Lue keskustelun säännöt.
Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut
01.09.2019 |
...tai yrittänyt lukea.
Eikä nyt mitään Raamattua tms. vaan ihan normaaleja romaaneja.
Omani on James Joycen Odysseus. Kovasti yritin nyhertää mutta en lopulta kestänyt sitä pseudointellektuellia pöhinää.
Dekkaripuolelta löytyy useampikin teos joka sopisi paremmin perspaperiksi. Aina sama juoni, sama "twist" lopussa, samat poskettoman tylsät henkilöhahmot. Miksihän aina retkahdan kokeilemaan uusia, kun tuntuu siltä että jos yhden on lukenut, on lukenut kaikki. :D (Poikkeuksena Agatha Christien "Murder of Roger Ackroyd" jonka loppu ihan oikeasti yllätti.)
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Kahta Jari Tervon kirjaa olen aloittanut, mutta molemmat jäi kesken alle kymmenen sivun jälkeen. Aivan uskomattoman narsistinen kirjoitustyyli.
Miten kirjoitustyyli voi olla narsistinen? Olen lukenut melkein kaikki Tervon kirjat, enkä ole mitään tuollaista huomannut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa"
Oli muuten just sitä itseään.
Valtion budjetti on ilmeisen tylsää luettavaa. Edes nämä äänestetyt ei useimmat viitsi sitä lukea vaikka se kuuluisi niiden työhön. Pystyykö edes vesa vierikko puhumaan sen äänikirjaksi?
Todella surkeat kirjat olen jättänyt kesken tai korkeintaan silmäillyt, mutta kokonaan lukemistani teoksista R. Scott Bakkerin fantasiatrilogia The prince of nothing lienee surkeinta kastia. Tarkoitushakuista pseudofilosofointia ja tavanomaisten vastenmielisyyksien edessä kumartelua vaikka kirjailija varmaan itse kuvitteli olevansa luomassa jotain ennennäkemättömän terävä-älyistä.
Surkeimmat oli jotain uskonnollista kirjallisuutta jota sain sattumalta käsiini, siis ei näitä isoja kuuluisia teoksia vaan pienempien saarnaajien jotain ajatteluohjekirjoja tms.
Romaaneista ainoa joka jäi kesken oli joku päätalon kirja jota koitin aloittaa. 200 sivun jälkeen se ei tuntunut edelleenkään etenevän niin oli pakko lopettaa.
Ulkomaisista Asimovin säätiö - sarjan täysin turhia viimeisiä osia, en muista oliko säätiö ja maa. Huomasi kyllä että kaveri on opetellut kirjoittamaan artikkeleita joista maksetaan sanaluvun mukaan kun jaarittelua riitti vaikkei juoni edennyt mihinkään. Toisaalta juonikin osoittautui melkoiseksi turaukseksi joten ehkä kirjailijakin pelkäsi loppuun pääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeaikaisista luetuista tulee mieleen Laura Mannisen Kaikki anteeksi. Juu, kertoo tärkeästä aiheesta, mutta kerronta on raivostuttavaa. Heti alkuun korostetaan, että lapsiperhe-elämä on vierasta ja omituista ja itse ollaan niin kultturelliä ja halutaan matkustaa eksoottisiin kohteisiin. Ja lopussa sitten vertaillaan kokemuksia ja naureskellaan väkivaltaisen exän muiden exien kanssa. Parisuhdeväkivalta on vakava ja mielenkiintoinen aihe, mutta tällainen pissislähestymistapa vähän lässähdytti.
Vierailija kirjoitti:
Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä
Toi oli vielä voittanut jonkun palkinnon. Hyvää unilääkettä kyllä, jaksoi aina tyyliin sivun, kaksi eteenpäin. Olen lukenut satoja kirjoja elämäni aikana, mutta tässä kesti kaikkein pisimpään sivumäärä huoioiden...
Yksi parhaita lukemiani kirjoja. Etenkin luontoa koskevat kuvaukset ihastuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiina Lymin Susi sisällä. Harmitti kun aihe oli omakohtainen ja kiinnostava, mutta Lymi ei vain kerta kaikkiaan ole kirjailija.
PS. Rakastan sinua.
Vaikka olen lukenut kaikenlaista, myös hömppäkirjallisuutta, niin tämä oli kyllä niin pohjanoteeraus etten kertakaikkiaan kyennyt lukemaan sitä loppuun. En myöskään ole katsonut elokuvaa alkua pitemmälle. En ymmärrä tuon hypetystä.
Toinen, minkä kyllä kuuntelin loppuun mutta vain siksi että sain unen päästä kiinni :D , oli Emma Rous: Au Pair. Käsittämätöntä soopaa sekin. Ei kannata lukea, pelkkää ajan tuhlausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stephen Kingin vika osa Bill Hodges -sarjassa, englanniksi End of Watch.
Kun tuo äijä osaa kirjoittaa ihan hyviäkin kirjoja, en tajua miksi aivan KAIKKI hänen tekeleensä pitää julkaista. Tuo oli niin kukkua alusta loppuun että muutamaan otteeseen jo mietin, kirjoittaako joku näitä hänen puolestaan - ehkä joku villiintynyt apinalauma. :D
En muista kirjan nimeä, mutta kerran aloin mummolassa tylsyyteeni lukemaan sellaista perhanan paksua kirjaa, joka sijoittui jääkaudelle (?). Aihe kuulosti kiinnostavalta, mutta se oli niin huonosti kirjoitettu, ettei ollut tosikaan. Loputtomiin jotain idioottimaisia henkilöiden nimiä, jotain sukuluetteloita ja tämän tasoista dialogia: "Hmmm, haluaisin mennä uimaan." "Joo, mennään tokikin, mutta voisimme ensin syödä päivällistä serkkuni Melinalinariran luona, joka on Zigarizugarin puoliso, Dippelidappelin äiti." "No se sopii, voimmehan me uida myöhemminkin. Vesi olisi ihanan virkistävää!" En muista mitä muuta kirjassa tapahtui.
Kahlasin sitä ihan liian pitkään, mutta lopetin lopulta kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Patricia Cornwellin kirjat. Kun yhden on lukenut on lukenut kaikki, ja menee utopian puolelle, niin epärealistista toimintaa.
Cornwellilla oli joskus vuosia sitten hyviäkin kirjoja, mutta jossain vaiheessa Scarpetta -sarja alkoi mennä ihan kummalliseksi ja sekavaksi, ja ilmeisesti kaikki muukin tuotanto häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahta Jari Tervon kirjaa olen aloittanut, mutta molemmat jäi kesken alle kymmenen sivun jälkeen. Aivan uskomattoman narsistinen kirjoitustyyli.
Miten kirjoitustyyli voi olla narsistinen? Olen lukenut melkein kaikki Tervon kirjat, enkä ole mitään tuollaista huomannut...
Tää kiinnostaa muakin, varsinkin kun en ole lukenut Tervolta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista kirjan nimeä, mutta kerran aloin mummolassa tylsyyteeni lukemaan sellaista perhanan paksua kirjaa, joka sijoittui jääkaudelle (?). Aihe kuulosti kiinnostavalta, mutta se oli niin huonosti kirjoitettu, ettei ollut tosikaan. Loputtomiin jotain idioottimaisia henkilöiden nimiä, jotain sukuluetteloita ja tämän tasoista dialogia: "Hmmm, haluaisin mennä uimaan." "Joo, mennään tokikin, mutta voisimme ensin syödä päivällistä serkkuni Melinalinariran luona, joka on Zigarizugarin puoliso, Dippelidappelin äiti." "No se sopii, voimmehan me uida myöhemminkin. Vesi olisi ihanan virkistävää!" En muista mitä muuta kirjassa tapahtui.
Kahlasin sitä ihan liian pitkään, mutta lopetin lopulta kesken.
Oliko Untinen-Auel? En ole itse näitä lukenut, mutta yhteen aikaan olivat kovasti muodissa.
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin vika osa Bill Hodges -sarjassa, englanniksi End of Watch.
Kun tuo äijä osaa kirjoittaa ihan hyviäkin kirjoja, en tajua miksi aivan KAIKKI hänen tekeleensä pitää julkaista. Tuo oli niin kukkua alusta loppuun että muutamaan otteeseen jo mietin, kirjoittaako joku näitä hänen puolestaan - ehkä joku villiintynyt apinalauma. :D
Jännää. :-) Itse tykkäsin Bill Hodges -sarjasta tosi paljon, myös tuosta viimeisestä. Luin pari vuosikymmentä Kingia todella paljon, lähes kaiken julkaistun (paitsi Musta Torni -sarjaa en ole koskaan edes kokeillut) mutta sitten oli varmaan 10 vuoden tauko (The Cell taisi olla viimeinen jonka luin). Ei tietoisesti; jotenkin vain jäi. Sitten tartuin ekaan Bill Hodgesiin ja luin kaikki kolme nopeassa tahdissa. Miksi et pitänyt tuosta? Piditkö kahdesta ekasta?
Vierailija kirjoitti:
He eivät tiedä mitä tekevät.
Ihan uskomatonta oman kulttuurin ja maan häpeämistä ja halveksuntaa. Vielä uskomattomampaa vain se, että sai Finlandian 🙄
Se, ettei ole samaa mieltä kirjailijan kanssa, ei tee romaanista huonoa :)
Kriittinen lukija pystyy näkemään kirjan ansiot, vaikkei allekirjoittaisi sen maailmankuvaa.
Tervo, onko se sama tyyppi jolla on jotain trukkikuskeja vastaan?
Tuskin ne kirjat kovin erikoisia ovat kun ei ole edes kirjallisuuden finlandia-palkintoa saanut.
En muista enää kirjan nimeä enkä kirjailijaa mutta joku amerikkalainen dekkari se oli. Pari sivua hihittelin ja tyrskahtelin, se toisin ei tainnut olla tarkoitus kun kyseessä oli kuitenkin trilleri. Mutta kieli ja lauset olivat niin uskomattoman huonoja että ei voinut olla nauramatta. Viimeinen niiti oli puolen sivun mittainen kappale joka oli yhtä ainoaa sekavasti poukkoilevaa virkettä. Sen pidemmälle en enää kestänyt.
Joko kirjoittajan tai suomentajan on pitänyt olla lukihäiriöisiä narkomaaneja koska muuten moinen kieli ei olisi voinut olla mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä
Toi oli vielä voittanut jonkun palkinnon. Hyvää unilääkettä kyllä, jaksoi aina tyyliin sivun, kaksi eteenpäin. Olen lukenut satoja kirjoja elämäni aikana, mutta tässä kesti kaikkein pisimpään sivumäärä huoioiden...
Oi se on kyllä niin hyvä kirja. Kaikki Kerstin Ekmanin kirjat on hyviä.
Minun mielestä.
Huonoja Kari Tervon kirjat. Ei pysty lukemaan viittä sivua pidempää.
Anna Jansson Jäljet lumessa huono.
Antti Tuiskun kirja. Kesken jäi, kuuntelin sitä äänikirjana. Ihan järkyttävä alakoululaisten tasoinen kirjoitelma ja vielä haastattelumuotoon kirjoitettu. Lukijoiden aliarvioimista laittaa sellainen myyntiin.