Kuinka yleistä on, että esim. miehen sisko ei pidä veljensä tyttöystävästä/vaimosta?

Vierailija kirjoitti:

Veljilläni on kivat kumppanit. Jos ei olisi, näyttäisin sen kyllä.

Käyttäydytkö aina huonosti jokaisen ihmisen kohdalla, josta et satu pitämään? Esimerkiksi työpaikalla jonkun naama ei miellytä, niin teet sen hänelle kyllä selväksi?

Jos otetaan joku täysin random ihminen, niin kai on yleisempää, ettei hänestä (heti) pidä? Minulla kestää aina kauan aikaa tutustua, saati ystävystyä uusiin ihmisiin. Toki olen alusta asti kiltti ja asiallinen, enkä mikään mököttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Jos otetaan joku täysin random ihminen, niin kai on yleisempää, ettei hänestä (heti) pidä? Minulla kestää aina kauan aikaa tutustua, saati ystävystyä uusiin ihmisiin. Toki olen alusta asti kiltti ja asiallinen, enkä mikään mököttäjä.

Minä taas suhtaudun alussa neutraalisti tuntemattomiin ihmisiin. Ja pidän kyllä, ellei heti ensialkuun ole luotaan työntävä ja töykeä ihminen.

Sellaista nälvimistä, pilkkaamista ja vähättelyä se on vieläkin, 40vuotta.

Yritän olla heidän kansaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista.

Naton mies on ollut minua kohtaan aina kiva, samoin entisten poikaystävien vanhemmat ja sisarukset.

Minä en pidä veljeni uudesta naisystävästä enkä välitä edes tutustua. Ehdin tutustua hyvin ja kiintyäkin veljen ex-vaimoon, ollaan tunnettu jo 19 vuotta ja oltiin samaan aikaan vauvojen kanssa äitiyslomallakin. Ei yhtään kiinnosta tutustua johonkin uuteen heitukkaan, jonka vuoksi veljeni rikkoi perheensä. Pidän yhteyttä ex-kälyyn, joka on mukava ihminen, ja lapseni serkkuihin. 

Ehkä jossain kohtaa alan taas sietää veljeäni, mutta en osaa kuvitella että jaksaisin uuteen naiseen tutustua. Kun on yhteen ihmiseen tutustunut jo 19 vuotta, niin ei sitä hommaa jaksa enää aloittaa alusta. Etenkin kun tämä uusi nainen on suhtautunut törkeästi veljeni ex-vaimoon. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä saati antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä veljeni uudesta naisystävästä enkä välitä edes tutustua. Ehdin tutustua hyvin ja kiintyäkin veljen ex-vaimoon, ollaan tunnettu jo 19 vuotta ja oltiin samaan aikaan vauvojen kanssa äitiyslomallakin. Ei yhtään kiinnosta tutustua johonkin uuteen heitukkaan, jonka vuoksi veljeni rikkoi perheensä. Pidän yhteyttä ex-kälyyn, joka on mukava ihminen, ja lapseni serkkuihin. 

Ehkä jossain kohtaa alan taas sietää veljeäni, mutta en osaa kuvitella että jaksaisin uuteen naiseen tutustua. Kun on yhteen ihmiseen tutustunut jo 19 vuotta, niin ei sitä hommaa jaksa enää aloittaa alusta. Etenkin kun tämä uusi nainen on suhtautunut törkeästi veljeni ex-vaimoon. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä saati antaa anteeksi.

Onhan tuo ihan ymmärrettävää enkä kyllä välttämättä jaksaisi katsella edes veljeäni, jos tekisi noin...

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko on ihan v*tun ärsyttävä. Hän on miestäni 2 vuotta vanhempi ja ihan aikuisia ihmisiä ollaan kaikki, mutta hänen tyylinsä on kohdella pikkuveljeään, kuin tyhmää ja avutonta pikkulasta... Minä tietysti saan myös samanlaista kohtelua. Puhuu ja käyttäytyy, kuin joku 80v. mummu elämänohjeineen, vaikka on 30v. Heidän äitikään ei käyttäydy läheskään samalla tavalla.

Tiedän tunteen. Sisko on sellainen oikein stereotyyppinen kukkahattutäti ja äiti-ihminen. Tiukkapipo, miehelleen nalkuttaja ja määrää kaikesta, kaikesta paremmintietävä, viisastelija, ei käytä alkoholia pisaraakaan ikinä ja muistaa siitäkin aina mainita, kuinka on parempi ihminen. Ikää tosiaan nippanappa 30v. ja ihan tätimäinen eikä osaa ottaa lainkaan rennosti eikä ymmärrä minkäänlaista huumoria.

up

Mä olen pitänyt veljen aiemmista kumppaneista, mutta nykyisestä en oikein välitä. Ei asialla oo mitään tekemistä sen kanssa, että seurustelee veljeni kanssa vaan henkilökemiat ei vaan kohtaa eikä ole mitään yhteistä hänen kanssa. Ihan asialliset ystävälliset välit on mutta en sure, jos ei tavata.

Kai tuo pätee yhtä hyvin siskoihin kuin veljiinkin. Minä löysin oman mieheni jo 22-vuotiaana, siskoni sen sijaan oli sinkku 35-vuotiaaksi. Kun hän sitten löysi oman miehensä, ensimmäinen ajatukseni oli, että en halua tuota uutta ihmistä meidän yhteisiin kuvioihimme. Mutta kun sitten oikeasti tutustuin siskoni mieheen, totesin hänet oikein mukavaksi ihmiseksi ja nykyään suorastaan harmittaa, että pitkän välimatkan vuoksi tapaamme kovin harvoin.

Todella yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Oma 3 vuotta vanhempi isosiskoni on/ollut tällainen.

Muistan kuinka jo lukiovuosinani (tarkalleen 17-vuotiaana) aloin seurustella 19-vuotiaan tytön kanssa, siskoni alkoi todella mustasukkaiseksi, ja aina kun tyttöystäväni esim. oli meillä kotona käymässä, sisko antoi käytöksellään ymmärtää, ettei pidä hänestä, ja yritti jopa saada vanhempamme kieltämään tämän tytön vierailut, tai että itse menisin vierailemaan tytön vanhempien luona.

Sisko itse kyllä tuon ikäisenä kutsui kotiimme sen aikaisia poikaystäviään, (joskus jopa yöksi), mutta jostain syystä ajatteli, että minä en saisi tehdä niin. Joskus perusteli sitä sillä, että pelkäsi tytön tulevan raskaaksi. No, meillä on kotona aina puhuttu ehkäisyn tärkeydestä, ja minulle esim. kondomin käyttö ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Lisäksi en oikein koe, että minun seksi-asiani kuuluvat siskolleni mitenkään.

Nykypäivänä sisko ei ole enää ihan tuollainen, mutta vieläkin hänellä on taipumusta ajatella, että aina kun seurustelen, niin, minun pitäisi tuoda naisystäväni hänelle näytille ja jos hän ei tästä naisesta syystä tai toisesta pidä niin hän kyllä näyttää sen tavalla tai toisella. Itse ei kuitenkaan ole koskaan tavannut esim. hänen nykyistä miesystäväänsä, vaikka ovat olleet yhdessä jo 5 vuotta.

En sitten osaa sanoa, kuinka paljon tällaisia tapauksia on yleisemmin.

T:  kolmikymppinen mies

Heittäisin mutu-asteella, että tuossa on kyse "normaalista sisaruskateudesta", sillä veljen naisystävä tunkee myös "siskon reviirille", eli joku tuntematon tulee samalla siskon perheeseen, eli sisarusten vanhempien eli appivanhempien perheeseen.

Itselläni ei ole mahdollisuutta siihen, että olisi veljeä jolla sitten vaimo, joten tämä ihan vain oma pohdinta tilanteeseen... eli joku nainen, halusin minä tai en, hengaisi myös minun vanhempien luona kuin omassa kotonaan tai minun lapsuuden mökillä kuin omassaan?

Eli veljellä on ollut mahdollisuus valita itselleen puoliso, mutta sisaruksilta ei ole kysytty, että haluaako he juuri tämän osaksi (väkisinkin jollaintasolla) elämäänsä ja lapsuutensa perheen elämää.

Toki tuo on silti tökeröä käytöstä siskoltasi, jota ei todellakaan tarvitse sietää.

up

Vierailija kirjoitti:

Erittöin yleistä. Se on myös yleistä että anoppi ja miehen sisko liittoutuu yhdessä miniää vastaan ja nälvivät ja kiusaavat.

Veljen vaimon haukkuminen on ehkä paras yhteinen harrastus mitä äidillä ja tyttärellä voi olla.

Minä en pitänyt, koska hän oli ihan hirveä tyhjänhuutaja.  En vaan tykkää sellaisista ihmisistä ja pidän mielelläni etäisyyttä oli se veljen tyttöystävä tai ihan vaan joku muu. 

Riippuu suvusta. Kivassa suvussa luultavasti niin mies, sisko, kuin vaimokin ovat kivoja. Ikävässä suvussa ikäviä. (Mies valitsee vaimon sen mukaan mihin on tottunut, ja mihin omat käytöstavat riittävät. Tasapainoinen valitsee tasapainoisen jne.)

Ei tietenkään aina näin.

Silloin jos miehen sisko on omistushaluinen ja mies hiukan reppana, mies ottaa vaimon joka on siskonsa kaltainen tulisielu ja sitten tulee kahnauksia. Jos taas sisko ja vaimo on rauhallisia ne voi tulla toimeen hyvinkin.

up

Nojaa, itse tiedän sellaisiakin miehiä, jota eivät edes halua siskon ja naisystävän tutustuvan. Ehkä pelkäävät jotain paljastuksia itsestään. Mutta elämä on, joskus miehet voi olla herkkähipiäisiä, oman edun katsojia jotka eivät halua että rakkaansa kuulee heistä mitään negatiivista. Usein se sisko tietää kaiken menneisyydestä ja mahdollisista muista ongelmista.

up