Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Itse kyllä arvasin, että sairaalan naistenosastolla pääsee helpolla. Synnärillä täysi itsepalvelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mulle tyhmälle, miksi teille joillekin on kovin tärkeää, että teidän kuulumisianne kyselee sellaisetkin ihmiset, joiden elämään ei mitenkään vaikuttaisi, vaikka salama iskisi samantien päähänne ja kuolisitte? Ymmärrän sen, että itselle tärkeiden ja merkityksellisten ihmisten kuulumiset ja niiden kyselyt ovat tärkeitä, mutta miksi jonkun merkityksettömän ihmisen kuulumiset pitäisi kiinnostaa? Mitä te saatte siitä, että voitte kommunikoida jonkun puolitutun kanssa, jota te ja teidän elämänne ei kiinnosta lainkaan?
Se, että sinä et olet kiinnostunut muista kuin itsestäsi ei tarkoita, etteikö kukaan muu olisi. Ymmärrän, että tätä voi olla vaikea ymmärtää.
Mä olen kinnostunut monistakin ihmisistä, mutta he ovatkin mulle tärkeitä ja rakkaita. Sinä et kuitenkaan osannut kertoa, mitä juuri sinä saisit siitä, jos olisimme naapureita ja kyselisin sun kuulumisiasi. Siis teeskentelisin olevani kiinnostunut, mitä sulle kuuluu, vaikka todellisuudessa mua ei kiinnostaisi tipan tippaa. Onko se vain se huomio? Huomio, jota saa toiselta ihmiseltä, vaikka koko huomion antaminen olisikin pelkkää teeskentelyä? Vai jäisikö sulle mielikuva, että olisin ihan oikeasti kiinnostunut, mitä sulle kuuluu? Miksi sellainen mielikuva olisi sulle tärkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.
"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".
Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin.
Mitä tossa tapahtuu, miksi tuo tuntuu hyvältä sinusta?
Ja ei siinä, toi on hyvinkin okei. Jos juttu jatkuu tuolla tasolla vaikka jossain illanistujaisissa, niin sitten ainakin itse en sitä jaksa pitkään.
On mukavaa huomioida toinen. Jää mielikuva ystävällisistä väleistä. Oikeasti, ei ole mitään sen nolompaa kuin aikuiset ihmiset ketkä esittävät jossain suljetussa tilassa etteivät tunne toisiaan. Tuntuuko se sinusta hyvältä?
Tuota, et kai sä tahdo että sun hyvä mielesi on kiinni siitä kuinka hyvin muut ihmiset esittävät olevansa sun jutuistasi kiinnostuneita?
Oletko sä kiinnostunut miksi sinä reagoit noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mulle tyhmälle, miksi teille joillekin on kovin tärkeää, että teidän kuulumisianne kyselee sellaisetkin ihmiset, joiden elämään ei mitenkään vaikuttaisi, vaikka salama iskisi samantien päähänne ja kuolisitte? Ymmärrän sen, että itselle tärkeiden ja merkityksellisten ihmisten kuulumiset ja niiden kyselyt ovat tärkeitä, mutta miksi jonkun merkityksettömän ihmisen kuulumiset pitäisi kiinnostaa? Mitä te saatte siitä, että voitte kommunikoida jonkun puolitutun kanssa, jota te ja teidän elämänne ei kiinnosta lainkaan?
Se, että sinä et olet kiinnostunut muista kuin itsestäsi ei tarkoita, etteikö kukaan muu olisi. Ymmärrän, että tätä voi olla vaikea ymmärtää.
Mä olen kinnostunut monistakin ihmisistä, mutta he ovatkin mulle tärkeitä ja rakkaita. Sinä et kuitenkaan osannut kertoa, mitä juuri sinä saisit siitä, jos olisimme naapureita ja kyselisin sun kuulumisiasi. Siis teeskentelisin olevani kiinnostunut, mitä sulle kuuluu, vaikka todellisuudessa mua ei kiinnostaisi tipan tippaa. Onko se vain se huomio? Huomio, jota saa toiselta ihmiseltä, vaikka koko huomion antaminen olisikin pelkkää teeskentelyä? Vai jäisikö sulle mielikuva, että olisin ihan oikeasti kiinnostunut, mitä sulle kuuluu? Miksi sellainen mielikuva olisi sulle tärkeä?
Mun piti lukea tää pariin kertaan, että sain selville että kirjoitinko tuon itse vai en. =)
t. 580
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro.
(Hei, olen eri ja huutelen sivusta.)
Mitä tarkoittaa relaatiotietokanta ja oliotietokanta? Ne liittyvät varmasti jotenkin tietokoneisiin, mutta miten? Mitä niillä tehdään ja miten ne eroavat toisistaan?Huutele vaan sivusta, mutta henkilön, jolle vastasin, mielestä pitää osata keskustella mistä tahansa aiheesta, vaikka aihe ei kiinnostaisikaan. Pelkkä kyseleminen ei ole keskustelua. Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että voin mäkin esittää jotain typeriä kysymyksiä armeija-ajoista, autoista tai urheilusta, mutta keskustelu edellyttää, että tietää jo valmiiksi riittävästi eikä vain kysele tyhmiä ja toinen vastailee.
Kiitos, selvensit hyvin, miksi monen on vaikea osallistua keskusteluun, vaan haluaa mieluummin olla hiljaa.
Minun itsetuntoni ei ole heikoimmasta päästä, ja monenlaiset asiat kiinnostavat minua. Jos joku haluaa keskustella aiheesta, josta en tiedä mitään, haluan usein tietää enemmän. Samoin vastaan mielelläni, jos toinen osoittaa kiinnostusta aiheeseen, joka on sydäntäni lähellä tai josta tiedän muuten paljon.
Lähtökohtaisesti en mieti, onko keskustelukumppani tyhmempi vai viisaampi kuin minä. Vain se on tärkeää, haluammeko molemmat puhua keskenämme. Jos jompikumpi ei halua, keskustelua ei synny.
Oletin muuten, että et vastaisi kysymykseeni mitään, oli ystävällistä että perustelit miksi et halua vastata. Toki ymmärrän aiheesta sen verran, että lyhyt selitys ei kerro paljon mitään, ja ymmärrän myös, että keskustelu olisi todennäköisesti mielenkiintoista vain sen mielestä, joka saisi aiheesta jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on halu arvostella naapureita, mennä oikeuteen ja maksaa palkkaa asianajajille. On siinä tietysti eläkkeelläkin sitten ohjelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on halu arvostella naapureita, mennä oikeuteen ja maksaa palkkaa asianajajille. On siinä tietysti eläkkeelläkin sitten ohjelmaa.
Ja omaiset tykkää, kun asunto myydään, jotta saadaan asianajajalle rahaa maksettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro.
(Hei, olen eri ja huutelen sivusta.)
Mitä tarkoittaa relaatiotietokanta ja oliotietokanta? Ne liittyvät varmasti jotenkin tietokoneisiin, mutta miten? Mitä niillä tehdään ja miten ne eroavat toisistaan?Huutele vaan sivusta, mutta henkilön, jolle vastasin, mielestä pitää osata keskustella mistä tahansa aiheesta, vaikka aihe ei kiinnostaisikaan. Pelkkä kyseleminen ei ole keskustelua. Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että voin mäkin esittää jotain typeriä kysymyksiä armeija-ajoista, autoista tai urheilusta, mutta keskustelu edellyttää, että tietää jo valmiiksi riittävästi eikä vain kysele tyhmiä ja toinen vastailee.
Kiitos, selvensit hyvin, miksi monen on vaikea osallistua keskusteluun, vaan haluaa mieluummin olla hiljaa.
Minun itsetuntoni ei ole heikoimmasta päästä, ja monenlaiset asiat kiinnostavat minua. Jos joku haluaa keskustella aiheesta, josta en tiedä mitään, haluan usein tietää enemmän. Samoin vastaan mielelläni, jos toinen osoittaa kiinnostusta aiheeseen, joka on sydäntäni lähellä tai josta tiedän muuten paljon.
Lähtökohtaisesti en mieti, onko keskustelukumppani tyhmempi vai viisaampi kuin minä. Vain se on tärkeää, haluammeko molemmat puhua keskenämme. Jos jompikumpi ei halua, keskustelua ei synny.
Oletin muuten, että et vastaisi kysymykseeni mitään, oli ystävällistä että perustelit miksi et halua vastata. Toki ymmärrän aiheesta sen verran, että lyhyt selitys ei kerro paljon mitään, ja ymmärrän myös, että keskustelu olisi todennäköisesti mielenkiintoista vain sen mielestä, joka saisi aiheesta jotain uutta.
Tämä juuri. Muutenhan keskusteleminen 3-vuotiaiden kanssa riittäisikin ihan hyvin :D Mä voin olla kiinnostunut sellaisestakin aiheesta, josta en tiedä juuri mitään (kunhan aihe kiinnostaisi mua), mutta siitä tulisi aika turhauttavaa sille, jonka pitäisi toimia ikäänkuin opettajana. Armeija, autot ja urheilu ei edes kiinnosta mua, joten olen mieluummin hiljaa kuin esitän tyhmiä kysymyksiä, joihin en edes halua vastauksia.
Tässä mun lähistöllä asuu yksi pahasti alkoholisoitunut mies, jonka kanssa - siis ennen pandemiaa - juttelin aina paikallisessa lähiökuppilassa odotellessani, että take away -sapuskani valmistuvat. Hänen kanssaan juteltiin aina tietokannoista, ohjelmoinnista yms. Mulle ei ole niinkään väliä, kenen kanssa juttelen vaan mistä juttelen. Ja just sen vuoksi mulle on tärkeää, että keskustelua syntyy ja aihe molempia kiinnostaa. Omat ystävät ja läheiset ovat niitä, joiden kanssa aiheella ei ole mitään väliä vaan enemmän toisen seuralla ja läsnäololla, mutta muiden kanssa taas toisen seura tai läsnäolo ei ole millään tavalla tärkeää, jos keskustelun aihe ei ole kiinnostava.
Helposti 20000 - 40000 asianajokulut, kun naapuria haukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs kaverini jätti seurustelukumppaninsa, koska kommunikaatiosta ei tullut mitään. Toinen ei kerta kaikkiaan puhunut juurikaan mitään. Ja tämä kaverini on ns. normipuhelias joka kyllä pitää rauhallisuudesta ja rauhallisista ihmisistä. Mutta liika on liikaa.
Mulla on työkaveri joka ei juurikaan puhu. On erakkomainen. Se mikä työkavereita on ärsyttänyt on hänen tapansa olla tervehtimättä. Hiljainen voi olla, mutta käytöstavat on osattava. Ei voi mennä sen taakse, että on ujo. Tervehtiminen kuuluu perustapoihin.
Olin kerran parisuhteessa, jossa mies piti jopa viikon mykkäkoulua jos suuttui jostain. Itse olen oppinut jotenkin siihen että on parempi olla hiljaa. Toinen jos haastaa riitaa niin ei se kovin kauan jaksa kun oon vain hiljaa. Tuntuu luonnolliselta olla vaan hiljaa. Se on jonkinlainen suojautumiskeino minulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kouluaikana ja sen jälkeenkin tosi puhumaton. Syy lapsuudessa, joka oli tosi traumaattinen. Tyyliin seks. hyväksikäyttöä ja fyysistä väkivaltaa. Hakkaamista, kunnes oot hiljaa, jne. Sit ei vaan enää uskaltanu ja hirveet sos. tilanteen pelot. Nykyään kyllä helpompaa, kun käsitelly asioita. Mä vielä tiedän, et oon pohjimmiltani aika puheliaskin, mitä oonkin sit kun tutustun paremmin ihmisiin. Mut kokemukset vaan sellasia, että sulkeuduin ihan täysin, itsetunto tosi huono ja vaikea luottaa keneenkään.
Totuin lapsuudenperheessäni siihen, että minun sanomisillani ja mielipiteilläni ei ollut merkitystä, ne lytättiin ja minut hiljennettiin.
Sitten saatettiin kyllä moittia raskaasti siitä, kun en puhunut "normaalisti". Että joo.
Onneksi olen löytänyt aviopuolison, joka myös on ns "hiljainen" ja ymmärtää, mistä minun hiljaisuuteni johtuu.
Siitä on vaikea "oppia pois" koska ennen kuin lähdin kotoa omilleni, oli niin tuskaista se elämä. Vieläkin menen mykäksi jos olen sanonut jonkin oman mielipiteen tai näkökannan, ja joku tiuskaisee siihen jotain halveksivaa. Se muistuttaa niin paljon kotioloistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä37100 kirjoitti:
Olin kerran parisuhteessa, jossa mies piti jopa viikon mykkäkoulua jos suuttui jostain. Itse olen oppinut jotenkin siihen että on parempi olla hiljaa. Toinen jos haastaa riitaa niin ei se kovin kauan jaksa kun oon vain hiljaa. Tuntuu luonnolliselta olla vaan hiljaa. Se on jonkinlainen suojautumiskeino minulle..
Mun on ainakin monesti parempi olla hiljaa, jos haluan suhteen vielä jatkuvan. Koska jos riitatilanteessa avaan sanaisen arkkuni ja lataan toiselle, mitä sillä hetkellä ajattelen ja tunnen, todennäköisesti suhde päättyy siihen. "Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään." on mun mottoni.
Minulla ei päässä liiku mitään. En ajattele, en mitään.
Siksi en puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro.
(Hei, olen eri ja huutelen sivusta.)
Mitä tarkoittaa relaatiotietokanta ja oliotietokanta? Ne liittyvät varmasti jotenkin tietokoneisiin, mutta miten? Mitä niillä tehdään ja miten ne eroavat toisistaan?Huutele vaan sivusta, mutta henkilön, jolle vastasin, mielestä pitää osata keskustella mistä tahansa aiheesta, vaikka aihe ei kiinnostaisikaan. Pelkkä kyseleminen ei ole keskustelua. Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että voin mäkin esittää jotain typeriä kysymyksiä armeija-ajoista, autoista tai urheilusta, mutta keskustelu edellyttää, että tietää jo valmiiksi riittävästi eikä vain kysele tyhmiä ja toinen vastailee.
Kiitos, selvensit hyvin, miksi monen on vaikea osallistua keskusteluun, vaan haluaa mieluummin olla hiljaa.
Minun itsetuntoni ei ole heikoimmasta päästä, ja monenlaiset asiat kiinnostavat minua. Jos joku haluaa keskustella aiheesta, josta en tiedä mitään, haluan usein tietää enemmän. Samoin vastaan mielelläni, jos toinen osoittaa kiinnostusta aiheeseen, joka on sydäntäni lähellä tai josta tiedän muuten paljon.
Lähtökohtaisesti en mieti, onko keskustelukumppani tyhmempi vai viisaampi kuin minä. Vain se on tärkeää, haluammeko molemmat puhua keskenämme. Jos jompikumpi ei halua, keskustelua ei synny.
Oletin muuten, että et vastaisi kysymykseeni mitään, oli ystävällistä että perustelit miksi et halua vastata. Toki ymmärrän aiheesta sen verran, että lyhyt selitys ei kerro paljon mitään, ja ymmärrän myös, että keskustelu olisi todennäköisesti mielenkiintoista vain sen mielestä, joka saisi aiheesta jotain uutta.
Tämä juuri. Muutenhan keskusteleminen 3-vuotiaiden kanssa riittäisikin ihan hyvin :D Mä voin olla kiinnostunut sellaisestakin aiheesta, josta en tiedä juuri mitään (kunhan aihe kiinnostaisi mua), mutta siitä tulisi aika turhauttavaa sille, jonka pitäisi toimia ikäänkuin opettajana. Armeija, autot ja urheilu ei edes kiinnosta mua, joten olen mieluummin hiljaa kuin esitän tyhmiä kysymyksiä, joihin en edes halua vastauksia.
Tässä mun lähistöllä asuu yksi pahasti alkoholisoitunut mies, jonka kanssa - siis ennen pandemiaa - juttelin aina paikallisessa lähiökuppilassa odotellessani, että take away -sapuskani valmistuvat. Hänen kanssaan juteltiin aina tietokannoista, ohjelmoinnista yms. Mulle ei ole niinkään väliä, kenen kanssa juttelen vaan mistä juttelen. Ja just sen vuoksi mulle on tärkeää, että keskustelua syntyy ja aihe molempia kiinnostaa. Omat ystävät ja läheiset ovat niitä, joiden kanssa aiheella ei ole mitään väliä vaan enemmän toisen seuralla ja läsnäololla, mutta muiden kanssa taas toisen seura tai läsnäolo ei ole millään tavalla tärkeää, jos keskustelun aihe ei ole kiinnostava.
Ihmisten sosiaalisuus on hyvin monimuotoista, ja ilmentyy monella tavalla. Olen itse varmaan jonkinlainen ailahteleva sekamuoto. Joku 3-vuotias on monesti mielenkiintoisempi kuin naapuri, mutta juttelen sen naapurinkin kanssa ihan mielelläni, jos persoonat sopivat jollain lailla yhteen. Kaikki aihepiirit ovat kiinnostavia silloin kun olen sosiaalisella tuulella, useimmiten olen.
Tutustuin kerran yhdessä odotustilassa puoliväkisin yhteen vanhempaan naiseen, joka kommentoi kaverilleen ihmisiä, jotka tuijottavat kännykkää eivätkä pysty minkäänlaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Rouva katsahti minuun sen verran tarkoittavasti, että pistin kännykän taskuun ja sanoin, että rouva on aivan oikeassa, ihminen on aina mielenkiintoisempi kuin puhelin, mistäs juteltaisiin? Saatiin lopulta ihan mielenkiintoinen keskustelu ajan tappamiseksi, vaikka rouva olikin aluksi aika vastahakoinen juttelemaan vieraan kanssa. En tiedä, hyödyimmekö siitä mitään, mutta luultavasti meillä molemmilla oli ihan kivaa.
Antoisinta minullekin on ystävien ja läheisten seura. En siis ymmärrä, kun joku (aiemmin ketjussa) oli sitä mieltä, että vieraille pitää olla kohtelias ja kotona voi purkaa huonoa tuultaan vapaasti.
Puhun jos aihe on kiinnostava tai minulla on siihen näkemys jonka haluan tuoda esille. On paljon asioita josta jauhetaan skeidaa mutta joista minä en ole kiinnostunut tai minulla ei ole mielipidettä.Siinäpä tuo tärkein oli.
Vierailija kirjoitti:
Ei huvita puhua tyhjänpäiväisyyksiä epäkiinnostavien ihmisten kanssa. Siksi olen usein hiljaa isommassa seurueessa.
Eli olet itsekeskeinen ja tunnet ylemmyyttä. Onneksi ymmärrät pysyä hiljaa.
Ne, jotka ovat hiljaisia ja puhumattomia persoonia, ovat yleensä joko introvertteja, autisteja, tai huonon itsetunnon omaavia. Toki epäsosiaaliset ihmisetkin ovat tällaisia. Joskus myös masennus vie aiemmin sosiaalisen ja puheliaan ihmisen lukkoon.
Itse olen ajoittain introvertti, joskus taas on kausia, jolloin olen sosiaalisempi.
Miten tämä on sen moikkaajan vika? Jollakin tuollainen huomioiminen saattaa pelastaa muuten pieleen menneen päivän. Inhottava tapa vääntää kaikesta jotenkin synkkää.