Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Lörtsyt. makeat ja suolaiset. Elleivät ne merkitse itselle mitään, elleivät kuulu omaan ruokaperinteeseen. Pelkkiä rasvapommeja, hirvittää ajatus joutua syömään rasvaa ja turhaa energiaa.

Hei ikävä kertoa, mutta sulla on syömishäiriö. Aika pakkomielteisiä ajatuksia ruuasta. Kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Sylvester kirjoitti:

Talkkuna.

Sekö hämäläinen vai savolainen.?  Niillä on todella paljon eroa.

Niin on joensuulaisella ja kuopiolaisella kalakukollakin. Joensuussa ei kalakukosta mitään tiedetä, liian vaalea kuori ja sianliha suvotaan kalan sekaan, ei kalan ja kuoren väliin viipaleita.

Vastaus: Joensuulainen kalakukko, jota ei saisi kalakukoksi edes kutsua, jos on pohjois-savolaiseen versioon lapsesta asti tottunut.

Lisäksi hyvä pihviliha voi maksaa yli 50 tai 60 e/kg. Joskus paljon enemmänkin. Niin miksi pilata ja paistaa arvokas ja herkullinen liha pilalle ylikypsäksi, jollonka siitä tulee kuivaa ja sitkeää. Eli pilaantunutta. Jos joku haluaa syödä pihvinsä täysin kypsänä, tai ylikypsänä, niin vaikkapa halvempi porsaanliha on siihen kaikinpuolin parempi ja järkevämpi vaihtoehto. Ja maistuukin ihan ok:lta, vaikka toki kuivaksi sekin menee, jos siitä ylikypsän tekee. Mutta parempaa se on joka tapauksessa, kun ylikypsäksi paistettu naudan pihvi. Jätetään ne arvolihat niille, jotka niitä osaa arvostaa. Btw. Myös tonnikala kuuluu syödä punertavana, jos haluaa sen maistuvan hyvälle. Harmaana se on todella kuivaa. Ja sama homma monissa muissakin lihoissa.

Vierailija kirjoitti:

Hirveintä syötävää on ollut anjovislaatikko. Vaikka kalasta pidänkin, niin anjoviksen maku on jotain sanoinkuvaamattoman kuvottavaa.

Hirvein juotava on ollut sukulaisen tekemä kotikalja. Maistui aivan kiljulta ja ensimmäisen siemauksen jälkeen meinasi koko mahan sisältö tulla ylös.

Se anjovislaatikko on lienee ollut janssonin kiusausta. Kouluaikojeni inhokkiruoka, nesteenä joku liemi mikä sai perunasuikaleet muuttumaan läpikuultaviksi. Pienen nokareen sitä sai aina alas, näkkileipää meni niillä ateriakerroilla runsaasti. Onneksi sitä oli ehkä kerran lukukaudessa. En ole pistänyt moista sotkua suuhuni sitten kouluaikojen vaikka kalaruuista yleensä pidän (en ruotoisista).

Vierailija kirjoitti:

 Eestiläinen ei syö mämmiä. Se oli kauhea epäkohteliaisuus, jonka olen tehnyt. 22 vuotta tuon miehelleni mämmia. Ei suostu maistamaan. Se menee jo vitsin puolelle. Ei minulle kukaan kertonut, että mämmi on heille vastenmielisin asia.

Jaa, johtunee ulkonäöstä monilla. Ihan ruisjauhoista se on tehty, aikoinaan paaston ajan ruoka.

Lapsena en saanut alas sukulaisen luona tarjottua kaupan valmiskakkua, jossa oli hedelmiä päällä jollain kiilteellä kuorrutettuna. Oli synteettisen makuista ja ne pehmeät hedelmät kiilteellä oli rakenteeltaan jotenkin inhaa.

Sisko tarjosi kerran synttärikermakakkua, jonka makua mielessäni ihmettelin, kunnes tajusin että kermavaahtoon on tainnut hulahtaa puoli purkkia vanilliinisokeria. Oli jotenkin kitkerän makuista. Kakkua näkyi kutsujen jäljiltä olleen vielä paljon, joten ei vissiin juhlaväelle maistunut. Minua perheineni ei kutsuttu yleensä samaan aikaan kuin "parempaa" väkeä.

Kalaruuat, niihin en koske. Keväällä kalastivat ja silloin oli usein kalasta valmistettua ruokaa. Syksyisin oli muikuista valmistettua ruokaa ja en syönyt niitäkään. Hyvänä pitämäni ja uunissa kypsytetyn perunalaatikonkin jätin syömättä, kun perunalaatikon sekaan oli laitettu muikkuja, hyi hemmetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummin luona olen joutunut kärsimään erinäisistä läskiruoista. Mummi tykkää läskistä, on hänen lempiruokaansa, joulukinkunkin sijasta heillä on aina lähinnä joululäski. Onneksi nykyään osaan jo sanoa ei kiitos läskisoosseille ja mummi lähinnä vain nauraa minulle. Nuorena ja kilttinä sai kyllä usein kyyneleet silmissä ja hampaat irvessä nieleskellä läskipallerot.

Millainen on joululäski? 🤣

Miten siis kinkku voi olla pelkkää läskiä vai onko se joku muu osa porsaasta?

Nykysioissa ei edes ole läskiä kunnolla, korkeintaan joku parin sentin kerros.

Eli tuosta lienee aikaa.

Olut. Aikoinaan oltiin opiskelukavereiden kanssa Helsingissä päiväreissulla ja ennen lounastamista halusivat käydä maistamassa erikoisoluita. Halusivat tarjota minullekin, niin ei siitä voinut oikein kieltäytyä. Hyi olkoon. Onneksi oli pieni lasipullo.

Mikä hyvänsä ruoka, mihin on laitettu aromisuolaa. Yksi pahimmista ylläreistä on ollut aivan erinomaiset itse tehdyt uunituoreet karjalanpiirakat, joiden päälle laitettavaksi tarjottiin munavoita. Siis ihan oikeaa munavoita, eikä mitään munamargariina. Mulla oli kolme karjalanpiirakkaa lautasella ja latasin niihin tuhdisti munavoita. Ensimmäisellä suupalalla karu totuus selvisi: aromisuolaa! Hyi s****na! Yritin, mutta en pystynyt loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

neljännesosa tomaatin, ovat aivan kauhean katkeria. Oksensin.

mitäköhän pettymyksiä sille tomaatille oli elämässään sattunut, että oli tullut katkeraksi..

Vierailija kirjoitti:

Kalaruuat, niihin en koske. Keväällä kalastivat ja silloin oli usein kalasta valmistettua ruokaa. Syksyisin oli muikuista valmistettua ruokaa ja en syönyt niitäkään. Hyvänä pitämäni ja uunissa kypsytetyn perunalaatikonkin jätin syömättä, kun perunalaatikon sekaan oli laitettu muikkuja, hyi hemmetti.

Makuja on monenlaisia. Olen kaikkiruokainen, mutta kalaruoat tarjoaa ne suurimmat makuelämykset. Etenkin ulkomailla, jos ollaan jossain vesistöjen äärellä, valitsen aina kala-ruoan tai laajemmin merenelävät. Esim. nauta tai possu on nautaa tai possua ulkomaillakin, mahdollisesti sentään eri tavalla maustettua tms. Mutta kalalajit on sitten ihan erilaiset kotimaahan verrattuna esim. jossain tropiikissa. Ilman muuta kalaa, mustekalaa, simpukoita, mitä nyt listalta löytyy. Sisämaan kohteissa sitten pysytään liharuoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhentunutta voileipäkakkua poikaystävän isovanhemmilla, jotka jo aika seniilejä... hyvin pienen palan otin ja mummo ihmettelikin monta kertaa kuinka vähäruokainen olen. Omille isovanhemmille olisin ihan sanonut että hei tämä ei näytä ja tuoksu enää syötävältä mutta en kehdannut heille ja poikaystävä ei sanonut asiasta mitään vaikka otti itsekin ihan pikkuruisen palan sitä kakkua.

Huh, onneksi olen kasvissyöjä ja pystyin sillä verukkeella (loukkaamatta) kieltäytymään, kun miehen edesmennyt mummo tarjosi jotain lämpimässä säilytettyä karjalanpaistia. Oli jo lähemmän 90 silloin ja söivät ihan mitä sattuun (vaikka kävi kotihoito ja asiaan yritettiin puuttua, mutta kun ei 24/7 vahtia ollut), kun antoivat ruokien olla lämpimässä "säilytyksessä" vaikka niissä oli lihaa ja maitoa. 

 

Oma hirvein ruokakokemus on ala-asteelta kun kaverin mummo tarjosi kinkkukastiketta (en ollut vielä kasvissyöjä silloin) ja perunaa ja ei lämmittänyt kastiketta kunnolla ja se oli klimppistä ja kylmää ja muutenkin inhosin savukinkkua. Väkisin söin, vaikka neinasi nousta kurkkuun.

 

Myös homeista pullaa olen teininä exän mummolla tunkenut servettiin :D. Miten nämä liittyykin kaikki mummoihin.

Onneksi miehesi myös inhosi sinun mummosi huonoja ruokatarjoiluita, joissa oli mättä kalaa ja  homeisia  vihanneksia ja vesi otettu kuraojasta. 

 

Miksi et kertonut niistä vaan miehesi mummosta???? Miehesi oli niin fiksu ettei kertonut sinulle millasta ruokaa häneltä sai, ja ottikin susta eron heti. hienoa.

Omat isovanhempani ovat kaikki kuolleet jo ennen syntymääni, paitsi yksi mummo ollessani ala-asteella. Huono onni siis minulla isovanhempien suhteen.

Mieheni ei ole ottanut minusta eroa, vaan onnellinen liitto on edelleen. Ollaan oltu yhdessä 15vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Sitkeäläskinen liha, kaikkien lasten kauhu ysärillä.

Kiisselin klimppinen liivate.

Kahvi ilman maitoa.

Jokin epämääräinen limainen löntti jotain, ilmeisesti fermentoituna. Aasiassa paikallinen rouva tarjoili kaikkea perinteistä ja tuijotti kun söin, keskityin ja nielaisin.

Ns. kebupaikan rasvalätyn juusto, jota kymmenen litraa pitsan päällä.

Kiisseliin kylläkin laitetaan perunajauhoja eikä liivatetta. Perustaitoja tuo.

Treffikumppani tarjosi puoliksi keitettyö pastaa jossa ei ollut lainkaan makua, ei suolaa ei mitään, sekä sen höysteeksi tomaattimurskaa. Suoraan purkista. Kaksi haarukallista söin ja kärsin seuraavaan päivään vatsakivuista. En ole koskaan syönyt mitään niin pahaa. 


Ei tullut toisia treffejä. 

Tosin tokia treffejä ei olisi tullut vaikka ruoka olisi ollut hyvääkin :D

Koulun vanhempainillassa joulun alla tarjottiin kuumaa glögiä ja pipareita. Glögi tarjottiin suuresta hanallisesta termosastiasta jota oli aina käytetty kahvin tarjoiluun, muttei oltu muistettu muuta kuin vedellä huuhtaista. Lähimpään kymmeneen vuoteen..

Jäi glögit juomatta.

Vierailija kirjoitti:

lämmennyt huono sahti häissä! jos tarvitsee vatsaa tyhjentää niin tämä on hyvä siihen! on helppo oksentaa, paremmalle maistuu yrjötessä kuin juodessa

Kun itse en juo alkoholia, niin kohteliaisuudesta annan muiden juoda, niin heillä riittää juomat paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitkeäläskinen liha, kaikkien lasten kauhu ysärillä.

Kiisselin klimppinen liivate.

Kahvi ilman maitoa.

Jokin epämääräinen limainen löntti jotain, ilmeisesti fermentoituna. Aasiassa paikallinen rouva tarjoili kaikkea perinteistä ja tuijotti kun söin, keskityin ja nielaisin.

Ns. kebupaikan rasvalätyn juusto, jota kymmenen litraa pitsan päällä.

Kiisseliin kylläkin laitetaan perunajauhoja eikä liivatetta. Perustaitoja tuo.

Kiisseli voi silti olla paakkuista jos ei perunajauhoihin sekoiteta kylmää vettä eikä sitä kiisseliä sekoita kokoajan. 

Lapsena kaverin luona jotain grillattuja pekonirullia, en muista enää mitä niiden sisällä oli. Rasvaa oli niin paljon, että kun puraisi, koko suu täyttyi sulasta rasvasta. Vieläkin puistattaa ajatus.