Lue keskustelun säännöt.
Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut
01.09.2019 |
...tai yrittänyt lukea.
Eikä nyt mitään Raamattua tms. vaan ihan normaaleja romaaneja.
Omani on James Joycen Odysseus. Kovasti yritin nyhertää mutta en lopulta kestänyt sitä pseudointellektuellia pöhinää.
Dekkaripuolelta löytyy useampikin teos joka sopisi paremmin perspaperiksi. Aina sama juoni, sama "twist" lopussa, samat poskettoman tylsät henkilöhahmot. Miksihän aina retkahdan kokeilemaan uusia, kun tuntuu siltä että jos yhden on lukenut, on lukenut kaikki. :D (Poikkeuksena Agatha Christien "Murder of Roger Ackroyd" jonka loppu ihan oikeasti yllätti.)
Kommentit (185)
Omakustannekirjat yleensä kaikki. Yleensä niitä ole kukaan korjannut tai toimittanut painokuntoon, vaan kirjoittaja painattanut sellaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin vika osa Bill Hodges -sarjassa, englanniksi End of Watch.
Kun tuo äijä osaa kirjoittaa ihan hyviäkin kirjoja, en tajua miksi aivan KAIKKI hänen tekeleensä pitää julkaista. Tuo oli niin kukkua alusta loppuun että muutamaan otteeseen jo mietin, kirjoittaako joku näitä hänen puolestaan - ehkä joku villiintynyt apinalauma. :D
Jännää. :-) Itse tykkäsin Bill Hodges -sarjasta tosi paljon, myös tuosta viimeisestä. Luin pari vuosikymmentä Kingia todella paljon, lähes kaiken julkaistun (paitsi Musta Torni -sarjaa en ole koskaan edes kokeillut) mutta sitten oli varmaan 10 vuoden tauko (The Cell taisi olla viimeinen jonka luin). Ei tietoisesti; jotenkin vain jäi. Sitten tartuin ekaan Bill Hodgesiin ja luin kaikki kolme nopeassa tahdissa. Miksi et pitänyt tuosta? Piditkö kahdesta ekasta?
Tykkäsin kahdesta ekasta tosi paljon. Toinen osa oli lempparini. Hyvää tarinankerrontaa, mielenkiintoinen taustoitus. Mutta toi kolmas oli jotenkin vääntämällä väännetty. Scifihörhöily ei myöskään mun mielestä sopinut tuohon sarjaan, vaikka jotenkin odotinkin että King vetää jotain semiyliluonnollista tuohonkin tapansa mukaan. Muissa kirjoissa tuo ei häiritse, mutta koin että tuo Hodges -sarja yritti olla jokseenkin realistinen.
Sanottakoon että "It" on edelleen yksi mun suosikeista, vaikka sainkin kolmen viikon painajaiset kirjan luettuani. Ainoa minkä skippasin (tarkoituksella) oli se erittäin outo ryhmäsessio. o_0 Ei vain sopinut kirjaan ollenkaan, päinvastoin niiiiiin awkward. Onneksi tiesin mitä odottaa ja jätin vain nuo sivut lukematta. :)
Douglas Preston - Isku. Juoni muuttuu ihan älyttömäksi puolenvälin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista kirjan nimeä, mutta kerran aloin mummolassa tylsyyteeni lukemaan sellaista perhanan paksua kirjaa, joka sijoittui jääkaudelle (?). Aihe kuulosti kiinnostavalta, mutta se oli niin huonosti kirjoitettu, ettei ollut tosikaan. Loputtomiin jotain idioottimaisia henkilöiden nimiä, jotain sukuluetteloita ja tämän tasoista dialogia: "Hmmm, haluaisin mennä uimaan." "Joo, mennään tokikin, mutta voisimme ensin syödä päivällistä serkkuni Melinalinariran luona, joka on Zigarizugarin puoliso, Dippelidappelin äiti." "No se sopii, voimmehan me uida myöhemminkin. Vesi olisi ihanan virkistävää!" En muista mitä muuta kirjassa tapahtui.
Kahlasin sitä ihan liian pitkään, mutta lopetin lopulta kesken.
Oliko Untinen-Auel? En ole itse näitä lukenut, mutta yhteen aikaan olivat kovasti muodissa.
Ei sen teksti ole tuommoista.
Gail Honeymanin "Eleanor Oliphant is completely fine." Goodreadsissa vetelee 4.3 keskiarvolla, en ymmärrä miksi! Ei nyt kököin lukemani kirja mutta odotin paaaaljon enemmän. Naiivia, henkilöhahmot epäuskottavia, koko tarina ennalta-arvattava ja lopulta kliseinen. Juonenkulku myös jotenkin outo. Ei vain napannut ollenkaan. Kahlasin kuitenkin loppuun koska odotin että jokin yllättävä juonenkäänne odottaa lopussa... Mutta ei. Mä antaisin 2/5 maksimissaan.
Mutta makuja on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin ylipäätään irlantilaiset naiskirjailijat. Ihan älytöntä kuraa mitä ne suoltaa sieltä ulos.
Ap, pitäiskö sun alkaa käyttää ihan oikeaa vessapaperia ? Jos vaikka helpottais 😁😁😁
En voi SIETÄÄ Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjaa! Onneksi on lyhyt, piti pakolla lukea lukiossa. Ehkä olin liian nuori arvostamaan hänen tarinankerrontaansa.
Ohiksena - miksi nuorisolle (ainakin omana kouluaikana) tuputetaan noita ns. klassikkoja luettavaksi? Onko nykyään jo vähän enemmän valinnanvaraa, ettei noita kuppaisten ukkojen synkkiä pessimismikirjoja tarvitse enää kasvavan ihmisen väkipakolla laahata loppuun?
Toisena ohiksena - kannattaa lukea Tara Westoverin Educated. Tämän voisi joku opettaja napata lukulistalle. Inspiroiva, toisinaan uskomaton, mutta jättää hyvän mielen ja antaa positiivisen kuvan siitä, kuinka koulutuksella ja oppimisella voi olla hirveän suuri vaikutus ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä kyseessä huono käännös eikä välttämättä itse kirja, mutta ah-niin-hehkutetun Robin Sharman uusin teos 5 AM Club on niin sietämättömän huonoa suomea, että lopetin lukemisen melkein heti.
Jo kirjan takakannessa on pilkkuvirheitä ja virheellistä viivan käyttöä. Myös mindfulness on kirjoitettu väärin...
"Sharman menetelmä hyödyntää Mindfullness- ja meditaatio-tekniikoita ja auttaa vähentämään stressiä, lisäämään tuottavuutta, parantamaan keskittymistä ja ennen kaikkea, voimaan paremmin."
Lucinda Riley Seitsemän sisarta. Piti ihan tarkistaa, onko kirjailija joku aikuinen ihminen vai haaveileva teini. Bookbeatissä tämän arvostelut on 4.2, en tajua miten. Ja tuo on vielä kirjoitettu niin, että siihen saa jatko-osia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista kirjan nimeä, mutta kerran aloin mummolassa tylsyyteeni lukemaan sellaista perhanan paksua kirjaa, joka sijoittui jääkaudelle (?). Aihe kuulosti kiinnostavalta, mutta se oli niin huonosti kirjoitettu, ettei ollut tosikaan. Loputtomiin jotain idioottimaisia henkilöiden nimiä, jotain sukuluetteloita ja tämän tasoista dialogia: "Hmmm, haluaisin mennä uimaan." "Joo, mennään tokikin, mutta voisimme ensin syödä päivällistä serkkuni Melinalinariran luona, joka on Zigarizugarin puoliso, Dippelidappelin äiti." "No se sopii, voimmehan me uida myöhemminkin. Vesi olisi ihanan virkistävää!" En muista mitä muuta kirjassa tapahtui.
Kahlasin sitä ihan liian pitkään, mutta lopetin lopulta kesken.
Oliko Untinen-Auel? En ole itse näitä lukenut, mutta yhteen aikaan olivat kovasti muodissa.
Ei sen teksti ole tuommoista.
Noo, kyllä niissä viimeisissä kirjoissa, Jondalarin heimon parissa vilisee aika paljon sukulaisuussuhteita, sen-ja-sen poika siltä-ja-siltä tulisijalta, Emon valittu ja sitä rataa. Dialogi on kyllä vähän parempaa, mutta itseäni alkoi risoa päähenkilön täydellisyys, hän on vastuussa suunnilleen kaikista ihmiskunnan merkittävistä keksinnöistä. Ehkä kirjailija olisi voinut vähän rajoittaa tuota ihmisten kekseliäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista kirjan nimeä, mutta kerran aloin mummolassa tylsyyteeni lukemaan sellaista perhanan paksua kirjaa, joka sijoittui jääkaudelle (?). Aihe kuulosti kiinnostavalta, mutta se oli niin huonosti kirjoitettu, ettei ollut tosikaan. Loputtomiin jotain idioottimaisia henkilöiden nimiä, jotain sukuluetteloita ja tämän tasoista dialogia: "Hmmm, haluaisin mennä uimaan." "Joo, mennään tokikin, mutta voisimme ensin syödä päivällistä serkkuni Melinalinariran luona, joka on Zigarizugarin puoliso, Dippelidappelin äiti." "No se sopii, voimmehan me uida myöhemminkin. Vesi olisi ihanan virkistävää!" En muista mitä muuta kirjassa tapahtui.
Kahlasin sitä ihan liian pitkään, mutta lopetin lopulta kesken.
Oliko Untinen-Auel? En ole itse näitä lukenut, mutta yhteen aikaan olivat kovasti muodissa.
Ensimmäinen kirja oli ihan luettava, mutta jatko-osa alkoi jo olemaan melkoista tuubaa tyyliin, sankaritar kirmaili hehkeänä ympäri manteretta yksiksensä ja törmäsi reissullansa miekkosiin, jotka olivat selkeästi lukeneet KamaSutran, vaikkei sitä luullakseni oltu vielä kivikaudella juolkaistu ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaari Utrion kirjat. Ehkä vähemmän suosittu mielipide, mutta musta hänen kirjansa ovat vain tosi jäykkiä ja epäuskottavia. Ja ainahan toki löytyy se joku ihana komistusmies joka sitten kaappaa tämän ei-niin-kauniin-mutta-ah-niin-persoonallisen naisen kainaloonsa ja happy ending <3
Blörghhh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin Fifty shades of gray. Kaveri hehkutti sitä niin paljon, että olihan se luettava. Ja väkisin luinkin. Kaikki seksikohtaukset toistuivat lähes samalla kaavalla ja ärsytti se Twilightin matkiminen, kun en tiennyt silloin vielä, että se oli fanfictionia juurikin siitä. Ainoa kirja joka tekisi mieli myydä reilusta 300 kirjastani (tai vaan polttaa). Kirpparilla näkee välillä tätä kirjaa ja joistakin näkee, että on luettu yli 10 kertaa läpi ja oksennusreaktio on sillon taattu.
Taisi olla Suuri illusioni, mikä pakotettiin lukiossa lukemaan.
Vares-"dekkarit" - pääasia näyttää olevan juopottelu lähipubissa.
Nyt kyllä kiinnostaa, löytyykö täältä yhtäkään joka kehtaisi anonyyminä tunnustaa, että oikeasti PITI tuosta hirveästä kurap a s kasta (eli 50 Shades of Greystä). Luin siitä vain jotain lyhyitä lainauksia netistä ja nauroin vedet silmissä ja tunsin samalla uskomatonta myötähäpeää sekä kirjailijaa että tuon sonnan lukijoita kohtaan. Mä kirjoitin tokaluokkalaisena parempia aineita kuin tuo nainen ikinä, ja todettakoon että eivätpä nuo omatkaan kyhäelmäni mitään korkeakirjallisuutta olleet... :D
Paljon olen lukenut, joten voi olla, että huonoin on unohtunut. Tässä muistuu lähinnä mieleen Doris Lessingin Shikasta. Kyseinen tätivainaa sai sittemmin Nobelin. Ihmettelin.
Arto Paasilinnan kaikki romaanit Hirtettyjen kettujen metsän jälkeen. Tyyppi kirjoitti sen jälkeen joka kirjan joulun kirja/karjamyyntiin. Sai myytykin.
Kivenpyörittäjän kylä. Tajuttoman paksu järkäle, jossa oli kuvattuna parin päivän tapahtumat. Puolet kirjasta oli pelkkää monologia tai kuvausta jostain. Umpitylsä.