Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Mulla aivot vaan toimii niin hitaasti, että on vaikea keksiä sanottavaa.
Puheliaan juttuja on välillä kiva kuunnella. Mutta joskus se on raskastakin, jos puhuja poukkoilee aiheesta toiseen nopeasti eikä ole yhtään kiinnostunut siitä, mitä toinen ajattelee asioista. Välillä punainen lanka katoaa hänen jutusteluistaan ja kuulija on pökerryksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset puhuu kaikki yksityisasiat keskenänsä rappukäytävässä ja muut oven takana kuuntelee ja osa äänittää keskusteluita.
Yksi naapuri haukkui minua työttömyydestä, en ehtinyt sanoa, että lapseni on kotona sairaana koulusta ja nyt lapsetkin inhoaa tätä mummua, kun kuulivat tämän puheet. On ainakin todistaja nyt, jos tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mulle tyhmälle, miksi teille joillekin on kovin tärkeää, että teidän kuulumisianne kyselee sellaisetkin ihmiset, joiden elämään ei mitenkään vaikuttaisi, vaikka salama iskisi samantien päähänne ja kuolisitte? Ymmärrän sen, että itselle tärkeiden ja merkityksellisten ihmisten kuulumiset ja niiden kyselyt ovat tärkeitä, mutta miksi jonkun merkityksettömän ihmisen kuulumiset pitäisi kiinnostaa? Mitä te saatte siitä, että voitte kommunikoida jonkun puolitutun kanssa, jota te ja teidän elämänne ei kiinnosta lainkaan?
Se, että sinä et olet kiinnostunut muista kuin itsestäsi ei tarkoita, etteikö kukaan muu olisi. Ymmärrän, että tätä voi olla vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro.
Kerro lisää niistä oliotietokannoista. Mihin käytännön sovellutuksiin niitä käytetään?
Esimerkiksi terveydenhollon tietojärjestelmiin eri puolilla maailmaa. Varsinkin USAssa hyvin yleistä. Mutta älä kysele multa koko ajan vaan kerro mulle olio- taii relaatiotieokannoista jotain, mitä mä en vielä tiedä. Omia kokemuksiasi esimerkiksi.
Eri,
mutta mulla ei ole noista oikein kokemuksia, siis devaajan kantilta. Joitain käytännön huomioita kyl, vaikea sanoa firmoja nimeämättä.
Mutta siis, googlella löytyy tietoa varmaan paremmin. Kiitos, mä ainakin tulin ajatelleeksi asiaa laajemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro.
(Hei, olen eri ja huutelen sivusta.)
Mitä tarkoittaa relaatiotietokanta ja oliotietokanta? Ne liittyvät varmasti jotenkin tietokoneisiin, mutta miten? Mitä niillä tehdään ja miten ne eroavat toisistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jostain syystä aina kelvannut vain kuuntelemiseen eli se on tullut harvinaisen selväksi ettei mun jutut ole tärkeitä eikä niitä haluta kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.
"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".
Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin.
Mitä tossa tapahtuu, miksi tuo tuntuu hyvältä sinusta?
Ja ei siinä, toi on hyvinkin okei. Jos juttu jatkuu tuolla tasolla vaikka jossain illanistujaisissa, niin sitten ainakin itse en sitä jaksa pitkään.
On mukavaa huomioida toinen. Jää mielikuva ystävällisistä väleistä. Oikeasti, ei ole mitään sen nolompaa kuin aikuiset ihmiset ketkä esittävät jossain suljetussa tilassa etteivät tunne toisiaan. Tuntuuko se sinusta hyvältä?
Mutta sehän saattaa olla vain sun mielikuvasi. Se toinenhan saattoi pidätellä kyyneleitä jonkun omassa elämässään olevan suuren surun vuoksi, mutta kohteliaisuuttaan teeskenteli jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurien haukkumista ja arvostelua nämä rappukäytäväkeskustelut on, ei kysymisten kuulumista.
Em ole puhumaton, hyvässä seurassa jopa puhelias.. Mutta jos huomaan, ettei minua kuunnella lainkaan, annan olla. Tätä tapahtuu varsinkin sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat hyvin ihastuneita omaan ääneensä. Samoin jos mielipiteeni ja ehdotukseni tyrmätään alkuunsa, hiljenen. Vain jos asia on hyvin tärkeä, pyrin painokkaasti saamaan ääneni kuuluviin.
Hyvät kuuntelijat ovat muuten harvassa, sellaiset huomaa melkeinpä välittömästi.
Olen huomannut, että moni hiljainen on tyytyväinen ja suorastaan viihtyy puheliaan ihmisen kanssa. Riittää kun saa jonkun kommentin sanottua väliin, mutta muuten on helpottavaa kun toinen hoitaa puhumisen. Edellyttää tietysti sitä, ettei tämä puhelias ole millään tavalla päällekäyvä ja aggressiivinen ja kunnioittaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.
"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".
Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin.
Mitä tossa tapahtuu, miksi tuo tuntuu hyvältä sinusta?
Ja ei siinä, toi on hyvinkin okei. Jos juttu jatkuu tuolla tasolla vaikka jossain illanistujaisissa, niin sitten ainakin itse en sitä jaksa pitkään.
On mukavaa huomioida toinen. Jää mielikuva ystävällisistä väleistä. Oikeasti, ei ole mitään sen nolompaa kuin aikuiset ihmiset ketkä esittävät jossain suljetussa tilassa etteivät tunne toisiaan. Tuntuuko se sinusta hyvältä?
Mmm. En oikeastaan tarvitse tuollaista, eli mä esitän noissa tilanteissa. Sulle olisi ihan sama vaikka puhuisit responsiiviselle koneelle.
Riippuu kenen kanssa keskustelen. Uusien tuttavuuksien kanssa saatan kuulostella pitkäänkin, mitä mielenkiinnon kohteita toisella on, kannattaako jotain jättää sanomatta jne. Joskus sitä haluaa myös vaan kuunnella, mitä toisella on sanottavaa, varsinkin jos joku haluaa vain purkaa sydäntään.
On myös epävarmuutta siitä, että jos sanonkin mielipiteeni ääneen, ja joku kaipaa siitä tarkempia perusteluita, pelkään että menen lukkoon enkä osaa avata asiaa enempää. Senkin takia yleensä kuuntelen, ja avaan sitten vasta suuni, kun olen oikeasti miettinyt asian läpi kunnolla, niillä tiedoilla joita minulla on.
Ja jos toinen höpöttää taukoamatta, se väsyttää ihan sairaasti ja vie kaikki voimat, vaikka vaan yrittäisi kuunnella. Yritän antaa täyden keskittymiseni sille ihmiselle, joka minulle puhuu, joten jos on paljon turhaa puhetta, se myös vie voimat. Sen takia en itse nää järkeä puhua hirveästi mitään "turhaa", koska toivon että keskustelukumppanini antaisi myös minulle täyden huomionsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi naapuri haukkui pihalla tupakalla ollessaan tyttäreni hiukset ja pukeutumisen, yläasteikäisen niin, että tyttäreni kuuli, kyseinen naapuri on vielä sairaanhoitaja, pitäiskö soittaa tämän työnantajalle, että miten teidän työntekijä näin käyttäytyy, hoitoalalla vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro.
(Hei, olen eri ja huutelen sivusta.)
Mitä tarkoittaa relaatiotietokanta ja oliotietokanta? Ne liittyvät varmasti jotenkin tietokoneisiin, mutta miten? Mitä niillä tehdään ja miten ne eroavat toisistaan?
Huutele vaan sivusta, mutta henkilön, jolle vastasin, mielestä pitää osata keskustella mistä tahansa aiheesta, vaikka aihe ei kiinnostaisikaan. Pelkkä kyseleminen ei ole keskustelua. Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että voin mäkin esittää jotain typeriä kysymyksiä armeija-ajoista, autoista tai urheilusta, mutta keskustelu edellyttää, että tietää jo valmiiksi riittävästi eikä vain kysele tyhmiä ja toinen vastailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos naapuri haukkuu niin tämän naapurin työnantajalle kannattaa ilmoittaa. Työpaikoista on pulaa nykyään.
Työpaikoista on niin kova pula ja monella isot asuntolainat eli työnantajalle ilmoitus, jos asukas arvostelee ja haukkuu toista asukasta esim. arvostelee ulkonäköä jne. Työnantajat ei tykkää huonosta maineesta eikä halua sellaisia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi naapuri haukkui pihalla tupakalla ollessaan tyttäreni hiukset ja pukeutumisen, yläasteikäisen niin, että tyttäreni kuuli, kyseinen naapuri on vielä sairaanhoitaja, pitäiskö soittaa tämän työnantajalle, että miten teidän työntekijä näin käyttäytyy, hoitoalalla vielä.
Ihmiset on sen verran hölmöjä ettei ne ymmärrä, että pihalla ja rappukäytävässä aina joku kuulee.
Taloyhtiön piha ja puutarhakeinu kesällä on kans yksi juorupaikka, hyvin kuuluu kaikki, kun istuu omalla parvekkeella..
1. Asun yksin.
2. Korona-aikana ei oikein voi tavata ihmisiä.
Jos tarkoitit luonteenpiirteenä niin olen todella puhelias silloin kun on rento olo (eli en stressaa jostain hirveästi) ja varsinkin ystävien/perheen kanssa.
Työnantajat kuulee mielellään mitä työntekijät vapaalla puhuu.
Ehkä täytyis sinne sairaalaan soittaa, että tämmöisestä ei mitään töitä naistenosastosta on puhuttu ja haukuttu meidän tyttären ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro.
(Hei, olen eri ja huutelen sivusta.)
Mitä tarkoittaa relaatiotietokanta ja oliotietokanta? Ne liittyvät varmasti jotenkin tietokoneisiin, mutta miten? Mitä niillä tehdään ja miten ne eroavat toisistaan?Huutele vaan sivusta, mutta henkilön, jolle vastasin, mielestä pitää osata keskustella mistä tahansa aiheesta, vaikka aihe ei kiinnostaisikaan. Pelkkä kyseleminen ei ole keskustelua. Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että voin mäkin esittää jotain typeriä kysymyksiä armeija-ajoista, autoista tai urheilusta, mutta keskustelu edellyttää, että tietää jo valmiiksi riittävästi eikä vain kysele tyhmiä ja toinen vastailee.
Juuri näin.
Pelkän keskustelu tapahtumana ei oikein anna mitään, jos aihe ei kiinnosta. Joku kirjoitti aiemmin hyvin että ilmiöt kiinnostavat enemmän kuin ihmiset, pystyn tähän hyvin samaistumaan.
Jos taas ajattelee niin, että ihmisen pitää osata keskustella myös ei-itseä kiinnostavista aiheista, niin sitten varmasti tietokantarakenteetkin voivat olla listalla.
Onko joku lukenut muuten valaanpyynnistä 1800-luvulla?
Alue: Aihe vapaa
On mukavaa huomioida toinen. Jää mielikuva ystävällisistä väleistä. Oikeasti, ei ole mitään sen nolompaa kuin aikuiset ihmiset ketkä esittävät jossain suljetussa tilassa etteivät tunne toisiaan. Tuntuuko se sinusta hyvältä?