Kova Brexit varmistui,kuningatar suostui hyllyttämään parlamentin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Skotlanti itsenäistyy, Pohjois-Irlanti liitetään Irlantiin ja Gibraltar Espanjaan.

Ensimmäinen voi toteutuakin. Kaksi muuta ei, koska väestöt itse eivät sitä halua.

Väestöt ovat halunneet kuulua Iso-Britanniaan, mutta haluavatkohan kuulua Britanniaan, josta Skotlanti on lähtenyt?

Ehkä tulee vielä uusia äänestyksiä.

Gibraltar ei halua Espanjaan teki Skotlanti mitä hyvänsä. Pohjois-Irlannin protestantit eivät tule sen katolilaismielisemmiksi ja halukkaimmiksi liittyä Irlantiin vaikka Skotlanti eroaisikin.

No en ole asiasta niin varma, kun brexitin todellisuus iskee käytännössä. Mutta aika näyttää.

Brexitin iskevä todellisuus on sitä, että ihmiset huomaavat eron jälkeen median ja eron vastustajien valehdelleen erosta seuraavasta kaaoksesta. Mitä enemmän erosta kuluu aikaa, sen paremmin ihmiset huomaavat, että Britannia pärjää hienosti EU:n ulkopuolella.

No toipuihan Suomikin lopulta sodasta ja sen vaurioista mutta ei sotaa silti kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Ei brexit ole sotaa vaan oman päätösvallan palauttamista. Suomihan ei saa edes päättää kuinka turvallisilla autoilla 17-vuotiaat saavat ajaa.

Oma päätösvalta on enää vain harhaa ja toiveajattelua globalisaatissa. Siksi liittoutuminen kannattaa.

Noinhan globalistit haluaisivat kaikkien ajattelevan. Noin keskitettäisiin valta harvoille. Meilläkin päätökset tehtäisiin Brysselin byrokratiassa.

Ei se tarkoita vallan keskittymistä vaan sen faktan myöntämistä että kaikissa päätöksissä pitää aina ottaa huomioon myös muut. Ei mikään maa voi tehdä päätöksiä jossain umpiossa jossa omat päätökset eivät vaikuttaisi myös muihin.

Ja niiden päätösten vaikutukset on paljon helpompi ennakoida jos niistä sovitaan jo valmiiksi mahdollisimman monen muun maan kanssa. 

Ei kaikissa päätöksissä tarvitse ottaa aina huomioon muita. Jos olisit oikeassa, olisimme unionissa Venäjän, Norjan ja Kiinankin kanssa. Miksi olisimme unionissa juuri nykyisten maiden kanssa, mutta emme noiden muiden? Se, että kykenemme olemaan huomioimatta joitakin maita päätöksissämme, kertoo myös että kykenisimme itse tekemään kaikki omat päätöksemme.

Kyllä lähes kaikissa asioissa pitää  miettiä että mitä ne vaikuttavat. Ne voivat vaikuttaa kauppaan, kilpailukykyymme, ulkosuhteisiimme jne.

On tietysti meidän oma päätöksemme kenen kanssa olemme liitossa. Ja se kannattaa tehdä sen tahon kanssa jonka kassa siitä on meille eniten hyötyä ja vähiten haittaa. Liitto pelkän Venäjän kanssa olisi tuskin meille hyödyllinen koska kokoero on liian suuri ja myös käsitys hyvän yhteiskunnan toiminnasta liian erilainen. Pitää myös miettiä että saadaanko jonkun maan kanssa yleensäkään aikaan sellainen liitto joka on molemmille hyödyllinen.

EU-maat nyt vain ovat sellaisia joiden kanssa on ollut mahdollista saada aikaan toimiva yhteistyösysteemi josta on koettu olevan hyötyä. Siksi on liitytty EU:hun.

Jos meillä on oikeus valita kenen kanssa olla liitossa, suot varmaan saman oikeuden briteillekin? He ovat kansanäänestyksellä jo tahtonsa kertoneet, kunnioitat varmaan sitä.

Mikä yllätys onkaan että boris käyttää tätä kansanäänestystä hyväkseen kovan brexitin puolesta ja iskee samalla vapautta ja päätäntävaltaa haluavia äänestäjiä vastaan. Maailma ei muutu eikö ihmiset jo opi. 

Kuten May sanoi: brexit means brexit. Kova brexit on taustaoletus. Vain, jos neuvottelulla päästään johonkin muuhun, toteutuu rajoittunut brexit. Äänestyksestä on kulunut jo kolme vuotta eikä neuvoteltu sopimus kelpaa parlamentille, joka hylkäsi sen moneen kertaan keväällä. Nyt vapaus on toteutumassa, koska kansanäänestyksen tulos ei kumoudu vaikka sitä päätäntävallan vastustajat ovat kolme vuotta yrittäneet.

Pieni "ongelma" on vain edelleen että Britaniassa parlamentin pitäisi olla ylin päättävä elin. Ja jos parlamentti ei hyväksy myöskään sopimuksetonta eroa niin sitä ei pitäisi väkisin yrittää ajaa läpi vippaskonsteilla. On hieman paradoksaalista tavoitella kansallista päätöksentekovapautta ja samalla rajoittaa sitä vapautta omalta parlamentilta. 

Parlamentti on jo hyväksynyt kansanäänestyksen tuloksen, koska se hyväksyi hallituksen päätöksen hakea eroa. Se, että parlamentti äänestää ettei hyväksy kovaa brexitiä, on kuin se sanoisi ettei se hyväksy tulevaa syksyä. Ei sellaisella äänestyksellä ole merkitystä, koska syksy tulee joka tapauksessa.

Kyllä sentään Briteissäkin pitää vielä päätökset tehdä oikealla tavalla. Kansanäänestys ei päätä mitä tehdään koska se ei ole sitova kuin vain moraalisesti. Lopullinen päätös tehdään parlamentissa ja sille pitäisi saada parlamentin enemmistön tuki jos demkratiaa halutaan kunnioittaa.

Se että parlamenttikaan ei pääse yhteisymmärrykseen siitä miten ero toteutetaan on vain oire siitä että mitään oikeasti hyvää vaihtoehtoa ei edes ole. Kertoo aika karusti sen että koko Brixit oli virhe johon on nyt hirttäydytty. Jäljelle on jäänyt vain politikointi.

Lopullinen päätös oli se, että EU-sopimuksen artikla 50:n järjestyksessä päätettiin hakea eroa. Se päätös on tehty. Kyseinen artikla määrää, että jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen, toteutuu ero ilman yksimielisyyttä, eli ns. kovana. Ei tuossa ole mitään epäselvää ja parlamentti on ollut asiasta täysin tietoinen hyväksyessään eron hakemisen.

Prosessi ei vaadi mitään muuta hyväksyntää keneltäkään. Kaikki tarpeelliset hyväksynnät on jo annettu. Enää ei tarvita muuta kuin ajan kuluminen loppuun.

No onhan siinä ollut jo sen verran epäselvää että eropäivää on jo kahdesti lykätty. Ja se on tehty siksi että parlamentissa ei löydy enemmistöä millekään ratkaisulle. Jos asia olisi simppeli, olisi Britania jo ollut hyvän aikaa eronneena.

Miten ne lykkäykset voivat olla epäselviä, kun niiden perusta on juuri samaisessa artiklassa? Se, että parlamentti ei pääse yksimielisyyteen on kiinni poliitikoista, eikä sillä ole mitään tekemistä sopimusartiklan selkeyden näkökulmasta. Brexit on itse asiassa valtavan selkeä. Osapuolet sopivat ehdoista jos pystyvät, ja elleivät pysty, toteutuu eri määräpäivänä ilman mitään eroehtoja.

Jos kerran asia on selvä ja ero on kova jos muuta ei päätetä niin mitään lykkäyksiä ei olisi pitänyt edes tulla. Olisi vain käynyt niin että kun sopimukseen ei päästä niin kova ero olisi tullut heti ensimmäisenä määräpäivänä. Mutta näin ei käynyt juuri siitä syystä että kova Brexit ei ollut mikään automaatti vaan parlamentin enemmistö haluttiin saada päätöksen taakse.

Lykkäykset on mahdollistettu sopimusartiklassa. Eivät ne ole mikään epäselvyyden merkki. En ymmärrä miksi haluat ne sellaisena nähdä. Kova brexit on automaatti siinä tapauksessa, että neuvottelemalla ei päästä eroehdoista yksimielisyyteen. Et kai muuta väitä?

Lykkäyksiä haettiin, koska haluttiin antaa lisäaikaa sopimukseen pääsemiselle. Se ei kuitenkaan ole onnistumassa senkin johdosta, että EU ilmoittaa ettei asiassa halua liikkua.

Mikään ei ole automaatti koska kyse on politiikasta ja ihmisten tekemistä sopimuksista. Mahdollisuuksia on lukemattomia mukaanlukien uusi kansanäänestys, uudet vaalit, koko eron peruminen jne. Toki on todennäköisintä että kova Brexit tulee jos ihan kohta ei päästä johonkin muuhun lopputulokseen. Mutta kuten vanha sanonta sanoo: "mistään ei ole sovittu kunnes kaikesta on sovittu".

Koven eron vääjäämättömyys on yksi poliittinen painostuskeino jota on yritetty käyttää jo hyvin pitkään jotta saataisiin parlamenttiin enemmistö jollekin sopimukselle. Tämä ei ole toiminut eikä eroa ole vielä toteutettu joten vääjäämättömyyskin on suhteellista.

Sopimusartiklan valossa se on vääjäämätön, jos eroehdoista ei päästä sopuun. Siitä ei saa kiistaa aikaiseksi. Jos kello tikittää loppuun astuu ero voimaan ilman sopimusta ehdoistakin. Noin se vaan on.

Toki voit kehitellä vaikka mitä skenaarioita tikityksen pysäyttämiseksi. Lähinnä niitä olisivat toistuvat lykkäykset tai eroilmoituksen peruminen. Niillä olisi niin kova hinta, että konservatiivit ja työväenpuolue eivät niin uskalla toimia. Liberaalidemokraatit voisivatkin, mutta heillä ei ole valtaa. Noista skenaarioista supattaminen on bremain-leirin haluttomuutta hyväksyä kansan enemmistön tahto. Varmaan osasyy sille, että kuningtar hyväksyi parlamentin pidennetyn kesäloman.

Enhän minä ole sanonut etteikö kova ero olisi todennäköisin. Mutta niin kauan kun kyse on politiikasta ja sopimuksista, mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa.

Ja olet oikeassa siitä että muiden vaihtoehtojen etsiminen on suuren kynnyksen takana. Mutta tämä johtuu nimenomaan siitä että koko päätös on mennyt silkaksi poliittiseksi peliksi jo kauan sitten eikä enää jonkun järkevän ratkaisun hakeminen ole ollut monienkaan agendalla aikoihin. Sehän tässä onkin niin surullista että ajaudutaan kohti ratkaisua jota juuri kukaan ei pidä parhaana ratkaisuna vain siksi että ei olla valmiita perääntymään omista kannoista. Ja sen takia asioiden lykkääminen on ollut se ainoa jota on saatu tehtyä.

Päätöksestä tuli poliittista peliä etupäässä sen takia, että hävinnyt leiri ei suostunut hyväksymään kansanäänestyksen tulosta. Sen sijaan se on kehitellyt kaikenlaisia syitä miksi tulos ei saa päteä (voittaneissa liikaa vanhoja tai ei tarpeeksi koulutettuja, eivät ymmärtäneet mitä äänestivät). Loputtomiin selityksiä miksi demokratia ei saisi toteutua ja strategioita miten hävittää lopputulos.

Monet muuten pitävät kovaa brexitiä parhaimpana ratkaisuna. Se on selkeä, antaa eniten itsenäisyyttä ja päätösvaltaa ja kerralla lopettaa bremain-rutinan. Suhteen sisällöstä voidaan neuvotella kovan brexitin jälkeenkin, kun on huomattu että kaaos ja katastrofi -pelotteluissa ei ollut perää.

Ei vaan koska eroa toteuttamaan valittu konservatiivipuolue ei saanut rivejään suoraan siitä, halutaanko kova ero vai ero sopimuksen kanssa. Jos konservatiivit olisivat saaneet omat edustajansa EU:n kanssa aikaansaadun neuvottelutuloksen taakse (tai vaihtoehtoisesti kovan Brexitin taakse), koko ero olisi jo toteutettu. Mutta koska vallassa oleva pääministeripuoluekaan ei ollut yhtenäinen asiassa, miten voisi parlamentti olla?

Sen sijaan erilaiset kuppikunnat konservatiivisessa puolueessa ovat käyttäneet asiaa omien asemiensa ajamiseen ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Ja juuri kuten sanoit, monet pitävät kovaa Brexitiä hyvänä mutta osalle se on kauhistus ihan saman puolueenkin sisällä.

Koko kansanäänestyksen ongelmahan oli juuri se ettei se antanut mitään osviittaa siitä, miten se ero pitäisi toteuttaa joten poliitikoille jäi vapaat kädet olla siitä mitä mieltä tahansa. Tästäkin syystä se oli oikein malliesimerkki siitä miten kansanäänestystä ei pidä järjestää. Pitäisi olla selkeä sopimus tai selkeät sopimusvaihtoehdot joista äänestää, ei vain kyllä-ei äänestys. Esim. Suomessahan äänestettiin EU-jäsenyydestä vasta kuin oli olemassa sopimus jäsenyydestä josta nähtiin mistä oli sovittu jos jäseneksi mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Brittihallinto on Johnsonin myötä paljon vähemmän sekaisin kuin mitä Mayn hallinto oli. Jonson on savustanut piilo-remainerit hallituksestaan ja hallinto uskaltaa nyt tavoitella kovaa brexitiä. Se antaa ihan eri tavalla selkänojaa, kuin mitä Mayllä koskaan oli. Itse ennustan, että EU tulee vielä viime metreillä esittämään lykkäystä. EU ei suin surminkaan halua esimerkkitapausta onnistuneesta kovasta erosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Skotlanti itsenäistyy, Pohjois-Irlanti liitetään Irlantiin ja Gibraltar Espanjaan.

Ensimmäinen voi toteutuakin. Kaksi muuta ei, koska väestöt itse eivät sitä halua.

Väestöt ovat halunneet kuulua Iso-Britanniaan, mutta haluavatkohan kuulua Britanniaan, josta Skotlanti on lähtenyt?

Ehkä tulee vielä uusia äänestyksiä.

Gibraltar ei halua Espanjaan teki Skotlanti mitä hyvänsä. Pohjois-Irlannin protestantit eivät tule sen katolilaismielisemmiksi ja halukkaimmiksi liittyä Irlantiin vaikka Skotlanti eroaisikin.

No en ole asiasta niin varma, kun brexitin todellisuus iskee käytännössä. Mutta aika näyttää.

Brexitin iskevä todellisuus on sitä, että ihmiset huomaavat eron jälkeen median ja eron vastustajien valehdelleen erosta seuraavasta kaaoksesta. Mitä enemmän erosta kuluu aikaa, sen paremmin ihmiset huomaavat, että Britannia pärjää hienosti EU:n ulkopuolella.

No toipuihan Suomikin lopulta sodasta ja sen vaurioista mutta ei sotaa silti kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Ei brexit ole sotaa vaan oman päätösvallan palauttamista. Suomihan ei saa edes päättää kuinka turvallisilla autoilla 17-vuotiaat saavat ajaa.

Oma päätösvalta on enää vain harhaa ja toiveajattelua globalisaatissa. Siksi liittoutuminen kannattaa.

Noinhan globalistit haluaisivat kaikkien ajattelevan. Noin keskitettäisiin valta harvoille. Meilläkin päätökset tehtäisiin Brysselin byrokratiassa.

Ei se tarkoita vallan keskittymistä vaan sen faktan myöntämistä että kaikissa päätöksissä pitää aina ottaa huomioon myös muut. Ei mikään maa voi tehdä päätöksiä jossain umpiossa jossa omat päätökset eivät vaikuttaisi myös muihin.

Ja niiden päätösten vaikutukset on paljon helpompi ennakoida jos niistä sovitaan jo valmiiksi mahdollisimman monen muun maan kanssa. 

Ei kaikissa päätöksissä tarvitse ottaa aina huomioon muita. Jos olisit oikeassa, olisimme unionissa Venäjän, Norjan ja Kiinankin kanssa. Miksi olisimme unionissa juuri nykyisten maiden kanssa, mutta emme noiden muiden? Se, että kykenemme olemaan huomioimatta joitakin maita päätöksissämme, kertoo myös että kykenisimme itse tekemään kaikki omat päätöksemme.

Kyllä lähes kaikissa asioissa pitää  miettiä että mitä ne vaikuttavat. Ne voivat vaikuttaa kauppaan, kilpailukykyymme, ulkosuhteisiimme jne.

On tietysti meidän oma päätöksemme kenen kanssa olemme liitossa. Ja se kannattaa tehdä sen tahon kanssa jonka kassa siitä on meille eniten hyötyä ja vähiten haittaa. Liitto pelkän Venäjän kanssa olisi tuskin meille hyödyllinen koska kokoero on liian suuri ja myös käsitys hyvän yhteiskunnan toiminnasta liian erilainen. Pitää myös miettiä että saadaanko jonkun maan kanssa yleensäkään aikaan sellainen liitto joka on molemmille hyödyllinen.

EU-maat nyt vain ovat sellaisia joiden kanssa on ollut mahdollista saada aikaan toimiva yhteistyösysteemi josta on koettu olevan hyötyä. Siksi on liitytty EU:hun.

Jos meillä on oikeus valita kenen kanssa olla liitossa, suot varmaan saman oikeuden briteillekin? He ovat kansanäänestyksellä jo tahtonsa kertoneet, kunnioitat varmaan sitä.

Mikä yllätys onkaan että boris käyttää tätä kansanäänestystä hyväkseen kovan brexitin puolesta ja iskee samalla vapautta ja päätäntävaltaa haluavia äänestäjiä vastaan. Maailma ei muutu eikö ihmiset jo opi. 

Kuten May sanoi: brexit means brexit. Kova brexit on taustaoletus. Vain, jos neuvottelulla päästään johonkin muuhun, toteutuu rajoittunut brexit. Äänestyksestä on kulunut jo kolme vuotta eikä neuvoteltu sopimus kelpaa parlamentille, joka hylkäsi sen moneen kertaan keväällä. Nyt vapaus on toteutumassa, koska kansanäänestyksen tulos ei kumoudu vaikka sitä päätäntävallan vastustajat ovat kolme vuotta yrittäneet.

Pieni "ongelma" on vain edelleen että Britaniassa parlamentin pitäisi olla ylin päättävä elin. Ja jos parlamentti ei hyväksy myöskään sopimuksetonta eroa niin sitä ei pitäisi väkisin yrittää ajaa läpi vippaskonsteilla. On hieman paradoksaalista tavoitella kansallista päätöksentekovapautta ja samalla rajoittaa sitä vapautta omalta parlamentilta. 

Parlamentti on jo hyväksynyt kansanäänestyksen tuloksen, koska se hyväksyi hallituksen päätöksen hakea eroa. Se, että parlamentti äänestää ettei hyväksy kovaa brexitiä, on kuin se sanoisi ettei se hyväksy tulevaa syksyä. Ei sellaisella äänestyksellä ole merkitystä, koska syksy tulee joka tapauksessa.

Kyllä sentään Briteissäkin pitää vielä päätökset tehdä oikealla tavalla. Kansanäänestys ei päätä mitä tehdään koska se ei ole sitova kuin vain moraalisesti. Lopullinen päätös tehdään parlamentissa ja sille pitäisi saada parlamentin enemmistön tuki jos demkratiaa halutaan kunnioittaa.

Se että parlamenttikaan ei pääse yhteisymmärrykseen siitä miten ero toteutetaan on vain oire siitä että mitään oikeasti hyvää vaihtoehtoa ei edes ole. Kertoo aika karusti sen että koko Brixit oli virhe johon on nyt hirttäydytty. Jäljelle on jäänyt vain politikointi.

Lopullinen päätös oli se, että EU-sopimuksen artikla 50:n järjestyksessä päätettiin hakea eroa. Se päätös on tehty. Kyseinen artikla määrää, että jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen, toteutuu ero ilman yksimielisyyttä, eli ns. kovana. Ei tuossa ole mitään epäselvää ja parlamentti on ollut asiasta täysin tietoinen hyväksyessään eron hakemisen.

Prosessi ei vaadi mitään muuta hyväksyntää keneltäkään. Kaikki tarpeelliset hyväksynnät on jo annettu. Enää ei tarvita muuta kuin ajan kuluminen loppuun.

No onhan siinä ollut jo sen verran epäselvää että eropäivää on jo kahdesti lykätty. Ja se on tehty siksi että parlamentissa ei löydy enemmistöä millekään ratkaisulle. Jos asia olisi simppeli, olisi Britania jo ollut hyvän aikaa eronneena.

Miten ne lykkäykset voivat olla epäselviä, kun niiden perusta on juuri samaisessa artiklassa? Se, että parlamentti ei pääse yksimielisyyteen on kiinni poliitikoista, eikä sillä ole mitään tekemistä sopimusartiklan selkeyden näkökulmasta. Brexit on itse asiassa valtavan selkeä. Osapuolet sopivat ehdoista jos pystyvät, ja elleivät pysty, toteutuu eri määräpäivänä ilman mitään eroehtoja.

Jos kerran asia on selvä ja ero on kova jos muuta ei päätetä niin mitään lykkäyksiä ei olisi pitänyt edes tulla. Olisi vain käynyt niin että kun sopimukseen ei päästä niin kova ero olisi tullut heti ensimmäisenä määräpäivänä. Mutta näin ei käynyt juuri siitä syystä että kova Brexit ei ollut mikään automaatti vaan parlamentin enemmistö haluttiin saada päätöksen taakse.

Lykkäykset on mahdollistettu sopimusartiklassa. Eivät ne ole mikään epäselvyyden merkki. En ymmärrä miksi haluat ne sellaisena nähdä. Kova brexit on automaatti siinä tapauksessa, että neuvottelemalla ei päästä eroehdoista yksimielisyyteen. Et kai muuta väitä?

Lykkäyksiä haettiin, koska haluttiin antaa lisäaikaa sopimukseen pääsemiselle. Se ei kuitenkaan ole onnistumassa senkin johdosta, että EU ilmoittaa ettei asiassa halua liikkua.

Mikään ei ole automaatti koska kyse on politiikasta ja ihmisten tekemistä sopimuksista. Mahdollisuuksia on lukemattomia mukaanlukien uusi kansanäänestys, uudet vaalit, koko eron peruminen jne. Toki on todennäköisintä että kova Brexit tulee jos ihan kohta ei päästä johonkin muuhun lopputulokseen. Mutta kuten vanha sanonta sanoo: "mistään ei ole sovittu kunnes kaikesta on sovittu".

Koven eron vääjäämättömyys on yksi poliittinen painostuskeino jota on yritetty käyttää jo hyvin pitkään jotta saataisiin parlamenttiin enemmistö jollekin sopimukselle. Tämä ei ole toiminut eikä eroa ole vielä toteutettu joten vääjäämättömyyskin on suhteellista.

Sopimusartiklan valossa se on vääjäämätön, jos eroehdoista ei päästä sopuun. Siitä ei saa kiistaa aikaiseksi. Jos kello tikittää loppuun astuu ero voimaan ilman sopimusta ehdoistakin. Noin se vaan on.

Toki voit kehitellä vaikka mitä skenaarioita tikityksen pysäyttämiseksi. Lähinnä niitä olisivat toistuvat lykkäykset tai eroilmoituksen peruminen. Niillä olisi niin kova hinta, että konservatiivit ja työväenpuolue eivät niin uskalla toimia. Liberaalidemokraatit voisivatkin, mutta heillä ei ole valtaa. Noista skenaarioista supattaminen on bremain-leirin haluttomuutta hyväksyä kansan enemmistön tahto. Varmaan osasyy sille, että kuningtar hyväksyi parlamentin pidennetyn kesäloman.

Enhän minä ole sanonut etteikö kova ero olisi todennäköisin. Mutta niin kauan kun kyse on politiikasta ja sopimuksista, mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa.

Ja olet oikeassa siitä että muiden vaihtoehtojen etsiminen on suuren kynnyksen takana. Mutta tämä johtuu nimenomaan siitä että koko päätös on mennyt silkaksi poliittiseksi peliksi jo kauan sitten eikä enää jonkun järkevän ratkaisun hakeminen ole ollut monienkaan agendalla aikoihin. Sehän tässä onkin niin surullista että ajaudutaan kohti ratkaisua jota juuri kukaan ei pidä parhaana ratkaisuna vain siksi että ei olla valmiita perääntymään omista kannoista. Ja sen takia asioiden lykkääminen on ollut se ainoa jota on saatu tehtyä.

Päätöksestä tuli poliittista peliä etupäässä sen takia, että hävinnyt leiri ei suostunut hyväksymään kansanäänestyksen tulosta. Sen sijaan se on kehitellyt kaikenlaisia syitä miksi tulos ei saa päteä (voittaneissa liikaa vanhoja tai ei tarpeeksi koulutettuja, eivät ymmärtäneet mitä äänestivät). Loputtomiin selityksiä miksi demokratia ei saisi toteutua ja strategioita miten hävittää lopputulos.

Monet muuten pitävät kovaa brexitiä parhaimpana ratkaisuna. Se on selkeä, antaa eniten itsenäisyyttä ja päätösvaltaa ja kerralla lopettaa bremain-rutinan. Suhteen sisällöstä voidaan neuvotella kovan brexitin jälkeenkin, kun on huomattu että kaaos ja katastrofi -pelotteluissa ei ollut perää.

Ei vaan koska eroa toteuttamaan valittu konservatiivipuolue ei saanut rivejään suoraan siitä, halutaanko kova ero vai ero sopimuksen kanssa. Jos konservatiivit olisivat saaneet omat edustajansa EU:n kanssa aikaansaadun neuvottelutuloksen taakse (tai vaihtoehtoisesti kovan Brexitin taakse), koko ero olisi jo toteutettu. Mutta koska vallassa oleva pääministeripuoluekaan ei ollut yhtenäinen asiassa, miten voisi parlamentti olla?

Sen sijaan erilaiset kuppikunnat konservatiivisessa puolueessa ovat käyttäneet asiaa omien asemiensa ajamiseen ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Ja juuri kuten sanoit, monet pitävät kovaa Brexitiä hyvänä mutta osalle se on kauhistus ihan saman puolueenkin sisällä.

Koko kansanäänestyksen ongelmahan oli juuri se ettei se antanut mitään osviittaa siitä, miten se ero pitäisi toteuttaa joten poliitikoille jäi vapaat kädet olla siitä mitä mieltä tahansa. Tästäkin syystä se oli oikein malliesimerkki siitä miten kansanäänestystä ei pidä järjestää. Pitäisi olla selkeä sopimus tai selkeät sopimusvaihtoehdot joista äänestää, ei vain kyllä-ei äänestys. Esim. Suomessahan äänestettiin EU-jäsenyydestä vasta kuin oli olemassa sopimus jäsenyydestä josta nähtiin mistä oli sovittu jos jäseneksi mennään.

Olet toki oikeassa, että konservatiivien omalla sekaannuksella on osuutensa nykytilanteen syntyyn. Cameron kieltäytyi toimeenpanemasta kansan tahtoa, Johnson pelattiin syrjään pääministerikisasta. Tehtävään nousi remainer-May, jonka kunniaksi pitää sanoa että otti vaikean tehtävän hoitaakseen.

Kansanäänestystä on turha syyttää tilanteesta. Se oli kysymyksenasettelultaan juuri niin selkeä kuin sen piti ollakin. Ei sopimusta tai vaihtoehtoja voinut olla olemassa mistä kansa olisi äänestänyt, koska ennen äänestystä ei ollut päätöstä ruveta sellaisista neuvottelemaan. Jotenkin hullu vaatimus kääntää järjestys päinvastaiseksi.

Tilanne ei ollut niin epäselvä kuin koetat esittää sen olleen, koska EU-sopimuksen artikla 50 kertoo mitä eropäätölsestä seuraisi. Siitä seuraisi joko ero sopimuksella tai ilman sopimusta. Kun äänestät eron puolesta, äänestät samalla sopimuksettomankin eron puolesta koska se sisältyy eroamismenettelyyn. Sopimuksellisen eron hyväksyminen puolestaan kuului parlamentille, mitä se ei kyennyt tekemään useankaan äänestyksen jälkeen. Siksipä defaulttina oleva sopimukseton ero näyttää olevan toteutumassa.

Toki UK:lla olisi ollut toinenkin reitti käytettävänä eroon kuin artikla 50, mutta sekin olisi tarkoittuanut sopimuksetonta eroa. UK olisi voinut päättää kumota kansallisen lain, jolla UK liittyi unioiniin (tai siihen aikaan EY:ön) ja se olisi kumonnut jäsenyyden välittömästi ilman mitään kellolaskuria. Sen olisi voinut tehdä valtiosuvereniteettiin pohjautuen, mutta UK valitsi artikla 50:n reitin, jonka määräaika siis on nyt umpeutumassa 31.10.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Brittihallinto on Johnsonin myötä paljon vähemmän sekaisin kuin mitä Mayn hallinto oli. Jonson on savustanut piilo-remainerit hallituksestaan ja hallinto uskaltaa nyt tavoitella kovaa brexitiä. Se antaa ihan eri tavalla selkänojaa, kuin mitä Mayllä koskaan oli. Itse ennustan, että EU tulee vielä viime metreillä esittämään lykkäystä. EU ei suin surminkaan halua esimerkkitapausta onnistuneesta kovasta erosta.

Hallitus tarvitsee edelleen omien parlamenttiedustajiensa tuen sadakseen esityksensä läpi. Ei se voi jättää täysin huomioimatta monia eri mielipiteitä oman puolueensä sisällä. Varsinkin jos ero ei menekään niin hyvin kuin Johnson antaa ymmärtää, voi hänen pallinsa olla nopeastikin vaakalaudalla kun tarvitaan syntipukkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Brittihallinto on Johnsonin myötä paljon vähemmän sekaisin kuin mitä Mayn hallinto oli. Jonson on savustanut piilo-remainerit hallituksestaan ja hallinto uskaltaa nyt tavoitella kovaa brexitiä. Se antaa ihan eri tavalla selkänojaa, kuin mitä Mayllä koskaan oli. Itse ennustan, että EU tulee vielä viime metreillä esittämään lykkäystä. EU ei suin surminkaan halua esimerkkitapausta onnistuneesta kovasta erosta.

Hallitus tarvitsee edelleen omien parlamenttiedustajiensa tuen sadakseen esityksensä läpi. Ei se voi jättää täysin huomioimatta monia eri mielipiteitä oman puolueensä sisällä. Varsinkin jos ero ei menekään niin hyvin kuin Johnson antaa ymmärtää, voi hänen pallinsa olla nopeastikin vaakalaudalla kun tarvitaan syntipukkia. 

Hallitus tarvitsee enemmistön parlamentissa, jos se aikoo saada Mayn neuvotteleman sopimuksen läpi tai jonkin muun itse neuvottelemansa uuden sopimuksen (jota EU ei sanojensa mukaan aio neuvotellla). Hallitus ei tarvitse kenenkään tukea siihen, että laskuri käy loppuun ja UK eroaa unionista 31.10.

Johnson ei varmaankaan ole mieltänytkään itseään UK:n pitkäaikaiseksi pääministeriksi. Konservatiivit valitsivat hänet tehtävään, koska pelkäsivät Faragen rakettimaisesti kasvanutta suosiota ja katsoivat, että Faragen kannattajien suuntaan oli Johnson uskottavin johtaja. Kun kova brexit tapahtuu, katoaa Faragen kannatukselta syy ja konservatiivit voivat huokaista puolueen oikean laidan osalta helpotuksesta.

Tämä menee chicken raceksi loppua kohti. Britit toimivat parhaiten tai oikeastaan ylipäätään toimivat vasta kun on kriisi päällä. EU saattaa olla turvallisuushakuisempi pelaaja, eli voittajaa ei voi oikeastaan vielä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Skotlanti itsenäistyy, Pohjois-Irlanti liitetään Irlantiin ja Gibraltar Espanjaan.

Ensimmäinen voi toteutuakin. Kaksi muuta ei, koska väestöt itse eivät sitä halua.

Väestöt ovat halunneet kuulua Iso-Britanniaan, mutta haluavatkohan kuulua Britanniaan, josta Skotlanti on lähtenyt?

Ehkä tulee vielä uusia äänestyksiä.

Gibraltar ei halua Espanjaan teki Skotlanti mitä hyvänsä. Pohjois-Irlannin protestantit eivät tule sen katolilaismielisemmiksi ja halukkaimmiksi liittyä Irlantiin vaikka Skotlanti eroaisikin.

No en ole asiasta niin varma, kun brexitin todellisuus iskee käytännössä. Mutta aika näyttää.

Brexitin iskevä todellisuus on sitä, että ihmiset huomaavat eron jälkeen median ja eron vastustajien valehdelleen erosta seuraavasta kaaoksesta. Mitä enemmän erosta kuluu aikaa, sen paremmin ihmiset huomaavat, että Britannia pärjää hienosti EU:n ulkopuolella.

No toipuihan Suomikin lopulta sodasta ja sen vaurioista mutta ei sotaa silti kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Ei brexit ole sotaa vaan oman päätösvallan palauttamista. Suomihan ei saa edes päättää kuinka turvallisilla autoilla 17-vuotiaat saavat ajaa.

Oma päätösvalta on enää vain harhaa ja toiveajattelua globalisaatissa. Siksi liittoutuminen kannattaa.

Noinhan globalistit haluaisivat kaikkien ajattelevan. Noin keskitettäisiin valta harvoille. Meilläkin päätökset tehtäisiin Brysselin byrokratiassa.

Ei se tarkoita vallan keskittymistä vaan sen faktan myöntämistä että kaikissa päätöksissä pitää aina ottaa huomioon myös muut. Ei mikään maa voi tehdä päätöksiä jossain umpiossa jossa omat päätökset eivät vaikuttaisi myös muihin.

Ja niiden päätösten vaikutukset on paljon helpompi ennakoida jos niistä sovitaan jo valmiiksi mahdollisimman monen muun maan kanssa. 

Ei kaikissa päätöksissä tarvitse ottaa aina huomioon muita. Jos olisit oikeassa, olisimme unionissa Venäjän, Norjan ja Kiinankin kanssa. Miksi olisimme unionissa juuri nykyisten maiden kanssa, mutta emme noiden muiden? Se, että kykenemme olemaan huomioimatta joitakin maita päätöksissämme, kertoo myös että kykenisimme itse tekemään kaikki omat päätöksemme.

Kyllä lähes kaikissa asioissa pitää  miettiä että mitä ne vaikuttavat. Ne voivat vaikuttaa kauppaan, kilpailukykyymme, ulkosuhteisiimme jne.

On tietysti meidän oma päätöksemme kenen kanssa olemme liitossa. Ja se kannattaa tehdä sen tahon kanssa jonka kassa siitä on meille eniten hyötyä ja vähiten haittaa. Liitto pelkän Venäjän kanssa olisi tuskin meille hyödyllinen koska kokoero on liian suuri ja myös käsitys hyvän yhteiskunnan toiminnasta liian erilainen. Pitää myös miettiä että saadaanko jonkun maan kanssa yleensäkään aikaan sellainen liitto joka on molemmille hyödyllinen.

EU-maat nyt vain ovat sellaisia joiden kanssa on ollut mahdollista saada aikaan toimiva yhteistyösysteemi josta on koettu olevan hyötyä. Siksi on liitytty EU:hun.

Jos meillä on oikeus valita kenen kanssa olla liitossa, suot varmaan saman oikeuden briteillekin? He ovat kansanäänestyksellä jo tahtonsa kertoneet, kunnioitat varmaan sitä.

Mikä yllätys onkaan että boris käyttää tätä kansanäänestystä hyväkseen kovan brexitin puolesta ja iskee samalla vapautta ja päätäntävaltaa haluavia äänestäjiä vastaan. Maailma ei muutu eikö ihmiset jo opi. 

Kuten May sanoi: brexit means brexit. Kova brexit on taustaoletus. Vain, jos neuvottelulla päästään johonkin muuhun, toteutuu rajoittunut brexit. Äänestyksestä on kulunut jo kolme vuotta eikä neuvoteltu sopimus kelpaa parlamentille, joka hylkäsi sen moneen kertaan keväällä. Nyt vapaus on toteutumassa, koska kansanäänestyksen tulos ei kumoudu vaikka sitä päätäntävallan vastustajat ovat kolme vuotta yrittäneet.

Pieni "ongelma" on vain edelleen että Britaniassa parlamentin pitäisi olla ylin päättävä elin. Ja jos parlamentti ei hyväksy myöskään sopimuksetonta eroa niin sitä ei pitäisi väkisin yrittää ajaa läpi vippaskonsteilla. On hieman paradoksaalista tavoitella kansallista päätöksentekovapautta ja samalla rajoittaa sitä vapautta omalta parlamentilta. 

Parlamentti on jo hyväksynyt kansanäänestyksen tuloksen, koska se hyväksyi hallituksen päätöksen hakea eroa. Se, että parlamentti äänestää ettei hyväksy kovaa brexitiä, on kuin se sanoisi ettei se hyväksy tulevaa syksyä. Ei sellaisella äänestyksellä ole merkitystä, koska syksy tulee joka tapauksessa.

Kyllä sentään Briteissäkin pitää vielä päätökset tehdä oikealla tavalla. Kansanäänestys ei päätä mitä tehdään koska se ei ole sitova kuin vain moraalisesti. Lopullinen päätös tehdään parlamentissa ja sille pitäisi saada parlamentin enemmistön tuki jos demkratiaa halutaan kunnioittaa.

Se että parlamenttikaan ei pääse yhteisymmärrykseen siitä miten ero toteutetaan on vain oire siitä että mitään oikeasti hyvää vaihtoehtoa ei edes ole. Kertoo aika karusti sen että koko Brixit oli virhe johon on nyt hirttäydytty. Jäljelle on jäänyt vain politikointi.

Lopullinen päätös oli se, että EU-sopimuksen artikla 50:n järjestyksessä päätettiin hakea eroa. Se päätös on tehty. Kyseinen artikla määrää, että jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen, toteutuu ero ilman yksimielisyyttä, eli ns. kovana. Ei tuossa ole mitään epäselvää ja parlamentti on ollut asiasta täysin tietoinen hyväksyessään eron hakemisen.

Prosessi ei vaadi mitään muuta hyväksyntää keneltäkään. Kaikki tarpeelliset hyväksynnät on jo annettu. Enää ei tarvita muuta kuin ajan kuluminen loppuun.

No onhan siinä ollut jo sen verran epäselvää että eropäivää on jo kahdesti lykätty. Ja se on tehty siksi että parlamentissa ei löydy enemmistöä millekään ratkaisulle. Jos asia olisi simppeli, olisi Britania jo ollut hyvän aikaa eronneena.

Miten ne lykkäykset voivat olla epäselviä, kun niiden perusta on juuri samaisessa artiklassa? Se, että parlamentti ei pääse yksimielisyyteen on kiinni poliitikoista, eikä sillä ole mitään tekemistä sopimusartiklan selkeyden näkökulmasta. Brexit on itse asiassa valtavan selkeä. Osapuolet sopivat ehdoista jos pystyvät, ja elleivät pysty, toteutuu eri määräpäivänä ilman mitään eroehtoja.

Jos kerran asia on selvä ja ero on kova jos muuta ei päätetä niin mitään lykkäyksiä ei olisi pitänyt edes tulla. Olisi vain käynyt niin että kun sopimukseen ei päästä niin kova ero olisi tullut heti ensimmäisenä määräpäivänä. Mutta näin ei käynyt juuri siitä syystä että kova Brexit ei ollut mikään automaatti vaan parlamentin enemmistö haluttiin saada päätöksen taakse.

Lykkäykset on mahdollistettu sopimusartiklassa. Eivät ne ole mikään epäselvyyden merkki. En ymmärrä miksi haluat ne sellaisena nähdä. Kova brexit on automaatti siinä tapauksessa, että neuvottelemalla ei päästä eroehdoista yksimielisyyteen. Et kai muuta väitä?

Lykkäyksiä haettiin, koska haluttiin antaa lisäaikaa sopimukseen pääsemiselle. Se ei kuitenkaan ole onnistumassa senkin johdosta, että EU ilmoittaa ettei asiassa halua liikkua.

Mikään ei ole automaatti koska kyse on politiikasta ja ihmisten tekemistä sopimuksista. Mahdollisuuksia on lukemattomia mukaanlukien uusi kansanäänestys, uudet vaalit, koko eron peruminen jne. Toki on todennäköisintä että kova Brexit tulee jos ihan kohta ei päästä johonkin muuhun lopputulokseen. Mutta kuten vanha sanonta sanoo: "mistään ei ole sovittu kunnes kaikesta on sovittu".

Koven eron vääjäämättömyys on yksi poliittinen painostuskeino jota on yritetty käyttää jo hyvin pitkään jotta saataisiin parlamenttiin enemmistö jollekin sopimukselle. Tämä ei ole toiminut eikä eroa ole vielä toteutettu joten vääjäämättömyyskin on suhteellista.

Sopimusartiklan valossa se on vääjäämätön, jos eroehdoista ei päästä sopuun. Siitä ei saa kiistaa aikaiseksi. Jos kello tikittää loppuun astuu ero voimaan ilman sopimusta ehdoistakin. Noin se vaan on.

Toki voit kehitellä vaikka mitä skenaarioita tikityksen pysäyttämiseksi. Lähinnä niitä olisivat toistuvat lykkäykset tai eroilmoituksen peruminen. Niillä olisi niin kova hinta, että konservatiivit ja työväenpuolue eivät niin uskalla toimia. Liberaalidemokraatit voisivatkin, mutta heillä ei ole valtaa. Noista skenaarioista supattaminen on bremain-leirin haluttomuutta hyväksyä kansan enemmistön tahto. Varmaan osasyy sille, että kuningtar hyväksyi parlamentin pidennetyn kesäloman.

Enhän minä ole sanonut etteikö kova ero olisi todennäköisin. Mutta niin kauan kun kyse on politiikasta ja sopimuksista, mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa.

Ja olet oikeassa siitä että muiden vaihtoehtojen etsiminen on suuren kynnyksen takana. Mutta tämä johtuu nimenomaan siitä että koko päätös on mennyt silkaksi poliittiseksi peliksi jo kauan sitten eikä enää jonkun järkevän ratkaisun hakeminen ole ollut monienkaan agendalla aikoihin. Sehän tässä onkin niin surullista että ajaudutaan kohti ratkaisua jota juuri kukaan ei pidä parhaana ratkaisuna vain siksi että ei olla valmiita perääntymään omista kannoista. Ja sen takia asioiden lykkääminen on ollut se ainoa jota on saatu tehtyä.

Päätöksestä tuli poliittista peliä etupäässä sen takia, että hävinnyt leiri ei suostunut hyväksymään kansanäänestyksen tulosta. Sen sijaan se on kehitellyt kaikenlaisia syitä miksi tulos ei saa päteä (voittaneissa liikaa vanhoja tai ei tarpeeksi koulutettuja, eivät ymmärtäneet mitä äänestivät). Loputtomiin selityksiä miksi demokratia ei saisi toteutua ja strategioita miten hävittää lopputulos.

Monet muuten pitävät kovaa brexitiä parhaimpana ratkaisuna. Se on selkeä, antaa eniten itsenäisyyttä ja päätösvaltaa ja kerralla lopettaa bremain-rutinan. Suhteen sisällöstä voidaan neuvotella kovan brexitin jälkeenkin, kun on huomattu että kaaos ja katastrofi -pelotteluissa ei ollut perää.

Ei vaan koska eroa toteuttamaan valittu konservatiivipuolue ei saanut rivejään suoraan siitä, halutaanko kova ero vai ero sopimuksen kanssa. Jos konservatiivit olisivat saaneet omat edustajansa EU:n kanssa aikaansaadun neuvottelutuloksen taakse (tai vaihtoehtoisesti kovan Brexitin taakse), koko ero olisi jo toteutettu. Mutta koska vallassa oleva pääministeripuoluekaan ei ollut yhtenäinen asiassa, miten voisi parlamentti olla?

Sen sijaan erilaiset kuppikunnat konservatiivisessa puolueessa ovat käyttäneet asiaa omien asemiensa ajamiseen ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Ja juuri kuten sanoit, monet pitävät kovaa Brexitiä hyvänä mutta osalle se on kauhistus ihan saman puolueenkin sisällä.

Koko kansanäänestyksen ongelmahan oli juuri se ettei se antanut mitään osviittaa siitä, miten se ero pitäisi toteuttaa joten poliitikoille jäi vapaat kädet olla siitä mitä mieltä tahansa. Tästäkin syystä se oli oikein malliesimerkki siitä miten kansanäänestystä ei pidä järjestää. Pitäisi olla selkeä sopimus tai selkeät sopimusvaihtoehdot joista äänestää, ei vain kyllä-ei äänestys. Esim. Suomessahan äänestettiin EU-jäsenyydestä vasta kuin oli olemassa sopimus jäsenyydestä josta nähtiin mistä oli sovittu jos jäseneksi mennään.

Olet toki oikeassa, että konservatiivien omalla sekaannuksella on osuutensa nykytilanteen syntyyn. Cameron kieltäytyi toimeenpanemasta kansan tahtoa, Johnson pelattiin syrjään pääministerikisasta. Tehtävään nousi remainer-May, jonka kunniaksi pitää sanoa että otti vaikean tehtävän hoitaakseen.

Kansanäänestystä on turha syyttää tilanteesta. Se oli kysymyksenasettelultaan juuri niin selkeä kuin sen piti ollakin. Ei sopimusta tai vaihtoehtoja voinut olla olemassa mistä kansa olisi äänestänyt, koska ennen äänestystä ei ollut päätöstä ruveta sellaisista neuvottelemaan. Jotenkin hullu vaatimus kääntää järjestys päinvastaiseksi.

Tilanne ei ollut niin epäselvä kuin koetat esittää sen olleen, koska EU-sopimuksen artikla 50 kertoo mitä eropäätölsestä seuraisi. Siitä seuraisi joko ero sopimuksella tai ilman sopimusta. Kun äänestät eron puolesta, äänestät samalla sopimuksettomankin eron puolesta koska se sisältyy eroamismenettelyyn. Sopimuksellisen eron hyväksyminen puolestaan kuului parlamentille, mitä se ei kyennyt tekemään useankaan äänestyksen jälkeen. Siksipä defaulttina oleva sopimukseton ero näyttää olevan toteutumassa.

Toki UK:lla olisi ollut toinenkin reitti käytettävänä eroon kuin artikla 50, mutta sekin olisi tarkoittuanut sopimuksetonta eroa. UK olisi voinut päättää kumota kansallisen lain, jolla UK liittyi unioiniin (tai siihen aikaan EY:ön) ja se olisi kumonnut jäsenyyden välittömästi ilman mitään kellolaskuria. Sen olisi voinut tehdä valtiosuvereniteettiin pohjautuen, mutta UK valitsi artikla 50:n reitin, jonka määräaika siis on nyt umpeutumassa 31.10.

Se olisi ollut  aivan sama järjestys kuin mitä oli vaikkapa Suomen EU-jäsenyydessä. Ensin tehdään poliittinen päätös aloittaa neuvottelut ja kun on neuvottelutulos, sen hyväksymisestä äänestetään. Eroneuvottelujen aloittaminen ei ole sen kummempi poliitinen päätös kuin päätös järjestää kansanäänestys erosta.

Kyse Britaniassa oli poliitikkojen pelistä ja pelkuruudesta tehdä itse päätöksiä ja ulkoistaa ne kansalle.

Ja vaikka periaatteessa on totta että "defaulttina" Brexitin kannattamisessa on sopimukseton ero, ei sitä kyllä juuri sellaisena esitetty missään vaan kerrottiin miten hienot uudet sopimukset saadaan sitten itse laatia ja saadaan kaikki hyvä ja kaunis. Vai muistatko jonkun Brexit-poliitikon joka olisi selkeästi kertonut että seuraus voi olla ero niin että kukaan ei tiedä miten sen jälkeen asiat järjestetään ja mitä oikeastaan käytännössä tapahtuu? Ei ehkä olisi ollut kauhean myyvää?

Eli edelleen äänestyksessä oli paljonkin vikaa koska sen kaikkien seurausten käsittäminen oli aika lailla liikaa tavalliselle kansalaisille, se kun on liikaan oikeastaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Brittihallinto on Johnsonin myötä paljon vähemmän sekaisin kuin mitä Mayn hallinto oli. Jonson on savustanut piilo-remainerit hallituksestaan ja hallinto uskaltaa nyt tavoitella kovaa brexitiä. Se antaa ihan eri tavalla selkänojaa, kuin mitä Mayllä koskaan oli. Itse ennustan, että EU tulee vielä viime metreillä esittämään lykkäystä. EU ei suin surminkaan halua esimerkkitapausta onnistuneesta kovasta erosta.

Hallitus tarvitsee edelleen omien parlamenttiedustajiensa tuen sadakseen esityksensä läpi. Ei se voi jättää täysin huomioimatta monia eri mielipiteitä oman puolueensä sisällä. Varsinkin jos ero ei menekään niin hyvin kuin Johnson antaa ymmärtää, voi hänen pallinsa olla nopeastikin vaakalaudalla kun tarvitaan syntipukkia. 

Hallitus tarvitsee enemmistön parlamentissa, jos se aikoo saada Mayn neuvotteleman sopimuksen läpi tai jonkin muun itse neuvottelemansa uuden sopimuksen (jota EU ei sanojensa mukaan aio neuvotellla). Hallitus ei tarvitse kenenkään tukea siihen, että laskuri käy loppuun ja UK eroaa unionista 31.10.

Johnson ei varmaankaan ole mieltänytkään itseään UK:n pitkäaikaiseksi pääministeriksi. Konservatiivit valitsivat hänet tehtävään, koska pelkäsivät Faragen rakettimaisesti kasvanutta suosiota ja katsoivat, että Faragen kannattajien suuntaan oli Johnson uskottavin johtaja. Kun kova brexit tapahtuu, katoaa Faragen kannatukselta syy ja konservatiivit voivat huokaista puolueen oikean laidan osalta helpotuksesta.

Minä puhuin kannatuksesta kaikille hallituksen esityksille. Kyllä Briteissä tehdään muutakin politiikkaa kuin Brexit-politiikkaa. Ja varsinkin jos ero nyt tulee niin erilaista päätettävää ja hoidettavaa on aivan valtaisasti. En tiedä miten konservatiivit aikovat saada sen kaiken kotimaan politiikan hoidettua jos on suututettu melkoinen osa omista edustajista sysäämällä heidät sivuraiteelle ja tekemällä päätöksiä Brexitistä joita he ovat pitäneet täysin väärinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Brittihallinto on Johnsonin myötä paljon vähemmän sekaisin kuin mitä Mayn hallinto oli. Jonson on savustanut piilo-remainerit hallituksestaan ja hallinto uskaltaa nyt tavoitella kovaa brexitiä. Se antaa ihan eri tavalla selkänojaa, kuin mitä Mayllä koskaan oli. Itse ennustan, että EU tulee vielä viime metreillä esittämään lykkäystä. EU ei suin surminkaan halua esimerkkitapausta onnistuneesta kovasta erosta.

Hallitus tarvitsee edelleen omien parlamenttiedustajiensa tuen sadakseen esityksensä läpi. Ei se voi jättää täysin huomioimatta monia eri mielipiteitä oman puolueensä sisällä. Varsinkin jos ero ei menekään niin hyvin kuin Johnson antaa ymmärtää, voi hänen pallinsa olla nopeastikin vaakalaudalla kun tarvitaan syntipukkia. 

Hallitus tarvitsee enemmistön parlamentissa, jos se aikoo saada Mayn neuvotteleman sopimuksen läpi tai jonkin muun itse neuvottelemansa uuden sopimuksen (jota EU ei sanojensa mukaan aio neuvotellla). Hallitus ei tarvitse kenenkään tukea siihen, että laskuri käy loppuun ja UK eroaa unionista 31.10.

Johnson ei varmaankaan ole mieltänytkään itseään UK:n pitkäaikaiseksi pääministeriksi. Konservatiivit valitsivat hänet tehtävään, koska pelkäsivät Faragen rakettimaisesti kasvanutta suosiota ja katsoivat, että Faragen kannattajien suuntaan oli Johnson uskottavin johtaja. Kun kova brexit tapahtuu, katoaa Faragen kannatukselta syy ja konservatiivit voivat huokaista puolueen oikean laidan osalta helpotuksesta.

Minä puhuin kannatuksesta kaikille hallituksen esityksille. Kyllä Briteissä tehdään muutakin politiikkaa kuin Brexit-politiikkaa. Ja varsinkin jos ero nyt tulee niin erilaista päätettävää ja hoidettavaa on aivan valtaisasti. En tiedä miten konservatiivit aikovat saada sen kaiken kotimaan politiikan hoidettua jos on suututettu melkoinen osa omista edustajista sysäämällä heidät sivuraiteelle ja tekemällä päätöksiä Brexitistä joita he ovat pitäneet täysin väärinä?

Voi toki olla niin, että brexitin jälkeen on tulossa ennen aikaiset vaalit, mutta sehän on sen ajan murhe. Vaalit tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa, ei niitä voi välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Brittihallinto on Johnsonin myötä paljon vähemmän sekaisin kuin mitä Mayn hallinto oli. Jonson on savustanut piilo-remainerit hallituksestaan ja hallinto uskaltaa nyt tavoitella kovaa brexitiä. Se antaa ihan eri tavalla selkänojaa, kuin mitä Mayllä koskaan oli. Itse ennustan, että EU tulee vielä viime metreillä esittämään lykkäystä. EU ei suin surminkaan halua esimerkkitapausta onnistuneesta kovasta erosta.

Hallitus tarvitsee edelleen omien parlamenttiedustajiensa tuen sadakseen esityksensä läpi. Ei se voi jättää täysin huomioimatta monia eri mielipiteitä oman puolueensä sisällä. Varsinkin jos ero ei menekään niin hyvin kuin Johnson antaa ymmärtää, voi hänen pallinsa olla nopeastikin vaakalaudalla kun tarvitaan syntipukkia. 

Hallitus tarvitsee enemmistön parlamentissa, jos se aikoo saada Mayn neuvotteleman sopimuksen läpi tai jonkin muun itse neuvottelemansa uuden sopimuksen (jota EU ei sanojensa mukaan aio neuvotellla). Hallitus ei tarvitse kenenkään tukea siihen, että laskuri käy loppuun ja UK eroaa unionista 31.10.

Johnson ei varmaankaan ole mieltänytkään itseään UK:n pitkäaikaiseksi pääministeriksi. Konservatiivit valitsivat hänet tehtävään, koska pelkäsivät Faragen rakettimaisesti kasvanutta suosiota ja katsoivat, että Faragen kannattajien suuntaan oli Johnson uskottavin johtaja. Kun kova brexit tapahtuu, katoaa Faragen kannatukselta syy ja konservatiivit voivat huokaista puolueen oikean laidan osalta helpotuksesta.

Tuohan onkin juuri se iso ongelma Britanian politiikassa viime vuosina. Valitaan ihmisiä toteuttamaan asioita ja sitten heidät voidaan laittaa sivuun eikä oikein kukaan jää kantamaan minkäänlaista vastuuta asioista. Pelkkää vastuunpakoilua koko homma. Samahan on nähty Brexit-leirissä joka hajosi heti kun äänestys olikin pättynyt heidän voittoonsa joka taisi heille itselleenkin olla yllätys ja shokki. Ihan kuin pikkulapset. Hajottaa kyllä osataan mutta rakentaminen ei tahdo sujua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Brittihallinto on Johnsonin myötä paljon vähemmän sekaisin kuin mitä Mayn hallinto oli. Jonson on savustanut piilo-remainerit hallituksestaan ja hallinto uskaltaa nyt tavoitella kovaa brexitiä. Se antaa ihan eri tavalla selkänojaa, kuin mitä Mayllä koskaan oli. Itse ennustan, että EU tulee vielä viime metreillä esittämään lykkäystä. EU ei suin surminkaan halua esimerkkitapausta onnistuneesta kovasta erosta.

Hallitus tarvitsee edelleen omien parlamenttiedustajiensa tuen sadakseen esityksensä läpi. Ei se voi jättää täysin huomioimatta monia eri mielipiteitä oman puolueensä sisällä. Varsinkin jos ero ei menekään niin hyvin kuin Johnson antaa ymmärtää, voi hänen pallinsa olla nopeastikin vaakalaudalla kun tarvitaan syntipukkia. 

Hallitus tarvitsee enemmistön parlamentissa, jos se aikoo saada Mayn neuvotteleman sopimuksen läpi tai jonkin muun itse neuvottelemansa uuden sopimuksen (jota EU ei sanojensa mukaan aio neuvotellla). Hallitus ei tarvitse kenenkään tukea siihen, että laskuri käy loppuun ja UK eroaa unionista 31.10.

Johnson ei varmaankaan ole mieltänytkään itseään UK:n pitkäaikaiseksi pääministeriksi. Konservatiivit valitsivat hänet tehtävään, koska pelkäsivät Faragen rakettimaisesti kasvanutta suosiota ja katsoivat, että Faragen kannattajien suuntaan oli Johnson uskottavin johtaja. Kun kova brexit tapahtuu, katoaa Faragen kannatukselta syy ja konservatiivit voivat huokaista puolueen oikean laidan osalta helpotuksesta.

Minä puhuin kannatuksesta kaikille hallituksen esityksille. Kyllä Briteissä tehdään muutakin politiikkaa kuin Brexit-politiikkaa. Ja varsinkin jos ero nyt tulee niin erilaista päätettävää ja hoidettavaa on aivan valtaisasti. En tiedä miten konservatiivit aikovat saada sen kaiken kotimaan politiikan hoidettua jos on suututettu melkoinen osa omista edustajista sysäämällä heidät sivuraiteelle ja tekemällä päätöksiä Brexitistä joita he ovat pitäneet täysin väärinä?

Voi toki olla niin, että brexitin jälkeen on tulossa ennen aikaiset vaalit, mutta sehän on sen ajan murhe. Vaalit tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa, ei niitä voi välttää.

Jotenkin tuo "se on sen ajan murhe" kuvaa hyvin koko onnetonta Brexit-prosessia. Sillähän tässä on menty koko ajan. Ja näköjään myös jatketaan. Ei tosin kyllä kauhean vakuuttavin tuloksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Skotlanti itsenäistyy, Pohjois-Irlanti liitetään Irlantiin ja Gibraltar Espanjaan.

Ensimmäinen voi toteutuakin. Kaksi muuta ei, koska väestöt itse eivät sitä halua.

Väestöt ovat halunneet kuulua Iso-Britanniaan, mutta haluavatkohan kuulua Britanniaan, josta Skotlanti on lähtenyt?

Ehkä tulee vielä uusia äänestyksiä.

Gibraltar ei halua Espanjaan teki Skotlanti mitä hyvänsä. Pohjois-Irlannin protestantit eivät tule sen katolilaismielisemmiksi ja halukkaimmiksi liittyä Irlantiin vaikka Skotlanti eroaisikin.

No en ole asiasta niin varma, kun brexitin todellisuus iskee käytännössä. Mutta aika näyttää.

Brexitin iskevä todellisuus on sitä, että ihmiset huomaavat eron jälkeen median ja eron vastustajien valehdelleen erosta seuraavasta kaaoksesta. Mitä enemmän erosta kuluu aikaa, sen paremmin ihmiset huomaavat, että Britannia pärjää hienosti EU:n ulkopuolella.

No toipuihan Suomikin lopulta sodasta ja sen vaurioista mutta ei sotaa silti kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Ei brexit ole sotaa vaan oman päätösvallan palauttamista. Suomihan ei saa edes päättää kuinka turvallisilla autoilla 17-vuotiaat saavat ajaa.

Brexit tuhoaa paljon olemassaolevaa, mm. nykyiset kauppasopimukset, nykyisen tavaran vapaan liikkumisen, yhteiset rahamarkkinat muun EU:n kanssa yms. Ja näiden "jälleenrakentaminen" ei ole mikään pikkujuttu. Kyllä se tulee aiheuttamaan paljon työtä, kustannuksia ja kaupan hidasteita vaikka lopulta joskus tulevaisuudessa asiat toimisivatkin taas hyvin.

Vapaan liikkumisen tuhoaminen juuri on se brexitin pointti. Kaupan osalta on olemassa WTO-säännöt. UK ei ole eurossa, joten siltä osin erosta ei ole vaikutuksia.

Paitsi ettei britit ole WTOn jäsen. Jäsenyys on Eun sopimusten kautta ja heidän kaikki Euhun liittyvät sopimukset lakkaa Brexitin myötä. Onnea vaan WTOn jäsenyysneuvotteluihin. Korppikotkat jo kaartelee raadon yllä.

UK oli jo GATT:ssa mukana ja on myös WTO:n jäsen ihan kuten Suomikin. Voit katsoa vaikka WTO:n kotisivulta ellet minua suostu mitenkään uskomaan. UK on omana itsenään allekirjoittanut WTO:n perustamissopimuksen.

Komissiolla on WTO:ssa mandaattinsa johdosta puhevalta EU-maiden nimissä. Kun UK eroaa EU:sta palautuu sen puhevalta sille itselleen.

Taittuuko englanti?

https://www.theguardian.com/politics/2019/jan/27/uk-cannot-simply-trade…

Pelkkä jäsenyys ei riitä vaan joutuvat neuvottelemaan NS. Schedules palveluista ja yli 5000 tuotteesta, jotka WTO kattaa. Kaikkien jäsenmaiden on nämä hyväksyttävä ja jo nyt tiettyjä juttuja vastustetaan. LOL

Schedules ei ole mikään palvelu, vaan termi listalle kaupan ehdoista, esim tariffeista. Koska UK eroaa EU:sta ja nuo ehdot koskevat myös EU:ta, niin myös EU joutuu ne neuvottelemaan uusiksi, jos joku sopimusosapuoli niin vaatii. Olen melkoisen , tulevat neuvottelut kummankin sopimusehdoista sujumaan joustavasti, koska se on kaikkien sopimusosapuolten etu.

Kukaan ei ole väittänytkään että schedules olisi palvelu. On sanottu, että palveluiden ja yli 5000 eri tuotteen scheduleseita joudutaan neuvottelemaan. Lue lisätietoja linkatusta artikkelista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Skotlanti itsenäistyy, Pohjois-Irlanti liitetään Irlantiin ja Gibraltar Espanjaan.

Ensimmäinen voi toteutuakin. Kaksi muuta ei, koska väestöt itse eivät sitä halua.

Väestöt ovat halunneet kuulua Iso-Britanniaan, mutta haluavatkohan kuulua Britanniaan, josta Skotlanti on lähtenyt?

Ehkä tulee vielä uusia äänestyksiä.

Gibraltar ei halua Espanjaan teki Skotlanti mitä hyvänsä. Pohjois-Irlannin protestantit eivät tule sen katolilaismielisemmiksi ja halukkaimmiksi liittyä Irlantiin vaikka Skotlanti eroaisikin.

No en ole asiasta niin varma, kun brexitin todellisuus iskee käytännössä. Mutta aika näyttää.

Brexitin iskevä todellisuus on sitä, että ihmiset huomaavat eron jälkeen median ja eron vastustajien valehdelleen erosta seuraavasta kaaoksesta. Mitä enemmän erosta kuluu aikaa, sen paremmin ihmiset huomaavat, että Britannia pärjää hienosti EU:n ulkopuolella.

No toipuihan Suomikin lopulta sodasta ja sen vaurioista mutta ei sotaa silti kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Ei brexit ole sotaa vaan oman päätösvallan palauttamista. Suomihan ei saa edes päättää kuinka turvallisilla autoilla 17-vuotiaat saavat ajaa.

Oma päätösvalta on enää vain harhaa ja toiveajattelua globalisaatissa. Siksi liittoutuminen kannattaa.

Noinhan globalistit haluaisivat kaikkien ajattelevan. Noin keskitettäisiin valta harvoille. Meilläkin päätökset tehtäisiin Brysselin byrokratiassa.

Ei se tarkoita vallan keskittymistä vaan sen faktan myöntämistä että kaikissa päätöksissä pitää aina ottaa huomioon myös muut. Ei mikään maa voi tehdä päätöksiä jossain umpiossa jossa omat päätökset eivät vaikuttaisi myös muihin.

Ja niiden päätösten vaikutukset on paljon helpompi ennakoida jos niistä sovitaan jo valmiiksi mahdollisimman monen muun maan kanssa. 

Ei kaikissa päätöksissä tarvitse ottaa aina huomioon muita. Jos olisit oikeassa, olisimme unionissa Venäjän, Norjan ja Kiinankin kanssa. Miksi olisimme unionissa juuri nykyisten maiden kanssa, mutta emme noiden muiden? Se, että kykenemme olemaan huomioimatta joitakin maita päätöksissämme, kertoo myös että kykenisimme itse tekemään kaikki omat päätöksemme.

Kyllä lähes kaikissa asioissa pitää  miettiä että mitä ne vaikuttavat. Ne voivat vaikuttaa kauppaan, kilpailukykyymme, ulkosuhteisiimme jne.

On tietysti meidän oma päätöksemme kenen kanssa olemme liitossa. Ja se kannattaa tehdä sen tahon kanssa jonka kassa siitä on meille eniten hyötyä ja vähiten haittaa. Liitto pelkän Venäjän kanssa olisi tuskin meille hyödyllinen koska kokoero on liian suuri ja myös käsitys hyvän yhteiskunnan toiminnasta liian erilainen. Pitää myös miettiä että saadaanko jonkun maan kanssa yleensäkään aikaan sellainen liitto joka on molemmille hyödyllinen.

EU-maat nyt vain ovat sellaisia joiden kanssa on ollut mahdollista saada aikaan toimiva yhteistyösysteemi josta on koettu olevan hyötyä. Siksi on liitytty EU:hun.

Jos meillä on oikeus valita kenen kanssa olla liitossa, suot varmaan saman oikeuden briteillekin? He ovat kansanäänestyksellä jo tahtonsa kertoneet, kunnioitat varmaan sitä.

Mikä yllätys onkaan että boris käyttää tätä kansanäänestystä hyväkseen kovan brexitin puolesta ja iskee samalla vapautta ja päätäntävaltaa haluavia äänestäjiä vastaan. Maailma ei muutu eikö ihmiset jo opi. 

Kuten May sanoi: brexit means brexit. Kova brexit on taustaoletus. Vain, jos neuvottelulla päästään johonkin muuhun, toteutuu rajoittunut brexit. Äänestyksestä on kulunut jo kolme vuotta eikä neuvoteltu sopimus kelpaa parlamentille, joka hylkäsi sen moneen kertaan keväällä. Nyt vapaus on toteutumassa, koska kansanäänestyksen tulos ei kumoudu vaikka sitä päätäntävallan vastustajat ovat kolme vuotta yrittäneet.

Pieni "ongelma" on vain edelleen että Britaniassa parlamentin pitäisi olla ylin päättävä elin. Ja jos parlamentti ei hyväksy myöskään sopimuksetonta eroa niin sitä ei pitäisi väkisin yrittää ajaa läpi vippaskonsteilla. On hieman paradoksaalista tavoitella kansallista päätöksentekovapautta ja samalla rajoittaa sitä vapautta omalta parlamentilta. 

Parlamentti on jo hyväksynyt kansanäänestyksen tuloksen, koska se hyväksyi hallituksen päätöksen hakea eroa. Se, että parlamentti äänestää ettei hyväksy kovaa brexitiä, on kuin se sanoisi ettei se hyväksy tulevaa syksyä. Ei sellaisella äänestyksellä ole merkitystä, koska syksy tulee joka tapauksessa.

Kyllä sentään Briteissäkin pitää vielä päätökset tehdä oikealla tavalla. Kansanäänestys ei päätä mitä tehdään koska se ei ole sitova kuin vain moraalisesti. Lopullinen päätös tehdään parlamentissa ja sille pitäisi saada parlamentin enemmistön tuki jos demkratiaa halutaan kunnioittaa.

Se että parlamenttikaan ei pääse yhteisymmärrykseen siitä miten ero toteutetaan on vain oire siitä että mitään oikeasti hyvää vaihtoehtoa ei edes ole. Kertoo aika karusti sen että koko Brixit oli virhe johon on nyt hirttäydytty. Jäljelle on jäänyt vain politikointi.

Lopullinen päätös oli se, että EU-sopimuksen artikla 50:n järjestyksessä päätettiin hakea eroa. Se päätös on tehty. Kyseinen artikla määrää, että jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen, toteutuu ero ilman yksimielisyyttä, eli ns. kovana. Ei tuossa ole mitään epäselvää ja parlamentti on ollut asiasta täysin tietoinen hyväksyessään eron hakemisen.

Prosessi ei vaadi mitään muuta hyväksyntää keneltäkään. Kaikki tarpeelliset hyväksynnät on jo annettu. Enää ei tarvita muuta kuin ajan kuluminen loppuun.

No onhan siinä ollut jo sen verran epäselvää että eropäivää on jo kahdesti lykätty. Ja se on tehty siksi että parlamentissa ei löydy enemmistöä millekään ratkaisulle. Jos asia olisi simppeli, olisi Britania jo ollut hyvän aikaa eronneena.

Miten ne lykkäykset voivat olla epäselviä, kun niiden perusta on juuri samaisessa artiklassa? Se, että parlamentti ei pääse yksimielisyyteen on kiinni poliitikoista, eikä sillä ole mitään tekemistä sopimusartiklan selkeyden näkökulmasta. Brexit on itse asiassa valtavan selkeä. Osapuolet sopivat ehdoista jos pystyvät, ja elleivät pysty, toteutuu eri määräpäivänä ilman mitään eroehtoja.

Jos kerran asia on selvä ja ero on kova jos muuta ei päätetä niin mitään lykkäyksiä ei olisi pitänyt edes tulla. Olisi vain käynyt niin että kun sopimukseen ei päästä niin kova ero olisi tullut heti ensimmäisenä määräpäivänä. Mutta näin ei käynyt juuri siitä syystä että kova Brexit ei ollut mikään automaatti vaan parlamentin enemmistö haluttiin saada päätöksen taakse.

Lykkäykset on mahdollistettu sopimusartiklassa. Eivät ne ole mikään epäselvyyden merkki. En ymmärrä miksi haluat ne sellaisena nähdä. Kova brexit on automaatti siinä tapauksessa, että neuvottelemalla ei päästä eroehdoista yksimielisyyteen. Et kai muuta väitä?

Lykkäyksiä haettiin, koska haluttiin antaa lisäaikaa sopimukseen pääsemiselle. Se ei kuitenkaan ole onnistumassa senkin johdosta, että EU ilmoittaa ettei asiassa halua liikkua.

Mikään ei ole automaatti koska kyse on politiikasta ja ihmisten tekemistä sopimuksista. Mahdollisuuksia on lukemattomia mukaanlukien uusi kansanäänestys, uudet vaalit, koko eron peruminen jne. Toki on todennäköisintä että kova Brexit tulee jos ihan kohta ei päästä johonkin muuhun lopputulokseen. Mutta kuten vanha sanonta sanoo: "mistään ei ole sovittu kunnes kaikesta on sovittu".

Koven eron vääjäämättömyys on yksi poliittinen painostuskeino jota on yritetty käyttää jo hyvin pitkään jotta saataisiin parlamenttiin enemmistö jollekin sopimukselle. Tämä ei ole toiminut eikä eroa ole vielä toteutettu joten vääjäämättömyyskin on suhteellista.

Sopimusartiklan valossa se on vääjäämätön, jos eroehdoista ei päästä sopuun. Siitä ei saa kiistaa aikaiseksi. Jos kello tikittää loppuun astuu ero voimaan ilman sopimusta ehdoistakin. Noin se vaan on.

Toki voit kehitellä vaikka mitä skenaarioita tikityksen pysäyttämiseksi. Lähinnä niitä olisivat toistuvat lykkäykset tai eroilmoituksen peruminen. Niillä olisi niin kova hinta, että konservatiivit ja työväenpuolue eivät niin uskalla toimia. Liberaalidemokraatit voisivatkin, mutta heillä ei ole valtaa. Noista skenaarioista supattaminen on bremain-leirin haluttomuutta hyväksyä kansan enemmistön tahto. Varmaan osasyy sille, että kuningtar hyväksyi parlamentin pidennetyn kesäloman.

Enhän minä ole sanonut etteikö kova ero olisi todennäköisin. Mutta niin kauan kun kyse on politiikasta ja sopimuksista, mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa.

Ja olet oikeassa siitä että muiden vaihtoehtojen etsiminen on suuren kynnyksen takana. Mutta tämä johtuu nimenomaan siitä että koko päätös on mennyt silkaksi poliittiseksi peliksi jo kauan sitten eikä enää jonkun järkevän ratkaisun hakeminen ole ollut monienkaan agendalla aikoihin. Sehän tässä onkin niin surullista että ajaudutaan kohti ratkaisua jota juuri kukaan ei pidä parhaana ratkaisuna vain siksi että ei olla valmiita perääntymään omista kannoista. Ja sen takia asioiden lykkääminen on ollut se ainoa jota on saatu tehtyä.

Päätöksestä tuli poliittista peliä etupäässä sen takia, että hävinnyt leiri ei suostunut hyväksymään kansanäänestyksen tulosta. Sen sijaan se on kehitellyt kaikenlaisia syitä miksi tulos ei saa päteä (voittaneissa liikaa vanhoja tai ei tarpeeksi koulutettuja, eivät ymmärtäneet mitä äänestivät). Loputtomiin selityksiä miksi demokratia ei saisi toteutua ja strategioita miten hävittää lopputulos.

Monet muuten pitävät kovaa brexitiä parhaimpana ratkaisuna. Se on selkeä, antaa eniten itsenäisyyttä ja päätösvaltaa ja kerralla lopettaa bremain-rutinan. Suhteen sisällöstä voidaan neuvotella kovan brexitin jälkeenkin, kun on huomattu että kaaos ja katastrofi -pelotteluissa ei ollut perää.

Ei vaan koska eroa toteuttamaan valittu konservatiivipuolue ei saanut rivejään suoraan siitä, halutaanko kova ero vai ero sopimuksen kanssa. Jos konservatiivit olisivat saaneet omat edustajansa EU:n kanssa aikaansaadun neuvottelutuloksen taakse (tai vaihtoehtoisesti kovan Brexitin taakse), koko ero olisi jo toteutettu. Mutta koska vallassa oleva pääministeripuoluekaan ei ollut yhtenäinen asiassa, miten voisi parlamentti olla?

Sen sijaan erilaiset kuppikunnat konservatiivisessa puolueessa ovat käyttäneet asiaa omien asemiensa ajamiseen ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Ja juuri kuten sanoit, monet pitävät kovaa Brexitiä hyvänä mutta osalle se on kauhistus ihan saman puolueenkin sisällä.

Koko kansanäänestyksen ongelmahan oli juuri se ettei se antanut mitään osviittaa siitä, miten se ero pitäisi toteuttaa joten poliitikoille jäi vapaat kädet olla siitä mitä mieltä tahansa. Tästäkin syystä se oli oikein malliesimerkki siitä miten kansanäänestystä ei pidä järjestää. Pitäisi olla selkeä sopimus tai selkeät sopimusvaihtoehdot joista äänestää, ei vain kyllä-ei äänestys. Esim. Suomessahan äänestettiin EU-jäsenyydestä vasta kuin oli olemassa sopimus jäsenyydestä josta nähtiin mistä oli sovittu jos jäseneksi mennään.

Olet toki oikeassa, että konservatiivien omalla sekaannuksella on osuutensa nykytilanteen syntyyn. Cameron kieltäytyi toimeenpanemasta kansan tahtoa, Johnson pelattiin syrjään pääministerikisasta. Tehtävään nousi remainer-May, jonka kunniaksi pitää sanoa että otti vaikean tehtävän hoitaakseen.

Kansanäänestystä on turha syyttää tilanteesta. Se oli kysymyksenasettelultaan juuri niin selkeä kuin sen piti ollakin. Ei sopimusta tai vaihtoehtoja voinut olla olemassa mistä kansa olisi äänestänyt, koska ennen äänestystä ei ollut päätöstä ruveta sellaisista neuvottelemaan. Jotenkin hullu vaatimus kääntää järjestys päinvastaiseksi.

Tilanne ei ollut niin epäselvä kuin koetat esittää sen olleen, koska EU-sopimuksen artikla 50 kertoo mitä eropäätölsestä seuraisi. Siitä seuraisi joko ero sopimuksella tai ilman sopimusta. Kun äänestät eron puolesta, äänestät samalla sopimuksettomankin eron puolesta koska se sisältyy eroamismenettelyyn. Sopimuksellisen eron hyväksyminen puolestaan kuului parlamentille, mitä se ei kyennyt tekemään useankaan äänestyksen jälkeen. Siksipä defaulttina oleva sopimukseton ero näyttää olevan toteutumassa.

Toki UK:lla olisi ollut toinenkin reitti käytettävänä eroon kuin artikla 50, mutta sekin olisi tarkoittuanut sopimuksetonta eroa. UK olisi voinut päättää kumota kansallisen lain, jolla UK liittyi unioiniin (tai siihen aikaan EY:ön) ja se olisi kumonnut jäsenyyden välittömästi ilman mitään kellolaskuria. Sen olisi voinut tehdä valtiosuvereniteettiin pohjautuen, mutta UK valitsi artikla 50:n reitin, jonka määräaika siis on nyt umpeutumassa 31.10.

Se olisi ollut  aivan sama järjestys kuin mitä oli vaikkapa Suomen EU-jäsenyydessä. Ensin tehdään poliittinen päätös aloittaa neuvottelut ja kun on neuvottelutulos, sen hyväksymisestä äänestetään. Eroneuvottelujen aloittaminen ei ole sen kummempi poliitinen päätös kuin päätös järjestää kansanäänestys erosta.

Kyse Britaniassa oli poliitikkojen pelistä ja pelkuruudesta tehdä itse päätöksiä ja ulkoistaa ne kansalle.

Ja vaikka periaatteessa on totta että "defaulttina" Brexitin kannattamisessa on sopimukseton ero, ei sitä kyllä juuri sellaisena esitetty missään vaan kerrottiin miten hienot uudet sopimukset saadaan sitten itse laatia ja saadaan kaikki hyvä ja kaunis. Vai muistatko jonkun Brexit-poliitikon joka olisi selkeästi kertonut että seuraus voi olla ero niin että kukaan ei tiedä miten sen jälkeen asiat järjestetään ja mitä oikeastaan käytännössä tapahtuu? Ei ehkä olisi ollut kauhean myyvää?

Eli edelleen äänestyksessä oli paljonkin vikaa koska sen kaikkien seurausten käsittäminen oli aika lailla liikaa tavalliselle kansalaisille, se kun on liikaan oikeastaan kaikille.

Tuo ”kansa ei voi päättää, koska asiat ovat kansalle liian monimutkaisia” on juuri sitä elitismiä, jota tulee kaikin keinoin vastustaa. Tuo tien päässä on jonkinsävyinen autoritäärinen alamaisiaan halveksiva hallinto. Iso osa brexitin voittoa olikin tympääntyminen elitisteihin, jotka halusivat ohjata kehitystä kuulematta kansaa lainkaan.

Brittien järjestys oli juuri oikea. Demokratiassa kansalla tulee olla ylin valta, ei poliittisella luokalla. Hallitus haki kansalta mandaatin erottaa UK unionista. Eroaminen sai tapahtua joko sopimuksella tai sopimuksetta, kunhan se tapahtui. Tämä jälkikäteinen valitus, että kansa ei tiennyt mitä päätti, on juuri sitä bremainereiden yritystä kaivaa maata demokraattisen päätöksen alta.

Kun sopimus oli neuvoteltu, niin kansan valitsema parlamentti päätti hylätä neuvottelutuloksen. Tähän saakka ei mitään epäselvää. Sotkua syntyi parlamentin päätöksestä olla hyväksymättä sopimuksetonta eroa. Sen voi välttää vain hyväksymällä ajoissa erosopimus tai perumalla erohakemus. Parlamentti ei kuitenkaan halua tehdä kumpaakaan, joten sopimukseton ero toteutuu siitä huolimatta.

Voi hyvin olla, että bremain-leiri tulee väittämään, että eroa ei tapahtunut koska parlamentti ei sopimuksetonta eroa hyväksynyt, mutta eroamista säätelevän sopimusartikla 50:n valossa se on tyhjää höpinää. Artikla ei tunne tuollaista vaihtoehtoa, joten sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Skotlanti itsenäistyy, Pohjois-Irlanti liitetään Irlantiin ja Gibraltar Espanjaan.

Ensimmäinen voi toteutuakin. Kaksi muuta ei, koska väestöt itse eivät sitä halua.

Väestöt ovat halunneet kuulua Iso-Britanniaan, mutta haluavatkohan kuulua Britanniaan, josta Skotlanti on lähtenyt?

Ehkä tulee vielä uusia äänestyksiä.

Gibraltar ei halua Espanjaan teki Skotlanti mitä hyvänsä. Pohjois-Irlannin protestantit eivät tule sen katolilaismielisemmiksi ja halukkaimmiksi liittyä Irlantiin vaikka Skotlanti eroaisikin.

No en ole asiasta niin varma, kun brexitin todellisuus iskee käytännössä. Mutta aika näyttää.

Brexitin iskevä todellisuus on sitä, että ihmiset huomaavat eron jälkeen median ja eron vastustajien valehdelleen erosta seuraavasta kaaoksesta. Mitä enemmän erosta kuluu aikaa, sen paremmin ihmiset huomaavat, että Britannia pärjää hienosti EU:n ulkopuolella.

No toipuihan Suomikin lopulta sodasta ja sen vaurioista mutta ei sotaa silti kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Ei brexit ole sotaa vaan oman päätösvallan palauttamista. Suomihan ei saa edes päättää kuinka turvallisilla autoilla 17-vuotiaat saavat ajaa.

Brexit tuhoaa paljon olemassaolevaa, mm. nykyiset kauppasopimukset, nykyisen tavaran vapaan liikkumisen, yhteiset rahamarkkinat muun EU:n kanssa yms. Ja näiden "jälleenrakentaminen" ei ole mikään pikkujuttu. Kyllä se tulee aiheuttamaan paljon työtä, kustannuksia ja kaupan hidasteita vaikka lopulta joskus tulevaisuudessa asiat toimisivatkin taas hyvin.

Vapaan liikkumisen tuhoaminen juuri on se brexitin pointti. Kaupan osalta on olemassa WTO-säännöt. UK ei ole eurossa, joten siltä osin erosta ei ole vaikutuksia.

Paitsi ettei britit ole WTOn jäsen. Jäsenyys on Eun sopimusten kautta ja heidän kaikki Euhun liittyvät sopimukset lakkaa Brexitin myötä. Onnea vaan WTOn jäsenyysneuvotteluihin. Korppikotkat jo kaartelee raadon yllä.

UK oli jo GATT:ssa mukana ja on myös WTO:n jäsen ihan kuten Suomikin. Voit katsoa vaikka WTO:n kotisivulta ellet minua suostu mitenkään uskomaan. UK on omana itsenään allekirjoittanut WTO:n perustamissopimuksen.

Komissiolla on WTO:ssa mandaattinsa johdosta puhevalta EU-maiden nimissä. Kun UK eroaa EU:sta palautuu sen puhevalta sille itselleen.

Taittuuko englanti?

https://www.theguardian.com/politics/2019/jan/27/uk-cannot-simply-trade…

Pelkkä jäsenyys ei riitä vaan joutuvat neuvottelemaan NS. Schedules palveluista ja yli 5000 tuotteesta, jotka WTO kattaa. Kaikkien jäsenmaiden on nämä hyväksyttävä ja jo nyt tiettyjä juttuja vastustetaan. LOL

Schedules ei ole mikään palvelu, vaan termi listalle kaupan ehdoista, esim tariffeista. Koska UK eroaa EU:sta ja nuo ehdot koskevat myös EU:ta, niin myös EU joutuu ne neuvottelemaan uusiksi, jos joku sopimusosapuoli niin vaatii. Olen melkoisen , tulevat neuvottelut kummankin sopimusehdoista sujumaan joustavasti, koska se on kaikkien sopimusosapuolten etu.

Kukaan ei ole väittänytkään että schedules olisi palvelu. On sanottu, että palveluiden ja yli 5000 eri tuotteen scheduleseita joudutaan neuvottelemaan. Lue lisätietoja linkatusta artikkelista.

Se, että kommentoimani kirjoittaja ilmaisi itseään epäselvästi ja ymmärsin väärin siltä osin, ei vaikuta yhtään mitään siihen mitä kirjoitin. Nuo ehtolistat joudutaan neuvottelemaan uudestaan, jos joku sopimusosapuoli sitä vaatii ja se voidaan joutua tekemään myös EU:n kohdalla. Siihen ei väärinymmärrykselläni ollut merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

On tehty kauppasopimuksia muiden kuin EU-maiden kanssa ja muutoinhan normaali kauppa jatkuu WTO-sopimuksilla.

Ei ei maailma kaadu tähän, ja se tietysti joitain kismittää.

Mitä ihmeen kauppasopimuksia EU-maa on tehnyt muun maailman kanssa? EU tekee tuollaiset sopimukset yhdessä. WTO:n sopimukset ovat lähinnä puitesopimuksia, sopimuksia siitä, mistä ja miten voidaan sopia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eikä se enää EU:lle kuulu, jos britit haluavat säilyttää etunsa ja luopua velvoitteista. Euroeliitti vaan haluaa tahallaan tehdä tästä vaikeaa.

EU:lle ei kuulu että britit saisivat samat EU:etuudet eron jälkeenkin? Kuna niistä etuuksista sitten päättää jossei EU?

Britit itse tietenkin. Siitähän koko Brexitissä on kyse, että britit saavat itsenäisen päätäntävaltansa takaisin.

Eivät britit sentään voi itse päättää millaiset edut EU heille antaa vaikka kuinka itsenäisiä olisivat :)

Ei itsemääräämisoikeus tarkoita mitään saneluoikeutta silloin kun osapuolia on kaksi.

Miksiköhän tämä on monen niin vaikea ymmärtää, sekä Britanniassa, että jopa täällä Suomessa. Britit eivät sanele miten asiat hoidetaan jatkossa EU-alueella ja EU-kauppaa koskien, he päättävät ainoastaan omat sisäiset lakinsa. Kauppasopimus EU:n kanssa tulee jos ja kun neuvottelupöytään päästään ja asioista sovitaan yhdessä. Britit voivat päättää erota EU:sta, mutta he eivät päätä yksin miten jatkossa toimitaan EU-alueella. Tällä hetkellä brittihallinto on niin sekaisin, ettei voi kuin kauhulla katsoa miten tuleman pitää. Ja naapurit Skotlannissa ja P-Irlannissa ovat aivan kypsiä tilanteeseen, ihan ymmärrettävästi. Elämme totisesti historiallisia aikoja.

Brittihallinto on Johnsonin myötä paljon vähemmän sekaisin kuin mitä Mayn hallinto oli. Jonson on savustanut piilo-remainerit hallituksestaan ja hallinto uskaltaa nyt tavoitella kovaa brexitiä. Se antaa ihan eri tavalla selkänojaa, kuin mitä Mayllä koskaan oli. Itse ennustan, että EU tulee vielä viime metreillä esittämään lykkäystä. EU ei suin surminkaan halua esimerkkitapausta onnistuneesta kovasta erosta.

Hallitus tarvitsee edelleen omien parlamenttiedustajiensa tuen sadakseen esityksensä läpi. Ei se voi jättää täysin huomioimatta monia eri mielipiteitä oman puolueensä sisällä. Varsinkin jos ero ei menekään niin hyvin kuin Johnson antaa ymmärtää, voi hänen pallinsa olla nopeastikin vaakalaudalla kun tarvitaan syntipukkia. 

Hallitus tarvitsee enemmistön parlamentissa, jos se aikoo saada Mayn neuvotteleman sopimuksen läpi tai jonkin muun itse neuvottelemansa uuden sopimuksen (jota EU ei sanojensa mukaan aio neuvotellla). Hallitus ei tarvitse kenenkään tukea siihen, että laskuri käy loppuun ja UK eroaa unionista 31.10.

Johnson ei varmaankaan ole mieltänytkään itseään UK:n pitkäaikaiseksi pääministeriksi. Konservatiivit valitsivat hänet tehtävään, koska pelkäsivät Faragen rakettimaisesti kasvanutta suosiota ja katsoivat, että Faragen kannattajien suuntaan oli Johnson uskottavin johtaja. Kun kova brexit tapahtuu, katoaa Faragen kannatukselta syy ja konservatiivit voivat huokaista puolueen oikean laidan osalta helpotuksesta.

Minä puhuin kannatuksesta kaikille hallituksen esityksille. Kyllä Briteissä tehdään muutakin politiikkaa kuin Brexit-politiikkaa. Ja varsinkin jos ero nyt tulee niin erilaista päätettävää ja hoidettavaa on aivan valtaisasti. En tiedä miten konservatiivit aikovat saada sen kaiken kotimaan politiikan hoidettua jos on suututettu melkoinen osa omista edustajista sysäämällä heidät sivuraiteelle ja tekemällä päätöksiä Brexitistä joita he ovat pitäneet täysin väärinä?

Voi toki olla niin, että brexitin jälkeen on tulossa ennen aikaiset vaalit, mutta sehän on sen ajan murhe. Vaalit tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa, ei niitä voi välttää.

Jotenkin tuo "se on sen ajan murhe" kuvaa hyvin koko onnetonta Brexit-prosessia. Sillähän tässä on menty koko ajan. Ja näköjään myös jatketaan. Ei tosin kyllä kauhean vakuuttavin tuloksin.

No kerropa minulle miksi brexitin jälkeiset vaalit olisivat nykyhetken murhe? Nyt kannattaisi keskittyä siihen parin kuukauden päässä olevaan eroon. Vaalikampanjaa voidaan käydä eron jälkeenkin. En tiedä miksi haluaisit käydä vaalikampanjaa jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Skotlanti itsenäistyy, Pohjois-Irlanti liitetään Irlantiin ja Gibraltar Espanjaan.

Ensimmäinen voi toteutuakin. Kaksi muuta ei, koska väestöt itse eivät sitä halua.

Väestöt ovat halunneet kuulua Iso-Britanniaan, mutta haluavatkohan kuulua Britanniaan, josta Skotlanti on lähtenyt?

Ehkä tulee vielä uusia äänestyksiä.

Gibraltar ei halua Espanjaan teki Skotlanti mitä hyvänsä. Pohjois-Irlannin protestantit eivät tule sen katolilaismielisemmiksi ja halukkaimmiksi liittyä Irlantiin vaikka Skotlanti eroaisikin.

No en ole asiasta niin varma, kun brexitin todellisuus iskee käytännössä. Mutta aika näyttää.

Brexitin iskevä todellisuus on sitä, että ihmiset huomaavat eron jälkeen median ja eron vastustajien valehdelleen erosta seuraavasta kaaoksesta. Mitä enemmän erosta kuluu aikaa, sen paremmin ihmiset huomaavat, että Britannia pärjää hienosti EU:n ulkopuolella.

No toipuihan Suomikin lopulta sodasta ja sen vaurioista mutta ei sotaa silti kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Ei brexit ole sotaa vaan oman päätösvallan palauttamista. Suomihan ei saa edes päättää kuinka turvallisilla autoilla 17-vuotiaat saavat ajaa.

Oma päätösvalta on enää vain harhaa ja toiveajattelua globalisaatissa. Siksi liittoutuminen kannattaa.

Noinhan globalistit haluaisivat kaikkien ajattelevan. Noin keskitettäisiin valta harvoille. Meilläkin päätökset tehtäisiin Brysselin byrokratiassa.

Ei se tarkoita vallan keskittymistä vaan sen faktan myöntämistä että kaikissa päätöksissä pitää aina ottaa huomioon myös muut. Ei mikään maa voi tehdä päätöksiä jossain umpiossa jossa omat päätökset eivät vaikuttaisi myös muihin.

Ja niiden päätösten vaikutukset on paljon helpompi ennakoida jos niistä sovitaan jo valmiiksi mahdollisimman monen muun maan kanssa. 

Ei kaikissa päätöksissä tarvitse ottaa aina huomioon muita. Jos olisit oikeassa, olisimme unionissa Venäjän, Norjan ja Kiinankin kanssa. Miksi olisimme unionissa juuri nykyisten maiden kanssa, mutta emme noiden muiden? Se, että kykenemme olemaan huomioimatta joitakin maita päätöksissämme, kertoo myös että kykenisimme itse tekemään kaikki omat päätöksemme.

Kyllä lähes kaikissa asioissa pitää  miettiä että mitä ne vaikuttavat. Ne voivat vaikuttaa kauppaan, kilpailukykyymme, ulkosuhteisiimme jne.

On tietysti meidän oma päätöksemme kenen kanssa olemme liitossa. Ja se kannattaa tehdä sen tahon kanssa jonka kassa siitä on meille eniten hyötyä ja vähiten haittaa. Liitto pelkän Venäjän kanssa olisi tuskin meille hyödyllinen koska kokoero on liian suuri ja myös käsitys hyvän yhteiskunnan toiminnasta liian erilainen. Pitää myös miettiä että saadaanko jonkun maan kanssa yleensäkään aikaan sellainen liitto joka on molemmille hyödyllinen.

EU-maat nyt vain ovat sellaisia joiden kanssa on ollut mahdollista saada aikaan toimiva yhteistyösysteemi josta on koettu olevan hyötyä. Siksi on liitytty EU:hun.

Jos meillä on oikeus valita kenen kanssa olla liitossa, suot varmaan saman oikeuden briteillekin? He ovat kansanäänestyksellä jo tahtonsa kertoneet, kunnioitat varmaan sitä.

Tottakai. Kunhan ymmärtävät että jäsenedut loppuu kun jäsenyys loppuu.

Eihän se nyt käy. Onko parlamentti äänestänyt jäseneduista luopumisesta?

On. Päättäessään, että eroa haetaan artikla 50:n mukaan, joka mahdollistaa kovan eron.

Sopimukseton ero on äänestetty pois vaihtoehdoista. Ja muutenkin, ei kovassa erossa ole missään kohtaa sanottu, etteikö Britannia saisi saada jäsenetuja olematta jäsen.

Joo, niin on äänestetty. Kuten sanoin, sen merkitys on sama kuin äänestäisi ettei syksyä tule. Ei sillä ole sopimuksen artiklan kannalta merkitystä. Kun määräaika umpeutuu, on ero toteutunut oli parlamentti mitä mieltä hyvänsä. Ei sillä ole valtaa artiklan sisältöön.

Määräajat ovat ihmisten päättämiä toisin kuin vuodenajat. Määräaikoja voidaan muuttaa tai peruuttaa jos niin sovitaan. Ei Brexit ole mikään luonnonlaki vaikka niin jotkut haluavat antaa ymmärtää.

No, sopimusartiklaa ei niin vaan voida muuttaa. Joku EU-satraappi ehdotti, että haettaisiiin vaan lykkäyksiä vaikka viisi vuotta putkeen ja sitten haudattaisiin kansan enemmistön tahtona brexit mahdottomana. Tuo on toki elitistin näkemys miten asia tulisi hoitaa, mutta Johnson onneksi kunnioittaa kansan ilmaisemaa tahtoa paremmin.

Britit olisivat voineet koska vaan lähteä Eusta sen artikla 50 jättämisen jälkeen. Siinä ei pakotetaan ketään neuvottelemaan tai sopimaan. Tämä mahdollisuus siihen oli varattu. Kerroppa miksi ne ovat niin kovin haluttomia lähtemään. Jokainen ymmärtää että tämä on Viruksen viimeinen epätoivoinen kiristys yritys ja tulee epäonnistumaan. Ainoa mitä pelkään on se, etteivät lähde silloin 31. 10.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tehty kauppasopimuksia muiden kuin EU-maiden kanssa ja muutoinhan normaali kauppa jatkuu WTO-sopimuksilla.

Ei ei maailma kaadu tähän, ja se tietysti joitain kismittää.

Mitä ihmeen kauppasopimuksia EU-maa on tehnyt muun maailman kanssa? EU tekee tuollaiset sopimukset yhdessä. WTO:n sopimukset ovat lähinnä puitesopimuksia, sopimuksia siitä, mistä ja miten voidaan sopia.

Aika kapean roolin tarjoat WTO-sopimuksille. Kyllä ne ihan ovat monenkeskisiä kauppasopimuksia. Niissä säädetään juuri sellaisista kysymyksistä, joita säädettäisiin bilateraalisilla tai pinemmän mittakaavan plurilateraalisilla sopimuksillakin. Tutustupa niiden sisältöön, niin tiedät paremmin mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Skotlanti itsenäistyy, Pohjois-Irlanti liitetään Irlantiin ja Gibraltar Espanjaan.

Ensimmäinen voi toteutuakin. Kaksi muuta ei, koska väestöt itse eivät sitä halua.

Väestöt ovat halunneet kuulua Iso-Britanniaan, mutta haluavatkohan kuulua Britanniaan, josta Skotlanti on lähtenyt?

Ehkä tulee vielä uusia äänestyksiä.

Gibraltar ei halua Espanjaan teki Skotlanti mitä hyvänsä. Pohjois-Irlannin protestantit eivät tule sen katolilaismielisemmiksi ja halukkaimmiksi liittyä Irlantiin vaikka Skotlanti eroaisikin.

No en ole asiasta niin varma, kun brexitin todellisuus iskee käytännössä. Mutta aika näyttää.

Brexitin iskevä todellisuus on sitä, että ihmiset huomaavat eron jälkeen median ja eron vastustajien valehdelleen erosta seuraavasta kaaoksesta. Mitä enemmän erosta kuluu aikaa, sen paremmin ihmiset huomaavat, että Britannia pärjää hienosti EU:n ulkopuolella.

No toipuihan Suomikin lopulta sodasta ja sen vaurioista mutta ei sotaa silti kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Ei brexit ole sotaa vaan oman päätösvallan palauttamista. Suomihan ei saa edes päättää kuinka turvallisilla autoilla 17-vuotiaat saavat ajaa.

Oma päätösvalta on enää vain harhaa ja toiveajattelua globalisaatissa. Siksi liittoutuminen kannattaa.

Noinhan globalistit haluaisivat kaikkien ajattelevan. Noin keskitettäisiin valta harvoille. Meilläkin päätökset tehtäisiin Brysselin byrokratiassa.

Ei se tarkoita vallan keskittymistä vaan sen faktan myöntämistä että kaikissa päätöksissä pitää aina ottaa huomioon myös muut. Ei mikään maa voi tehdä päätöksiä jossain umpiossa jossa omat päätökset eivät vaikuttaisi myös muihin.

Ja niiden päätösten vaikutukset on paljon helpompi ennakoida jos niistä sovitaan jo valmiiksi mahdollisimman monen muun maan kanssa. 

Ei kaikissa päätöksissä tarvitse ottaa aina huomioon muita. Jos olisit oikeassa, olisimme unionissa Venäjän, Norjan ja Kiinankin kanssa. Miksi olisimme unionissa juuri nykyisten maiden kanssa, mutta emme noiden muiden? Se, että kykenemme olemaan huomioimatta joitakin maita päätöksissämme, kertoo myös että kykenisimme itse tekemään kaikki omat päätöksemme.

Kyllä lähes kaikissa asioissa pitää  miettiä että mitä ne vaikuttavat. Ne voivat vaikuttaa kauppaan, kilpailukykyymme, ulkosuhteisiimme jne.

On tietysti meidän oma päätöksemme kenen kanssa olemme liitossa. Ja se kannattaa tehdä sen tahon kanssa jonka kassa siitä on meille eniten hyötyä ja vähiten haittaa. Liitto pelkän Venäjän kanssa olisi tuskin meille hyödyllinen koska kokoero on liian suuri ja myös käsitys hyvän yhteiskunnan toiminnasta liian erilainen. Pitää myös miettiä että saadaanko jonkun maan kanssa yleensäkään aikaan sellainen liitto joka on molemmille hyödyllinen.

EU-maat nyt vain ovat sellaisia joiden kanssa on ollut mahdollista saada aikaan toimiva yhteistyösysteemi josta on koettu olevan hyötyä. Siksi on liitytty EU:hun.

Jos meillä on oikeus valita kenen kanssa olla liitossa, suot varmaan saman oikeuden briteillekin? He ovat kansanäänestyksellä jo tahtonsa kertoneet, kunnioitat varmaan sitä.

Mikä yllätys onkaan että boris käyttää tätä kansanäänestystä hyväkseen kovan brexitin puolesta ja iskee samalla vapautta ja päätäntävaltaa haluavia äänestäjiä vastaan. Maailma ei muutu eikö ihmiset jo opi. 

Kuten May sanoi: brexit means brexit. Kova brexit on taustaoletus. Vain, jos neuvottelulla päästään johonkin muuhun, toteutuu rajoittunut brexit. Äänestyksestä on kulunut jo kolme vuotta eikä neuvoteltu sopimus kelpaa parlamentille, joka hylkäsi sen moneen kertaan keväällä. Nyt vapaus on toteutumassa, koska kansanäänestyksen tulos ei kumoudu vaikka sitä päätäntävallan vastustajat ovat kolme vuotta yrittäneet.

Pieni "ongelma" on vain edelleen että Britaniassa parlamentin pitäisi olla ylin päättävä elin. Ja jos parlamentti ei hyväksy myöskään sopimuksetonta eroa niin sitä ei pitäisi väkisin yrittää ajaa läpi vippaskonsteilla. On hieman paradoksaalista tavoitella kansallista päätöksentekovapautta ja samalla rajoittaa sitä vapautta omalta parlamentilta. 

Parlamentti on jo hyväksynyt kansanäänestyksen tuloksen, koska se hyväksyi hallituksen päätöksen hakea eroa. Se, että parlamentti äänestää ettei hyväksy kovaa brexitiä, on kuin se sanoisi ettei se hyväksy tulevaa syksyä. Ei sellaisella äänestyksellä ole merkitystä, koska syksy tulee joka tapauksessa.

Kyllä sentään Briteissäkin pitää vielä päätökset tehdä oikealla tavalla. Kansanäänestys ei päätä mitä tehdään koska se ei ole sitova kuin vain moraalisesti. Lopullinen päätös tehdään parlamentissa ja sille pitäisi saada parlamentin enemmistön tuki jos demkratiaa halutaan kunnioittaa.

Se että parlamenttikaan ei pääse yhteisymmärrykseen siitä miten ero toteutetaan on vain oire siitä että mitään oikeasti hyvää vaihtoehtoa ei edes ole. Kertoo aika karusti sen että koko Brixit oli virhe johon on nyt hirttäydytty. Jäljelle on jäänyt vain politikointi.

Lopullinen päätös oli se, että EU-sopimuksen artikla 50:n järjestyksessä päätettiin hakea eroa. Se päätös on tehty. Kyseinen artikla määrää, että jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen, toteutuu ero ilman yksimielisyyttä, eli ns. kovana. Ei tuossa ole mitään epäselvää ja parlamentti on ollut asiasta täysin tietoinen hyväksyessään eron hakemisen.

Prosessi ei vaadi mitään muuta hyväksyntää keneltäkään. Kaikki tarpeelliset hyväksynnät on jo annettu. Enää ei tarvita muuta kuin ajan kuluminen loppuun.

No onhan siinä ollut jo sen verran epäselvää että eropäivää on jo kahdesti lykätty. Ja se on tehty siksi että parlamentissa ei löydy enemmistöä millekään ratkaisulle. Jos asia olisi simppeli, olisi Britania jo ollut hyvän aikaa eronneena.

Miten ne lykkäykset voivat olla epäselviä, kun niiden perusta on juuri samaisessa artiklassa? Se, että parlamentti ei pääse yksimielisyyteen on kiinni poliitikoista, eikä sillä ole mitään tekemistä sopimusartiklan selkeyden näkökulmasta. Brexit on itse asiassa valtavan selkeä. Osapuolet sopivat ehdoista jos pystyvät, ja elleivät pysty, toteutuu eri määräpäivänä ilman mitään eroehtoja.

Jos kerran asia on selvä ja ero on kova jos muuta ei päätetä niin mitään lykkäyksiä ei olisi pitänyt edes tulla. Olisi vain käynyt niin että kun sopimukseen ei päästä niin kova ero olisi tullut heti ensimmäisenä määräpäivänä. Mutta näin ei käynyt juuri siitä syystä että kova Brexit ei ollut mikään automaatti vaan parlamentin enemmistö haluttiin saada päätöksen taakse.

Lykkäykset on mahdollistettu sopimusartiklassa. Eivät ne ole mikään epäselvyyden merkki. En ymmärrä miksi haluat ne sellaisena nähdä. Kova brexit on automaatti siinä tapauksessa, että neuvottelemalla ei päästä eroehdoista yksimielisyyteen. Et kai muuta väitä?

Lykkäyksiä haettiin, koska haluttiin antaa lisäaikaa sopimukseen pääsemiselle. Se ei kuitenkaan ole onnistumassa senkin johdosta, että EU ilmoittaa ettei asiassa halua liikkua.

Mikään ei ole automaatti koska kyse on politiikasta ja ihmisten tekemistä sopimuksista. Mahdollisuuksia on lukemattomia mukaanlukien uusi kansanäänestys, uudet vaalit, koko eron peruminen jne. Toki on todennäköisintä että kova Brexit tulee jos ihan kohta ei päästä johonkin muuhun lopputulokseen. Mutta kuten vanha sanonta sanoo: "mistään ei ole sovittu kunnes kaikesta on sovittu".

Koven eron vääjäämättömyys on yksi poliittinen painostuskeino jota on yritetty käyttää jo hyvin pitkään jotta saataisiin parlamenttiin enemmistö jollekin sopimukselle. Tämä ei ole toiminut eikä eroa ole vielä toteutettu joten vääjäämättömyyskin on suhteellista.

Sopimusartiklan valossa se on vääjäämätön, jos eroehdoista ei päästä sopuun. Siitä ei saa kiistaa aikaiseksi. Jos kello tikittää loppuun astuu ero voimaan ilman sopimusta ehdoistakin. Noin se vaan on.

Toki voit kehitellä vaikka mitä skenaarioita tikityksen pysäyttämiseksi. Lähinnä niitä olisivat toistuvat lykkäykset tai eroilmoituksen peruminen. Niillä olisi niin kova hinta, että konservatiivit ja työväenpuolue eivät niin uskalla toimia. Liberaalidemokraatit voisivatkin, mutta heillä ei ole valtaa. Noista skenaarioista supattaminen on bremain-leirin haluttomuutta hyväksyä kansan enemmistön tahto. Varmaan osasyy sille, että kuningtar hyväksyi parlamentin pidennetyn kesäloman.

Enhän minä ole sanonut etteikö kova ero olisi todennäköisin. Mutta niin kauan kun kyse on politiikasta ja sopimuksista, mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa.

Ja olet oikeassa siitä että muiden vaihtoehtojen etsiminen on suuren kynnyksen takana. Mutta tämä johtuu nimenomaan siitä että koko päätös on mennyt silkaksi poliittiseksi peliksi jo kauan sitten eikä enää jonkun järkevän ratkaisun hakeminen ole ollut monienkaan agendalla aikoihin. Sehän tässä onkin niin surullista että ajaudutaan kohti ratkaisua jota juuri kukaan ei pidä parhaana ratkaisuna vain siksi että ei olla valmiita perääntymään omista kannoista. Ja sen takia asioiden lykkääminen on ollut se ainoa jota on saatu tehtyä.

Päätöksestä tuli poliittista peliä etupäässä sen takia, että hävinnyt leiri ei suostunut hyväksymään kansanäänestyksen tulosta. Sen sijaan se on kehitellyt kaikenlaisia syitä miksi tulos ei saa päteä (voittaneissa liikaa vanhoja tai ei tarpeeksi koulutettuja, eivät ymmärtäneet mitä äänestivät). Loputtomiin selityksiä miksi demokratia ei saisi toteutua ja strategioita miten hävittää lopputulos.

Monet muuten pitävät kovaa brexitiä parhaimpana ratkaisuna. Se on selkeä, antaa eniten itsenäisyyttä ja päätösvaltaa ja kerralla lopettaa bremain-rutinan. Suhteen sisällöstä voidaan neuvotella kovan brexitin jälkeenkin, kun on huomattu että kaaos ja katastrofi -pelotteluissa ei ollut perää.

Ei vaan koska eroa toteuttamaan valittu konservatiivipuolue ei saanut rivejään suoraan siitä, halutaanko kova ero vai ero sopimuksen kanssa. Jos konservatiivit olisivat saaneet omat edustajansa EU:n kanssa aikaansaadun neuvottelutuloksen taakse (tai vaihtoehtoisesti kovan Brexitin taakse), koko ero olisi jo toteutettu. Mutta koska vallassa oleva pääministeripuoluekaan ei ollut yhtenäinen asiassa, miten voisi parlamentti olla?

Sen sijaan erilaiset kuppikunnat konservatiivisessa puolueessa ovat käyttäneet asiaa omien asemiensa ajamiseen ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Ja juuri kuten sanoit, monet pitävät kovaa Brexitiä hyvänä mutta osalle se on kauhistus ihan saman puolueenkin sisällä.

Koko kansanäänestyksen ongelmahan oli juuri se ettei se antanut mitään osviittaa siitä, miten se ero pitäisi toteuttaa joten poliitikoille jäi vapaat kädet olla siitä mitä mieltä tahansa. Tästäkin syystä se oli oikein malliesimerkki siitä miten kansanäänestystä ei pidä järjestää. Pitäisi olla selkeä sopimus tai selkeät sopimusvaihtoehdot joista äänestää, ei vain kyllä-ei äänestys. Esim. Suomessahan äänestettiin EU-jäsenyydestä vasta kuin oli olemassa sopimus jäsenyydestä josta nähtiin mistä oli sovittu jos jäseneksi mennään.

Olet toki oikeassa, että konservatiivien omalla sekaannuksella on osuutensa nykytilanteen syntyyn. Cameron kieltäytyi toimeenpanemasta kansan tahtoa, Johnson pelattiin syrjään pääministerikisasta. Tehtävään nousi remainer-May, jonka kunniaksi pitää sanoa että otti vaikean tehtävän hoitaakseen.

Kansanäänestystä on turha syyttää tilanteesta. Se oli kysymyksenasettelultaan juuri niin selkeä kuin sen piti ollakin. Ei sopimusta tai vaihtoehtoja voinut olla olemassa mistä kansa olisi äänestänyt, koska ennen äänestystä ei ollut päätöstä ruveta sellaisista neuvottelemaan. Jotenkin hullu vaatimus kääntää järjestys päinvastaiseksi.

Tilanne ei ollut niin epäselvä kuin koetat esittää sen olleen, koska EU-sopimuksen artikla 50 kertoo mitä eropäätölsestä seuraisi. Siitä seuraisi joko ero sopimuksella tai ilman sopimusta. Kun äänestät eron puolesta, äänestät samalla sopimuksettomankin eron puolesta koska se sisältyy eroamismenettelyyn. Sopimuksellisen eron hyväksyminen puolestaan kuului parlamentille, mitä se ei kyennyt tekemään useankaan äänestyksen jälkeen. Siksipä defaulttina oleva sopimukseton ero näyttää olevan toteutumassa.

Toki UK:lla olisi ollut toinenkin reitti käytettävänä eroon kuin artikla 50, mutta sekin olisi tarkoittuanut sopimuksetonta eroa. UK olisi voinut päättää kumota kansallisen lain, jolla UK liittyi unioiniin (tai siihen aikaan EY:ön) ja se olisi kumonnut jäsenyyden välittömästi ilman mitään kellolaskuria. Sen olisi voinut tehdä valtiosuvereniteettiin pohjautuen, mutta UK valitsi artikla 50:n reitin, jonka määräaika siis on nyt umpeutumassa 31.10.

Se olisi ollut  aivan sama järjestys kuin mitä oli vaikkapa Suomen EU-jäsenyydessä. Ensin tehdään poliittinen päätös aloittaa neuvottelut ja kun on neuvottelutulos, sen hyväksymisestä äänestetään. Eroneuvottelujen aloittaminen ei ole sen kummempi poliitinen päätös kuin päätös järjestää kansanäänestys erosta.

Kyse Britaniassa oli poliitikkojen pelistä ja pelkuruudesta tehdä itse päätöksiä ja ulkoistaa ne kansalle.

Ja vaikka periaatteessa on totta että "defaulttina" Brexitin kannattamisessa on sopimukseton ero, ei sitä kyllä juuri sellaisena esitetty missään vaan kerrottiin miten hienot uudet sopimukset saadaan sitten itse laatia ja saadaan kaikki hyvä ja kaunis. Vai muistatko jonkun Brexit-poliitikon joka olisi selkeästi kertonut että seuraus voi olla ero niin että kukaan ei tiedä miten sen jälkeen asiat järjestetään ja mitä oikeastaan käytännössä tapahtuu? Ei ehkä olisi ollut kauhean myyvää?

Eli edelleen äänestyksessä oli paljonkin vikaa koska sen kaikkien seurausten käsittäminen oli aika lailla liikaa tavalliselle kansalaisille, se kun on liikaan oikeastaan kaikille.

Tuo ”kansa ei voi päättää, koska asiat ovat kansalle liian monimutkaisia” on juuri sitä elitismiä, jota tulee kaikin keinoin vastustaa. Tuo tien päässä on jonkinsävyinen autoritäärinen alamaisiaan halveksiva hallinto. Iso osa brexitin voittoa olikin tympääntyminen elitisteihin, jotka halusivat ohjata kehitystä kuulematta kansaa lainkaan.

Brittien järjestys oli juuri oikea. Demokratiassa kansalla tulee olla ylin valta, ei poliittisella luokalla. Hallitus haki kansalta mandaatin erottaa UK unionista. Eroaminen sai tapahtua joko sopimuksella tai sopimuksetta, kunhan se tapahtui. Tämä jälkikäteinen valitus, että kansa ei tiennyt mitä päätti, on juuri sitä bremainereiden yritystä kaivaa maata demokraattisen päätöksen alta.

Kun sopimus oli neuvoteltu, niin kansan valitsema parlamentti päätti hylätä neuvottelutuloksen. Tähän saakka ei mitään epäselvää. Sotkua syntyi parlamentin päätöksestä olla hyväksymättä sopimuksetonta eroa. Sen voi välttää vain hyväksymällä ajoissa erosopimus tai perumalla erohakemus. Parlamentti ei kuitenkaan halua tehdä kumpaakaan, joten sopimukseton ero toteutuu siitä huolimatta.

Voi hyvin olla, että bremain-leiri tulee väittämään, että eroa ei tapahtunut koska parlamentti ei sopimuksetonta eroa hyväksynyt, mutta eroamista säätelevän sopimusartikla 50:n valossa se on tyhjää höpinää. Artikla ei tunne tuollaista vaihtoehtoa, joten sitä ei ole.

En muuten sanonut että asia on kansalle liian monimutkainen vaan että se on kaikille, myös poliitikoille ja asiantuntijoille, liian vaikea. Se että äänestetään asiasta jonka toteutuksesta vielä kukaan ei voi tietää, on yksinkertaisesti typerää. 

Mutta jos seuraisi sinun logiikkaasi niin kansan olisi pitänyt saada äänestää myös siitä, erotaanko sopimuksen kanssa vai ilman sopimusta. Nyt vastuu sysättiin kahteen kertaan vähän väärälle taholle. Ensin päätös erosta kansalle jolla ei edes voinut olla riittävää tietoa päätöksen tueksi ja sitten eron toteutus poliitikoille jota hekään eivät päässeen yksimielisyyteen siitä miten se kansan tahto pitäisi toteuttaa.