Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Eli puhelias haluaa vaan kommunikoida paljon? Miksi sitä pitää yrittää demonisoida. Jos puhuu paljon, niin sinne mahtuu luonnollisesti enemmän p4sk44 joukkoon, mutta se on elämää ja ihmiset ovat erilaisia. Itse ole hyvin puhelias ihminen, mutta käyn mielelläni myös paljon keskustelua netissä ja nimenomaa asiapitoista keskustelua eikä sellaista aivotonta soopaa. Voihan sellainen "Mitä mieltä olet asiasta X?" tarkoittaa myös oman äänensä rakastamista, mutta itselleni se kääntyy kiinnostukseksi maailmaa ja ihmisten ajatuksia kohtaan. Tämä siis huolimatta siitä, ovatko ihmiset itsessään mielestäni kiinnostavia vai eivät.
Miten mä nyt vääntäisin tämän rautalangasta? Jos ihminen on kovin puhelias, hän ei voi silti olettaa, että kaikki muut ihmiset olisivat hirveän kiinnostuneita kuuntelemaan hänen juttujaan. Puheliaan pitää siis etsiä keskimääräistä suurempaan kommunikoinnintarpeeseensa joku toinen puhelias, jonka mielestä on mukavaa jutella. Minäkin olen välillä puhelias, mutta vain sellaisten henkilöiden seurassa, jotka haluavat puhua kanssani kyseisestä aiheesta. Puheliaankin siis pitää osata tulkita myös sanatonta viestintää eikä tylsistyttää omilla jutuillaan muita kuoliaksi. Tai vielä vähemmän olettaa, että kaikki muut ihmiset olisivat jotenkin velvollisia kuuntelemaan puheliaan juttuja, koska puheliaalla on niin kova tarve kommunikoida.
Miksi oletat, että lörpöttelen kaikille randomeille? Mene valittamaan suoraan naapurillesi, sillä se henkilö en ole minä. Kirjoitat kuin suoraan jollekin tietylle henkilölle.
Tällä palstalla ei voi tietää, kuka on kuka. Kaikki - tai lähes kaikki - kirjoittajat ovat nimimerkillä Vierailija. Mä puhun tässä yleisesti eli puheliaat eivät voi odottaa, että kaikki muut ihmiset olisivat heille kuuntelemisen velkaa sen vuoksi, että he sattuvat olemaan puheliaita. Puheliaiden pitää hakeutua toisten puheliaiden seuraan tai ainakin varmistaa, että sitä hiljaisempaa kiinnostaa keskustella aiheesta X, josta puhelias haluaa puhua.
Miksi musta tuntuu, että närkästyit mun kommentistani? Jos olet tuo, jolle vastasin, siinähän kirjoitit, että olisit kiinnostunut ihmisten ajatuksia kohtaan. Etkö olekaan, jos joku onkin kanssasi eri mieltä? Ajattelee asiasta eri tavalla kuin sinä?
Keskustelua on vaikea käydä, mikäli mukana on jotain ihme stereotypisiä tai henkilökohtaiselta tuntuvia taustaoletuksia. Täällä on todella monella ihmisellä selvästi paljon mielen päällä. Edelleen: jokainen on vastuussa itse itsestään. Mikäli et halua, että sinulle lörpötellään, kasvata selkäranka ja aseta itse omat rajasi. Älä oleta, että muut lukisivat sinun ajatuksesi. Todella kohtuuton vaatimus. Kuten sanoin, jokainen on vastuussa lähinnä itsestään. Se tarkoittaa sitä, että puheliaat ovat vastuussa löytämään itselleen mielekästä jutteluseuraa, ja samalla tavalla, lörpöttelyä vihaavat ihmiset ovat vastuussa rajojensa asettamisesta, ja siitä, että he eivät joudu jatkuvasti tilanteisiin mitkä heitä ahdistavat. Ihan näin simppeliä se on.
Tuosta olemme samaa mieltä. Ja kun toinen ihminen asettaa omat rajansa eli ei katso silmiin, ei hymyile eikä tervehdi, sekin on nimenomaan omien rajojen asettamista. Osoittaa sillä tavalla muille, että älä edes aloita jotain joutavia löpinöitä kanssani. Mutta osa ketjuun vastanneista kokee toisen omien rajojen asettamisen loukkaavana. Sanaton torjunta on kuitenkin kohteliaampaa kuin sanallinen torjunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.
"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".
Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin.
Tämä mummu puuttuu myös ihmisten yksityisasioihin mutta ollaan tekemässä ilmoitusta sosiaalityöntekijälle, jotta hän saa hoitoa vaikkapa terapiaa.
Olen myös kysynyt viranomaisilta asiasta ja yksityisasiat ei kuulu naapureille vain taloyhtiön sääntöjen noudattamiseen voi puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.
"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".
Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin.
Ja todellisuudessa homma menee näin:
"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!",
(Voi helvetti, taas toi lörppähuuli, pakko kai sille on jotain sanoa) "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille.Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "
(Yäk, ottavat jonkun haisevan ja räkyttävän piskin, mutta kai tässä on pakko esittää kohteliaista ja kiinnostunutta) Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?",
(Ihanaa, toi haluaa kuulla meidän koiranpennusta) "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.",
(Miten mä pääsen tosta eroon?, Toivottavasti en törmää tohon pitkään aikaan) "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!",
(Toivottavasti tapaan tuon mahdollisimman pian) "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".
Mun ainakin pitää tsempata... jos joku kysyy mitä kuuluu? vastaan, mutta en välttämättä muista kysyä mitä sulle kuuluu?, kun keskityn vastaamaan kysymykseen.
Tiedostan tämän mutta on todella raskasta kun joutuu koko ajan tsemppaamaan ja muistamaan että pitäisi kysyä vastakysymyksiä ja saada keskustelu kulkemaan.
Välillä käy niin henkisesti raskaaksi että olen mieluummin hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin eläkeläisille tuntuu olevan epäselvää ettei naapurin yksityisasiat kuulu heille ja pakko on eläkeläisistä taloyhtiöön ja viranomaisille ilmoitella, kun he eivät muuten ymmärrä.
Itse en ole super puhelias, mutta tykkään kyllä jutella. Mun juttelutyyli on sellainen, että puhun lyhyesti ja nopeasti, mutta mielelläni niin, että puheenvuoroja on useita. Eli toiset saa sanoa mielipiteensä ja ajatuksensa sinne väliin. Jotkut taas tykkää pitää pitkiä monologeja ja aihekin saattaa ehtiä vaihtua ennen kuin muut saavat puheenvuoroa. Siitä en oikein pidä. On myös hankalaa, kun ei tiedä milloin toinen lopettaa ja sitten saattaa tulla puhuttua päälle, jos sen sekunnin - parin hengähdystauon jälkeen toinen jatkaakin vielä juttua. Olen huomannut, että muuten ei tule vahingossa puhuttua toisten päälle kuin, jos juttelee tällaisen monologi-ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyyskään ei kuulu naapureille.
Ainoastaan taloyhtiön sääntöjen noudattaminen. Eli bilettää ei voi koko yötä.
Ei ole oikeus sanoa naapurille mitä tahansa, vaikka kuinka mieli tekisi.
Vanha ketju, joka on herännyt henkiin. Mä rakastan hiljaisuutta. Viihdyn paremmin lomallani mökillä järven rannalla kuin New Yorkissa kaupungin hälinässä. Hiljaisuudessa sieluni lepää. Hiljaisuus on rentouttavaa. Se rauhoittaa. Kuuntelen mieluummin linnun laulua, laineiden liplatusta ja puiden huminaa kuin ihmisen ääntä. Puhun, kun on jotain asiaa. En puhu huvikseni. Onneksi puolisoni on samanlainen. Teemme paljon asioita yhdessä (mm käymme kalastamassa, remontoimme kotia, huollamme kesämökkiä jne) hiljaisuuden vallitessa. Toisen ihmisen kanssa voi olla hyvä olla hiljaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naapurille voi väkisin jutella, jos toinen ahdistuu siitä, se voidaan luokitella vainoamiseksi, josta voi saada tuomion.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hiljaisista ihmisistä ei ole hiljaisia silloin, kun he kokevat olevansa turvallisessa seurassa ja että heitä arvostellaan ja kuunnellaan.
Osa ihmisistä jännittää uusien ihmisten seurassa, eikä osaa jutella rennosti. On toki mahdollista, että mies on aidosti hiljainen, mutta totuus selviää vasta kun olette tunteneet pitempään.
Yksi ystäväni on hiljaa, kun muita ihmisiä on paikalla. Saattaa sanoa jotain, kun kysytään. Kahden kesken hän nauraa ja puhuu paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.
"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".
Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin.
Tämä on sitä small talkia. Pitää puhua yhdentekevistä tai ainakin positiivisista asioista. Mä vastaan kysyjille aina, että ihan hyvää kuuluu. Ei väliä, vaikka äitini olisi toissapäivänä kuollut ja itse olisin matkalla lääkäristä kotiin saatuani juuri syöpädiagnoosin. Small talk on varsin usein feikkiä, koska kumpaakaan ei oikeasti kiinnosta, mitä toiselle kuuluu.
Voi sanoa naapurille hei ja jutella vaikka säästä, mutta ei ihmisten yksityisasioita kuulu alkaa utelemaan. Ei kuulu kysellä poikaystävistä tai työttömyydestä, ne ei kuulu naapureille.
Meillä on työkkäri, joka hoitaa työttömien asiat, se ei eläkeläisille kuulu eli ilmoitus viranomaisille lähtee heti, jos jotakin arvostellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa naapurille hei ja jutella vaikka säästä, mutta ei ihmisten yksityisasioita kuulu alkaa utelemaan. Ei kuulu kysellä poikaystävistä tai työttömyydestä, ne ei kuulu naapureille.
Meillä on työkkäri, joka hoitaa työttömien asiat, se ei eläkeläisille kuulu eli ilmoitus viranomaisille lähtee heti, jos jotakin arvostellaan.
Onneksi puhelimella voi äänittää rappukäytävässä, mielelläni ottaisin arvosteluista korvausrahat ja teen ilmoituksen vainoamisesta, jos parikin kertaa sama ihminen työttömyyttäni arvostelee.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni tehnyt yksinkertaisista asioista itselleen todella vaikeita.
"Moikka! Mitäs teille? Eipä olla nähty pitkästä aikaa!", "Moi, no niinpä. Viime kerrasta on joku ikuisuus. No mutta mitäpä meille. Edelleen XYZ, mutta itseasiassa meille on tulossa kesällä koira!", "Ai on! Onpa ihana juttu. Minkälainen, oliko pitkät jonot?", "Ihan sellanen pieni mäyräkoira. Oli aika pitkät jonot joo, mutta meidän tuttu kasvattaa niin saatiin sieltä heti toiveiden mukainen pentu.", "Kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja oli kiva nähdä! Kivaa kevättä teille ja iloisia hetkiä pennun kanssa!", "Joo niimpä, oli kyllä kiva nähdä. Törmäillään!".
Sitten nämä ihmiset jatkavat eri suuntiin, aikaa meni noin minuutti ja molemmille jäi hyvä mieli. Ei vihaa, ei ahdistusta ja ehtii vielä tehdä niitä asioita mistä täällä aiemmin jankattiinkin.
Rappukäytävässä se keskustelu on puoli tuntia ja kyseinen mummo otti kädestäni kiinni, kun tuli pihalla puistossa vastaan ja sanoin etten halua keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa naapurille hei ja jutella vaikka säästä, mutta ei ihmisten yksityisasioita kuulu alkaa utelemaan. Ei kuulu kysellä poikaystävistä tai työttömyydestä, ne ei kuulu naapureille.
Meillä on työkkäri, joka hoitaa työttömien asiat, se ei eläkeläisille kuulu eli ilmoitus viranomaisille lähtee heti, jos jotakin arvostellaan.
Onneksi puhelimella voi äänittää rappukäytävässä, mielelläni ottaisin arvosteluista korvausrahat ja teen ilmoituksen vainoamisesta, jos parikin kertaa sama ihminen työttömyyttäni arvostelee.
Juu, poliisille ilmoitus ja oikeuteen juttu ja korvausrahat tilille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Jos lähtee olettamuksesta, että sanotaan vain asioita ja mielellään jotain tärkeää, niin mitä luulet, että se on? Todetaan ääneen päivän tapahtumat.
Keskustelu vaatii jo kahta ihmistä ja halua jakaa jotain ajatuksia. Silloin ne keskustelut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Jopa erittäin puheliaan ihmisen on vaikeaa täyttää näiden jotain maatamullistavia kertomuksia vaativien ihmisten toiveita jutun aiheista?
Toiset tykkäävät puhua ja keskustella muiden kanssa ja se on toisista hiljaisista suoraan kauheaa. Ellei se ole jotain todella tärkeää. Ihan kuten ei maailman joka tason puhetta mahtuisi.Puheliaisuus ei tarkoitakaan, että olisi hyvä keskustelija. Puheliaisuus tarkoittaa vain sitä, että tykkää kuunnella omaa ääntään. Tykkää olla äänessä. Puheliaillehan ei yleensä ole mitään väliä, mistä puhutaan, kunhan he saavat puhua. Monet hiljaiset ovat erittäin hyviä keskustelijoita, koska he ehtivät ajatella ja pohdiskella asioita syvemmin. Mietiä asioita monesta eri näkökulmasta. Siis myös muistakin kuin vain omasta näkökulmastaan.
Ihme vihamielisyyttä taas. Puheliaisuus ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä, että rakastaa omaa ääntään vaan se on yksi kommunikoinnin tapa.
Puheliaisuus ei ole yksi kommunikoinnin tapa vaan se on ihmisessä oleva ominaisuus. Puhelias ihminen haluaa puhua paljon. Puhe sen sijaan on yksi kommunikoinnin tapa, mutta vain yksi. Ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä on erittäin suuri merkitys.
Toki eleillä, ilmeillä ja äänensävyllä on merkitys niiden valittujen sanojen ohella, mutta jos ihminen ei sano mitään, niin toisen voi olla aika vaikea arvata mitä siellä pään sisällä liikkuu vai liikkuuko mitään. Jos sanoo muutaman kohteliaan sanan, niin se ei tarkoita että pitäisi avautua koko sielunelämästään. Hyvät keskustelijat osaavat hakea niitä yhteisiä jutun aiheita ja luoda myönteistä tunnelmaa verrattuna äänettömään mököttömiseen. Joskus hyvä juttutuokio voi kestää 10 minuuttia ja joskus kahvipöydän ääressä voi mennä mukavalla porukalla vaikka 2 tuntia, jolloin puheenaiheet saattavat vaihdella taivaan ja maan välillä.
Miksi sun pitäisi arvata, mitä toisen pään sisällä liikkuu? Jos hän sanoisi suoraan, että juttusi ovat hänen mielestään kuolettavan tylsiä, se olisi varmasti mielestäsi epäkohteliasta ja loukkaantuisit. Pitäisikö hänen siis myötäillä sinua vai mitä haluaisit hänen tekevän? Entäpä, jos hän haluaisikin keskustella tietokantojen optimoinnista? Olisitko valmis keskustelemaan aiheesta hänen kanssaan? Saamaan aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun aiheesta? Vai yrittäisitkö ohjata keskustelua johonkin sellaiseen aiheeseen, mikä kiinnostaisi sinua itseäsi? Mä kirjoitin jo aikaisemmin, että en mä saa mitään keskustelua aikaiseksi armeija-ajoista, autoista tai urheilusta. Voin esittää muutaman - todennäköisesti tyhmän - kysymyksen em aiheista, mutta se siitä. Puheenaiheen pitää olla sellainen, että se kiinnostaa molempia. Lisäksi molempien pitää tietää aiheesta sen verran paljon, että jotain keskustelua syntyykin. Ja on myös hyvä muistaa, että keskustelun aihe tai siihen liittyvät kommentit eivät saa olla sellaisia, jotka loukkaisivat toista tai aiheuttaisivat riitaa. Ystävänsä tuntee niin hyvin, että tietää etukäteen, mitkä aiheet ovat "tabuja". Mutta mitä vähemmän toista ihmistä tuntee, sitä helpommin menee väärille vesille.
Minusta on aika paljon vaadittu, että puheenaiheen pitää olla sellainen joka kiinnostaa molempia. Mistä sitä edes tietää, mikä toista kiinnostaa? Harva on niin töykeä, että sanoo suoraan: Kuule, tuo aihe ei minua kiinnosta! Kyllä ihmisen pitää osata/jaksaa keskustella muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista.
Hyvä on. Sinä ja minä voidaankin alkaa keskustella tietokantojen optimoinnista, eikö? Käytätkö yleensä relaatitiotietokantoja vai oliotietokantoja? Mä käytän molempia, mutta suurimmaksi osaksi oliotietokantoja. Sun vuoro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa naapurille hei ja jutella vaikka säästä, mutta ei ihmisten yksityisasioita kuulu alkaa utelemaan. Ei kuulu kysellä poikaystävistä tai työttömyydestä, ne ei kuulu naapureille.
Meillä on työkkäri, joka hoitaa työttömien asiat, se ei eläkeläisille kuulu eli ilmoitus viranomaisille lähtee heti, jos jotakin arvostellaan.
Onneksi puhelimella voi äänittää rappukäytävässä, mielelläni ottaisin arvosteluista korvausrahat ja teen ilmoituksen vainoamisesta, jos parikin kertaa sama ihminen työttömyyttäni arvostelee.
Juu, poliisille ilmoitus ja oikeuteen juttu ja korvausrahat tilille.
Työtön varaton saa ilmaisen asianajajan ja omistusasunnossa asuva mummu maksaa itse asianajajan.
Alue: Aihe vapaa
Niin toiset jättää lapset jopa iltaisin yksin ja sitten niistä tehdään lasuja kun eivät pärjää, mutta pitäähän sen äidin yliopistoon päästä.
Olen asunut 4 kerrostalossa ja kaikissa on näitä ongelma mummoja, myös tuttavia asuu kerrostaloissa ja sama juttu. Me asutaan isossa kerrostalossa ja juuri meidän kerroksesta kuljetaan hissiin. Kuuntelen välillä myös kun kerrostalon siivooja haukkuu tämän mummun kanssa muita asukkaita, heillä on näitä pitkiä keskusteluita.