Lue keskustelun säännöt.
Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut
01.09.2019 |
...tai yrittänyt lukea.
Eikä nyt mitään Raamattua tms. vaan ihan normaaleja romaaneja.
Omani on James Joycen Odysseus. Kovasti yritin nyhertää mutta en lopulta kestänyt sitä pseudointellektuellia pöhinää.
Dekkaripuolelta löytyy useampikin teos joka sopisi paremmin perspaperiksi. Aina sama juoni, sama "twist" lopussa, samat poskettoman tylsät henkilöhahmot. Miksihän aina retkahdan kokeilemaan uusia, kun tuntuu siltä että jos yhden on lukenut, on lukenut kaikki. :D (Poikkeuksena Agatha Christien "Murder of Roger Ackroyd" jonka loppu ihan oikeasti yllätti.)
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jari Tervo on niitä harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita en viitsi lukea. Joskus nuorena aloitin lukea hänen hyvin epämääräistä tarinointiaan joistakin rovaniemeläisistä puliukoista ja pikkurikollisista; se oli täynnä jtkn mukasukkeluuksia - ei päätä eikä häntää.
Toinen, jonka hengentuotteita en jaksa lukea, on Sofi Oksanen. Puhdistus jäi muutamaan sivuun...
(Toimin lukion äidinkielenopettajana, joten kirjallisuus on luonteva harrastukseni.)
Minulle Tervo on harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita viitsin lukea. Varsinkin ne rovaniemeläisistä rikollisista kertovat kirjat ovat koskettavia. Tosin Tervo voi olla vähän vaikeata luettavaa sellaiselle, joka on lukenut hyvin vähän kirjoja.
Jouduin lukiossa lukemaan Myyrän enkä tajunnut siitä mitään. Ehkä se johtui siitä että en ole lukutoukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännää on sekin, että sitä voi tykätä jonkun kirjailijan yhdestä kirjasta ja olla tykkäämättä saman kirjailijan muista kirjoista. Ei kannata yhden kirjan perusteella päätellä, että "tästä kirjailijasta en tykkää". Voi antaa vielä mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jari Tervo on niitä harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita en viitsi lukea. Joskus nuorena aloitin lukea hänen hyvin epämääräistä tarinointiaan joistakin rovaniemeläisistä puliukoista ja pikkurikollisista; se oli täynnä jtkn mukasukkeluuksia - ei päätä eikä häntää.
Toinen, jonka hengentuotteita en jaksa lukea, on Sofi Oksanen. Puhdistus jäi muutamaan sivuun...
(Toimin lukion äidinkielenopettajana, joten kirjallisuus on luonteva harrastukseni.)
Minulle Tervo on harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita viitsin lukea. Varsinkin ne rovaniemeläisistä rikollisista kertovat kirjat ovat koskettavia. Tosin Tervo voi olla vähän vaikeata luettavaa sellaiselle, joka on lukenut hyvin vähän kirjoja.
Jouduin lukiossa lukemaan Myyrän enkä tajunnut siitä mitään. Ehkä se johtui siitä että en ole lukutoukka.
Tai siitä, että Myyrässä käsitellään asioita, jotka ovat monelle nykyajan lukiolaiselle vieraita.
Tuomas Kyrön se joku jäniskirja on joitain aivan kamalaa väkisin väännettyä kuraa, vaikka Mielensäpahoittaja on ihan hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toscanan auringon alla. Kirjassa ei tapahdu yhtään mitään. On muuten sekin kai lahjakkuutta, että kirjoittaa kokonaisen kirjan, jossa ei tapahdu mitään.
Clare Mackintoshin kirjat on muuten tosi hyviä, mutta loppu kusee aina. Jännä tarina, joka lopuksi lässähtää kuin pannukakku.
Toscanan auringon alla EI ole romaani, vaan tositarina amerikkalaisen naisen talon ostosta Italiassa. Sille on jatkoakin, ei-fiktiivinen sekin.
Monia mun mielestä hyviä kirjoja tässä ketjussa lytätään, näin se maku on erilainen. Olen todellinen himolukija, olen harrastanut lukemista yli 40 v ja pari kirjaa menee yleensä viikossa, tietysti kovin ohuita menee enemmän, eli en yllä lähellekään Väyrys-Patea! Se on kyllä hämmästyttävää, miten nuo Finlandia-palkitut usein ovat aivan hirveän tylsiä ja olen varma, että jos eivät olisi palkittuja, niin eivät myisi kyllä juuri yhtään. Minusta kirjassa pitää olla joko herkullista kerrontaa tai mahtava tarina, mieluummin tietysti molempia. Ainoa kirja, joka mulla on koskaan jäänyt kesken, on Raamattu. Tuli vain mieleen, että minkähänlaisessa pilvessä sen tarinoita on rustattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arto Paasilinnan kaikki romaanit Hirtettyjen kettujen metsän jälkeen. Tyyppi kirjoitti sen jälkeen joka kirjan joulun kirja/karjamyyntiin. Sai myytykin.[/quote
Hirtettyjen kettujen metsä oli kyllä ylivoimaisesti paras.
Sisko Savonlahti, Ehkä huomenna kaikki muuttuu.
Aivan turha sepustus. Työttömän naisen haahuilua. Ei mitään juonta, henkilöhahmot heikkoja, sanasto köyhää. En ymmärrä miksi tällainen kirja on julkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dan Brownin Murtamaton Linnake ( Digital Fortress) oli surkea jopa muihin hänen alkupään kirjoihinsa verrattuna, myöhempiä teoksia en ole edes halunnut yrittää.
Riikka Pulkkisen kirjat, Lasten planeetta ja muut. Jotenkin en vaan tykkää niistä, kaikki ne olen lukenut, koska niitä niin hehkutetaan, mutta en pidä kirjoitustyylistä tai jostain. Jää kurja ja petetty olo. Ehkä olemme vaan ihmisinä niin erilaisia, ettei hän kosketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemisen sietämätön keveys
- imelää kukkua enkä ymmärrä miksi jäänyt kirjallisuushistoriaan. Oli pakko lukea jotain kouluhommaa varten, olisin muuten jättänyt kesken.
Jos kirja on surkea, ei siihen tarvi tuhlata aikaa. Ei ole tappio jättää huonoa kirjaa kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veijo Meren Manillaköysi. En ehkä vain ymmärtänyt kyseisen teoksen symboliikkaa ja huumoria lukioikäisenä. Tuntemattomasta sotilaasta puolestaan pidin kovasti.
Toinen inhokki on Coelhon Alkemisti. Pelkkiä naiiveja latteuksia, vaikka monet pitävät mestariteoksena.
Alkemisti on lukematta paskaa mutta Meren Manillaköysi on hirtehistä huumoria parhaimmillaan.
Coelhon kirjat on tuubaa.
Silti mieleenpainuvin ”elämys” oli lukiossa luettu Flaubertin Madame Bovary. Olen siitä asti inhonnut historiallisia romaaneja, tv-sarjoja, elokuvia ja näytelmiä. Boooooring.
Samuel Beckettin Huomenna hän tulee.
Ymmärrän toki että tyylisuuntaus on tässä kaiketi se tärkein ja varmasti sinällään on ollut jonkinlainen luotsilaiva, mutta... Siihen se sitten mun kohdalta jäikin. :D Oikein pisti veetuttamaan se järjettömyys. Ehkä se oli tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Coelhon kirjat on tuubaa.
Silti mieleenpainuvin ”elämys” oli lukiossa luettu Flaubertin Madame Bovary. Olen siitä asti inhonnut historiallisia romaaneja, tv-sarjoja, elokuvia ja näytelmiä. Boooooring.
Ja hyvänä kakkosena Flaubertin perään Nuoren Wertherin kärsimykset! Ei luoja! Siinä oli varmasti kaikkien aikojen ensimmäinen U L I mies :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Coelhon kirjat on tuubaa.
Silti mieleenpainuvin ”elämys” oli lukiossa luettu Flaubertin Madame Bovary. Olen siitä asti inhonnut historiallisia romaaneja, tv-sarjoja, elokuvia ja näytelmiä. Boooooring.
Ja hyvänä kakkosena Flaubertin perään Nuoren Wertherin kärsimykset! Ei luoja! Siinä oli varmasti kaikkien aikojen ensimmäinen U L I mies :'D
Äläpäs nyt yhdistä U L I a tuollaiseen romantiikkaa edustavaan intellektuelliin :D
En ole tuo, joka sanoi tyyliä narsistiseksi, mutta jotenkin todella RASITTAVAA luettava se oli.