Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

En uskalla puhua kun minulle on sanottu mm. että minulla huonot puheenaiheet, juttuni eivät kiinnosta ja myös jostain selittämättömästä syystä minua katsotaan oudosti, sanoin sitten  mitä vaan. Olen oppinut että minun kuuluu olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

No en pidä rehellistä maailmaa kauhean rumana paikkana. Pikemminkin epäaitous on rumaa. 

Mihin sä tarvitset tuollaisia koristelauseita joissa ei ole mitään ajatusta takana? Eri asia jos on kysymyksessä sun läheinen ihminen, niin sitten. Mutta itse en ainakaan halua tuntea enempää ihmisiä. Minusta ei saa juttukaveria tollaseen, kun en jaksa. En kaipaa sitä toisiltakaan, haluan olla kohtelias muita kohtaan ja jättää heidät rauhaan. Samaa toivon itselleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Keskustelen mielelläni aikuisten lasteni kanssa, sekä lastenlasteni kanssa, myös hyvät ystävät ja heidän kuulumisensa kiinnostavat. Muutaman enemmän tutun naapurin kanssa vaihdetaan lyhyesti kuulumisia, tuntemattomampia tervehditään.

En myöskään jaksa pitkiä jaaritteluita enkä small-talkia. Luonnollisesti jos toisella on samat kiinnostuksen kohteet juttua riittää enemmän. 

Pitäisi myös osata tulkita, jos toinen ei ole juttutuulella, toiset osaavat, toiset eivät. 

On päiviä, jolloin haluaa olla enimmäkseen omissa ajatuksissaan, eikä jaksa kuunnella turhia löpinöitä.

Jos läheiselläni on jokin kriisi, niin silloin yritän olla kuulolla, vaikka se olisikin raskasta.

Olen hiljaa koska en tiedä mistä puhuisin. Joku kirjoitti, että tykkää jakaa ajatuksiaan; no minä en. Perusoletus on, että ketään ei kiinnosta mun mietteet.

Tai sitten on ollut esim. työkavereita, jotka on niin puheliaita etten saa sanaa väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Miksi kohteliaisuus ei ole tavoite? On ihan tavoiteltavaa, että esimerkiksi myyjälle ei jää paha mieli sinun palvelemisesi jälkeen, koska et jaksa katsoa silmiin, tervehtiä etkä kiittää. Ihan ihme keskustelu!

Onneksi maailma ei ole jurottajien johtamaa. Onneksi osa osaa edelleen olla ystävällisiä ja vähemmän egosentrisiä tiimipelaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Kyllä on vaikeaa. Vaikka teidän lasten huutoraivareista ei voisikaan tehdä virallista valitusta, niin teihin saatetaan suhtautua yhtä ikävästi kuin itse suhtaudut näihin muihin "häiriköihin". Oikeasti miettikää vähän mistä jaksatte valittaa, ja keskittykää kokonaiskuvaan pelkän "minäminä"-perspektiivin sijasta.

Ohis, 

mutta juuri tuo minäminä-asenne on ärsyttävä. Kaikki olettavat että naapureiden kanssa pitää jutella niitänäitä. Jotenka kuittaan tällaiset tilanteet tosiaan sillä kohteliaalla heipalla, ja jatkan vaan matkaani sitten pian. 

Joku empatiakyky pitäisi olla niillä jotka sitä jutustelua haluavat, kun kerran ovat sosiaalisesti taitavia niin tajuaisivat että en ole juttutuulella. Soitan hätänumeroon toki jos on joku kohtaus tms, mutta en useinkaan halua jutella mitään naapureiden kanssa. 

Miksi et muuta muualle, jos ympäristö ei vastaa tarpeitasi? 

Kerrostalo on muuten kätevä asumismuoto. 

Mutta haluaisin kovasti tajuta ton mekanismin, että miksi ihmiset on niin kauhean riippuvaisia jostain satunnaisista sanoista joltain naapurilta. Mihin sitä kontaktia tarvitsee? Ja jos on kontaktihakuinen, niin eikö silloin olekaan välttämättä sosiaalisesti niin taitava tai fiksu, että saisi tarvitsemaansa huomioita sitten muuten? 

Aina kun täällä on näitä introvertti-kirjoituksia, mielikuvani introverteistä ylimielisinä, egosentrisinä (mainio sana) sekä vihamielisinä ja katkerina jurputtajina vaan kasvaa. Onneksi AP oli kuitenkin hyvin ymmärtäväisenä liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Miksi kohteliaisuus ei ole tavoite? On ihan tavoiteltavaa, että esimerkiksi myyjälle ei jää paha mieli sinun palvelemisesi jälkeen, koska et jaksa katsoa silmiin, tervehtiä etkä kiittää. Ihan ihme keskustelu!

No nyt tuli yksi tavoite eli myyjälle ei tule paha mieli. Tosin sitten pitää kysyä, miksi myyjälle tulee paha mieli, jos en katso silmiin ja tervehdi? Kiittämisen ymmärrän, koska mulla on aihetta kiittää myyjää. Hän on tehnyt työnsä ja minä saanut sen palvelun, mitä halusinkin.  Mutta tilanteitahan on paljon muitakin. Pitääkö mun olla yläkerran naapurille kohtelias, jotta hän ei karista tupakastaan tuhkaa mun parvekkeelleni? Eikö hän voi olla karistamatta sitä muutenkin? Mullehan voisi tulla paha mieli siitä, että hänen tupakantuhkastaan tulee mulle lisää siivottavaa.  Vai onko tämä jokin sosiaalinen peli, että kohteliaille ollaan kohteliaita ja mukavia, muille ei? Jos naapuri ei tervehdi mua, silloinko olen herkempi valittamaan isännöitsijälle, jos naapuristani kuuluu meteliä? 

Vierailija kirjoitti:

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Elämme yhteiskunnassa ja kannattaa osoittaa muille, että on normaali yhteiskunnan jäsen, ei esim. uhka olemalla perusmiellyttävä. Tarkoitus on myös osoittaa, että huomaa toisen ja tulee itse kohdatuksi. Pienet vuorovaikutukset on alitajuisestikin tärkeitä.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Perheiden vanhemmat nimenomaan kaipaavat hiljaisuutta ulos yksin mennessään. He kuuntelevat jo lasten kiukuttelua eivätkä he halua eikä heidän tarvitse alkaa ketään naapuria ulkona kuuntelemaan. Samoin ihmiset, jotka tekevät asiakaspalvelutyötä ja kuuntelevat ihmisiä koko päivän kaipaavat omaa rauhaa ja hiljaisuutta mennessään kotiin.

Itselläni ei ole enää pieniä lapsia, mutta jos jollain on niin siitä ei voi ketään naapuri sanoa mitään, jos lapsi vaikka yöllä itkee, korkeintaan naapurista joka jotain sanoo, tehdään ilmoitus taloyhtiöön.

Jos lapsi itkee yöllä niin siitä ei voi sanoa mitään, kysy vaikka viranomaisilta.

Ja kyllä eläkeläisten on juttukaverinsa hommattava muualta kuin naapurista.

Ja kyllä mummut on heti soittamassa taloyhtiöön, jos joku vaikka kuuntelee musiikkia vähän kovempaa eli häiriintyvät äänistä itse heti, mutta sitten itse ollaan koko ajan häiriköimässä muita naapureita rappukäytävässä ja pihalla eikä malteta olla hiljaa itse.

Kyllä on vaikeaa. Vaikka teidän lasten huutoraivareista ei voisikaan tehdä virallista valitusta, niin teihin saatetaan suhtautua yhtä ikävästi kuin itse suhtaudut näihin muihin "häiriköihin". Oikeasti miettikää vähän mistä jaksatte valittaa, ja keskittykää kokonaiskuvaan pelkän "minäminä"-perspektiivin sijasta.

Ohis, 

mutta juuri tuo minäminä-asenne on ärsyttävä. Kaikki olettavat että naapureiden kanssa pitää jutella niitänäitä. Jotenka kuittaan tällaiset tilanteet tosiaan sillä kohteliaalla heipalla, ja jatkan vaan matkaani sitten pian. 

Joku empatiakyky pitäisi olla niillä jotka sitä jutustelua haluavat, kun kerran ovat sosiaalisesti taitavia niin tajuaisivat että en ole juttutuulella. Soitan hätänumeroon toki jos on joku kohtaus tms, mutta en useinkaan halua jutella mitään naapureiden kanssa. 

Miksi et muuta muualle, jos ympäristö ei vastaa tarpeitasi? 

En ole ohis, mutta nykypäivänä et voi alkaa naapurille väkisin juttelemaan. Muutama vuosi sitten tuli laki vainoamisesta ja sinusta voidaan tehdä ilmoitus viranomaisille.

Jos haluat juttuseuraa, hommaa se muualta. Jokaisella on oikeus mennä rauhassa kotiinsa, vaikka asuisi missä.

Puhun vain jos multa kysytään jotain. Ei vaan kiinnosta. Minä ainakin haluan olla yksin eli en hakeudu kenenkään/keidenkään seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Miksi kohteliaisuus ei ole tavoite? On ihan tavoiteltavaa, että esimerkiksi myyjälle ei jää paha mieli sinun palvelemisesi jälkeen, koska et jaksa katsoa silmiin, tervehtiä etkä kiittää. Ihan ihme keskustelu!

No nyt tuli yksi tavoite eli myyjälle ei tule paha mieli. Tosin sitten pitää kysyä, miksi myyjälle tulee paha mieli, jos en katso silmiin ja tervehdi? Kiittämisen ymmärrän, koska mulla on aihetta kiittää myyjää. Hän on tehnyt työnsä ja minä saanut sen palvelun, mitä halusinkin.  Mutta tilanteitahan on paljon muitakin. Pitääkö mun olla yläkerran naapurille kohtelias, jotta hän ei karista tupakastaan tuhkaa mun parvekkeelleni? Eikö hän voi olla karistamatta sitä muutenkin? Mullehan voisi tulla paha mieli siitä, että hänen tupakantuhkastaan tulee mulle lisää siivottavaa.  Vai onko tämä jokin sosiaalinen peli, että kohteliaille ollaan kohteliaita ja mukavia, muille ei? Jos naapuri ei tervehdi mua, silloinko olen herkempi valittamaan isännöitsijälle, jos naapuristani kuuluu meteliä? 

Kyllä se yleensä menee niin, että hyvä kiertää kehää. Tämäkin tulee ilmeisesti joillekin yllätyksenä. Lisäksi, kyllä naapureiden tunteminen lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja vähentää sinunkin vihantunteitasi. Jos naapurista kuuluu pianonsoittoa juuri kun sinun pitäisi keskittyä johonkin hiljaisuutta vaativaan asiaan, on reaktiosi todennäköisesti ihan erilainen riippuen siitä, kumpi seuraavista henkilöistä sitä pianoa soittaa. Yksi: epäkohtelias ja äänekäs polttaja, äksyilee ja valittaa kaikesta, vaikka ei ole itsekään mikään unelmanaapuri. Kaksi: tiedät, että naapuriperheen 10-vuotiaalla on leukemia, ja hän on masentunut sairautensa takia. Vanhemmat ostivat pojalle pianon, jotta hän voisi keskittyä syöpänsä sijaan johonkin muuhun. Kyllä näissä tilanteissa fiilikseni oli ihan erilainen, kun tietäisin, että siellä se poika soittaa ja on hienosti kehittynyt, versus että naapurin jurputtava ukko siellä taas metelöi.

Vierailija kirjoitti:

No nyt tuli yksi tavoite eli myyjälle ei tule paha mieli. Tosin sitten pitää kysyä, miksi myyjälle tulee paha mieli, jos en katso silmiin ja tervehdi? Kiittämisen ymmärrän, koska mulla on aihetta kiittää myyjää. Hän on tehnyt työnsä ja minä saanut sen palvelun, mitä halusinkin.  Mutta tilanteitahan on paljon muitakin. Pitääkö mun olla yläkerran naapurille kohtelias, jotta hän ei karista tupakastaan tuhkaa mun parvekkeelleni? Eikö hän voi olla karistamatta sitä muutenkin? Mullehan voisi tulla paha mieli siitä, että hänen tupakantuhkastaan tulee mulle lisää siivottavaa.  Vai onko tämä jokin sosiaalinen peli, että kohteliaille ollaan kohteliaita ja mukavia, muille ei? Jos naapuri ei tervehdi mua, silloinko olen herkempi valittamaan isännöitsijälle, jos naapuristani kuuluu meteliä? 

Kyllä vastavuoroisuus on varmaan normi.

Ja myyjälle tulee paha mieli, koska hänkin on ihminen, joka on töissä auttaakseen sinua, ja on alentavaa käyttäytyä kuin häntä ei olisi olemassakaan (ei tervehditä tai katsota).

-eri

Mä en puhu paljon, jos paikalla on enemmälti ihmisiä, joita en kaikkia tunne hyvin. Olen melko yksityinen ihminen ja mielelläni juttelen kahden kesken tai tutussa pienemmässä porukassa, myös turhanpäiväisistä asioista. Jostain syystä koen, että puolituttuja ei kiinnosta minun jokapäiväiset asiani, joten miksi avautua ja kun syvällisempiäkään ei voi yhtäkkiä ruveta kahvipöydässä juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Miksi kohteliaisuus ei ole tavoite? On ihan tavoiteltavaa, että esimerkiksi myyjälle ei jää paha mieli sinun palvelemisesi jälkeen, koska et jaksa katsoa silmiin, tervehtiä etkä kiittää. Ihan ihme keskustelu!

No nyt tuli yksi tavoite eli myyjälle ei tule paha mieli. Tosin sitten pitää kysyä, miksi myyjälle tulee paha mieli, jos en katso silmiin ja tervehdi? Kiittämisen ymmärrän, koska mulla on aihetta kiittää myyjää. Hän on tehnyt työnsä ja minä saanut sen palvelun, mitä halusinkin.  Mutta tilanteitahan on paljon muitakin. Pitääkö mun olla yläkerran naapurille kohtelias, jotta hän ei karista tupakastaan tuhkaa mun parvekkeelleni? Eikö hän voi olla karistamatta sitä muutenkin? Mullehan voisi tulla paha mieli siitä, että hänen tupakantuhkastaan tulee mulle lisää siivottavaa.  Vai onko tämä jokin sosiaalinen peli, että kohteliaille ollaan kohteliaita ja mukavia, muille ei? Jos naapuri ei tervehdi mua, silloinko olen herkempi valittamaan isännöitsijälle, jos naapuristani kuuluu meteliä? 

Kohtelias voi olla lyhytsanaisestikin. 

Juuri tuo peruskuvio tietenkin. Moi, hei, kiitos, silmiin katsominen ja sellainen tokitoki. 

Mutta jotkut näkevät tuon niin, että halutaan pysähtyä niitä kuulumisia kuulemaan. Kai tuo on niin epätavallista, että moni tulkitsee niin että tuollainen tarkoittaa jotain ihme smalltalk-sessiota. Ei minusta saa ikävä kyllä hyvää kuuntelijaa jos ei ole mulle läheinen ihminen.

Mulle tulee lähinnä paha mieli siitä, että joku ripustautuu ja alkaa jutteleen niitänäitä tai yrittää kaveerata. En vaan kertakaikkiaan pysty sellaista vaikutelmaa kellekään valehtelemaan, ja kun en halua niin tehtävän itsellenikään. Sosiaaliset taidot olisivat tarpeen monille. Ehkä olen liian herkkä sitten. 

Itse olen soittanut taloyhtiöön, jokaisella on oikeus mennä rauhassa kotiinsa eikä ole pakko jutella kenenkään kanssa.

Naapuri, joka yrittää pakottaa toisia juttelemaan, saa varoituksen ja tietyn varoitusmäärän jälkeen häätö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Elämme yhteiskunnassa ja kannattaa osoittaa muille, että on normaali yhteiskunnan jäsen, ei esim. uhka olemalla perusmiellyttävä. Tarkoitus on myös osoittaa, että huomaa toisen ja tulee itse kohdatuksi. Pienet vuorovaikutukset on alitajuisestikin tärkeitä.

- eri

Eli kun alkujaan ollaan oltu heimoja, vieraalle heimolle on oltu valheellisen ystävällisiä, jotta ei tulisi turpaan? Sekö tämän kohteliaan teeskentelyn tavoite on?  Ja nyt siis tarkoitan nimenomaan teeskentelyä, en sitä, että olisi ihan aidosti kiinnostunut huomaamaan ja huomioimaan toisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Miksi kohteliaisuus ei ole tavoite? On ihan tavoiteltavaa, että esimerkiksi myyjälle ei jää paha mieli sinun palvelemisesi jälkeen, koska et jaksa katsoa silmiin, tervehtiä etkä kiittää. Ihan ihme keskustelu!

No nyt tuli yksi tavoite eli myyjälle ei tule paha mieli. Tosin sitten pitää kysyä, miksi myyjälle tulee paha mieli, jos en katso silmiin ja tervehdi? Kiittämisen ymmärrän, koska mulla on aihetta kiittää myyjää. Hän on tehnyt työnsä ja minä saanut sen palvelun, mitä halusinkin.  Mutta tilanteitahan on paljon muitakin. Pitääkö mun olla yläkerran naapurille kohtelias, jotta hän ei karista tupakastaan tuhkaa mun parvekkeelleni? Eikö hän voi olla karistamatta sitä muutenkin? Mullehan voisi tulla paha mieli siitä, että hänen tupakantuhkastaan tulee mulle lisää siivottavaa.  Vai onko tämä jokin sosiaalinen peli, että kohteliaille ollaan kohteliaita ja mukavia, muille ei? Jos naapuri ei tervehdi mua, silloinko olen herkempi valittamaan isännöitsijälle, jos naapuristani kuuluu meteliä? 

Kyllä se yleensä menee niin, että hyvä kiertää kehää. Tämäkin tulee ilmeisesti joillekin yllätyksenä. Lisäksi, kyllä naapureiden tunteminen lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja vähentää sinunkin vihantunteitasi. Jos naapurista kuuluu pianonsoittoa juuri kun sinun pitäisi keskittyä johonkin hiljaisuutta vaativaan asiaan, on reaktiosi todennäköisesti ihan erilainen riippuen siitä, kumpi seuraavista henkilöistä sitä pianoa soittaa. Yksi: epäkohtelias ja äänekäs polttaja, äksyilee ja valittaa kaikesta, vaikka ei ole itsekään mikään unelmanaapuri. Kaksi: tiedät, että naapuriperheen 10-vuotiaalla on leukemia, ja hän on masentunut sairautensa takia. Vanhemmat ostivat pojalle pianon, jotta hän voisi keskittyä syöpänsä sijaan johonkin muuhun. Kyllä näissä tilanteissa fiilikseni oli ihan erilainen, kun tietäisin, että siellä se poika soittaa ja on hienosti kehittynyt, versus että naapurin jurputtava ukko siellä taas metelöi.

Olen eri kuin jolle vastasit, muttaaa

kun en halua olla yhteisöllinen. Olkaa te muut, mutta jospa mun ei tarvitsisi silleen tehdä? Osaan olla kohtelias ja huomaavainen ihminen ilman että tunnen ketään naapureitani sen ihmeemmin. Taloyhtiössä on kokoukset ja oletan että jokainen on sosiaalisesti sen verran taitava, että pystyy asiat keskustelemaan ilman mitään henkilökohtaisia siteitä. 

Jos tuo henkilökohtaisuus nimittäin vaaditaan, niin menee aika vaikeaksi isommissa yhteisöissä...