Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa työkaverin halveksunta huono-osaisi kohtaan
31.08.2019 |
Ei mitenkään peittele sitä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten hyvin koulutettujen perheestä on kasvanut niin kylmästi ajatteleva ihminen. Ei minkäänlaista ymmärrystä oman hyväosaisuuden merkityksestä nykyiseen elämäänsä. Olen niin järkyttynyt tästä asenteesta että en osaa sanoa hänelle mitään. Ei taida minun sanomiset vaikuttaa.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät osaa samaistua asioihin ennen kuin ovat kokeneet niitä itse, eivät siis kerta kaikkiaan lainkaan. Se mikä on oman kokemuksen ulottumattomissa ei ilmeisesti ole juuri lainkaan ymmärrettävissä.
Tämän takia sanotaan, että romaanien lukeminen kehittää empatiaa. Hyvässä romaanissa on oikeasti mahdollista matkustaa täysin toisenlaisista oloista tulevan ihmisen kokemusmaailmaan ja ajatuksiin, elokuvat tai sarjat eivät siinä mielessä ole sama asia.
Perusteletko jotenkin miksei elokuvat ja sarjat voi kehittää empatiaa niin hyvin kuin romaanin lukeminen.
Itse luen mieluumin tietokirjallisuutta, koska en koe romaaneja niin immersiivisinä kuin ne ihmiset kokevat, joilla on visuaalinen mielensilmä. Afantasia estää minkään näköiset mielikuvamatkat.
Kyse ei ole siitä, etteikö vaikka afantasiasta kärsivä voisi olla yhtä lailla empaattinen ihminen, empatia ei siis tietenkään itsessään vaadi visuaalista mielensilmää. Romaaneissa kuitenkin kirjaimellisesti kuvataan mitä ihminen ajattelee, päähenkilön pään sisällä ollaan silloin kirjaimellisesti. Elokuvassa henkilöitä katsotaan taas ulkopuolelta. Kummassakin tapauksessa päähenkilöä kohtaan voi tuntea empatiaa, mutta romaanikirjallisuudessa se on helpompaa, koska henkilöön tutustuu tämän ajatusten kautta, ei niinkään tämän tekojen kautta.
Ei tuota kysytty tai väitetty, että afantasia estäisi empatian.
Jos teoriasi pitäisi paikkansa, että lukemalla mitä toinen ajattelee ja tuntee, voi oppia empatiaan, niin miten selität tämän koko vauvapalstan ja muut keskustelupalstat =D =D =D
Ei tuo ole mikään "minun" teoria, asiaa on tutkittu paljonkin ja jos asiasta haluat lukea enemmän niin varmasti osaat käyttää googlea. Edelleen, romaanien lukeminen on vain yksi työkalu jolla empatiakykyä voi opetella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen joka lukee romaaneja on empaattinen tai jollain tavalla parempi ihminen kuin sellainen joka ei lue. Itse en lue juurikaan romaaneja, vaan melkein pelkästään tietokirjoja ja erityisesti muistelmia ja elämänkertoja. Pohjautuen puhtaasti omaan kokemukseeni, uskoisin että myös myös esimerkiksi muistelmien lukeminen kehittää empatiakykyä. Ennen kaikkea empatia vaatii kuitenkin sitä, että toisen ihmisen asemaan haluaa asettua. Jos ei kiinnosta, niin en usko että mikään auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta romaanien vaikutuksesta empatiakykyyn, asiaa on myös tutkittu: https://www.scientificamerican.com/article/novel-finding-reading-litera…
Googlella löytyy aiheesta aika paljonkin tutkimustietoa.
No niin siis, siinä suositeltiin sitä autisteille ok! En uskokaan etteikö lukemallakin voisi kehittää empatiakykyään, mutta ihan varmasti sitä voi yhtä hyvin kehittää muillakin taiteen muodoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Millaiset ihmiset lasket huono-osaisiksi? Mikä ahdistaa heissä niin paljon?
Matala koulutustaso, epäsiisteys, päihteiden runsas käyttö, tietynlainen puhetapa, puutteellinen älykkyys, pitkäaikaistyöttömyys. Yksi ei vielä tee silmissäni huono-osaiseksi mutta useampi tekee. Ovat jotenkin raskaita ja kuluttavat mun henkistä energiaa - johtuu ehkä heidän omasta negatiivisuudestaan. Hyvinvoivat hyväosaiset taasen parantavat ympäristöä ja pidän enemmän heidän seurastaan
Matala koulutustaso kuluttaa sun energiaa? No älä hyvä ihminen sitten huollata sun autoa jos omistat, remontoi kotia, käy parturissa tai kosmetologilla, älä syö ravintoloissa (hyh, kokin ammattitutkinto vain 3 vuotta 🤥), älä käy leipomoissa, jne. Lista on loputon. Ettet vain joudu kohtaamaan näitä energiaa kuluttavia duunareita.
Huoh, olisit nyt lukenut viestin kokonaan
Lika barn leka best. Olen samaa mieltä kanssasi. En tunne oloani ollenkaan hyväksi esim. seurassa, jossa kännätään, kiroillaan ja mölytään, puhataan rumasti esim. puolisolle, huudetaan lapsille, ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista. Jne.
Kaiken muun ymmärrän, mutten tuota kohtaa ”ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista”. Kaikkia nämä aihealueet eivät kiehdo ja hyvä niin. Voi keskustella urheilusta, lomamatkoista, talon remppaamisesta, omista ja tuttujen kuulumisista, töistä, pihan hoidosta, lemmikeistä ynnä muusta. Ja on muuten paljon kiehtovampaa kuin teennäinen kermap*rseiden teatterista keskustelu.
Minkähän takia minä olen voinut keskustella kirjoista ja taiteesta ihmisten kanssa jotka eivät pukeudu johonkin Pradaan ja pissaa hajuvettä?
Kannattaisi noiden "minä olen parempi" ihmisten joskus keskustella jonkun "huonomman" ihmisen kanssa ihan oikeasti dialogissa, voisi saada jopa uusia näkökulmia.
Jos ei osaa keskustella ja argumentoida, saati kuunnella toista, niin onhan se vaikeaa. Eikä mitään keskustelua synny, jos on itse etukäteen päättänyt, että köyhä ihminen on automatico lukutaidoton ja imbesilli.
Sinäkin olet käsittänyt (tahallasi?) viestin väärin. Mistä se kertoo? Siis tottakai voisit kuulua ystäviini, jos sinulla on samat kiinnostuksen kohteet kuin minulla, en minä ketään käsilaukun perusteella arvota. Sen sijaan, jos kiroilet, kännäät, käyttäydyt huonosti jne. vaikka osaat keskustella mainituista asioista, et voi olla ystäväni.
Sinun ystäviäsi ei voisi olla esim. Hjallis Harkimo tai Jari Sarasvuo puhumattakaan Pekka Himasesta?
Tuskinpa.
Minä harrastaisin teatteria, jos olisi varaa ja jaksamista. Yleensä ei ole, vuokran jälkeen Kelan kuntoutustuesta jää n. 500€ kuussa käteen. Siitä sitten muut laskut ja pakolliset menot...
Viimeksi kävin katsomassa Omaheimon monologin lihavuudesta, tästä on jo vuosia. Haaveilen siitä, että pääsisin oopperaan ensi vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta romaanien vaikutuksesta empatiakykyyn, asiaa on myös tutkittu: https://www.scientificamerican.com/article/novel-finding-reading-litera…
Googlella löytyy aiheesta aika paljonkin tutkimustietoa.
No niin siis, siinä suositeltiin sitä autisteille ok! En uskokaan etteikö lukemallakin voisi kehittää empatiakykyään, mutta ihan varmasti sitä voi yhtä hyvin kehittää muillakin taiteen muodoilla.
Aivan varmasti voi, ja se mikä sopii yhdelle ihmiselle ei välttämättä sovi toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät osaa samaistua asioihin ennen kuin ovat kokeneet niitä itse, eivät siis kerta kaikkiaan lainkaan. Se mikä on oman kokemuksen ulottumattomissa ei ilmeisesti ole juuri lainkaan ymmärrettävissä.
Tämän takia sanotaan, että romaanien lukeminen kehittää empatiaa. Hyvässä romaanissa on oikeasti mahdollista matkustaa täysin toisenlaisista oloista tulevan ihmisen kokemusmaailmaan ja ajatuksiin, elokuvat tai sarjat eivät siinä mielessä ole sama asia.
Perusteletko jotenkin miksei elokuvat ja sarjat voi kehittää empatiaa niin hyvin kuin romaanin lukeminen.
Itse luen mieluumin tietokirjallisuutta, koska en koe romaaneja niin immersiivisinä kuin ne ihmiset kokevat, joilla on visuaalinen mielensilmä. Afantasia estää minkään näköiset mielikuvamatkat.
Kyse ei ole siitä, etteikö vaikka afantasiasta kärsivä voisi olla yhtä lailla empaattinen ihminen, empatia ei siis tietenkään itsessään vaadi visuaalista mielensilmää. Romaaneissa kuitenkin kirjaimellisesti kuvataan mitä ihminen ajattelee, päähenkilön pään sisällä ollaan silloin kirjaimellisesti. Elokuvassa henkilöitä katsotaan taas ulkopuolelta. Kummassakin tapauksessa päähenkilöä kohtaan voi tuntea empatiaa, mutta romaanikirjallisuudessa se on helpompaa, koska henkilöön tutustuu tämän ajatusten kautta, ei niinkään tämän tekojen kautta.
Ei tuota kysytty tai väitetty, että afantasia estäisi empatian.
Jos teoriasi pitäisi paikkansa, että lukemalla mitä toinen ajattelee ja tuntee, voi oppia empatiaan, niin miten selität tämän koko vauvapalstan ja muut keskustelupalstat =D =D =D
Ei tuo ole mikään "minun" teoria, asiaa on tutkittu paljonkin ja jos asiasta haluat lukea enemmän niin varmasti osaat käyttää googlea. Edelleen, romaanien lukeminen on vain yksi työkalu jolla empatiakykyä voi opetella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen joka lukee romaaneja on empaattinen tai jollain tavalla parempi ihminen kuin sellainen joka ei lue. Itse en lue juurikaan romaaneja, vaan melkein pelkästään tietokirjoja ja erityisesti muistelmia ja elämänkertoja. Pohjautuen puhtaasti omaan kokemukseeni, uskoisin että myös myös esimerkiksi muistelmien lukeminen kehittää empatiakykyä. Ennen kaikkea empatia vaatii kuitenkin sitä, että toisen ihmisen asemaan haluaa asettua. Jos ei kiinnosta, niin en usko että mikään auttaa.
Niin kun olisit voinut yhdellä lauseellakin vastata siihen alkuperäiseen kysymykseeni. Kun väitit ettei elokuvat ja sarjat ole sama asia, ja siihen halusin perustelut.
Asia totta kai kiinnostaa, ja on mielenkiintoinen.
En oikein ymmärrä miksi pitää laittaa joku tutkimus tms. linkki englanniksi, jos on mahdollista itsekin vastata siihen kysymykseen lyhyesti?
No anyways, olet tuossa nyt mielestäni myöntänyt jo, ettei ne sarjat ja elokuvat ole huonompia sittenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät osaa samaistua asioihin ennen kuin ovat kokeneet niitä itse, eivät siis kerta kaikkiaan lainkaan. Se mikä on oman kokemuksen ulottumattomissa ei ilmeisesti ole juuri lainkaan ymmärrettävissä.
Tämän takia sanotaan, että romaanien lukeminen kehittää empatiaa. Hyvässä romaanissa on oikeasti mahdollista matkustaa täysin toisenlaisista oloista tulevan ihmisen kokemusmaailmaan ja ajatuksiin, elokuvat tai sarjat eivät siinä mielessä ole sama asia.
Perusteletko jotenkin miksei elokuvat ja sarjat voi kehittää empatiaa niin hyvin kuin romaanin lukeminen.
Itse luen mieluumin tietokirjallisuutta, koska en koe romaaneja niin immersiivisinä kuin ne ihmiset kokevat, joilla on visuaalinen mielensilmä. Afantasia estää minkään näköiset mielikuvamatkat.
Kyse ei ole siitä, etteikö vaikka afantasiasta kärsivä voisi olla yhtä lailla empaattinen ihminen, empatia ei siis tietenkään itsessään vaadi visuaalista mielensilmää. Romaaneissa kuitenkin kirjaimellisesti kuvataan mitä ihminen ajattelee, päähenkilön pään sisällä ollaan silloin kirjaimellisesti. Elokuvassa henkilöitä katsotaan taas ulkopuolelta. Kummassakin tapauksessa päähenkilöä kohtaan voi tuntea empatiaa, mutta romaanikirjallisuudessa se on helpompaa, koska henkilöön tutustuu tämän ajatusten kautta, ei niinkään tämän tekojen kautta.
Ei tuota kysytty tai väitetty, että afantasia estäisi empatian.
Jos teoriasi pitäisi paikkansa, että lukemalla mitä toinen ajattelee ja tuntee, voi oppia empatiaan, niin miten selität tämän koko vauvapalstan ja muut keskustelupalstat =D =D =D
Ei tuo ole mikään "minun" teoria, asiaa on tutkittu paljonkin ja jos asiasta haluat lukea enemmän niin varmasti osaat käyttää googlea. Edelleen, romaanien lukeminen on vain yksi työkalu jolla empatiakykyä voi opetella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen joka lukee romaaneja on empaattinen tai jollain tavalla parempi ihminen kuin sellainen joka ei lue. Itse en lue juurikaan romaaneja, vaan melkein pelkästään tietokirjoja ja erityisesti muistelmia ja elämänkertoja. Pohjautuen puhtaasti omaan kokemukseeni, uskoisin että myös myös esimerkiksi muistelmien lukeminen kehittää empatiakykyä. Ennen kaikkea empatia vaatii kuitenkin sitä, että toisen ihmisen asemaan haluaa asettua. Jos ei kiinnosta, niin en usko että mikään auttaa.
Niin kun olisit voinut yhdellä lauseellakin vastata siihen alkuperäiseen kysymykseeni. Kun väitit ettei elokuvat ja sarjat ole sama asia, ja siihen halusin perustelut.
Asia totta kai kiinnostaa, ja on mielenkiintoinen.
En oikein ymmärrä miksi pitää laittaa joku tutkimus tms. linkki englanniksi, jos on mahdollista itsekin vastata siihen kysymykseen lyhyesti?
No anyways, olet tuossa nyt mielestäni myöntänyt jo, ettei ne sarjat ja elokuvat ole huonompia sittenkään.
Vastasin kysymykseesi, vastaus löytyy juuri ennen laittamaani linkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta romaanien vaikutuksesta empatiakykyyn, asiaa on myös tutkittu: https://www.scientificamerican.com/article/novel-finding-reading-litera…
Googlella löytyy aiheesta aika paljonkin tutkimustietoa.
No niin siis, siinä suositeltiin sitä autisteille ok! En uskokaan etteikö lukemallakin voisi kehittää empatiakykyään, mutta ihan varmasti sitä voi yhtä hyvin kehittää muillakin taiteen muodoilla.
Aivan varmasti voi, ja se mikä sopii yhdelle ihmiselle ei välttämättä sovi toiselle.
Kirjoja ja elokuvia tuhottoman paljon tehokkaampia lienevät roolipelit joihin mennään ihan sisälle. Nämä voivat tapahtua live larppaamalla tai sitten virtuaalimaailmassa.
Itse ainakin olen tietokonepeleistä oppinut miksi miehet joskus ovat niin väkivaltaisia. Siksi koska heitä on nöyryytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta romaanien vaikutuksesta empatiakykyyn, asiaa on myös tutkittu: https://www.scientificamerican.com/article/novel-finding-reading-litera…
Googlella löytyy aiheesta aika paljonkin tutkimustietoa.
No niin siis, siinä suositeltiin sitä autisteille ok! En uskokaan etteikö lukemallakin voisi kehittää empatiakykyään, mutta ihan varmasti sitä voi yhtä hyvin kehittää muillakin taiteen muodoilla.
Aivan varmasti voi, ja se mikä sopii yhdelle ihmiselle ei välttämättä sovi toiselle.
Kirjoja ja elokuvia tuhottoman paljon tehokkaampia lienevät roolipelit joihin mennään ihan sisälle. Nämä voivat tapahtua live larppaamalla tai sitten virtuaalimaailmassa.
Itse ainakin olen tietokonepeleistä oppinut miksi miehet joskus ovat niin väkivaltaisia. Siksi koska heitä on nöyryytetty.
Tämä on kyllä totta, ja monessa larpissa on pointtinakin tutkia sitä minkälaista on elää jossain ihan erilaisessa sosiaalisessa järjestelmässä tai sosiaalissa asemassa. Muistan kun joku mieslarppaaja kertoi, että silmiä avaavaa oli kun hän oli pelannut sellaista roolia, missä häntä voitiin lähestyä seksuaalisesti mutta hänellä ei ollut lupaa olla koskaan aloitteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Toivo hartaasti ja minimoi kaikki mahdolliset riskitekijät potentiaaliseen huono-onnisuuteen, ettei vaan nakki napsahda kohdallesi tavalla johon et olekaan varautunut -- ja joudut itse kammoksumaasi paarialuokkaan mitä (entiset kaltaisesi) ystävät hädän hetkellä halveksuen kiertävät kaukaa.
Kuka nyt luuserin kaveri olisi? Se ahdistaa ja tulee paha olo, kuten tiedät.
Niin mikähän sellainen nakki olisi? Kaljakeiju korvaa tutkintoni ja sivistykseni kolmosella?
Voi se olla vaikka se juuri. Kerrankos sitä tutkintoja suorittanut ihminen alkoholisoituu. Töistä voi tulla potkut, puoliso jättää, sairaus iskeä. Ottaa vähän kaljaa helpotukseen. Tai, hienommin sanottuna, harrastaa käsityöläisoluita.
Joku tutkinto varsinkaan ei nykyään takaa yhtään mitään. Itse olen pitkäaikaistyötön tuplamaisteri, opettajankoulutus siihen vielä päälle. Ns. verkostot oikeiden ihmisten kanssa ovat paljon tärkeämpi asia. En sitten tiedä onko niistäkään apua jos koostuvat vain työttömiä vierastavista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
puutteellinen älykkyys
Tämä on syy, miksi itse vältän tutustumasta muihin Helsingin yliopistolla työtä tekeviin.
Suurin osa heistä on kuin ideologian ohjelmoimia robotteja, jotka eivät osaa edes ajatella itse.
Jos kysyt jotain vaikeaa, olet heti ilkeä tai rasìsti (vaikka asiaan ei liittyisi "ihmisrodut" mitenkään).
Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa ei tarvitse olla kovinkaan varovainen,
mutta muissa tiedekunnissa pitää olla suu supussa jos ei halua "aktivisti"vyöryä niskaansa.Itse pidän eniten tavallisia töitä tekevistä ihmisistä, joilla on jokin mielenkiintoinen harrastus
-- ei mitään "aina klikkaan 'tykkään' kun faseböökissä on tärkiää asiaa", vaan esim. patikointi,
ompelu, radio-ohjattavien lelujen teko lapsille, puutyöt, jne.
Kerro niille Dunnin-Krugeristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa miltä minusta tuntuu, kun oma mieheni on tuollainen... Ei nyt ihan ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta siksi minua ihmetyttääkin se empatian puute.
Mihin alun perin ihastuit hänessä?
Oma ensimmäinen vakava ihastukseni oli kyllä samaa sorttia. Ei täysin empatiakyvytön, mutta ahne ja itsekäs. Kuin olisi pelännyt, että häneltä voidaan milloin tahansa viedä pois se maallinen hyvä, mitä hänellä on. Ns. hyvässä ammatissa, vanhemmat kustantaneet opinnot, kun mielikseen opiskeli heidän toivomalleen alalle.
Nyt tuntuu että en missään tapauksessa voisi seurustella minkään luusereita halveksivan pärjääjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työharjottelussa myymälässä, joka myy luontaistuotteita ja ns. superruokaa varakkaille, nuorille kaupunkilaisille. Siellä sitten tarjoilin kädet raivosta täristen savivesi-shotteja hipstereille, jotka analysoivat jonkun juurijauheen vaikutusta "kaikkiin näihin kroonisiin masennuksiin, joista etenkin TIETTY kansanosa niinku kärsii". Itsehän olin työharjottelussa juuri siksi, kun en kelvannut masennustaustani takia palkkatöihin kellekään.
Älä katso Yle Areenasta sitä sarjaa Aikuiset. Menettäisit hermosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas huono-osaiset ahdistavat ja pyrin välttelemään paikkoja, jossa he tykkäävät olla. Ihan normaalia, että ihmiset tykkäävät olla mieluummin "omiensa" seurassa
Millaiset ihmiset lasket huono-osaisiksi? Mikä ahdistaa heissä niin paljon?
Matala koulutustaso, epäsiisteys, päihteiden runsas käyttö, tietynlainen puhetapa, puutteellinen älykkyys, pitkäaikaistyöttömyys. Yksi ei vielä tee silmissäni huono-osaiseksi mutta useampi tekee. Ovat jotenkin raskaita ja kuluttavat mun henkistä energiaa - johtuu ehkä heidän omasta negatiivisuudestaan. Hyvinvoivat hyväosaiset taasen parantavat ympäristöä ja pidän enemmän heidän seurastaan
Matala koulutustaso kuluttaa sun energiaa? No älä hyvä ihminen sitten huollata sun autoa jos omistat, remontoi kotia, käy parturissa tai kosmetologilla, älä syö ravintoloissa (hyh, kokin ammattitutkinto vain 3 vuotta 🤥), älä käy leipomoissa, jne. Lista on loputon. Ettet vain joudu kohtaamaan näitä energiaa kuluttavia duunareita.
Huoh, olisit nyt lukenut viestin kokonaan
Lika barn leka best. Olen samaa mieltä kanssasi. En tunne oloani ollenkaan hyväksi esim. seurassa, jossa kännätään, kiroillaan ja mölytään, puhataan rumasti esim. puolisolle, huudetaan lapsille, ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista. Jne.
Kaiken muun ymmärrän, mutten tuota kohtaa ”ei osata keskustella vaikka kirjallisuudesta, hyvistä elokuvista, teatterista”. Kaikkia nämä aihealueet eivät kiehdo ja hyvä niin. Voi keskustella urheilusta, lomamatkoista, talon remppaamisesta, omista ja tuttujen kuulumisista, töistä, pihan hoidosta, lemmikeistä ynnä muusta. Ja on muuten paljon kiehtovampaa kuin teennäinen kermap*rseiden teatterista keskustelu.
Kuten sanoin, lika barn leka best. Minä haluan keskustella ystävieni kanssa elokuvista, kirjallisuudesta ja teatterista, koska olen niistä kiinnostunut, ne ovat minun harrastukseni. Siksi ystäväni ovat sellaisia, joita ne asiat myös kiinnostavat.
Jos olisin kiinnostunut puutarhan hoidosta ja lemmikeistä, olisin tietysti sellaisten ystävien kanssa. Mikä sinä olet haukkumaan kermap*rseeksi, jos omat kiinnostuksen kohteeksi ovat muualla? Sinä tietysti olet etsinyt ystäväsi samanmielisten keskuudesta, miksi se olisi jotenkin enemmän oikein?Melko kapea maailmankatsomus sulla on jos et voi olla sellaisten kaveri, jotka eivät pidä sinun hehkuttamista teattereista ynnä muista. Kysytkö tutustuessa ”hoidatko puutarhaa?”, ”joo”, ”aha, vai niin, ei voida olla kavereita, minä tykkään teatterista”?
Tää menee vähän leukailuksi, mutta tuo mies varmasti kelpaisi.
Ei kiroile.
Oikeasti sivistynyt ihminen ei halveksi ketään ja osaa keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Itse en ymmärrä sitä, miksi halveksia jotain ihmistä, joka ei tee pahaa kenellekään ja jonka elämä on jo valmiiksi hankalaa esim. mt-ongelmien, sairauksien tms. takia. Päihderiippuvuuskin on sairaus ja valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta saada siihen asianmukaista hoitoa.
Itse vajosin "suohon" viime keväänä. Ja kohtelu on eräiden ihmisten osalta ollut juurikin sen mukaista. Tosin en itse ikinä ole halveksunut ketään, paitsi ihmisiä jotka tekee tahallaan pahaa muille. Sairastuin, siinä oli pari väärää diagnoosia ja hoitovirhettä. Oli todella vaikeaa saada ylipäätään aikaa terveyskeskukseen tai mitään apua. Oma elämä kerkesi sairastamisen ja huonon tuurin yhdistelmällä hajota aika tehokkaasti palasiksi viimeisten 6 kuukauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät osaa samaistua asioihin ennen kuin ovat kokeneet niitä itse, eivät siis kerta kaikkiaan lainkaan. Se mikä on oman kokemuksen ulottumattomissa ei ilmeisesti ole juuri lainkaan ymmärrettävissä.
Tämän takia sanotaan, että romaanien lukeminen kehittää empatiaa. Hyvässä romaanissa on oikeasti mahdollista matkustaa täysin toisenlaisista oloista tulevan ihmisen kokemusmaailmaan ja ajatuksiin, elokuvat tai sarjat eivät siinä mielessä ole sama asia.
Perusteletko jotenkin miksei elokuvat ja sarjat voi kehittää empatiaa niin hyvin kuin romaanin lukeminen.
Itse luen mieluumin tietokirjallisuutta, koska en koe romaaneja niin immersiivisinä kuin ne ihmiset kokevat, joilla on visuaalinen mielensilmä. Afantasia estää minkään näköiset mielikuvamatkat.
Kyse ei ole siitä, etteikö vaikka afantasiasta kärsivä voisi olla yhtä lailla empaattinen ihminen, empatia ei siis tietenkään itsessään vaadi visuaalista mielensilmää. Romaaneissa kuitenkin kirjaimellisesti kuvataan mitä ihminen ajattelee, päähenkilön pään sisällä ollaan silloin kirjaimellisesti. Elokuvassa henkilöitä katsotaan taas ulkopuolelta. Kummassakin tapauksessa päähenkilöä kohtaan voi tuntea empatiaa, mutta romaanikirjallisuudessa se on helpompaa, koska henkilöön tutustuu tämän ajatusten kautta, ei niinkään tämän tekojen kautta.
Ei tuota kysytty tai väitetty, että afantasia estäisi empatian.
Jos teoriasi pitäisi paikkansa, että lukemalla mitä toinen ajattelee ja tuntee, voi oppia empatiaan, niin miten selität tämän koko vauvapalstan ja muut keskustelupalstat =D =D =D
Ei tuo ole mikään "minun" teoria, asiaa on tutkittu paljonkin ja jos asiasta haluat lukea enemmän niin varmasti osaat käyttää googlea. Edelleen, romaanien lukeminen on vain yksi työkalu jolla empatiakykyä voi opetella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen joka lukee romaaneja on empaattinen tai jollain tavalla parempi ihminen kuin sellainen joka ei lue. Itse en lue juurikaan romaaneja, vaan melkein pelkästään tietokirjoja ja erityisesti muistelmia ja elämänkertoja. Pohjautuen puhtaasti omaan kokemukseeni, uskoisin että myös myös esimerkiksi muistelmien lukeminen kehittää empatiakykyä. Ennen kaikkea empatia vaatii kuitenkin sitä, että toisen ihmisen asemaan haluaa asettua. Jos ei kiinnosta, niin en usko että mikään auttaa.
Niin kun olisit voinut yhdellä lauseellakin vastata siihen alkuperäiseen kysymykseeni. Kun väitit ettei elokuvat ja sarjat ole sama asia, ja siihen halusin perustelut.
Asia totta kai kiinnostaa, ja on mielenkiintoinen.
En oikein ymmärrä miksi pitää laittaa joku tutkimus tms. linkki englanniksi, jos on mahdollista itsekin vastata siihen kysymykseen lyhyesti?
No anyways, olet tuossa nyt mielestäni myöntänyt jo, ettei ne sarjat ja elokuvat ole huonompia sittenkään.
Vastasin kysymykseesi, vastaus löytyy juuri ennen laittamaani linkkiä.
Niin siinä ennen linkkiä olevassa viestissä puhuttiin nisteistä ja tatuoinneista? Oliko se sinun laittamasi?
En pidä tässä palstassa yhtään siitä kun monesti ihmiset laittavat toisten kirjoittajien typerät ja lapselliset viestit toisen suuhun, siksi varmistan ja kysyn, etteihän ollut sinun näppäimistöltä se oksennus?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti sivistynyt ihminen ei halveksi ketään ja osaa keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Itse en ymmärrä sitä, miksi halveksia jotain ihmistä, joka ei tee pahaa kenellekään ja jonka elämä on jo valmiiksi hankalaa esim. mt-ongelmien, sairauksien tms. takia. Päihderiippuvuuskin on sairaus ja valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta saada siihen asianmukaista hoitoa.
Itse vajosin "suohon" viime keväänä. Ja kohtelu on eräiden ihmisten osalta ollut juurikin sen mukaista. Tosin en itse ikinä ole halveksunut ketään, paitsi ihmisiä jotka tekee tahallaan pahaa muille. Sairastuin, siinä oli pari väärää diagnoosia ja hoitovirhettä. Oli todella vaikeaa saada ylipäätään aikaa terveyskeskukseen tai mitään apua. Oma elämä kerkesi sairastamisen ja huonon tuurin yhdistelmällä hajota aika tehokkaasti palasiksi viimeisten 6 kuukauden aikana.
No sellaisille ihmisille on nimikin jotka hyppivät maassa makaavan päällä ja potkivat jo valmiiksi lyötyä.
Heikko.
Täysin empatiakyvyttömillekin on nimi. Heitä kannattaa oikeasti vältellä.
Heikkoja ihmisiä voi sääliä, ja onnitella itseään, ettei ole samanlainen raukka kuin he.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta romaanien vaikutuksesta empatiakykyyn, asiaa on myös tutkittu: https://www.scientificamerican.com/article/novel-finding-reading-litera…
Googlella löytyy aiheesta aika paljonkin tutkimustietoa.
No niin siis, siinä suositeltiin sitä autisteille ok! En uskokaan etteikö lukemallakin voisi kehittää empatiakykyään, mutta ihan varmasti sitä voi yhtä hyvin kehittää muillakin taiteen muodoilla.
Aivan varmasti voi, ja se mikä sopii yhdelle ihmiselle ei välttämättä sovi toiselle.
Kirjoja ja elokuvia tuhottoman paljon tehokkaampia lienevät roolipelit joihin mennään ihan sisälle. Nämä voivat tapahtua live larppaamalla tai sitten virtuaalimaailmassa.
Itse ainakin olen tietokonepeleistä oppinut miksi miehet joskus ovat niin väkivaltaisia. Siksi koska heitä on nöyryytetty.
Tämä on kyllä totta, ja monessa larpissa on pointtinakin tutkia sitä minkälaista on elää jossain ihan erilaisessa sosiaalisessa järjestelmässä tai sosiaalissa asemassa. Muistan kun joku mieslarppaaja kertoi, että silmiä avaavaa oli kun hän oli pelannut sellaista roolia, missä häntä voitiin lähestyä seksuaalisesti mutta hänellä ei ollut lupaa olla koskaan aloitteellinen.
Tekisi kyllä hyvää joillekin ihmisille sellainen oikein kunnollinen huono-osaisuus larppi, mutta joidenkin ihmisten aivot ovat sellaiset ettei ne larppaamalla korjaannu. Nyt on tullut joku tutkimus että subutex voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät osaa samaistua asioihin ennen kuin ovat kokeneet niitä itse, eivät siis kerta kaikkiaan lainkaan. Se mikä on oman kokemuksen ulottumattomissa ei ilmeisesti ole juuri lainkaan ymmärrettävissä.
Tämän takia sanotaan, että romaanien lukeminen kehittää empatiaa. Hyvässä romaanissa on oikeasti mahdollista matkustaa täysin toisenlaisista oloista tulevan ihmisen kokemusmaailmaan ja ajatuksiin, elokuvat tai sarjat eivät siinä mielessä ole sama asia.
Perusteletko jotenkin miksei elokuvat ja sarjat voi kehittää empatiaa niin hyvin kuin romaanin lukeminen.
Itse luen mieluumin tietokirjallisuutta, koska en koe romaaneja niin immersiivisinä kuin ne ihmiset kokevat, joilla on visuaalinen mielensilmä. Afantasia estää minkään näköiset mielikuvamatkat.
Kyse ei ole siitä, etteikö vaikka afantasiasta kärsivä voisi olla yhtä lailla empaattinen ihminen, empatia ei siis tietenkään itsessään vaadi visuaalista mielensilmää. Romaaneissa kuitenkin kirjaimellisesti kuvataan mitä ihminen ajattelee, päähenkilön pään sisällä ollaan silloin kirjaimellisesti. Elokuvassa henkilöitä katsotaan taas ulkopuolelta. Kummassakin tapauksessa päähenkilöä kohtaan voi tuntea empatiaa, mutta romaanikirjallisuudessa se on helpompaa, koska henkilöön tutustuu tämän ajatusten kautta, ei niinkään tämän tekojen kautta.
Ei tuota kysytty tai väitetty, että afantasia estäisi empatian.
Jos teoriasi pitäisi paikkansa, että lukemalla mitä toinen ajattelee ja tuntee, voi oppia empatiaan, niin miten selität tämän koko vauvapalstan ja muut keskustelupalstat =D =D =D
Ei tuo ole mikään "minun" teoria, asiaa on tutkittu paljonkin ja jos asiasta haluat lukea enemmän niin varmasti osaat käyttää googlea. Edelleen, romaanien lukeminen on vain yksi työkalu jolla empatiakykyä voi opetella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen joka lukee romaaneja on empaattinen tai jollain tavalla parempi ihminen kuin sellainen joka ei lue. Itse en lue juurikaan romaaneja, vaan melkein pelkästään tietokirjoja ja erityisesti muistelmia ja elämänkertoja. Pohjautuen puhtaasti omaan kokemukseeni, uskoisin että myös myös esimerkiksi muistelmien lukeminen kehittää empatiakykyä. Ennen kaikkea empatia vaatii kuitenkin sitä, että toisen ihmisen asemaan haluaa asettua. Jos ei kiinnosta, niin en usko että mikään auttaa.
Niin kun olisit voinut yhdellä lauseellakin vastata siihen alkuperäiseen kysymykseeni. Kun väitit ettei elokuvat ja sarjat ole sama asia, ja siihen halusin perustelut.
Asia totta kai kiinnostaa, ja on mielenkiintoinen.
En oikein ymmärrä miksi pitää laittaa joku tutkimus tms. linkki englanniksi, jos on mahdollista itsekin vastata siihen kysymykseen lyhyesti?
No anyways, olet tuossa nyt mielestäni myöntänyt jo, ettei ne sarjat ja elokuvat ole huonompia sittenkään.
Vastasin kysymykseesi, vastaus löytyy juuri ennen laittamaani linkkiä.
Niin siinä ennen linkkiä olevassa viestissä puhuttiin nisteistä ja tatuoinneista? Oliko se sinun laittamasi?
En pidä tässä palstassa yhtään siitä kun monesti ihmiset laittavat toisten kirjoittajien typerät ja lapselliset viestit toisen suuhun, siksi varmistan ja kysyn, etteihän ollut sinun näppäimistöltä se oksennus?
Viesti 48 eli:
Kyse ei ole siitä, etteikö vaikka afantasiasta kärsivä voisi olla yhtä lailla empaattinen ihminen, empatia ei siis tietenkään itsessään vaadi visuaalista mielensilmää. Romaaneissa kuitenkin kirjaimellisesti kuvataan mitä ihminen ajattelee, päähenkilön pään sisällä ollaan silloin kirjaimellisesti. Elokuvassa henkilöitä katsotaan taas ulkopuolelta. Kummassakin tapauksessa päähenkilöä kohtaan voi tuntea empatiaa, mutta romaanikirjallisuudessa se on helpompaa, koska henkilöön tutustuu tämän ajatusten kautta, ei niinkään tämän tekojen kautta.
Tarkennan tätä viestiä vielä hieman. Romaani Parfyymi on hyvä esimerkki tuosta mista puhuin. Päähenkilö on mies jolla on todella tarkka hajuaisti, itse asiassa hän oikeastaan hahmottaa koko maailmansa erilaisten tuoksujen kautta. Kirjasta on tehty elokuva joka ei toimi ollenkaan, juuri sen takia että elokuvassa näemme kyllä mitä hahmo tekee, mutta emme sitä miksi hän niitä asioita tekee. Romaani sen sijaan kuljettaa lukijan sellaisen päähenkilön pään sisälle, joka hahmoittaa maailman tavalla jota ei voi kuvata pelkästään visuaalisesti.
Ihan kuin ns. hyväosaiset vanhempani. Mielessä oli van raha, raha, raha, ja julkisivu. Julkisivun sisäpuolella ryyppäämistä ja väkivaltaa.
Sittemmin olen tutustunut köyhiin mutta sivistyneisiin ihmisiin. Vaikka joku pätkätöitä tekevä humanisti, joka hiljaisen ja vaatimattoman luonteenlaatunsa takia ei pääse uralla eteenpäin. Ei ole sellainen ulospäinsuuntautunut itsensä mainostaja kuin nykyään pitäisi olla. Mutta toimeentulotuellakin elävä voi lainata kirjoja kirjastosta ja joskus voi riittää rahat teatterikäyntiinkin. Ja on aikaa ajatella.
En nyt tarkoita että kaikki varakkaat olisivat paskiaisia ja kaikki köyhät sydämeltään hienoja ja sivistyneitä. Mutta ei se ihan niin yksioikoisesti mene myöskään, että todellinen sivistys ja varakkuus kulkisivat käsikynkkää.