Lue keskustelun säännöt.
Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut
01.09.2019 |
...tai yrittänyt lukea.
Eikä nyt mitään Raamattua tms. vaan ihan normaaleja romaaneja.
Omani on James Joycen Odysseus. Kovasti yritin nyhertää mutta en lopulta kestänyt sitä pseudointellektuellia pöhinää.
Dekkaripuolelta löytyy useampikin teos joka sopisi paremmin perspaperiksi. Aina sama juoni, sama "twist" lopussa, samat poskettoman tylsät henkilöhahmot. Miksihän aina retkahdan kokeilemaan uusia, kun tuntuu siltä että jos yhden on lukenut, on lukenut kaikki. :D (Poikkeuksena Agatha Christien "Murder of Roger Ackroyd" jonka loppu ihan oikeasti yllätti.)
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Jari Tervo Myyrä, yritin lukea joskus kun luulin että ollakseen fiksu on pakko lukea Finlandia-voittaja. Jäi kamalat traumat.
Eihän se ole Finlandiaa voittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe Egyptiläinen jäi kyllä kesken.
Mä olen just ajatellut, että pitäisikö vihdoin kokeilla Waltaria. Mikä siinä tökkäsi? Onko sellaista puisevaa historian "havinaa" vai jotain muuta? Moni kirja kyllä kaipaisi aika vahvaakin jälkieditointia. Hirveitä opuksia julkaistaan ja puolet sisällöstä on vain täytesanoja tai jotain teennäistä shittiä.
Sinuhe egyptiläinen on todella loistava kirja, ja täysin nykyaikaan sopivaa kerrontaa. Alussa on muutama kymmenen sivua todella tylsää jaarittelua, mutta kun kirjan on päässyt loppuun (ja tarina tosiaan on todella erinomainen niin kerronnallisesti, historiallisesti kuin henkilöhahmojenkin ja juonen/tarinan suhteen), huomaa että alku oli "juuri oikea". Kirja alkaa vetämään suunnilleen siinä kohtaa, kun sinuhen isä tapaa kuninkaallisen lääkärin ja kutsuu luokseen. On todella huumoria täynnä ja osuvia henkilöitä. Aika ei ole patinoinut tätä kirjaa.
Kokeilkaa äänikirjana, bookbeatissa oli ainakin tosi hyvä Lars Svedbergin lukema.
Vierailija kirjoitti:
John Fowles - Neitoperho. Jouduin kirjoittamaan koulussa esseen kyseisestä kirjasta ja oli yhtä tuskaa!
Neitoperhon inhoajat! Voisiko joku ystävällisesti vähän avata mikä kirjassa ei toimi. Rakastin sitä nuorena ja luin uudelleen pari vuotta sitten. Minusta se oli hämmästyttävän hyvin säilyttänyt tehonsa. Olisi kiva tietää mikä siinä nuoria lukijoita mättää.
(Siitä tehty ylistetty leffa oli sen sijaan minustakin pliisu ja melodramaattinen yhtäaikaa.)
Ben Bova New earth. Täysin älytön alusta loppuun sillai kevyesti sanottuna. Logiikka katkeaa heti alussa ja uudet konstruktion katkeavat useimmiten saman tien kun ne luodaan.
Ja joten ihmeellisesti maailmassa jossa nanoilla muokataan kehoja melkein vaikka mihin muotoon... kaikilla on ylipaino ongelmia ja jankuttavat niistä. hohho.
Ehkä isoin viime aikojen pettymys on ollut Paul Austerin 4 3 2 1. Idea olisi aivan loistava: samoista lähtökohdista saman ihmisen elämä haarautuu erilaisten kohtalon iskujen vuoksi neljään eri suuntaan. Tästähän olisi saanut kyhättyä vaikka mitä. Kirjailijalla olisi myös miellyttävä tyyli kertoa ja selvästi psykologista ihmissilmää, mutta hyvät ainekset hukkuvat ylenpalttiseen runsauteen. Väliin puolen sivun mittaisena rönsyvirkkeenä kuvataan nuoren päähenkilön kirjamakua tai hänen katsomiaan baseball-otteluita. Mitasta voisi kevyesti karsia pari-kolmesataa sivua pois, ja silti jäisi kyllin tuhti 500-sivuinen järkäle.
Tuntuu myös, etteivät päähenkilön neljä eri elämää eroa riittävästi toisistaan. Mahdotonta pysyä kärryllä, kuka heistä on nuorempana kokenut minkäkin asian, koska sillä ei ole riittävän vahvaa vaikutusta henkilön tuleviin mielenliikkeisiin. Lukiessa täytyisi vähintäänkin tehdä muistiinpanoja, jotta eri tarinalinjoista saisi kunnolla otteen. Pakko todeta, että tässä elämäntilanteessa ei omat resurssit riitä tämän loppuun lukemiseen.