Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella siis hiljaiset ihmiset kokevansa olevansa niin paljon älykkäämpiä  kuin muut, että eivät vaan viitsi vaivautua? Minä luulin että ovat ujoja, mutta ihan hyvä kuulla kerrankin totuus.

Olen tähän törmännyt ennenkin, näin on useiden kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Eikö se naapurisi halua aitoa reaktiota, vaan sille riittää teeskentely?

Eikö se voisi saada sen reaktion sitten joltain automaatilta joka myötäilee ja nyökyttelee?

mikään ei ole rasittavampaa kuin joku, joka on kokoajan pälättämässä jotain tyhjää, mutta ei osaa mistään oikeista asioista mitään mieltä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, ei tarvitse ihmetellä, miksi yksinäisyys on niin suuri ongelma Suomessa. 

Just näin "Ei huvita puhua" tai "tyhmiä keskustelunaiheita, mua ei kiinnosta" yms. vastaavat kommentit. Kyllä vuorovaikutussuhteessa pitää vähän panostaa. 

Ketä varten se vuorovaikutussuhde on, ja mitä siitä kukin haluaa?

Itse pidän asiasta puhumisesta. Pitkistä jutuista, tai sit huomattavan hyvistä huomioista tai hauskuudesta. Sellanen kuulumisten kysely on raskasta.

Minulla on änkytystaipumus. Sitä ei huomaa kahden kesken tai parin ihmisen joukossa, mutta sitä suuremmissa ryhmissä en puhu ellei ole pakko. En huomannut itsekään koko taipumusta kuin vasta kolmekymppisenä, mutta sanaan takertuminen on pahinta mitä tiedän, ja olen vältellyt sitä viimeiseen asti. Olen siis välttänyt lapsesta saakka tilanteita, joissa änkyttäisin, ymmärtämättä itse olevani änkyttäjä, koska olen joutunut änkyttämään niin harvoin.

En hämmästyisi vaikka tällainen olisi yleistä. Tuttujen seurassa tai hyvin valmistautuneena puhumiseen en änkytä.

Puhun kun tunnen, että toinen on kiinnostunut sanomisistani. Monta kertaa olen yrittänyt puhua jotain ja minua ei ole kuunneltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Kyllä on vaikeaa. Vaikka teidän lasten huutoraivareista ei voisikaan tehdä virallista valitusta, niin teihin saatetaan suhtautua yhtä ikävästi kuin itse suhtaudut näihin muihin "häiriköihin". Oikeasti miettikää vähän mistä jaksatte valittaa, ja keskittykää kokonaiskuvaan pelkän "minäminä"-perspektiivin sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Kyllä on vaikeaa. Vaikka teidän lasten huutoraivareista ei voisikaan tehdä virallista valitusta, niin teihin saatetaan suhtautua yhtä ikävästi kuin itse suhtaudut näihin muihin "häiriköihin". Oikeasti miettikää vähän mistä jaksatte valittaa, ja keskittykää kokonaiskuvaan pelkän "minäminä"-perspektiivin sijasta.

Ilmeisesti sinulla ei itsellä ole lapsia eli olet lapseton. Jokainen ihminen kaipaa edes pientä hetkeä, että saa olla rauhassa yksin hetken päivässä eikä halua silloin kuunnella jotain eläkeläistä.

Eläkeläisellä on eri juttu, jos asuu yksin.

Mutta kyllä se eläkeläisestäkin jotain kertoo, kun ei anna naapureiden olla rauhassa. Ilkeä ihminen, jolla ei ole ystäviä eikä sukulaiset halua käydä ja pitää yhteyttä. Eli kova juttelun tarve häiritä koko ajan naapuria.

Ihme kiukuttelua, kun toisen "mitä kuuluu"-kysymys ei indikoikaan syvää kiinnostusta toisen kaikkia kuulumisia kohtaan, eikä myöskään ole sitoumus toiselta kuunnella toisen jarinoita kuukaudesta toiseen. Kai se on valehtelua kysyä jonkun kuulumisia, vaikka ei olisikaan 100% kiinnostunut ja intohimoinen kuulemaan toisen kuulumisia. Se on kuitenkin kohteliasta kanssakäymistä. En ymmärrä väitettä valehtelusta. Jos toivotan jollekin "hyvää illanjatkoa", mutta en oikeasti välitä sujuuko ihmisen ilta hyvin vai ei, valehtelenko? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Kyllä on vaikeaa. Vaikka teidän lasten huutoraivareista ei voisikaan tehdä virallista valitusta, niin teihin saatetaan suhtautua yhtä ikävästi kuin itse suhtaudut näihin muihin "häiriköihin". Oikeasti miettikää vähän mistä jaksatte valittaa, ja keskittykää kokonaiskuvaan pelkän "minäminä"-perspektiivin sijasta.

Ilmeisesti sinulla ei itsellä ole lapsia eli olet lapseton. Jokainen ihminen kaipaa edes pientä hetkeä, että saa olla rauhassa yksin hetken päivässä eikä halua silloin kuunnella jotain eläkeläistä.

Eläkeläisellä on eri juttu, jos asuu yksin.

Mutta kyllä se eläkeläisestäkin jotain kertoo, kun ei anna naapureiden olla rauhassa. Ilkeä ihminen, jolla ei ole ystäviä eikä sukulaiset halua käydä ja pitää yhteyttä. Eli kova juttelun tarve häiritä koko ajan naapuria.

Oppikirjaesimerkki siitä, miksei lapsiperheistä tykätä. Voisi julkaista jossain kirjassa. Jatkuvaa "minäminäminä"-jankkausta, eikä mitään ymmärrystä ympäröivää maailmaa kohtaan. Minä ja minun tarpeet ja lapset, hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riiippuu ihmisen avarakatseiiisuudesta ja luonteeeesta. Ihmisellle on tyyyypillistä luoda ennakkoluuuloja ja niiistä taaas mielikuvitus maaalaaa mieleiseeensä edes jonkinlaiiisen kuvan jottta ihminen kykeneee käsitttämäään. Ihminen pyrkiii aina luomaaan käsityksen ja sitä koohti pyrkimykseeet syntyyyvät. Joss ihminen asetttuu kuulijan roooliiin eikä luo erityiiisiä vaikutelmia itsestäään vaikka olisivatkin osana hänen persooonaaansa niin tlllöin ihmisellle on helpompi puhua ja avauuutua.

Esiim hyvän johtajaan piiirteitä on sellainen että ei asetu muiiden yläpuolellla vaaan johtaaa joukkkoja osana ryhmäää. Tälllöin hän kykeneee luopumaaaan itsekeskeisyyydestäään ja saaa uusia ideoooita ja on tilanteeeen tasallla paljon paremmmin kuiiin johtaja omasssa tornisssaaan yksin.

Onko sun näppiksessä joku vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Kyllä on vaikeaa. Vaikka teidän lasten huutoraivareista ei voisikaan tehdä virallista valitusta, niin teihin saatetaan suhtautua yhtä ikävästi kuin itse suhtaudut näihin muihin "häiriköihin". Oikeasti miettikää vähän mistä jaksatte valittaa, ja keskittykää kokonaiskuvaan pelkän "minäminä"-perspektiivin sijasta.

Ilmeisesti sinulla ei itsellä ole lapsia eli olet lapseton. Jokainen ihminen kaipaa edes pientä hetkeä, että saa olla rauhassa yksin hetken päivässä eikä halua silloin kuunnella jotain eläkeläistä.

Eläkeläisellä on eri juttu, jos asuu yksin.

Mutta kyllä se eläkeläisestäkin jotain kertoo, kun ei anna naapureiden olla rauhassa. Ilkeä ihminen, jolla ei ole ystäviä eikä sukulaiset halua käydä ja pitää yhteyttä. Eli kova juttelun tarve häiritä koko ajan naapuria.

Oppikirjaesimerkki siitä, miksei lapsiperheistä tykätä. Voisi julkaista jossain kirjassa. Jatkuvaa "minäminäminä"-jankkausta, eikä mitään ymmärrystä ympäröivää maailmaa kohtaan. Minä ja minun tarpeet ja lapset, hohhoijaa.

Nimenomaan eläkeläinen on minä minä minä, kun häntä pitäisi naapureiden kuunnella. Hän voi varmaan soittaa vaikka jollekin toiselle eläkeläiselle, kun on juttelun tarve vai onko niin ilkeä ettei ystäviä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Kyllä on vaikeaa. Vaikka teidän lasten huutoraivareista ei voisikaan tehdä virallista valitusta, niin teihin saatetaan suhtautua yhtä ikävästi kuin itse suhtaudut näihin muihin "häiriköihin". Oikeasti miettikää vähän mistä jaksatte valittaa, ja keskittykää kokonaiskuvaan pelkän "minäminä"-perspektiivin sijasta.

Ohis, 

mutta juuri tuo minäminä-asenne on ärsyttävä. Kaikki olettavat että naapureiden kanssa pitää jutella niitänäitä. Jotenka kuittaan tällaiset tilanteet tosiaan sillä kohteliaalla heipalla, ja jatkan vaan matkaani sitten pian. 

Joku empatiakyky pitäisi olla niillä jotka sitä jutustelua haluavat, kun kerran ovat sosiaalisesti taitavia niin tajuaisivat että en ole juttutuulella. Soitan hätänumeroon toki jos on joku kohtaus tms, mutta en useinkaan halua jutella mitään naapureiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Kyllä on vaikeaa. Vaikka teidän lasten huutoraivareista ei voisikaan tehdä virallista valitusta, niin teihin saatetaan suhtautua yhtä ikävästi kuin itse suhtaudut näihin muihin "häiriköihin". Oikeasti miettikää vähän mistä jaksatte valittaa, ja keskittykää kokonaiskuvaan pelkän "minäminä"-perspektiivin sijasta.

Ohis, 

mutta juuri tuo minäminä-asenne on ärsyttävä. Kaikki olettavat että naapureiden kanssa pitää jutella niitänäitä. Jotenka kuittaan tällaiset tilanteet tosiaan sillä kohteliaalla heipalla, ja jatkan vaan matkaani sitten pian. 

Joku empatiakyky pitäisi olla niillä jotka sitä jutustelua haluavat, kun kerran ovat sosiaalisesti taitavia niin tajuaisivat että en ole juttutuulella. Soitan hätänumeroon toki jos on joku kohtaus tms, mutta en useinkaan halua jutella mitään naapureiden kanssa. 

Miksi et muuta muualle, jos ympäristö ei vastaa tarpeitasi? 

Tuossa nuoruuden kaverini vinkki, jos tulee tyttöystäväkokelas, joka puhuu liikaa, millä sen saa hetkeksi vaikenemaan.

Itse olin juuri tuollainen kuuntelija, joka kuunteli toisia mielellään. Nykyisin olen itse aina äänessä ja väännän kaiken vitsiksi, koska elämä on muutoin aivan liian raskasta ja vitseistä huolimattakin taakkaa on päivä päivältä rankempi ja selkä vain käpristyy enemmän, jolloin mullan tuoksu alkaa jo hivellä makunystyröitä