Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö sä selittämään miksi itse ole puhuvaa sorttia?

Koska tykkään kuulla muiden ajatuksia ja kertoa omiani. Pidän keskysteluista ja eri näkökulmien kuulemisesta ja hauskoista jutuista.

Puhuminen on minusta luontevaa ja mukavaa.

Eli ne tulevat sinulle luonnostaan. Samoin kuin hiljaisemmille se ei tule, tai sitten tulee, mutta vähemmillä sanoilla. Vähän niinkuin asiat tiivistettynä.

Ujo voi olla puheliaskin, mutta hiljaisuudessa on kysymys enemmän, ettei ole mitään sanottavaa, aleksitymiaa eli ei ole sanoja tunteille, asperger ei kiinnosta kuin joku muutama asia tai huono yleissivistys tai sanavarasto, ei ole kovin älykäs, ymmärtää asiat hitaasti. Kytkeytyy siis aika moneen mm. neurologiseen asiaan.

Kerran kun olin ravintolassa illallisella, istui seurueen vieressä nuorehko pariskunta, joka määräsi puhelimiaan koko ajan eivätkö juuri jutelleet toistensa kanssa.

Omistusasunnoissa asuvat maksavat itse asianajajan, työtön vuokralla asuva ei. Äänitän puheet rappukäytävässä, jos työttömyyttäni arvostellaan niin oikeuteen vien jutun.

Olen itse alussa ujo, hiljainen ja varautunut, mikä johtuu suurista pettymyksistä ja vastaavasta synkkyydestä, jota olen joutunut aiemmin kokemaan.

Tuttavienkin kanssa osaan jo hellittää hiljaisuudestani joten omalla kohdallani kaikki riippuu siitä, kuinka tuttu toinen ihminen oikein on.

Ymmärrän kyllä hyvin, että joku voi kokea itseeni tutustumisen raskaana urakkana.

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunnoissa asuvat maksavat itse asianajajan, työtön vuokralla asuva ei. Äänitän puheet rappukäytävässä, jos työttömyyttäni arvostellaan niin oikeuteen vien jutun.

Kunnianloukkaus syytteet

Työssäkäyvät ja eläkeläiset, joilla on omaisuutta eivät voi kauheasti arvostella ketään, kun oikeudenkäynti vie rahat.

Joidenkin ihmisten kanssa on vaan vaikea kantaa keskustelua eteenpäin enkä noin yleisesti koe tarvetta pälättää jollekin koko ajan. Mulle ideaali sosiaalinen tilanne on se kun saa hengailla hyvien tyyppien kanssa samassa tilassa ja tehdä omia juttujaan ja sit välillä heittää läppää jostakin puuhastelun lomassa. Sosiaaliset paristot lopahtaa hyvin nopeasti jos pitää olla moottoriturpana ja läsnä jossain tauottomassa keskustelussa koko ajan.

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran kun olin ravintolassa illallisella, istui seurueen vieressä nuorehko pariskunta, joka määräsi puhelimiaan koko ajan eivätkö juuri jutelleet toistensa kanssa.

Jos ne tekstasi toisilleen pöydässä. Seuraava sukupolvi varmaan menettää puhekyvyn, koska se on tarpeetonta nykyään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunnoissa asuvat maksavat itse asianajajan, työtön vuokralla asuva ei. Äänitän puheet rappukäytävässä, jos työttömyyttäni arvostellaan niin oikeuteen vien jutun.

Kunnianloukkaus syytteet

Ehdottomasti arvostelijat oikeuteen, kun heillä kerran on rahaa maksaa toisten ihmisten arvostelusta.

Ap, puhuuko mies esim. jos käytte kävelyllä? Itselläni kokemus tällaisesta, että mies puhua pulputti, kun jotain oheistoimintaa. Suora katsekontakti keskustelussa voi olla esim. ujolle haastavaa, asperger ym. lähes mahdotonta ja jopa täysin mahdotonta.

Oletko kysynyt miksi, ei puhu tai halua puhua?

Pyydö miestä ”kirjekaveriksi”, voi luonnistua paremmin tutustuminen!

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin ihmisten kanssa on vaan vaikea kantaa keskustelua eteenpäin enkä noin yleisesti koe tarvetta pälättää jollekin koko ajan. Mulle ideaali sosiaalinen tilanne on se kun saa hengailla hyvien tyyppien kanssa samassa tilassa ja tehdä omia juttujaan ja sit välillä heittää läppää jostakin puuhastelun lomassa. Sosiaaliset paristot lopahtaa hyvin nopeasti jos pitää olla moottoriturpana ja läsnä jossain tauottomassa keskustelussa koko ajan.

Onko erityisherkyyden piirteitä?

Joo, kyllä määkin olisin tavattoman utelias kuulemaan, että miksi ihmiset ovat erilaisia.

Asia on minulle aivan valtava mysteeri. Terveisin uusi palstalainen.

Itse olen niin kyllästynyt työttömien arvosteluun, että äänitän puheet puhelimella ja oikeuteen mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata  keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää  muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää  aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille. 

Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.

Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro. 

Kerro lisää niistä oliotietokannoista. Mihin käytännön sovellutuksiin niitä käytetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitää jaksaa kuunnella asiakkaiden valitusta ja keskustella heidän kanssaan 8 tuntia päivässä. Illalla kuuntelet lasten ja lasten kavereiden kiukuttelua ja teet kaikki kotityöt yksin, kun puoliso vuorotyössä, pääsee vain parina päivänä neljältä ja on niin väsynyt ettei jaksa auttaa missään. Seksiä harrastetaan yöllä, kun lapsia ei saa mihinkään hoitoon. Eläkeläiset tarvitsevat apua, lauantaina toisten isovanhempien työ ja sunnuntaina toisten isovanhempien työ ja auta armias jo et naapurin eläkeläistä kuuntele, kun käyt viemässä roskapussin tai tulet ruokakaupasta tai töistä kotiin niin jo olet ilkeä ihminen.

Ei äitien, vaan sinun. Moni äiti on osannut järjestää asiansa niin, että sille puhumisellekin löytyy aikaa. Oli se sitten puolison, ystävien tai lähisukulaisten kanssa. Jostain aina putkahtaa näitä 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä töitä tekeviä vanhempia, joiden pesukoneen täyttämiseen menee tunteja, ruokaa on vaihdittava herkeämättä ja mieskin aina iltavuorossa vuoden ympäri. Porraskäytävässä on aina lauma eläkeläisiä kyttäämässä tuntien kestävää juttuseuraa. Niin ja seksiäkin on harrastettava joka yö, vaikka kuinka väsyttää.

Mutta onneksi aaveelle ehtii. First things first.

Kaikilla ei mies osallistu kotitöihin eikä lasten hoitoon. Ei viranomaiset siihen mitään sano, pakko se on äidin sitten hoitaa lapset ja kotityöt. Ja toisissa perheissä ollaan molempien isovanhempien kanssa tekemisissä joka viikko, koska puoliso niin haluaa. Ja näitä juttelevia mummoja on joka kerrostalossa.

Jos sun mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, ei se tarkoita, että kaikki miehet tekee.

"Kaikilla ja toisissa" on aika jännä tapa yleistää. Kuinka monessa kerrostalossa olet asunut, kun kerran tiedät, että kaikissa asuu puhelias mummo? Monessa kerrostalossa, jo pelkästään siihen ovinaapuriin törmääminen on harvinaista. Puhumattakaan niistä jotka asuvat neljä kerrosta alempana jne. Mitä suurempi kerrostalo, etkä ehkä tiedä edes kaikkia asukkaita, vaikka siellä olisi useitakin mummoja.

Etkä sinä ole ainoa, jolla on kokemusta lapsista. Tai jopa työmatkoja tekevästä miehestä. Moni onnistuu jopa noilla spekseillä väittelemään yliopistosta, mutta sinä et onnistu edes organisoimaan aikaa muutamalle keskustelulle?

Niin toiset jättää lapset jopa iltaisin yksin ja sitten niistä tehdään lasuja kun eivät pärjää, mutta pitäähän sen äidin yliopistoon päästä.

Olen asunut 4 kerrostalossa ja kaikissa on näitä ongelma mummoja, myös tuttavia asuu kerrostaloissa ja sama juttu. Me asutaan isossa kerrostalossa ja juuri meidän kerroksesta kuljetaan hissiin. Kuuntelen välillä myös kun kerrostalon siivooja haukkuu tämän mummun kanssa muita asukkaita, heillä on näitä pitkiä keskusteluita.

Väärä ketju, mutta tässäpä esimerkki jatkuvasta ”puheongelmasta”, siksi olen hiljaa😂

Vierailija kirjoitti:

Itse olen niin kyllästynyt työttömien arvosteluun, että äänitän puheet puhelimella ja oikeuteen mennään.

Kävi niin tai näin niin pääsee mummu oikeustalolle selittämään miksi sanoi mitä sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvät ja eläkeläiset, joilla on omaisuutta eivät voi kauheasti arvostella ketään, kun oikeudenkäynti vie rahat.

Itken ja nauran.

Jos on asiaa , silloin puhutaan . Tai joku kiva jutunaihe. Ei mitään ole epämiellyttävämpää, kun tekopirteet kalattajat ja mie sitä,mie tätä tekonaurajat , saman jutun 100 kertaan kertojat ja juttu aina vähä muuttuu. Siis valehtelijat.Oikein oksettaa iloiset karjalais-savolaiset jotka hekottaa, vaikkei kukaan ymmärräkkään miksi. Niitten iloinen vieraanvaraisuuskin on sitä, että itte hyötyvät , vieras vieköön eväät koko kerjäläis pesueelle, tietty omasta pussista maksava vieras ja sitten on niin hauskaa ja puhutaan paskaa moneen kertaan sama levy....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata  keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää  muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää  aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille. 

Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.

Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro. 

Mä voisin keskustella sun kanssa differentiaalilaskennasta ja derivoinnista, ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata  keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää  muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää  aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille. 

Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.

Able1smi sitä, abl3ismi tätä, mutta Suomessa hyväksytään ihmisiltä todella 4ut1stistakin käyttäytymistä ihan tavallisissa arkipäiväisissä kohtaamisissa. Juuri tuollaista "ööh pitääkö mun ööh puhua aiheesta mikä ei kiinnosta mua" ei katsota silmiin, ei osata tervehtiä luontevasti eikä kiittää. Tuijotetaan puhelinta ja kyräillään.