Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Mikä siinä onkin, että joidenkin mielestä kaikki makea leivottu on aina automaattisesti muka jotenkin hyvää? Sanovat usein vielä, että "vaikea epäonnistua jos on paljon sokeria, rasvaa ja suklaata". Öö no ei ole, en tiedä montaakaan oikeasti hyvää kotileipuria. Useampien leipomukset menettelevät, mutta jotkut leipovat oikeasti ihan kauhean makuisia juttuja. Olen oikea sokerihiiri, mutta en todellakaan suostu syömään mitä tahansa.

Kalapuikkokeitto, jota veljeni tarjosi minulle kun hän kutsui minut syömään. Hän oli lisännyt kiehuvaan veteen juuresten paloja, jäisiä kalapuikkoja paloiteltuna, makaronia ja mausteita. Hän sanoi, että hän tekee itse itselleen sitä keittoa aina välillä. Kohteliaisuudesta söin yhden lautasellisen. 

Veljeni on aina ollut vähän erikoinen persoona ja lisäksi hänellä on mielenterveysongelmia. Lisäksi hän varmasti maistaa maut erilaisina kuin muut tai hänellä on muuten makuaistissa joku vika koska hän on pienestä pitäen yhdistellyt oudosti kaikkia ruoka-aineita sekaisin joita hän syö sitten keskenään ja hän sanoo, että "Meneväthän ne ruoat kuitenkin viimeistään mahassa sekaisin". 

Olin Tanskassa kyläilemässä, ja perheenisä teki voileipiä joiden päällä oli kalahyytelöä. Jokainen suupala nousi ruokatorvesta takaisin suuhun monta kertaa. Pakko oli vaan niellä uudelleen ja uudelleen alas.

Gluteenittomat "sämpylät." Yhtä meheviä kuin savikiekot, ennemmin syön Lidlin halvinta kohotusainepaahtistakin, vaikka muuten menee vain ruisleipä.

Tämä on varmasti tosi kesyä, mutta olen äärimmäisen rutinoitunut ruokailun kanssa eli syön aina samoja ruokia. Kaveri tuli innoissaan maistattamaan "niin mahtavaa" appelsiinituorejuustoa... lusikassa. Olen tarkka myös noissa ruokailuvälineissä, mutta en siinä tilanteessa voinut kieltäytyä yhtään mistään, niin paljon oli sitä intoa ilmassa.

Appelsiini ja juusto...? Lusikka?

Vierailija kirjoitti:

Gluteenittomat "sämpylät." Yhtä meheviä kuin savikiekot, ennemmin syön Lidlin halvinta kohotusainepaahtistakin, vaikka muuten menee vain ruisleipä.

Se paahtis on muuten yllättävän hyvää. Supernirson nepsylapseni suosikki!

Lampaan mahalaukkua ja jotain muita sisalmyksiä. Se oli kyllä ihan hyvää mutta se koostumus ja ajatus vähän meinasi pykiä vastaan. Lammas lahdattiin vieraanvaraaisuudesta minua varten eli minähän söin. Söisin kyllä uudestaankin nyt kun on makuun päässyt:)

Mustekalaa, joka on juuri tapettu mutta refleksien takia liikkuu vielä palasina lautasellakin 🤢

Tarhaikäisenä ruismarjapuuroa.

Mykysoppa, mustamakkara, siskonmakkarakeitto ja ruotsalaisten surströmming saa aikaan oksetuksen, ei enää koskaan. Noin yleensä ottaen olen hyväsydäminen, mutta nuo ei uppoa millään.

Ei onneksi tarvinnut syödä mitään, mutta..

Olin ensimmäistä kertaa käymässä kaverini poikamies-opiskelijaboksissa. Hän säilytti valmistamiaan ruokia pois päältä olevalla hellalla huoneenlämmössä. (joskus jopa useita päiviä, kuulemma)

Totesi että kyllähän niistä pöpöt kuolee kun ruoan vain lämmittää uudelleen! mjuuuh..niinniin..

Sahtiin keitetty klimppisoppa. Hyi hitsi että oli pahaa!

Kauheita kokemuksia on kotileipomukset ja muut tarjoomukset huusholleissa, joissa keittiöhygieniassa ollaan suurpiirteisiä ja vatsatauti vierailee normaalia useammin. Vaikka maku olisikin ihan ok, niin pelko mitä pöpöjä suuhun pistää saa ällön väristykset kulkemaan selkäpiissä

Kaalikeitto hirveetä oli. Pahempaa ruokaa en tiedä.

Teininä joku sellainen cocktailtikkujuttu jossa oli hillosipulia.

Siipiveiikojen wingsit, koskaan syönyt mitään iljettävänpää

Naudan sisäfilee pihvin, joka oli sitkeää kuin kengänpohja. Siinä isäntäväen silmien alla oli pakko nielasta suoraan palat, jotka irti sai purettua, kun ei kehdannut olla töykeä ja jättää syömättä, isäntäväen silmien välttäessä syötin pihvin heidän koiralle.

Myöskin tullut käytyä kahvilla tutulla, kahvi oli jotain xtra merkkistä tms. Niin kamalaa tervanmakumöskää, että oli pakko laittaa enemmän maitoa kuin kahvia, jotta sai sen kohteliaasti juotua. Eipä tullu toiste enää kahvia juotua, kun sen tervan haisto ovelle asti.

Lapsena kaverin äidin tekemää perunamuussia jossa oli raakoja sipulinpaloja. Oksetti.

Maistiainen jos joku epäilyttää.

Söin etanoita, koska se oli olevinaan niin sivistynyttä ja hienoa erään deitin kanssa. Vaivoin sain ne alas suustani eikä koskaan enää!