Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut
...tai yrittänyt lukea.
Eikä nyt mitään Raamattua tms. vaan ihan normaaleja romaaneja.
Omani on James Joycen Odysseus. Kovasti yritin nyhertää mutta en lopulta kestänyt sitä pseudointellektuellia pöhinää.
Dekkaripuolelta löytyy useampikin teos joka sopisi paremmin perspaperiksi. Aina sama juoni, sama "twist" lopussa, samat poskettoman tylsät henkilöhahmot. Miksihän aina retkahdan kokeilemaan uusia, kun tuntuu siltä että jos yhden on lukenut, on lukenut kaikki. :D (Poikkeuksena Agatha Christien "Murder of Roger Ackroyd" jonka loppu ihan oikeasti yllätti.)
Kommentit (185)
Kekkonen - Näin hoidan hiuksiani.
Yrjö Vasama: Serkukset sodassa. Jos on lukenut sen, ei voi pitää mitään muuta kirjaa huonoimpana.
He eivät tiedä mitä tekevät.
Ihan uskomatonta oman kulttuurin ja maan häpeämistä ja halveksuntaa. Vielä uskomattomampaa vain se, että sai Finlandian 🙄
Vaikea sanoa äkkiseltään huonoin kirja minkä olen lukenut. No moby dikki valkoinen valas oli sieltä tylsimmästä päästä. Paasilinnan hirnuva mailmanloppu oli pettymys. Hyvä alku mutta jestas miten lässähti tarinan edetessä.
Kingin hopealuoti se ihmissusi kirja julkaistiin varmaan vain siksi että se oli kingin tekele. Esimerkki siitä että hyväkin tarinan kertoja floppaa joskus.
Eräs elämänkerta en muista kekä se oli, joku Matti, mutta huono oli.
Tamminiemi puuttuu peliin. Voi hitsi mitä skeidaa, jäi kesken.
Kahta Jari Tervon kirjaa olen aloittanut, mutta molemmat jäi kesken alle kymmenen sivun jälkeen. Aivan uskomattoman narsistinen kirjoitustyyli.
Seitsemän veljestä. Kesken olisi jäänyt, ellei olisi pakkoluetettu.
Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä
Toi oli vielä voittanut jonkun palkinnon. Hyvää unilääkettä kyllä, jaksoi aina tyyliin sivun, kaksi eteenpäin. Olen lukenut satoja kirjoja elämäni aikana, mutta tässä kesti kaikkein pisimpään sivumäärä huoioiden...
Twilight -sarjan eka. Muita en edes yrittänyt.
Se oli joku Virginia Andrewsin kirja. Niin hirvittävää soopaa oli se kirja, ja jätin tietenkin kesken.
Häämatka. Mielenkiinnolla aloitin kun harvemmin norjalaisia kirjoja tarjolla. Jätin kesken, ihmeellistä por--fantasiaa.
Patricia Cornwellin kirjat. Kun yhden on lukenut on lukenut kaikki, ja menee utopian puolelle, niin epärealistista toimintaa.
50 Shades of Grey :D
Tiesin kyllä etukäteen, että kirja on alinperin fanfic Twilightista. Halusin kuitenkin vielä yrittää selvittää, mikä kirjassa sai niin monet sekaisin. Ihmettelen asiaa muuten edelleenkin.
Tarinan kirjoitus ja kerronta on erittäin kömpelöä, ja päähenkilö on niin avuton, että häntä tekisi mieli läpsiä. Kirja pitää sisällään käytännössä vain tylsiä lemmiskelykohtauksia (jossa molemmat osapuolet tulevat 138 kertaa) ja päähenkilön ihastuksen harjoittamaa stalkkausta. Mutta ilmeisesti niin kauan, kuin tarinassa esiintyy komea & rikas mies, ihmiset nielevät kaikenlaisen p*skan :D
Laura Lindsted: Oneiron. Tämäkin on Finlandia-voittaja, uskomatonta. Tappelin pitkään, että sain luettua ylipäätään loppuun asti.
Harmillista, kun huomaa, että kirjailija osaa kyllä halutessaan kirjoittaa hyvin. Mutta että niillä lahjoilla sitten kirjoitetaan tällainen tarina. Joku tästä on kuitenkin pitänyt, kun palkintokin tuli.
Jo mainittua fifty shades of graytä en saanut edes luettua, selailin muutaman sivun ja päätä alkoi särkeä.
Surkein minkä luin alusta loppuun oli jonkun suomalaisen eläköityneen rikoskomisarion tositapahtumiin perustuva kirja joka muistaakseni koski ruumiisiin sekaantumista tai muuta seksuaalirikollisuutta. Kirja hohkasi aivan uskomattoman suppeaa maailmankuvaa, teksti oli tylsää ja kerronnan sävy erittäin moralisoiva.
No en kyllä muista kaikkia lukemiani kirjoja enää, mutta lähivuosilta tulee mieleeni Viveca Stenin Sandhamnin murhat -sarjan avausosa, herrajumala miten naiivia löpötystä. Viimeksi luin Arne Dahlin Äkkisyvä, ja se oli myös todella huono. Sarjan kaksi ekaa osaa olivat hyviä, nyt oli tainnut tulla vauhtisokeus päälle, tossa ei kyllä lukija enää kyydissä pysynyt.
Noin ylipäätään irlantilaiset naiskirjailijat. Ihan älytöntä kuraa mitä ne suoltaa sieltä ulos.