Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1253)
Vierailija kirjoitti:
Minulle lähes poikkeuksetta sanotaan, että puheestani ei saa mitään selvää, puhun liian hiljaa ja käsketään puhumaan lujempaa. Vaikka teen kaikkeni puhuakseni selvästi ja kuuluvasti, niin jankutetaan että ei muka kuulla mitä sanon kunnes minä huudan niin lujaa kuin jaksan milloin sitten sanotaankin, että ei tarvitse huutaa. En enää yksinkertaisesti uskalla puhua kun koko ajan jankutetaan, että "En saa mitään selvää" kun sanon jotain.
Kokeilepa äänittää puhettasi ja opetella selkeää artikulointia. Vaikka oma ääni kuulostaa aluksi ihan eriltä, miltä sen odottaa kuulostavan, niin siitä ei kannata kauhistua. Kokeilee ja testailee niin kauan, että pystyy puhumaan rennosti nauhalle.
Muista ois varmasti mukava kuulla sinunkin ajatuksia. Rohkeasti eteenpäin vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hiljainen, mutta esim. deiteillä kahden kesken keksin kyllä puhuttavaa jne. Joutavanpäiväinen small talk ei vaan ole oma juttuni, enkä hakeudu sellaisiin tilanteisiin.
Joidenkin kulttuurien edustajat puhuvat jatkuvasti. En voi käsittää, mikä pointti. Salilla, jossa käyn on eräs partaäijä, ilmeisesti lähi-idästä, joka napit korvilla puhuu taukoamatta puhelimeen. Selittää kovaan ääneen joka ikinen kerta salilla ja taukoamatta. Siellä käy lisäksi joku parivaljakko, myös lähi-itäläisen näköisiä miehiä, jotka selittävät jatkuvasti toisilleen jotain. Jopa kesken punttien noston se suu käy. Mikä on tämä ihmislaji ja miksi heidän täytyy jauhaa taukoamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole sinulle velkaa kertoa miksi tekee tai tee jotain. Moniko sinulta tenttaa miksi puliset ja papatat?
Häivy sitten muiden seurasta, jos et siitä nauti.
Sinähän muiden seurasta et nauti, jos häiritsee, että muut ovat seurassa omina itsenään. Kun me olemme erilaisia, me ihmiset. Ei se kaikkia häiritse, että seurassa on erilaisia persoonia ja kukin osallistuu tyylillään. Mutta sinua se häiritsee ja aina voit itsekin häipyä. Vaan kuka sitten kuuntelee?
Ap kysyy kysymyksen. Saa alapeukutukset ja haukut. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Aloittaja kysyi kysymyksen, johon sinä vastasit tylysti.
Pysy jatkossakin hiljaa. Muut ihmiset kun ovat liian rahvaanomaisia ja tyhmiä, sinun älykkyytesi rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun jos on kiinnostavaa tai tarpeellista keskusteltavaa. Useimmiten ei ole. Monesta asiasta olen myös eri mieltä tavanomaisen suomalaisen iltapäivälehdestä maailmankuvansa saaneen kanssa, niin helposti voi rupattelut jättää väliin. Kuin keskustelisi lapsen kanssa.
Jos on kiinnostavaa ja tarpeellista.....etkö voi itse muuttaa keskustelun suuntaa? Vai pitääkö toisten rakentaa se sellaiseksi, ettet tuntisi keskustelevasi lapsen kanssa? Mikä siis on oma panoksesi??
Olen eri, mutta toiset eivät yleensä pysty rakentamaan tilannetta sellaiseksi, että keskustelusta tulisi tarpeellinen tai mielenkiintoinen. Eivät koe tarvetta, joten ei tapahdu. Miksi panostaa asiaan, jota kukaan ei kaipaa? Ketä varten se pitäisi tehdä? Kuinka itse tietoisesti panostat siihen, ettet kuulostaisi puutteellisia johtopäätöksiä vetävältä henkilöltä? Kuinka varmistat tämän aina seurassa, miten panostat? Niinpä.
Jotenkin ei enää niin kovin kiinnosta kun aika usein se puhetoveri on präiskäyttänyt jotakin halveksivaa tai puoli-ilkeää vastaukseksi. Siihen se juttelu sitten tyssää.
Väliin olen tuota miettinyt että mikä saa jotkut puhumaan toiselle niin rumasti, varsinkin jollei vielä oikein edes tunne, eikö yhtään hävetä möläyttää jotain ikävää?
Toisaalta ajattelee että no siinäpä tuo sitten menetti mahdollisuuden tutustua kunnolla.
Itse olen tullut tuollaisten kokemusten vuoksi entistä hiljaisemmaksi. Ehkä en sitten ole mitenkään kiinnostava ihminen.
Parisuhteessa olen kyllä mutta voishan ihmisellä olla ystäviäkin siinä ympärillä vai mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy kysymyksen. Saa alapeukutukset ja haukut. Miksi?
Koska ap ei ymmärrä ja verhoaa oman ymmärtämättömyytensä jotenkin muiden puutteeksi. Oikeasti kyseessä on tuomitseminen ja omien ominaisuuksien glorifiointi. Ihmisiä kyllästyttää. Ymmärtämättömyys, projisointi ja ylenkatse. Valheellisuus, keinotekoisuus. Vaikka nämä olisi verhottu uteliaisuuteen, niin siitä ei ole kyse. Halusta ymmärtää. Vaan halusta vertailla ja puheliaisuudesta saa automaattisesti 10 lisäpistettä, Ten points to Gryffindor! Nähty jo.
Olen kahdenkesken puheliaampi, isossa porukassa puheenvuorot seuraa toisiaan niin nopeasti etten ehdi siihen väliin. Mutta nautin myös hiljaisuudesta, en koe että sitä olisi aina tarve täyttää puheella.
Jos en ole samalla aallonpituudella jonkun kanssa, on juttelu haastavaa yrityksistäni huolimatta. Kenties en ole niin lahjakas puhuja että saisin juttua keksittyä tuosta vaan, me ihmiset ollaan erilaisia.
Olen introvertti mutta viihdyn myös seurassa, seuraan mielelläni keskustelua. Yritän aina heittää jokusen kommentin väliin jos on kiinnostava aihe ja tulee jotain mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karjalaisperäinen ja pohjanmaalainen eivät tule toimeen. Toinen selittää selittämästä päästyäänkin ja toinen vakavasti harkitsee asiaa, syventyy ja pitää toista ihan pölhönä. Ja valitettavasti teitä ensinmainittuja on pks-seudulla hyvin paljon toisessa ja kolmannessa sukupolvessa. Kai tekin vielä ihmisiksi opitte.
En voi sietää moottoriturpia, väsyn heidän seurassaan. Nautin kyllä pitkistäkin keskusteluista kunhan se ei ole toisten päälle huutamista. Olen puhelias ihminen tuttujen seurassa tai jopa uusien tuttavuuksien, jos vain aihe kiinnostaa molempia. En jaksa turhaa jauhantaa ja saman toistoa ja ärsyttää kun joskus tällaiset hölösuut ylimielisenä töksäyttää "miksi sä murjotat etkä sano mitään", kun itse huutavat toisten päälle eivätkä anna suunvuoroa muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei huvita puhua tyhjänpäiväisyyksiä epäkiinnostavien ihmisten kanssa. Siksi olen usein hiljaa isommassa seurueessa.
No jos kuvittelee olevansa itse ainoa kiinnostava henkilö maan päällä, niin onkin paras olla hiljaa!
Minä kyllä puhun. Suunnitelmissa on soittaa muutaman minuutin pituinen puhelu noin puolen tunnin kuluttua. Sen jälkeen puhun parin-kolmen tunnin aikana yhteensä 0-25 sanaa. Jos on välttämätönta asiaa jollekin tai jokin asia vaatii vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä lukea näitä kommentteja joista tulee ilmi suomalaisten epäkohteliaisuus. Lähes kaikissa muissa kulttuureissa puhumattomuus on töykeää, siis se ettei moikata, kysytä kuulumisia, vointia jne, varsinkin jos kyseessä vaikka tyyppi jota näkee toimistossa lähes päivittäin. Small talk kertoo muille, että olet ystävällinen ja kiinnostunut muista ihmisistä. Niin kuin myös hymy ja silmiin katsominen. Siinä otetaan muut ihmiset huomioon. Mutta suomalaista ei kiinnosta pidetäänkö häntä jurona ja epäystävällisenä, tärkeintä oma mukavuus.
Olen niin mielenkiinnoton ja tylsä ihminen, etten halua häiritä muita jorinoillani. Töissä ollessa tulee lausuttua silloin tällöin jokunen lausahdus, kun ei kehtaa olla koko päivää tuppisuuna. Asun yksin ja vapaalla ollessa puhun seinille, kukille ja pehmoleluille. Paljon mielenkiintoisempaa, kuin lörpötellä jonkun ihmisen kanssa!
"Mitä työtä teet" on small talkia ja kyseinen ihminen yrittää olla ystävällinen ja kohtelias. Jos ei tällaista kysymystä kestä niin on kyllä perus sosiaaliset taidot pahasti hukassa.
käytöstavat kirjoitti:
Jännä lukea näitä kommentteja joista tulee ilmi suomalaisten epäkohteliaisuus. Lähes kaikissa muissa kulttuureissa puhumattomuus on töykeää, siis se ettei moikata, kysytä kuulumisia, vointia jne, varsinkin jos kyseessä vaikka tyyppi jota näkee toimistossa lähes päivittäin. Small talk kertoo muille, että olet ystävällinen ja kiinnostunut muista ihmisistä. Niin kuin myös hymy ja silmiin katsominen. Siinä otetaan muut ihmiset huomioon. Mutta suomalaista ei kiinnosta pidetäänkö häntä jurona ja epäystävällisenä, tärkeintä oma mukavuus.
En ole kiinnostunut muista ihmisistä paitsi hyvistä tutuistani ja kavereistani. Ymmärrän kyllä käytöstavat, että moikataan töissä, kun tavataan, ja vaihdetaan joskus pari sanaa. Raskasta kysellä kuulumisia kaikilta, kun ei tippaakaan kiinnosta. Introverttina viihdynkin siksi hyvin eristyksissä ja kommunikoin harvakseltaan.
Sitten on joitain kulttuureja, joissa ollaan äänessä 24/7. En tiedä, mitä se juttu on, jota suusta pulppuaa. Varmaan unissaankin käydään jotain monologia.
mina927649 kirjoitti:
"Mitä työtä teet" on small talkia ja kyseinen ihminen yrittää olla ystävällinen ja kohtelias. Jos ei tällaista kysymystä kestä niin on kyllä perus sosiaaliset taidot pahasti hukassa.
En todellakaan halua puhua työstäni vapaa-ajalla. Monella voi olla sellane homma josta ei edes saa puhua.
Valikoi joku mukavampi puheenaihe!
käytöstavat kirjoitti:
Jännä lukea näitä kommentteja joista tulee ilmi suomalaisten epäkohteliaisuus. Lähes kaikissa muissa kulttuureissa puhumattomuus on töykeää, siis se ettei moikata, kysytä kuulumisia, vointia jne, varsinkin jos kyseessä vaikka tyyppi jota näkee toimistossa lähes päivittäin. Small talk kertoo muille, että olet ystävällinen ja kiinnostunut muista ihmisistä. Niin kuin myös hymy ja silmiin katsominen. Siinä otetaan muut ihmiset huomioon. Mutta suomalaista ei kiinnosta pidetäänkö häntä jurona ja epäystävällisenä, tärkeintä oma mukavuus.
Kaikille tärkeintä on oma mukavuus. Suomessa asiaa ei jakseta feikata.
Jotkut suorastaan rakastavat omaa ääntään. Ei ole niin väliä, mitä puhuvat, kunhan ääni kantaa ja saa olla äänessä.