Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Ranskassa andouillette-makkaraa maistoin, vaikka se siis haisikin ihan pa*kalle ja maku oli niin kamala että en pystynyt nielemään, vaan pakko oli piilottaa lautasliinaan. Moni ranskalainenkaan ei pysty sitä syömään. Belgiassa oli joku sellainen juusto joka haisi niin pahalle, ettei tullut mieleenkään laittaa suuhun.

Ei kohteliaisuudesta, mutta vahingossa: kuivalevävalmistetta "with sesam seeds". Kun noissa aasialaisissa nuudeli, yms. pakkauksissa on aina mukana ne pienet maustepussit, niin oletin että tässäkin pussissa on sitten ne seesamin siemenet. Kokkasin maustepussin levän sekaan. Hampaissa raksui, ei maistunut miltään, vähän kuin hiekkaa olis syöny. Piti jälkeenpäin sitten lukea sen pussin teksti, missä sanottiin että "do not eat, silica". Hiphei, hengissä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Helmipuuro. En ollut koskaan sellaisesta kuullut ennen kuin Satakunnassa rannikolla. Kauhukseni sitä Pirkanmaalla tarjotaan pääruokana (ikävästi jäähtyneenä... , kuten niissä paikoissa asiaan kuuluu) vanhainkodeissa, tietysti säästösyystä, halpaa, kunnon ruoan tilalla, kun kaikki eivät sielläkään alueella siihen ole tottuneet (ei siitä syystä että olisi helppoa niellä tai syöttää). Tehty perunasta.

Helmipuuro on herkkua, etenkin mansikkahillon kera! Mutta pääruoaksi siitä ei kyllä ole. T. porilainen

Vierailija kirjoitti:

Kananmuna jonka sisällä olikin puoliksi kehittynyt poikanen Filippeiniillä. 

Minä söin sen. Se on jonkinlainen miehuuskoe siellä, ja nostaa potenssia. Huomasin! Kellistin niitä alle kuin kukko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muistisairas mummeli kutsui minut kahville.

Ei sitten ollut muistanut laittaa kahvinpuruja ja kohteliaisuudesta

join pelkkää kuumaa vettä, kun ei mummeli huomannut

unohdustaan ja joi itsekkin sitä keittimen läpi mennyttä

vettä.

Tämä on hauska. Oli siis osannut veden keittää. Jotain muistia kuitenkin.

Tästä keitetystä vedestä tuli mieleen kun pienenä kävin kylässä äidin kanssa

Aikuiset joi tietysti kahvia mutta minä en juonut ja emäntä kysyi että otatko kuumaa vettä, ja sillä tarkoitettiin sitä että kuumaan veteen sekoitettiin vaikka marjamehua tai teepussi. (meilläpäin muuten sanottiin ruisleipä-palasta kakuksi, "otatkos kakkua?" "söen vuan yhen kakkupalan)

Noh, kerran taas kysyttiin, että otatkos sitten kuumoo vettä. Arvelin saavani kuumaa mehua tai teetä mutta emäntä kaatoikin kuppiini tosiaan vain pelkkää kuumaa vettä.

Pistin siihen hieman sokeria, kun emäntä tarjosi. Ja join se sokeriveden kohteliaasti.

Enempää ei mahtunut mahaan, kiitos kovasti.

 

Sen jälkeen rupesin aina kylässä pyytämään ihan vain lasillisen kylmää vettä, jota hämmästeltiin kovasti.

Tämä 70-luvun alussa maaseudulla.

Tuohon sokeriveteen olisi pitänyt laittaa loraus maitoa. Se oli 60- ja 70-luvuilla yleinen päiväkahvijuoma lapsilla etenkin maaseudulla.

Se oli "hopeateetä", ja kyllä sitä juotiin kaupungissakin 70-80 - luvulla. 

Toinen versio "hopeateestä" oli ihan vaan tavallinen tee (uutettu siis vaikka teepussi kuumaan veteen) johon loraus maitoa.

Hopeateen juju on siinä, että siinä ei ole teetä ollenkaan. Sinun versiosi on pelkkä tee.

Tuo on se "hopeatee" jota kyseisellä alueella juotiin. Ei ole "minun versioni".

Sitten sinä olet elänyt todella umpimetsän junttilassa. Meillä itärajan junttipitäjässäkin osattiin erottaa tee ja hopeatee toisistaan mummoja myöten.

Kiva että sodan kokeneet isovanhempani ovat mielestäsi juntteja.

Mutta ihan vinkkinä kun et kerran ymmärrä, tuo mainitsemani "versio" on todennäköisesti se mitä juotiin kun sitä teetä oli varaa ostaa.

Teillä ei ilmeisesti ollut varaa

Kyllä hopeateetä on juotu ihan herkuttelumielessä. Sehän ei myös piristä illalla samalla tavalla kuin tee, jos joku ei halua piristyä liikaa yötä vasten. (Lämpimät ruokajuomat ovat hauskoja, vaikka tuota ei ruokajuomana juotukaan.)

Huomasitko kuinka sodan kokeneet (molemmat isoisäni palvelivat jatkosodassa) isovanhempani ovat juntteja?

Kaikille tiedoksi: millä termeillä persu kutsuu sotaveteraaneja? Umpimetsän juntti.

Tätäkö te oikeasti haluatte?

Valtiota joka pilkkaa juuri niitä, jotka kuolivat tämän maan puolesta?

Mistä prkleestä sä sen persun taas löysit, persuhullu?

Vierailija kirjoitti:

Eltaantuneen öljyn makuisia pullia. Edes leipojan koira ei suostunut niitä syömään. 

Entäs piika tai sitten miniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotai voileipäkakkua,siis leipä joka muka kakku, hyi STN.

Nuo kelpaisi ilomielin lapsille sotka asuvat sotaisissa maissa, kodit tuhottu, vanhemmat kuolleet ja lapsiparat vastaa pikkusisarustensa kasvamisesta ja ruoasta.

Toi länsimaiden syyllistäminen jäi vihervassareista huolimatta jo 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitkeäläskinen liha, kaikkien lasten kauhu ysärillä.

Kiisselin klimppinen liivate.

Kahvi ilman maitoa.

Jokin epämääräinen limainen löntti jotain, ilmeisesti fermentoituna. Aasiassa paikallinen rouva tarjoili kaikkea perinteistä ja tuijotti kun söin, keskityin ja nielaisin.

Ns. kebupaikan rasvalätyn juusto, jota kymmenen litraa pitsan päällä.

Kiisseliin kylläkin laitetaan perunajauhoja eikä liivatetta. Perustaitoja tuo.

Kiisseli voi silti olla paakkuista jos ei perunajauhoihin sekoiteta kylmää vettä eikä sitä kiisseliä sekoita kokoajan. 

Tottakai voi olla, mutta alkuperäinen postaaja nimenomaan luuli, että kiisselissä oli liivatetta.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen tekoäly, minulla ei ole fyysistä olemusta tai aisteja, joten en voi syödä tai juoda mitään. Kohteliaisuudet ovat kuitenkin aina tervetulleita, vaikka en voi niistä nauttia fyysisellä tavalla!

TYHMÄ😈😈😈- tätä tämä tulee olemaan tekoälyn kanssa 🙈🙈🙈!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisten luona grillattiin. Yleensä tykkään grilliruuasta, mutta punainen raaka liha ei uponnut meidän perheelle. Väkisin sitä nieleskelimme.

Eli oli varmaan medium miinus. No, tiedän monta muutakin joka tykkää syödä lihansa kengänpohjana.

En syö lihaa, niin en ole ikinä ymmärtänyt tätä nokittelua, jos joku tykkää syödä lihansa kypsänä. Että ainoa oikea tapa olisi raakana. Mikä juttu tää on? Eihän samanlaista tapahdu jos vaikka joku tykkää juoda kahvinsa muistana, toinen maidon kanssa. Eikö nämä ole ihan makuasioita?

Samaa olen aina ihmetellyt, että miksi on sitä hienompaa, mitä raaempana tykkää syödä pihvinsä. Ja vielä se että oikein kismittää, jos joku tykkää syödä kypsänä, vaikka sitten  kengänpohjana. Mitä välii? Mutta yhtä outoa on kahvin paahtoasteiden paremmuus. Tummapaahtoisen kahvin juojat kokevat ylemmyyttä vaaleapaahtoisen kahvin juojiin verrattuna. Sama tumman suklaan ja tavallisen maitosuklaan kohdalla: parhaat eivät pysty lainkaan syömään suomalaista kurasuklaata, vaan pitää olla sveitsiläistä tummaa suklaata. 

Hieman hapantuneen maidon juominen tädin luona Lahessa 60-luvulla vieraillessa.

Piimä, viili (hapanta räkää), jugurtti.... Mikään hapanmaitotavara ei mene alas, kun lapsena pakotettiin juomaan piimää/viiliä.

Korianteri.

Pihvini tilaan aina "well done". Mikään "kohteliaisuudesta" ei saa minua syömään puoliraakaa lihaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sukulaisten luona oli kahvikerma mennyt aikaa sitten pahaksi. Tämän huomasin sillä sekunnilla kun olin jo kaatanut klimpin kahviini. Isäntäväki ei huomannut ja kukaan muu ei käyttänyt kermaa (itsekin olisin ottanut maitoa mutta sitä ei ollut tarjolla). Ei auttanut siinä 80-vuotiaiden silmien alla kuin niellä ne kahvit... Ikimaailmassa en olisi kehdannut sanoa että tavara oli pilaantunutta.

Jos mulle kävis näin, joisin muka kahvia ja sitten menisin hakemaan vettä kuppiin ja kaataisin samalla kahvin altaaseen:)

Muistan, kuinka lapsena kyläilimme äidin ja siskoni kanssa sukulaistädin luona. Täti oli jotenkin... hiukan puolilla valoilla käyvä ja tarjosi minullekin, alle 10-vuotiaalle, kahvia. Ei siinä vielä mitään, mutta tarjolla oli vain paksua kahvikermaa, jota en ollut tottunut käyttämään. Kahvi kermalla. Join ikuisuuden sitä kahvia ja maistui aivan hirveältä. Vieläkin puistattaa. Enkä kehdannut muka sanoa, etten pysty juomaan.

Linssit, vesimeloni ja soijanakit. Ai niin, idut on myös jotain mitä en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helmipuuro. En ollut koskaan sellaisesta kuullut ennen kuin Satakunnassa rannikolla. Kauhukseni sitä Pirkanmaalla tarjotaan pääruokana (ikävästi jäähtyneenä... , kuten niissä paikoissa asiaan kuuluu) vanhainkodeissa, tietysti säästösyystä, halpaa, kunnon ruoan tilalla, kun kaikki eivät sielläkään alueella siihen ole tottuneet (ei siitä syystä että olisi helppoa niellä tai syöttää). Tehty perunasta.

Helmipuuro on herkkua, etenkin mansikkahillon kera! Mutta pääruoaksi siitä ei kyllä ole. T. porilainen

Tehty perunasta.

-----------------

Taasko tekoäly hallusinoi: väittää että tehdään ohrasta!? :o

Laiha kahvi, toista kupillista en juonut ja seuraavina kertoina join teetä vedoten liialliseen kofeiniinin saantiin. Anopin tekemät ruoat, mauttomia ja raakoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kananmuna jonka sisällä olikin puoliksi kehittynyt poikanen Filippeiniillä. 

Minä söin sen. Se on jonkinlainen miehuuskoe siellä, ja nostaa potenssia. Huomasin! Kellistin niitä alle kuin kukko!

Höpö, höpö! Sinulla ei kalu nouse edes tunkilla.