Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut

Hiljaiset sillat. Luin sen, kun sitä niin kehuttiin, mutta se oli täynnä kliseitä ja niin ennalta arvattava, että se ärsytti enemmän kuin viihdytti.

Vierailija kirjoitti:

Jari Tervo on niitä harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita en viitsi lukea. Joskus nuorena aloitin lukea hänen hyvin epämääräistä tarinointiaan joistakin rovaniemeläisistä puliukoista ja pikkurikollisista; se oli täynnä jtkn mukasukkeluuksia - ei päätä eikä häntää.

Toinen, jonka hengentuotteita en jaksa lukea, on Sofi Oksanen. Puhdistus jäi muutamaan sivuun...

(Toimin lukion äidinkielenopettajana, joten kirjallisuus on luonteva harrastukseni.)

"Aloitin lukea" ei ihan ole äidinkielen opettajan näppikseltä. Hyvä yritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Coelhon kirjat on tuubaa.

Silti mieleenpainuvin ”elämys” oli lukiossa luettu Flaubertin Madame Bovary. Olen siitä asti inhonnut historiallisia romaaneja, tv-sarjoja, elokuvia ja näytelmiä. Boooooring.

Ja hyvänä kakkosena Flaubertin perään Nuoren Wertherin kärsimykset! Ei luoja! Siinä oli varmasti kaikkien aikojen ensimmäinen U L I mies :'D

Äläpäs nyt yhdistä U L I a tuollaiseen romantiikkaa edustavaan intellektuelliin :D

Noh, leikki leikkinä, mutta onhan tuo nykyään aikamoista melodramatiikkaa. :D Piti lukiolaisena tuo lukea ja tehdä joku samperin esitelmäkin vielä, oli kyllä Nuoren "Pirjon" kärsimykset se urakka :'D

Vierailija kirjoitti:

Tervo on ihan tuubaa nimenomaan juuri niille, jotka ovat lukeneet paljon kirjoja.  Tervo käsittelee aiheita tuoden oman vääjäämättömän ja ainoan oikean mielipiteensä kirjoissaan esiin.  Ei osaa kirjoittaa niin, että kirjoittajan persioona ei paistaisi läpi.

Ja tämä eroaa muista kirjailijoista MITEN?

Ingmar Bergman: Laterna magica.

Siinä vasta narsistinen tapa kirjoittaa. Täytyisi olla joku tyypin tosifani, että kiinnostaisi.

Tartuin kirjaan viime joulun jälkeen katsottuani jälleen kerran Fannyn ja Alexanderin, koska olin lukenut että leffa perustuu löyhästi Bergmanin omaan lapsuuteen ja kirja on tietysti hänen omaelämäkertansa. Kirjassa oli hyvin vähän kiinnostavia lapsuuskuvauksia ja hyvin paljon kuvausta hänen työnteostaan, ei mitenkään mielenkiintoista luettavaa.

Mä olen iso Tolkien-fani mutta vain Hobitin ja Taru Sormusten Herrasta ovat siis mulle näitä fanituksen aiheita. Veljeni osti minulle taannoin joululahjaksi Silmarillionin, enkä kuunaan saanut sitä luettua. Tästä on nyt joku 15 vuotta aikaa. Arvostan kovasti kirjailijaa kaikin puolin, enkä väitä että tuokaan kirja on mitenkään huono mutta herramunjee että en saanut koskaan kahlattua läpi.

Sinuhe Egyptiläinen jäi kyllä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervo on ihan tuubaa nimenomaan juuri niille, jotka ovat lukeneet paljon kirjoja.  Tervo käsittelee aiheita tuoden oman vääjäämättömän ja ainoan oikean mielipiteensä kirjoissaan esiin.  Ei osaa kirjoittaa niin, että kirjoittajan persioona ei paistaisi läpi.

Ja tämä eroaa muista kirjailijoista MITEN?

Doh? Siten että monet muut osaavat kirjoittaa eri aiheista objektiivisesti, tai ainakin tuputtamatta omaa mielipidettään joka välissä. Ennen tuo puolueettomuus oli toimittajienkin tavoittelema asia mutta nykytoimittajat tuntuu kuvittelevan että se on vika josta on päästävä eroon ja on suorastaan synti olla käyttämättä tarjottua palstatilaa oman agendan ajamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Sinuhe Egyptiläinen jäi kyllä kesken.

Mä olen just ajatellut, että pitäisikö vihdoin kokeilla Waltaria. Mikä siinä tökkäsi? Onko sellaista puisevaa historian "havinaa" vai jotain muuta? Moni kirja kyllä kaipaisi aika vahvaakin jälkieditointia. Hirveitä opuksia julkaistaan ja puolet sisällöstä on vain täytesanoja tai jotain teennäistä shittiä.

Vierailija kirjoitti:

Gail Honeymanin "Eleanor Oliphant is completely fine." Goodreadsissa vetelee 4.3 keskiarvolla, en ymmärrä miksi! Ei nyt kököin lukemani kirja mutta odotin paaaaljon enemmän. Naiivia, henkilöhahmot epäuskottavia, koko tarina ennalta-arvattava ja lopulta kliseinen. Juonenkulku myös jotenkin outo. Ei vain napannut ollenkaan. Kahlasin kuitenkin loppuun koska odotin että jokin yllättävä juonenkäänne odottaa lopussa... Mutta ei. Mä antaisin 2/5 maksimissaan.

Mutta makuja on monia. 

Tykkäsin tästä alussa, mutta sen lopun paljastuksen saattoi aavistaa jo aika varhain, joten se ei riittänyt kantamaan koko kirjaa, vaan jotain muuta olisi pitänyt olla palkitsemaan lukija, tai sitten tarinaa olisi pitänyt tiivistää ja jaarittelua rajata. Hyvät ainekset oli kirjailijalla, mutta meni pilaamaan ne liian pitkällä haudutusajalla, lopputuloksena harmaata mössöä.

Olen muuten huomannut, että melkein kaikki kirjat saavat Goodreadissa hyvät keskuarvot, joten siihen lukuun ei voi luottaa kun haluaa arvioida, kannattaako joku kirja lukea. Nykyään käynkin läpi vain niitä arvosteluja, joissa on annettu huonot pisteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gail Honeymanin "Eleanor Oliphant is completely fine." Goodreadsissa vetelee 4.3 keskiarvolla, en ymmärrä miksi! Ei nyt kököin lukemani kirja mutta odotin paaaaljon enemmän. Naiivia, henkilöhahmot epäuskottavia, koko tarina ennalta-arvattava ja lopulta kliseinen. Juonenkulku myös jotenkin outo. Ei vain napannut ollenkaan. Kahlasin kuitenkin loppuun koska odotin että jokin yllättävä juonenkäänne odottaa lopussa... Mutta ei. Mä antaisin 2/5 maksimissaan.

Mutta makuja on monia. 

Tykkäsin tästä alussa, mutta sen lopun paljastuksen saattoi aavistaa jo aika varhain, joten se ei riittänyt kantamaan koko kirjaa, vaan jotain muuta olisi pitänyt olla palkitsemaan lukija, tai sitten tarinaa olisi pitänyt tiivistää ja jaarittelua rajata. Hyvät ainekset oli kirjailijalla, mutta meni pilaamaan ne liian pitkällä haudutusajalla, lopputuloksena harmaata mössöä.

Olen muuten huomannut, että melkein kaikki kirjat saavat Goodreadissa hyvät keskuarvot, joten siihen lukuun ei voi luottaa kun haluaa arvioida, kannattaako joku kirja lukea. Nykyään käynkin läpi vain niitä arvosteluja, joissa on annettu huonot pisteet.

Joo, sama täällä, nyt käyn läpi myös niitä ns. huonommin arvioituja. Sieltähän valikoituikin itselleni nykyinen suosikkini, Donna Tarttin Tikli. En voi ymmärtää miten tuolla on vähemmän pointseja Goodreadsissa kuin tuolla Honeymanin kirjalla. MITÄ! Ovat täysin eri luokkaa kirjailijoina. Tartt on aivan älyttömän lahjakas, hänen kirjansa kannattaa lukea englanniksi jos vain pystyy :) Monet itkut on väännetty ja maailmaa parannettu ystävien kesken hänen kirjojensa lukemisen jälkeen. Jumalat juhlivat öisin on myös loistava ja SEKIN on arvotettu alemmas?! Siis mitvit?! :D Olen siis tuo jolle vastasit

Tulee mieleen että Goodreadsissa toimii joku samanlainen rinki kuin instassa tms., että niitä hyviä mielipiteitä voi ostaa joltain skeidatehtaalta Aasiasta. 

Viimeaikaisista lukemistani Dan Brownin Alku. Tartuin kirjaan kun aihe oli kiinnostava, noin eka neljäsosa oli ihan ok, mutta muuttui vain pahemmaksi ja pahemmaksi jankkaamiseksi kirjan edetessä. En myöskään tykkää siitä kun tuntuu että lukisi toimintaelokuvaa, mutta tähän olin osannut Brownin kohdalla varautua. Loppujen lopuksi 30 sivua jäi lopusta lukematta, ehkä siellä olisi ollut jotain pelastavaa. Oli tyhmää jättää noin vähää vaille, mutta en kerta kaikkiaan saanut aikaiseksi lukea loppuun. 

"Mistä me tulemme? Minne olemme menossa?" toistui kirjan sivuilla noin 967 kertaa, jossa on suunnilleen 962 kertaa liikaa. Tuli tyhmä olo lukijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervo on ihan tuubaa nimenomaan juuri niille, jotka ovat lukeneet paljon kirjoja.  Tervo käsittelee aiheita tuoden oman vääjäämättömän ja ainoan oikean mielipiteensä kirjoissaan esiin.  Ei osaa kirjoittaa niin, että kirjoittajan persioona ei paistaisi läpi.

Ja tämä eroaa muista kirjailijoista MITEN?

Doh? Siten että monet muut osaavat kirjoittaa eri aiheista objektiivisesti, tai ainakin tuputtamatta omaa mielipidettään joka välissä. Ennen tuo puolueettomuus oli toimittajienkin tavoittelema asia mutta nykytoimittajat tuntuu kuvittelevan että se on vika josta on päästävä eroon ja on suorastaan synti olla käyttämättä tarjottua palstatilaa oman agendan ajamiseen. 

Ei kai nyt taiteessa tarvitse olla mitenkään objektiivinen. Siinähän on tarkoituskin tuoda omaa persoonaa ja näkemyksiä esiin. Jos ajatellaan vaikka Tuntematonta sotilasta tai Täällä Pohjantähden alla, niin ei se nyt kovin puolueetonta sodan ja yhteiskuntaluokkien kuvausta ole.

Vierailija kirjoitti:

Ingmar Bergman: Laterna magica.

Siinä vasta narsistinen tapa kirjoittaa. Täytyisi olla joku tyypin tosifani, että kiinnostaisi.

Tartuin kirjaan viime joulun jälkeen katsottuani jälleen kerran Fannyn ja Alexanderin, koska olin lukenut että leffa perustuu löyhästi Bergmanin omaan lapsuuteen ja kirja on tietysti hänen omaelämäkertansa. Kirjassa oli hyvin vähän kiinnostavia lapsuuskuvauksia ja hyvin paljon kuvausta hänen työnteostaan, ei mitenkään mielenkiintoista luettavaa.

En ole lukenut Laterna magicaa, mutta olen ymmärtänyt että nuo elokuvaihmiset pitävät sitä todella kiinnostavana ja hyvänä kirjana.

Olli Jalosen Yksityiset tähtitaivaat oli minun mielestäni niin k a m a l a, etten ole sen jälkeen kyennyt lukemaan yhtäkään Jaloselta myöhemmin ilmestynyttä romaania. En epäile, ettenkö voisi jostakin hänen teoksestaan tykätäkin, en vaan uskalla edes yrittää.

Kirjaa ei koskaan lueta missään tyhjiössä. Se, minkälaisessa elämäntilanteessa olen tarttunut kirjaan nimeltä Yksityiset tähtitaivaat, on vaikuttanut siihen, miten olen sen kokenut. Vaikka ymmärrän tämän, siltikään en kestäisi ajatusta, että joku pakottaisi minut lukemaan kirjan loppuun! Yhdenkään muun kirjan kohdalla minulle ei ole koskaan käynyt näin, ja olen lukenut elämäni aikana tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervo on ihan tuubaa nimenomaan juuri niille, jotka ovat lukeneet paljon kirjoja.  Tervo käsittelee aiheita tuoden oman vääjäämättömän ja ainoan oikean mielipiteensä kirjoissaan esiin.  Ei osaa kirjoittaa niin, että kirjoittajan persioona ei paistaisi läpi.

Ja tämä eroaa muista kirjailijoista MITEN?

Doh? Siten että monet muut osaavat kirjoittaa eri aiheista objektiivisesti, tai ainakin tuputtamatta omaa mielipidettään joka välissä. Ennen tuo puolueettomuus oli toimittajienkin tavoittelema asia mutta nykytoimittajat tuntuu kuvittelevan että se on vika josta on päästävä eroon ja on suorastaan synti olla käyttämättä tarjottua palstatilaa oman agendan ajamiseen. 

Samaa mieltä nykyajan toimittajista, mutta Tervon kirjoja lukiessa ei ole tullut mieleen, että niissä tuputettaisiin mielipiteitä.

Anne Frankin päiväkirja. Luin sen yläasteella pakotettuna, tai hyppelin sivun sinne toisen tänne. Kirjassa ei mielestäni tapahtunut mitään.

Jos lukisin kirjan nyt uudestaan, voisi se aueta toisella tavalla, nyt muistikuva on vain tylsästä jorinoinnista.

Viimeisin kesken jäänyt kirja on Idiootit ympärilläni. Samaa aihetta on lähestytty jo usealla eri tavalla, en saanut kirjasta mitään uutta ja mielenkiintoista irti. Ehkä vielä taivaan se loppuun...

Mika Pekkolan Aamun kirkastus. Meni yli kovaa ja korkealta.

Vierailija kirjoitti:

Tervo on ihan tuubaa nimenomaan juuri niille, jotka ovat lukeneet paljon kirjoja.  Tervo käsittelee aiheita tuoden oman vääjäämättömän ja ainoan oikean mielipiteensä kirjoissaan esiin.  Ei osaa kirjoittaa niin, että kirjoittajan persioona ei paistaisi läpi.

Olen lukenut yhden Tervon novellin, Minun ystäväni Aleksanteri Räikkönen. En osaa sanoa mitä mielipiteitä siinä tuotiin esiin, mutta aika järkyttävä oli kyllä. Jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen, miten novellin kertoja rikkoi raittiuslupauksensa siinä lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gail Honeymanin "Eleanor Oliphant is completely fine." Goodreadsissa vetelee 4.3 keskiarvolla, en ymmärrä miksi! Ei nyt kököin lukemani kirja mutta odotin paaaaljon enemmän. Naiivia, henkilöhahmot epäuskottavia, koko tarina ennalta-arvattava ja lopulta kliseinen. Juonenkulku myös jotenkin outo. Ei vain napannut ollenkaan. Kahlasin kuitenkin loppuun koska odotin että jokin yllättävä juonenkäänne odottaa lopussa... Mutta ei. Mä antaisin 2/5 maksimissaan.

Mutta makuja on monia. 

Tykkäsin tästä alussa, mutta sen lopun paljastuksen saattoi aavistaa jo aika varhain, joten se ei riittänyt kantamaan koko kirjaa, vaan jotain muuta olisi pitänyt olla palkitsemaan lukija, tai sitten tarinaa olisi pitänyt tiivistää ja jaarittelua rajata. Hyvät ainekset oli kirjailijalla, mutta meni pilaamaan ne liian pitkällä haudutusajalla, lopputuloksena harmaata mössöä.

Olen muuten huomannut, että melkein kaikki kirjat saavat Goodreadissa hyvät keskuarvot, joten siihen lukuun ei voi luottaa kun haluaa arvioida, kannattaako joku kirja lukea. Nykyään käynkin läpi vain niitä arvosteluja, joissa on annettu huonot pisteet.

Joo, sama täällä, nyt käyn läpi myös niitä ns. huonommin arvioituja. Sieltähän valikoituikin itselleni nykyinen suosikkini, Donna Tarttin Tikli. En voi ymmärtää miten tuolla on vähemmän pointseja Goodreadsissa kuin tuolla Honeymanin kirjalla. MITÄ! Ovat täysin eri luokkaa kirjailijoina. Tartt on aivan älyttömän lahjakas, hänen kirjansa kannattaa lukea englanniksi jos vain pystyy :) Monet itkut on väännetty ja maailmaa parannettu ystävien kesken hänen kirjojensa lukemisen jälkeen. Jumalat juhlivat öisin on myös loistava ja SEKIN on arvotettu alemmas?! Siis mitvit?! :D Olen siis tuo jolle vastasit

Tulee mieleen että Goodreadsissa toimii joku samanlainen rinki kuin instassa tms., että niitä hyviä mielipiteitä voi ostaa joltain skeidatehtaalta Aasiasta. 

Tartt on mielestäni erinomainen. Olenkohan menettänyt paljon kun olen lukenut hänen teoksiaan vain suomeksi? Englanti myös taittuisi, jostain syystä käteen on osunut aina vain suomenkielinen teos...