentuotteita en jaksa lukea, on Sofi Oksanen. Puhdistus jäi muutamaan sivuun...

(Toimin lukion äidinkielenopettajana, joten kirjallisuus on luonteva harrastukseni.)

Minulle Tervo on harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita viitsin lukea. Varsinkin ne rovaniemeläisistä rikollisista kertovat kirjat ovat koskettavia. Tosin Tervo voi olla vähän vaikeata luettavaa sellaiselle, joka on lukenut hyvin vähän kirjoja.

Tervo on ihan tuubaa nimenomaan juuri niille, jotka ovat lukeneet paljon kirjoja.  Tervo käsittelee aiheita tuoden oman vääjäämättömän ja ainoan oikean mielipiteensä kirjoissaan esiin.  Ei osaa kirjoittaa niin, että kirjoittajan persioona ei paistaisi läpi.

Veijo Meren Manillaköysi. En ehkä vain ymmärtänyt kyseisen teoksen symboliikkaa ja huumoria lukioikäisenä. Tuntemattomasta sotilaasta puolestaan pidin kovasti.

Toinen inhokki on Coelhon Alkemisti. Pelkkiä naiiveja latteuksia, vaikka monet pitävät mestariteoksena.

Vierailija kirjoitti:

Veijo Meren Manillaköysi. En ehkä vain ymmärtänyt kyseisen teoksen symboliikkaa ja huumoria lukioikäisenä. Tuntemattomasta sotilaasta puolestaan pidin kovasti.

Toinen inhokki on Coelhon Alkemisti. Pelkkiä naiiveja latteuksia, vaikka monet pitävät mestariteoksena.

Pakko kompata Alkemistia, hyvänen aika mitä kuraa. Luin sen töissä (ei muuta tekemistä oikeasti silloin) ja olin todella pettynyt. Sen perään luin Nörtti ykkösen ja sehän  oli kerrassaan mainio.

Alastalon salissa. Ei vaan pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veijo Meren Manillaköysi. En ehkä vain ymmärtänyt kyseisen teoksen symboliikkaa ja huumoria lukioikäisenä. Tuntemattomasta sotilaasta puolestaan pidin kovasti.

Toinen inhokki on Coelhon Alkemisti. Pelkkiä naiiveja latteuksia, vaikka monet pitävät mestariteoksena.

Pakko kompata Alkemistia, hyvänen aika mitä kuraa. Luin sen töissä (ei muuta tekemistä oikeasti silloin) ja olin todella pettynyt. Sen perään luin Nörtti ykkösen ja sehän  oli kerrassaan mainio.

Samaa mieltä alkemistista! Heti ensimmäisistä sivuista lähtien pelkkää kliseetä, muistan pohtineeni silloin, että tämä kirjan alku taitaa vain olla sarkasmia ennen kuin se oikea viisaus alkaa. No, eipä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kahta Jari Tervon kirjaa olen aloittanut, mutta molemmat jäi kesken alle kymmenen sivun jälkeen. Aivan uskomattoman narsistinen kirjoitustyyli.

Sama kokemus yhdestä kirjasta. Olen lukenut paljon ja tuskin koskaan olen jättänyt edes huonoa kirjaa kesken, mutta Tervolta riitti 10 sivua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahta Jari Tervon kirjaa olen aloittanut, mutta molemmat jäi kesken alle kymmenen sivun jälkeen. Aivan uskomattoman narsistinen kirjoitustyyli.

Mikä on "narsistisen kirjoitustyylin" määritelmä?

Jari Tervo

Vierailija kirjoitti:

Tervo on ihan tuubaa nimenomaan juuri niille, jotka ovat lukeneet paljon kirjoja.  Tervo käsittelee aiheita tuoden oman vääjäämättömän ja ainoan oikean mielipiteensä kirjoissaan esiin.  Ei osaa kirjoittaa niin, että kirjoittajan persioona ei paistaisi läpi.

No miten se mielipide tulee esiin esim. vaikka Pohjan hovissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahta Jari Tervon kirjaa olen aloittanut, mutta molemmat jäi kesken alle kymmenen sivun jälkeen. Aivan uskomattoman narsistinen kirjoitustyyli.

Mikä on "narsistisen kirjoitustyylin" määritelmä?

Jari Tervo

Näin ajattelevat ovat tainneet jo valmiiksi olla sitä mieltä, että Tervo on jotenkin "narsistinen" henkilö ja sitten kuvittelevat, että se muka tulee esille kirjoissa.