Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

En koskaan ole laittanut enkä laita kohteliaisuudesta suuhuni mitään, mitä en oikeasti halua syödä. Jos joku päättää sen vuoksi olla marttyyri tai mielensäpahoittaja, niin aivan sama mulle.

Islantilaista fermentoitunutta haita. Ajattelin että ei kai se nyt hirveästi pahempaa voi olla kuin lipeäkala.

Hyi heeeeeeeeelvetti.

Firman juhlissa bliniä. Kylä paikassa juustoleipää. Kaverin luona tarjottu hyvin laihaa kahvia.

Kylmäsavulohi

Joulukinkkuläskeineen ruisleivän päällä

Verilettuja ja -makkara

Maksamakkara

Harira-keittoa Marokossa. Hotellin kokki seisoi vieressä ja odotti kommentteja. Koska en voinut kehua keittoa, kysyin saanko ottaa kokista kuvan (silloin kuvattiin vielä kinokameroilla) ja kokki ilahtui niin, että pyysi vielä tarjoilijankin kuvaan mukaan. Ei siinä keitossa mitään vikaa ollut mutta ne maut olivat liian eksoottisia maalaistytölle, elettiin vuotta 1981.

Sellainen liian märäksi kasteltu täytekakku, jollain banaanisäilykehedelmätäytteellä ja liiaksi vatkatulla kermalla on kyllä hirveää varsinkin jos kakku on poltettu ja märkä pohja sellaista mustaa märkää möhnää. Yäk!

Sian ruokatorvea työmatkalla Kiinassa. Veikkaan että on maailman sitkein asia. Muutakin "herkkua" on noilla reissuilla ollut tarjolla mutta tuo oli kaikista hirvityksistä pahin.

Ainiin ja alkupalana joku sellainen kananjalka kynsineen kaikkineen. Se oli itseasiassa vielä kamalampaa.

Nakki- tai makkarakeitto.

Puoliraaka pannari johon oli taikinaan lisätty purkillinen hedelmäcoctailia. Samainen talousihme tarjosi mansikkarahkaa johon oli sokerin sijasta lipsahtanut suolaa. Nämä tapahtui vuosia sitten. Nykyään hän osaa loihtia kunnon syötävää.

Tämä on ystäväni kertoma tarina. Hänellä on sokea sisko, jonka avustajana hän toimii välillä ja he olivat lähteneet sisaren ystävän luo kylään, joka myös on sokea. Tällä ystävättärellä on pitkäkarvainen koira. Tämä ystävä oli tehnyt makaronilaatikkoa, jota oli tietysti tarjonnut vierailleen. Laatikko oli ollut kuulemma täynnä koirankarvoja ja ystäväni oli seurannut kun nämä kaksi sokeaa oli olivat syöneet tätä ruokaa hyvällä halulla. Hän itse ei ollut pystynyt syömään ollenkaan, mutta ei ollut kehdannut sanoa emännälle, että ruoka on täynnä karvoja. Hän oli vain katsonut kun näitä karvoja oli mennyt ruoan mukana näiden kahden suuhun, ja hän oli itse yökkäillyt sisäisesti vieressä. Karvoja oli kuulemma ollut paljon.

Pari tapausta tulee mieleen karmeista ruoista!

Minua reilusti vanhempi ystäväni kutsui minut luokseen grillaamaan. Hän toimi grillimestarina ja minä sain sillä välin lekotella viiniä juoden. Oli kanaa, possun ulkofilepihviä, täytettyjä herkkusieniä, salaatteja.. Aika perussettiä siis. Kasasin kaikkea lautaselle ja aloin innokkaana syömään. Leikkasin palasen kanaa ja heitin suuhuni. Aloin pureskelemaan ja vasta siinä vaiheessa huomasin kauhukseni että kana oli _aivan_ raakaa keskeltä. Oli työn ja tuskan takana saada nielaistua suussa ollut palanen, en kehdannut sylkeä poiskaan.

Mainitsin asiasta ystävälleni joka hämmästyneenä vastasi että niinhän sen kuuluukin olla, mediumia! Yritin sitten siinä änkyttää että eeei kyllä kana kannattaa kypsentää yli 70-asteiseksi salmonellariskin vuoksi. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsakaan vaan vakuutti että hyvää se on, näin hän aina tekee. 

No ei ollut kovin hyvää. Raa'an kanan rakenne on ihan kaameaa, huh. Onneksi meillä täällä Suomessa salmonella on suhteellisen harvinainen, en sairastunut onneksi. 

Toinen kaamea sapuska oli ihan oma tekele! Olin töissä pienessä hotellissa ja seuraavalle päivälle piti leipoa jotain pientä makeaa kahvin kanssa tarjottavaksi. Aamupalalta oli jäänyt reilusti ananasta (ei siis mitään purkki- vaan pakasteesta sulatettua), joten hävikkiä välttäen päätin pyöräyttää niistä piirakan. Kaivoin jonkun ohjeen netistä ja ryhdyin tuumasta toimeen. Se ohje oli joku kermaviili/rahkahässäkkä. Taisin tehdä kaksi gn-pakillista. Eipä siinä, piirakat uuniin, johan tuli valmista. Uunista pois otettaessa piirakat näyttivät ja tuoksuivat hyvältä. Annoin hetken jäähtyä ja aloin leikkaamaan valmiita palasia. 

Päätin maistaa tekelettäni. Ja onneksi maistoinkin ennen kuin asiakkaille meni. Aivan hirveä maku! Yhtä pahaa leipomusta en ole kuunaan tehnyt. Ananas oli toden totta saanut maidon kanssa aikaan jonkun reaktion, enkä osannut sitä odottaa sillä ohje löytyi netistä eikä siinä ollut mitään mainintaa että näin saattaa käydä.. Ja mainittakoon vielä että olin aika nuori tuolloin niin ei vissiin (maalais)järkikään paljon päätä painanut :) 

Joten, suoraan biojätteeseenhän ne piirakat meni! Ja harmitti vielä, kun olin varta vasten yrittänyt VÄLTTÄÄ ruokahävikkiä ja nyt sitä tulikin sitten paljon enemmän kuin mitä pelkistä ananaksista olisi tullut.. Huoh. Kallis oppitunti! 

Ranskassa haita tomaattikastikkeessa. Aivan järkyttävää paskaa. Kehtasi vielä suositella sitä. En pystynyt nielemään, annos jäi lautaselle.

Tykkäsin valtavasti aladobista, mutta sitten luin tuoteselosteesta, että siihen on käytetty naudan kieltä.

Loppui tykkääminen siihen.

Sylvester kirjoitti:

Talkkuna.

Talkkuna on hyvää.

Tuttavan luona jauhelihapitsa, johon ei oltu ensiksi paistettu sitä jauhelihaa, vaan ripoteltu se raakana pitsapohjan päälle. Kaiken lisäksi se jauheliha ei ollut kunnolla edes paistunut, vaan oli osittain raakaa.

Silloin sain käyttää kaiken tahdonvoimani, että pystyin syömään edes vähän.

Syönyt: karjalanpaisti. Se maistui ja haisi tunkiolta.

Juonut: Kahvia, joka oli niin laihaa, että näytti teeltä. 

Jotain ihme pikkuleipiä jotka maistuivat hirveältä. En tiedä, mitä niissä oli mutta pahaa oli.

Vesirinkelin erehdyin kerran kahvipöydässä ottamaan kun en tiennyt miltä ne maistuu. En ota toisten.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta,kun meidän koko perhe kutsuttiin parhaan kaverini luokse . Perheenisä oli erään uskonlahkon arvostettu jäsen ja tarjoilut heidän kulttuurin mukaisia mausteisia pääsiäistarjoiluja ja voi luoja niitä eri makuja mitä yksinkertaisesti elävä maalaistyttö perheineen sai sen illan aikana kokea. Oli montaa lajia ruokia joita vedet silmissä nieltiin ja häpeä oli valtava kun tiedettiin että varmasti näkyi meidän maku nystyröiden avunhuudot ulospäin. Eihän me kehdattu olla syömättäkään,kun kerran oli kutsuttu hienomman väen huusholliin 🤣

Millä uskonlahkolla on oma ruokakulttuuri? Ihmettelen tätä. Huom, lahko on eri asia kuin kirkkokunta.

Karjalanpaisti