Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa työkaverin halveksunta huono-osaisi kohtaan
31.08.2019 |
Ei mitenkään peittele sitä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten hyvin koulutettujen perheestä on kasvanut niin kylmästi ajatteleva ihminen. Ei minkäänlaista ymmärrystä oman hyväosaisuuden merkityksestä nykyiseen elämäänsä. Olen niin järkyttynyt tästä asenteesta että en osaa sanoa hänelle mitään. Ei taida minun sanomiset vaikuttaa.
Kommentit (88)
minua ärsyttää eräs tuttu, opettaja nainen rikas menestyjä, niin kun puhuin hänelle että afrikassa kuolee pieniä lapsia nälkään , niin tämä opettaja vain mössötti broileri pihviä ja alkoi samalla nauramaan paskaista naurua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonne27 kirjoitti:
minua ärsyttää eräs tuttu, opettaja nainen rikas menestyjä, niin kun puhuin hänelle että afrikassa kuolee pieniä lapsia nälkään , niin tämä opettaja vain mössötti broileri pihviä ja alkoi samalla nauramaan paskaista naurua
urpilainen?
Siinä kansanedustajan ainesta selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Millaiset ihmiset lasket huono-osaisiksi? Mikä ahdistaa heissä niin paljon?
Matala koulutustaso, epäsiisteys, päihteiden runsas käyttö, tietynlainen puhetapa, puutteellinen älykkyys, pitkäaikaistyöttömyys. Yksi ei vielä tee silmissäni huono-osaiseksi mutta useampi tekee. Ovat jotenkin raskaita ja kuluttavat mun henkistä energiaa - johtuu ehkä heidän omasta negatiivisuudestaan. Hyvinvoivat hyväosaiset taasen parantavat ympäristöä ja pidän enemmän heidän seurastaan
Matala koulutustaso kuluttaa sun energiaa? No älä hyvä ihminen sitten huollata sun autoa jos omistat, remontoi kotia, käy parturissa tai kosmetologilla, älä syö ravintoloissa (hyh, kokin ammattitutkinto vain 3 vuotta 🤥), älä käy leipomoissa, jne. Lista on loputon. Ettet vain joudu kohtaamaan näitä energiaa kuluttavia duunareita.
Huoh, olisit nyt lukenut viestin kokonaan
Lika barn leka best. Olen samaa mieltä kanssasi. En tunne oloani ollenkaan hyväksi esim. seurassa, jossa kännätään, kiroillaan ja mölytään, puhataan rumasti esim. puolisolle, huudetaan lapsille, ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista. Jne.
Vierailija kirjoitti:
On niin nähty kerran toisensa jälkeen, että kun nämä hyväosaiset, muita "rupusakkina" pitävät kohtaavat ennenpitkää sen ihka ensimmäisen syvän henkilökohtaisen vastoinkäymisen (avioero, läheisen kuolema, vakavampi sairaus, tai vastaava) niin ollaan heti niin syvässä kriisissä ettei meinaa mielenterveys kestää, kun pinnallisiin arvoihin rakentunut psyyke ei osaa käsitellä syvimpiä tunteita kaiken egoistisen ylemmyyden "koska minä olen parempi"-minäkuvan romahtaessa.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa kyllä sanoa kumpi on vastenmielisempi rikas, ylimielinen, kylmä ihminen jolle muut ovat roskia, vai sellainen katkera, väkivaltainen, hyvin epäsiisti ja pahalle haiseva arvaamaton narkomaani.
Molemmat ahdistavat jo ajatuksenakin yhtä paljon.
Ohis mutta olen joskus huomannut ennenkin, että toisinaan kun kaksi eri äärimäisyyttä kohtaa, niin he muistuttavat yllättävän paljon toisiaan. Ja parhaimmillaan osaavat arvostaa toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Toivo hartaasti ja minimoi kaikki mahdolliset riskitekijät potentiaaliseen huono-onnisuuteen, ettei vaan nakki napsahda kohdallesi tavalla johon et olekaan varautunut -- ja joudut itse kammoksumaasi paarialuokkaan mitä (entiset kaltaisesi) ystävät hädän hetkellä halveksuen kiertävät kaukaa.
Kuka nyt luuserin kaveri olisi? Se ahdistaa ja tulee paha olo, kuten tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät osaa samaistua asioihin ennen kuin ovat kokeneet niitä itse, eivät siis kerta kaikkiaan lainkaan. Se mikä on oman kokemuksen ulottumattomissa ei ilmeisesti ole juuri lainkaan ymmärrettävissä.
Vierailija kirjoitti:
On niin nähty kerran toisensa jälkeen, että kun nämä hyväosaiset, muita "rupusakkina" pitävät kohtaavat ennenpitkää sen ihka ensimmäisen syvän henkilökohtaisen vastoinkäymisen (avioero, läheisen kuolema, vakavampi sairaus, tai vastaava) niin ollaan heti niin syvässä kriisissä ettei meinaa mielenterveys kestää, kun pinnallisiin arvoihin rakentunut psyyke ei osaa käsitellä syvimpiä tunteita kaiken egoistisen ylemmyyden "koska minä olen parempi"-minäkuvan romahtaessa.
Ei se niin mene. En ainakaan minä pidä ketään rupusakkina, vaikka itse hyväosainen olenkin. En vain halua ystäväpiirini muodostuvan ihmisistä, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Silti mielenterveyteni on kestänyt oikein hyvin useimmat mainitsemistasi vastoinkäymisistä. Katsos, kun sitä tukea saa omalta perheeltä ja omilta ystäviltä, joka myös ovat hyväosaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Toivo hartaasti ja minimoi kaikki mahdolliset riskitekijät potentiaaliseen huono-onnisuuteen, ettei vaan nakki napsahda kohdallesi tavalla johon et olekaan varautunut -- ja joudut itse kammoksumaasi paarialuokkaan mitä (entiset kaltaisesi) ystävät hädän hetkellä halveksuen kiertävät kaukaa.
Kuka nyt luuserin kaveri olisi? Se ahdistaa ja tulee paha olo, kuten tiedät.
Niin mikähän sellainen nakki olisi? Kaljakeiju korvaa tutkintoni ja sivistykseni kolmosella?
Olen huono-osaisesta perheestä.
Töissä on mielenkiintoista kuulla, kuinka osa työkavereista toimii APn kuvaileman työkaverin tavoin. Eivät tiedä taustaani töissä. Puheet johtuvat oman tulkintani mukaan pitkälti puhtaasta ymmärtämättömyydestä.
Itse koen taustani nykyään rikkautena. Ymmärrän enemmän kuin moni muu ja osaan arvostaa kaikkea saavuttamaani.
Koskaan ei tiedä mihin suohon tippuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Millaiset ihmiset lasket huono-osaisiksi? Mikä ahdistaa heissä niin paljon?
Matala koulutustaso, epäsiisteys, päihteiden runsas käyttö, tietynlainen puhetapa, puutteellinen älykkyys, pitkäaikaistyöttömyys. Yksi ei vielä tee silmissäni huono-osaiseksi mutta useampi tekee. Ovat jotenkin raskaita ja kuluttavat mun henkistä energiaa - johtuu ehkä heidän omasta negatiivisuudestaan. Hyvinvoivat hyväosaiset taasen parantavat ympäristöä ja pidän enemmän heidän seurastaan
Matala koulutustaso kuluttaa sun energiaa? No älä hyvä ihminen sitten huollata sun autoa jos omistat, remontoi kotia, käy parturissa tai kosmetologilla, älä syö ravintoloissa (hyh, kokin ammattitutkinto vain 3 vuotta 🤥), älä käy leipomoissa, jne. Lista on loputon. Ettet vain joudu kohtaamaan näitä energiaa kuluttavia duunareita.
Huoh, olisit nyt lukenut viestin kokonaan
Lika barn leka best. Olen samaa mieltä kanssasi. En tunne oloani ollenkaan hyväksi esim. seurassa, jossa kännätään, kiroillaan ja mölytään, puhataan rumasti esim. puolisolle, huudetaan lapsille, ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista. Jne.
Kaiken muun ymmärrän, mutten tuota kohtaa ”ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista”. Kaikkia nämä aihealueet eivät kiehdo ja hyvä niin. Voi keskustella urheilusta, lomamatkoista, talon remppaamisesta, omista ja tuttujen kuulumisista, töistä, pihan hoidosta, lemmikeistä ynnä muusta. Ja on muuten paljon kiehtovampaa kuin teennäinen kermap*rseiden teatterista keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Toivo hartaasti ja minimoi kaikki mahdolliset riskitekijät potentiaaliseen huono-onnisuuteen, ettei vaan nakki napsahda kohdallesi tavalla johon et olekaan varautunut -- ja joudut itse kammoksumaasi paarialuokkaan mitä (entiset kaltaisesi) ystävät hädän hetkellä halveksuen kiertävät kaukaa.
Kuka nyt luuserin kaveri olisi? Se ahdistaa ja tulee paha olo, kuten tiedät.
Niin mikähän sellainen nakki olisi? Kaljakeiju korvaa tutkintoni ja sivistykseni kolmosella?
No minä en ainakaan halua alkaa luettelemaan mitkä kaikki mahdolliset skenaariot voivat saada sinut tajuamaan, että vaikka sinulla on tutkinto, niin sivistyksesi on viellä hyvin vajaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huono-osaisesta perheestä.
Töissä on mielenkiintoista kuulla, kuinka osa työkavereista toimii APn kuvaileman työkaverin tavoin. Eivät tiedä taustaani töissä. Puheet johtuvat oman tulkintani mukaan pitkälti puhtaasta ymmärtämättömyydestä.
Itse koen taustani nykyään rikkautena. Ymmärrän enemmän kuin moni muu ja osaan arvostaa kaikkea saavuttamaani.
Koskaan ei tiedä mihin suohon tippuu
Niinpä. Alhaalta nouseminen on parempi kuin korkealta ja kovaa alas.
Arvaapa miltä minusta tuntuu, kun oma mieheni on tuollainen... Ei nyt ihan ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta siksi minua ihmetyttääkin se empatian puute. Toisaalta se myös selittää hänen ajatusmaailmaansa. Hänen mielestään kuka tahansa voi kouluttautua ja saada parempaa palkkaa, ihan turha kuulemma vikistä huonosta palkasta. Postin toimitusjohtaja kuulemma ansaitsee palkkansa... Kyllä menee hermo! Itse en ole korkeasti koulutettu, koska en ole päässyt lukuisista pääsykokeista huolimatta opiskelemaan. Olen duunari. Saan kohtuullista palkkaa, ja minulla jää rahaa säästöön ja sijoituksiin, koska en kuluta hirveänä. Toki, jos köyhä valittaa rahan puutetta mutta samalla tupakoi/käyttää muita päihteitä, silloin köyhä voisi katsoa peiliin, mutta ihan hyvin minäkin saatan jäädä työttömäksi/sairastua/köyhtyä. Pitänee kysyä, olisiko mieheni silloin minun kanssani enää yhdessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Millaiset ihmiset lasket huono-osaisiksi? Mikä ahdistaa heissä niin paljon?
Matala koulutustaso, epäsiisteys, päihteiden runsas käyttö, tietynlainen puhetapa, puutteellinen älykkyys, pitkäaikaistyöttömyys. Yksi ei vielä tee silmissäni huono-osaiseksi mutta useampi tekee. Ovat jotenkin raskaita ja kuluttavat mun henkistä energiaa - johtuu ehkä heidän omasta negatiivisuudestaan. Hyvinvoivat hyväosaiset taasen parantavat ympäristöä ja pidän enemmän heidän seurastaan
Matala koulutustaso kuluttaa sun energiaa? No älä hyvä ihminen sitten huollata sun autoa jos omistat, remontoi kotia, käy parturissa tai kosmetologilla, älä syö ravintoloissa (hyh, kokin ammattitutkinto vain 3 vuotta 🤥), älä käy leipomoissa, jne. Lista on loputon. Ettet vain joudu kohtaamaan näitä energiaa kuluttavia duunareita.
Huoh, olisit nyt lukenut viestin kokonaan
Lika barn leka best. Olen samaa mieltä kanssasi. En tunne oloani ollenkaan hyväksi esim. seurassa, jossa kännätään, kiroillaan ja mölytään, puhataan rumasti esim. puolisolle, huudetaan lapsille, ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista. Jne.
Kaiken muun ymmärrän, mutten tuota kohtaa ”ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista”. Kaikkia nämä aihealueet eivät kiehdo ja hyvä niin. Voi keskustella urheilusta, lomamatkoista, talon remppaamisesta, omista ja tuttujen kuulumisista, töistä, pihan hoidosta, lemmikeistä ynnä muusta. Ja on muuten paljon kiehtovampaa kuin teennäinen kermap*rseiden teatterista keskustelu.
Minkähän takia minä olen voinut keskustella kirjoista ja taiteesta ihmisten kanssa jotka eivät pukeudu johonkin Pradaan ja pissaa hajuvettä?
Kannattaisi noiden "minä olen parempi" ihmisten joskus keskustella jonkun "huonomman" ihmisen kanssa ihan oikeasti dialogissa, voisi saada jopa uusia näkökulmia.
Jos ei osaa keskustella ja argumentoida, saati kuunnella toista, niin onhan se vaikeaa. Eikä mitään keskustelua synny, jos on itse etukäteen päättänyt, että köyhä ihminen on automatico lukutaidoton ja imbesilli.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät osaa samaistua asioihin ennen kuin ovat kokeneet niitä itse, eivät siis kerta kaikkiaan lainkaan. Se mikä on oman kokemuksen ulottumattomissa ei ilmeisesti ole juuri lainkaan ymmärrettävissä.
Tämän takia sanotaan, että romaanien lukeminen kehittää empatiaa. Hyvässä romaanissa on oikeasti mahdollista matkustaa täysin toisenlaisista oloista tulevan ihmisen kokemusmaailmaan ja ajatuksiin, elokuvat tai sarjat eivät siinä mielessä ole sama asia.
Vanha lapsuudenkaverini oli samanlainen tapaus. Perhe maalaisporvareita. Vanhemmat ja mummo olivat selkeästi alkoholisteja joten koin että vahva vähäosaisten inhoaminen tuli siitä: halusi tehdä selvän eron ettei itse ole samaa kastia vaan parempaa väkeä kuin vähäosaiset.
Ei olla enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät osaa samaistua asioihin ennen kuin ovat kokeneet niitä itse, eivät siis kerta kaikkiaan lainkaan. Se mikä on oman kokemuksen ulottumattomissa ei ilmeisesti ole juuri lainkaan ymmärrettävissä.
Eiväkä kaikki osaa samaistua, vaikka olisivat itse joskus kokeneetkin köyhyytä ja kurjuutta, vaan aloittavat esimerkiksi menesys usko saarnaamisen: Ennen minäkin olin köyhä mutta sitten päätin sitä ja tätä ja katso minusta tuli rikas menestynyt.
On totta, että osa pystyy kohoamaan ja saavuttamaan suurenmoisen menestyksen ja kukositukseen mutta erinomaisen moni luhistuu ja uupuu: katkeroituu ja taantuu täysin välinpitämättömäksi kun pieninmäkin onnsitumisen ja iloa ja tyydytystä tuottavista asioita tuntuvat alati saavuttamattomilta.
Itse toivoisin erityisesti, että osaisin suhtautua eriyisesti lapsia ja nuoria kohtaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Sillä harva meistä on omia vanhempiaan saati perimäänsä voinut valita ja päättää.
Uskon myös, että pienillä sanoilla ja teoilla on vaikutusta. Että huomaisi tervehtiä, sanoa kiitos, kun on kiittämisen aika ja kuuntelisi ainakin joskus, kun toinen haluaa sanoa jotain sen sijaan, että kiirehtisi kertomaan omaa sanomaansa.
On niin nähty kerran toisensa jälkeen, että kun nämä hyväosaiset, muita "rupusakkina" pitävät kohtaavat ennenpitkää sen ihka ensimmäisen syvän henkilökohtaisen vastoinkäymisen (avioero, läheisen kuolema, vakavampi sairaus, tai vastaava) niin ollaan heti niin syvässä kriisissä ettei meinaa mielenterveys kestää, kun pinnallisiin arvoihin rakentunut psyyke ei osaa käsitellä syvimpiä tunteita kaiken egoistisen ylemmyyden "koska minä olen parempi"-minäkuvan romahtaessa.