Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitää jaksaa kuunnella asiakkaiden valitusta ja keskustella heidän kanssaan 8 tuntia päivässä. Illalla kuuntelet lasten ja lasten kavereiden kiukuttelua ja teet kaikki kotityöt yksin, kun puoliso vuorotyössä, pääsee vain parina päivänä neljältä ja on niin väsynyt ettei jaksa auttaa missään. Seksiä harrastetaan yöllä, kun lapsia ei saa mihinkään hoitoon. Eläkeläiset tarvitsevat apua, lauantaina toisten isovanhempien työ ja sunnuntaina toisten isovanhempien työ ja auta armias jo et naapurin eläkeläistä kuuntele, kun käyt viemässä roskapussin tai tulet ruokakaupasta tai töistä kotiin niin jo olet ilkeä ihminen.

Ei äitien, vaan sinun. Moni äiti on osannut järjestää asiansa niin, että sille puhumisellekin löytyy aikaa. Oli se sitten puolison, ystävien tai lähisukulaisten kanssa. Jostain aina putkahtaa näitä 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä töitä tekeviä vanhempia, joiden pesukoneen täyttämiseen menee tunteja, ruokaa on vaihdittava herkeämättä ja mieskin aina iltavuorossa vuoden ympäri. Porraskäytävässä on aina lauma eläkeläisiä kyttäämässä tuntien kestävää juttuseuraa. Niin ja seksiäkin on harrastettava joka yö, vaikka kuinka väsyttää.

Mutta onneksi aaveelle ehtii. First things first.

Kaikilla ei mies osallistu kotitöihin eikä lasten hoitoon. Ei viranomaiset siihen mitään sano, pakko se on äidin sitten hoitaa lapset ja kotityöt. Ja toisissa perheissä ollaan molempien isovanhempien kanssa tekemisissä joka viikko, koska puoliso niin haluaa. Ja näitä juttelevia mummoja on joka kerrostalossa.

Jos sun mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, ei se tarkoita, että kaikki miehet tekee.

"Kaikilla ja toisissa" on aika jännä tapa yleistää. Kuinka monessa kerrostalossa olet asunut, kun kerran tiedät, että kaikissa asuu puhelias mummo? Monessa kerrostalossa, jo pelkästään siihen ovinaapuriin törmääminen on harvinaista. Puhumattakaan niistä jotka asuvat neljä kerrosta alempana jne. Mitä suurempi kerrostalo, etkä ehkä tiedä edes kaikkia asukkaita, vaikka siellä olisi useitakin mummoja.

Etkä sinä ole ainoa, jolla on kokemusta lapsista. Tai jopa työmatkoja tekevästä miehestä. Moni onnistuu jopa noilla spekseillä väittelemään yliopistosta, mutta sinä et onnistu edes organisoimaan aikaa muutamalle keskustelulle?

Niin toiset jättää lapset jopa iltaisin yksin ja sitten niistä tehdään lasuja kun eivät pärjää, mutta pitäähän sen äidin yliopistoon päästä.

Olen asunut 4 kerrostalossa ja kaikissa on näitä ongelma mummoja, myös tuttavia asuu kerrostaloissa ja sama juttu. Me asutaan isossa kerrostalossa ja juuri meidän kerroksesta kuljetaan hissiin. Kuuntelen välillä myös kun kerrostalon siivooja haukkuu tämän mummun kanssa muita asukkaita, heillä on näitä pitkiä keskusteluita.

Väärä ketju, mutta tässäpä esimerkki jatkuvasta ”puheongelmasta”, siksi olen hiljaa😂

Ja lapset äänittää näitä kännykällä oven takana, kesällä kun naapurit on pihalla voi käydä soittamassa haukkumiskeskustelut.

Voi siinä naapuri olla nolona, kun lapsi on äänittänyt puhelimella toisen naapurin haukkumisen ja puheet kuunnellaan pihalla kaikkien kuullen.

Itse soitin kyllä taloyhtiöön ja puhuttiin näistä siivoojan asukas arvosteluista. Rappukäytävästä kun kaikki kuuluu asuntoihin sisälle.

Puhunb yksin niin paljon että tunnen kuitenkin puhuneeni tarpeeksi. Ja toisaalta myös mieluummin kirjoitan koska jaksan paremmin aktsella kirjoittamaani tekstiä kuin kuunnella puhettani. Ei ole koskaan ollu pakkomiellettä  saada puhua jotain. Puhukoons ellainen jonka täytyy taistella pystyäkseen olemaan puhumatta. Sellaisen puhetta jaksaa herkemmin kuunnellakkin

Välillä istun asunnossa sisällä juoden kahvia ja kuunnellen kuinka siivooja ja yksi mummu haukkuu toisia asukkaita. Vähintään puoli tuntia kestää tämä arvostelu tuokio. Miten siivoojilla on aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei naapurille voi väkisin jutella, jos toinen ahdistuu siitä, se voidaan luokitella vainoamiseksi, josta voi saada tuomion.

Jos kuitenkin ahdistuu small talkista, joka kuuluu hyviin tapoihin niin sitten on kyllä itsellä terapian paikka. Sen verran pitää löytyä tapoja, että saa esim. tervehdittyä naapureita.

Vierailija kirjoitti:

En yleensä puhu jos ei ole asiaa. Asiaa ei ole kovinkaan usein.

Hiljaa oleminen on mukavaa, voi keskittyä aistimuksiin ja ajatuksiin. 

En odota että toinen puhuu. En pidä ollenkaan puhumiseesta puhumisen vuoksi, sellaisesta small-talkista. Yhdessä on mukava olla hiljaa.

Aika vähän viihdyn kyllä yleensäkin ihmisten seurassa, lähinnä silloin kun on pakko esim. töissä. Parisuhdetta en ole halunnut koska tulee yliannos ihmisseuraa.

Minä haluaisin parisuhteen, muttei yhdessä asumista, niin ei tulisi liikaa ihmisseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Välillä istun asunnossa sisällä juoden kahvia ja kuunnellen kuinka siivooja ja yksi mummu haukkuu toisia asukkaita. Vähintään puoli tuntia kestää tämä arvostelu tuokio. Miten siivoojilla on aikaa?

Minulla on eteisessä hyvä tuoli tätä varten, mutta puhe kuuluu kyllä olohuoneeseenkin.

Täytyy varmaan eteistä ruveta sisustamaan viihtyisämmäksi, kun ihmiset kulkevat hissiin niin he juttelevat kaikki asiat. Yksi sairaanhoitaja sanoi, että sairaalan naisten puoli on oikein lepokoti, ei hoitajilla ole paljon mitään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata  keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää  muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää  aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille. 

Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.

Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro. 

Kerro lisää niistä oliotietokannoista. Mihin käytännön sovellutuksiin niitä käytetään?

Ja miksi? Relaatiokannat tiiän jotenkin, ja sot on sellaisia tähtijuttuja myös. Voiko noilla korvata jonkun, mites esim aikasarjakannat sitten?

Itse en ole tajunnut mistä se nopeusero tulee kantatyyppien välillä. Siis toki jos kapine suunnitellaan huonosti niin sille ei mitään voi.

Onkohan jollain NSA:lla tehokkaampiakin kantoja, voisiko olla joku rakenne jota ei ole muilla?

Parempi paskan puhumista on olla hiljaa. Pelkkää asiaa voi puhua toistamatta toisin sanoen.

Kokouksetkin sujuisivat nopeasti, jos olisi paskanpuhumisen kielto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.

"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".

Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin. 

Rappukäytävässä se keskustelu on puoli tuntia ja kyseinen mummo otti kädestäni kiinni, kun tuli pihalla puistossa vastaan ja sanoin etten halua keskustella.

Varmasti oli, mutta älä nyt ihan tosissasi yritä väittää, että tämä on normi ja kaikille tutuille ja ystävillekin tapahtuu tätä päivittäin. Riittää kun asuu kerrostalossa ja aina käy näin. Oikeassa elämässä ihmiset eivät seiso päivittäin eteisessä vaatteet päällä pitkiä aikoja kyttäämässä jotain mummoa ja peläten, että tämä iskee kiinni puhumaan väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy varmaan eteistä ruveta sisustamaan viihtyisämmäksi, kun ihmiset kulkevat hissiin niin he juttelevat kaikki asiat. Yksi sairaanhoitaja sanoi, että sairaalan naisten puoli on oikein lepokoti, ei hoitajilla ole paljon mitään töitä.

Yksi naapuri keskusteli kaverinsa kanssa, että hänen miehellään saisi olla isompi. Pari on nyt eronnut, mutta minua naurattaa aina kun näen tämän miehen.

En vain jaksa käyttää energiaani turhanpäiväisyyksista puhumiseen. Väsyn siihen. Joskus saatan pinnistellä ja puhua puheliaan kanssa puhumisen vuoksi, mutta yleensä en jaksa vaivautua. Miksi ehdoin tahdoin väsyttäisin itseäni? Puhun kyllä kahden kesken enemmän kuin ryhmässä ja tutummassa seurassa en niin väsy puhumiseen ja mielenkiintoisissa keskusteluissa jaksaa puhua paremmin kuin jonnin joutavassa. Hiljaisuus vain on itselle luontevampaa ja kuuntelun yleensä mielummin kuin olen äänessä. T. Introvertti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.

"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".

Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin. 

Rappukäytävässä se keskustelu on puoli tuntia ja kyseinen mummo otti kädestäni kiinni, kun tuli pihalla puistossa vastaan ja sanoin etten halua keskustella.

Varmasti oli, mutta älä nyt ihan tosissasi yritä väittää, että tämä on normi ja kaikille tutuille ja ystävillekin tapahtuu tätä päivittäin. Riittää kun asuu kerrostalossa ja aina käy näin. Oikeassa elämässä ihmiset eivät seiso päivittäin eteisessä vaatteet päällä pitkiä aikoja kyttäämässä jotain mummoa ja peläten, että tämä iskee kiinni puhumaan väkisin.

No, meillä nyt on niin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.

"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".

Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin. 

Mitä tossa tapahtuu, miksi tuo tuntuu hyvältä sinusta?

Ja ei siinä, toi on hyvinkin okei. Jos juttu jatkuu tuolla tasolla vaikka jossain illanistujaisissa, niin sitten ainakin itse en sitä jaksa pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata  keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää  muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää  aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille. 

Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.

Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro. 

Kerro lisää niistä oliotietokannoista. Mihin käytännön sovellutuksiin niitä käytetään?

Esimerkiksi terveydenhollon tietojärjestelmiin eri puolilla maailmaa. Varsinkin USAssa hyvin yleistä. Mutta älä kysele multa koko  ajan vaan kerro mulle olio- taii relaatiotieokannoista  jotain, mitä mä en vielä tiedä. Omia kokemuksiasi esimerkiksi. 

Yksi naapuri puhui, että enää nykyään ei saa sairaslomaa, kun väsyttää vaan aletaan etsiä syytä mielenterveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Voin vain omasta puolestani vastata. Minulla on äänihuulihalvaus, joten puhuminen on työlästä. Siksi joudun olemaan hiljaa. Tykkään kuitenkin olla seurassa ja kuunnella muiden juttuja.

Saanko tiedustella, mistä syystä äänihuulesi on halvaantunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.

Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?

Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.

Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan. 

Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa. 

Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys. 

Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.

Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata  keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää  muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää  aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille. 

Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.

Mutta se tuhannen taalan kysymys - jos keskustelussa vain toinen saa aiheesta jotakin, miksi sitä pitää käydä? Etenkin jos se tuo lähinnä ärtymystä sille joka ei tahso puhua.

Kuka sitä puhumista tarvitsee siis?

Kertokaapa mulle tyhmälle, miksi teille joillekin on kovin tärkeää, että teidän kuulumisianne kyselee sellaisetkin ihmiset, joiden elämään ei mitenkään vaikuttaisi, vaikka salama iskisi samantien päähänne ja kuolisitte? Ymmärrän sen, että itselle tärkeiden ja merkityksellisten ihmisten kuulumiset ja niiden kyselyt ovat tärkeitä, mutta miksi jonkun merkityksettömän ihmisen kuulumiset pitäisi kiinnostaa? Mitä te saatte siitä, että voitte kommunikoida jonkun puolitutun kanssa, jota te ja teidän elämänne ei kiinnosta lainkaan?