Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut taloyhtiöön, jokaisella on oikeus mennä rauhassa kotiinsa eikä ole pakko jutella kenenkään kanssa.

Naapuri, joka yrittää pakottaa toisia juttelemaan, saa varoituksen ja tietyn varoitusmäärän jälkeen häätö.

Uskomatonta.

Eihän sitä kadullakaan voi väkisin alkaa kenellekään juttelemaan. Kyllä ihmisillä on oikeus kulkea rauhassa ja osalla ihmisistä on myös kiire, myös kerrostalon rappukäytävässä, täytyy ehtiä esim. linja-autoon eikä ole velvollisuutta selittää naapurille mihin menee. Linja-auto menee kerran tunnissa ja voi myöhästyä.

Vierailija kirjoitti:

Harkitsen pitkään kaikkea, mitä sanon. Yleensä keskustelunaihe on jo vaihtunut, kun olen saanut muodostettua rakentavan ja argumentatiivisesti hyvän vastauksen tai puheenvuoron. En myöskään näe kaikkia puheenaiheita puhumisen arvoisina; jos aihe on liian pinnallinen, en osallistu keskusteluun. Pidän kuuntelemisesta enemmän kuin puhumisesta, haluan analysoida puhetoverini eleet, ilmeet ja äänensävyt tarkasti. Sitten ihan huomaamattaankin tulee olleeksi hiljaa.

Sinä siis kuuntelet muiden jutustelua, muodostat mielipiteitä ja varmasti myös mielessäsi arvostelet toisia negatiivisesti. Mitä ne toiset saa sinun seurastasi? Eivät mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Miksi kohteliaisuus ei ole tavoite? On ihan tavoiteltavaa, että esimerkiksi myyjälle ei jää paha mieli sinun palvelemisesi jälkeen, koska et jaksa katsoa silmiin, tervehtiä etkä kiittää. Ihan ihme keskustelu!

No nyt tuli yksi tavoite eli myyjälle ei tule paha mieli. Tosin sitten pitää kysyä, miksi myyjälle tulee paha mieli, jos en katso silmiin ja tervehdi? Kiittämisen ymmärrän, koska mulla on aihetta kiittää myyjää. Hän on tehnyt työnsä ja minä saanut sen palvelun, mitä halusinkin.  Mutta tilanteitahan on paljon muitakin. Pitääkö mun olla yläkerran naapurille kohtelias, jotta hän ei karista tupakastaan tuhkaa mun parvekkeelleni? Eikö hän voi olla karistamatta sitä muutenkin? Mullehan voisi tulla paha mieli siitä, että hänen tupakantuhkastaan tulee mulle lisää siivottavaa.  Vai onko tämä jokin sosiaalinen peli, että kohteliaille ollaan kohteliaita ja mukavia, muille ei? Jos naapuri ei tervehdi mua, silloinko olen herkempi valittamaan isännöitsijälle, jos naapuristani kuuluu meteliä? 

Kyllä se yleensä menee niin, että hyvä kiertää kehää. Tämäkin tulee ilmeisesti joillekin yllätyksenä. Lisäksi, kyllä naapureiden tunteminen lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja vähentää sinunkin vihantunteitasi. Jos naapurista kuuluu pianonsoittoa juuri kun sinun pitäisi keskittyä johonkin hiljaisuutta vaativaan asiaan, on reaktiosi todennäköisesti ihan erilainen riippuen siitä, kumpi seuraavista henkilöistä sitä pianoa soittaa. Yksi: epäkohtelias ja äänekäs polttaja, äksyilee ja valittaa kaikesta, vaikka ei ole itsekään mikään unelmanaapuri. Kaksi: tiedät, että naapuriperheen 10-vuotiaalla on leukemia, ja hän on masentunut sairautensa takia. Vanhemmat ostivat pojalle pianon, jotta hän voisi keskittyä syöpänsä sijaan johonkin muuhun. Kyllä näissä tilanteissa fiilikseni oli ihan erilainen, kun tietäisin, että siellä se poika soittaa ja on hienosti kehittynyt, versus että naapurin jurputtava ukko siellä taas metelöi.

Olen eri kuin jolle vastasit, muttaaa

kun en halua olla yhteisöllinen. Olkaa te muut, mutta jospa mun ei tarvitsisi silleen tehdä? Osaan olla kohtelias ja huomaavainen ihminen ilman että tunnen ketään naapureitani sen ihmeemmin. Taloyhtiössä on kokoukset ja oletan että jokainen on sosiaalisesti sen verran taitava, että pystyy asiat keskustelemaan ilman mitään henkilökohtaisia siteitä. 

Jos tuo henkilökohtaisuus nimittäin vaaditaan, niin menee aika vaikeaksi isommissa yhteisöissä... 

Silloin sinun ei tarvitse olla yhteisöllinen. Kukaan ei lue sinun ajatuksiasi, vaan olet itse vastuussa omien rajojesi asettamisesta. Jos kokouksessa jutellaan myös henkilökohtaisuuksista, sinun ei ole välttämätöntä kertoa omista asioista enempää kuin on välttämätöntä. Jos kuitenkin kärsit epäoleellisuuksien kuuntelemisesta kokouksen aikana, sille et voi yhtään mitään. Suosittelinkin, että asetat itse omat rajasi niin saat jatkossakin olla rauhassa. Sillä voi olla seurauksia mitkä eivät välttämättä miellytä sinua, mutta ymmärrät sen varmasti itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen soittanut taloyhtiöön, jokaisella on oikeus mennä rauhassa kotiinsa eikä ole pakko jutella kenenkään kanssa.

Naapuri, joka yrittää pakottaa toisia juttelemaan, saa varoituksen ja tietyn varoitusmäärän jälkeen häätö.

Uskomatonta.

Et voi alkaa naapureita vainoamaan, se on laissa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä kadullakaan voi väkisin alkaa kenellekään juttelemaan. Kyllä ihmisillä on oikeus kulkea rauhassa ja osalla ihmisistä on myös kiire, myös kerrostalon rappukäytävässä, täytyy ehtiä esim. linja-autoon eikä ole velvollisuutta selittää naapurille mihin menee. Linja-auto menee kerran tunnissa ja voi myöhästyä.

Miksi et sano, että et nyt ehdi jutella. Mikä velvollisuus naapurilla on lukea sinun ajatuksesi ja tietää, että et halua tai ehdi olla hänen kanssaan tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Elämme yhteiskunnassa ja kannattaa osoittaa muille, että on normaali yhteiskunnan jäsen, ei esim. uhka olemalla perusmiellyttävä. Tarkoitus on myös osoittaa, että huomaa toisen ja tulee itse kohdatuksi. Pienet vuorovaikutukset on alitajuisestikin tärkeitä.

- eri

Perusmiellyttävyys ja miellyttävyys yleensä ovat niitä isoimpia harhoja mitä on. Huijarit (autokauppiaista ihan oikeisiin auervaaroihin) toimivat juuri tuolleen, koska tietävät että on lajityypillistä tykätä sellaista joka huomioi sinut.

Kunpa osattaisiin erottaa ihmisen puheet ja aikeet toisistaan. Ja se että jos joku puhuu miellyttävästi, ei ole merkki yhtään mistään muusta kuin miellyttävyydestä. Joka voi tilanteesta riippuen olla ihan aitoa, normaalia sosiaalista peliä joka vahvistaa lauman yhtenäisyyttä tai yritys päästä sun rahoihisi käsiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Miksi kohteliaisuus ei ole tavoite? On ihan tavoiteltavaa, että esimerkiksi myyjälle ei jää paha mieli sinun palvelemisesi jälkeen, koska et jaksa katsoa silmiin, tervehtiä etkä kiittää. Ihan ihme keskustelu!

No nyt tuli yksi tavoite eli myyjälle ei tule paha mieli. Tosin sitten pitää kysyä, miksi myyjälle tulee paha mieli, jos en katso silmiin ja tervehdi? Kiittämisen ymmärrän, koska mulla on aihetta kiittää myyjää. Hän on tehnyt työnsä ja minä saanut sen palvelun, mitä halusinkin.  Mutta tilanteitahan on paljon muitakin. Pitääkö mun olla yläkerran naapurille kohtelias, jotta hän ei karista tupakastaan tuhkaa mun parvekkeelleni? Eikö hän voi olla karistamatta sitä muutenkin? Mullehan voisi tulla paha mieli siitä, että hänen tupakantuhkastaan tulee mulle lisää siivottavaa.  Vai onko tämä jokin sosiaalinen peli, että kohteliaille ollaan kohteliaita ja mukavia, muille ei? Jos naapuri ei tervehdi mua, silloinko olen herkempi valittamaan isännöitsijälle, jos naapuristani kuuluu meteliä? 

Kyllä se yleensä menee niin, että hyvä kiertää kehää. Tämäkin tulee ilmeisesti joillekin yllätyksenä. Lisäksi, kyllä naapureiden tunteminen lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja vähentää sinunkin vihantunteitasi. Jos naapurista kuuluu pianonsoittoa juuri kun sinun pitäisi keskittyä johonkin hiljaisuutta vaativaan asiaan, on reaktiosi todennäköisesti ihan erilainen riippuen siitä, kumpi seuraavista henkilöistä sitä pianoa soittaa. Yksi: epäkohtelias ja äänekäs polttaja, äksyilee ja valittaa kaikesta, vaikka ei ole itsekään mikään unelmanaapuri. Kaksi: tiedät, että naapuriperheen 10-vuotiaalla on leukemia, ja hän on masentunut sairautensa takia. Vanhemmat ostivat pojalle pianon, jotta hän voisi keskittyä syöpänsä sijaan johonkin muuhun. Kyllä näissä tilanteissa fiilikseni oli ihan erilainen, kun tietäisin, että siellä se poika soittaa ja on hienosti kehittynyt, versus että naapurin jurputtava ukko siellä taas metelöi.

Olen eri kuin jolle vastasit, muttaaa

kun en halua olla yhteisöllinen. Olkaa te muut, mutta jospa mun ei tarvitsisi silleen tehdä? Osaan olla kohtelias ja huomaavainen ihminen ilman että tunnen ketään naapureitani sen ihmeemmin. Taloyhtiössä on kokoukset ja oletan että jokainen on sosiaalisesti sen verran taitava, että pystyy asiat keskustelemaan ilman mitään henkilökohtaisia siteitä. 

Jos tuo henkilökohtaisuus nimittäin vaaditaan, niin menee aika vaikeaksi isommissa yhteisöissä... 

Silloin sinun ei tarvitse olla yhteisöllinen. Kukaan ei lue sinun ajatuksiasi, vaan olet itse vastuussa omien rajojesi asettamisesta. Jos kokouksessa jutellaan myös henkilökohtaisuuksista, sinun ei ole välttämätöntä kertoa omista asioista enempää kuin on välttämätöntä. Jos kuitenkin kärsit epäoleellisuuksien kuuntelemisesta kokouksen aikana, sille et voi yhtään mitään. Suosittelinkin, että asetat itse omat rajasi niin saat jatkossakin olla rauhassa. Sillä voi olla seurauksia mitkä eivät välttämättä miellytä sinua, mutta ymmärrät sen varmasti itsekin. 

Omista asioistaan ei kannata työpaikalla kertoa, sitä voidaan käyttää sinua vastaan, kun tarve tulee, oli lehtijuttu asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä kadullakaan voi väkisin alkaa kenellekään juttelemaan. Kyllä ihmisillä on oikeus kulkea rauhassa ja osalla ihmisistä on myös kiire, myös kerrostalon rappukäytävässä, täytyy ehtiä esim. linja-autoon eikä ole velvollisuutta selittää naapurille mihin menee. Linja-auto menee kerran tunnissa ja voi myöhästyä.

Miksi et sano, että et nyt ehdi jutella. Mikä velvollisuus naapurilla on lukea sinun ajatuksesi ja tietää, että et halua tai ehdi olla hänen kanssaan tekemisissä?

Miksi naapuri ei voi kysyä, ehtiikö toinen jutella? Mikä oikeus naapurilla on kuvitella, että kaikilla on aikaa ja halua jutella hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitsen pitkään kaikkea, mitä sanon. Yleensä keskustelunaihe on jo vaihtunut, kun olen saanut muodostettua rakentavan ja argumentatiivisesti hyvän vastauksen tai puheenvuoron. En myöskään näe kaikkia puheenaiheita puhumisen arvoisina; jos aihe on liian pinnallinen, en osallistu keskusteluun. Pidän kuuntelemisesta enemmän kuin puhumisesta, haluan analysoida puhetoverini eleet, ilmeet ja äänensävyt tarkasti. Sitten ihan huomaamattaankin tulee olleeksi hiljaa.

Sinä siis kuuntelet muiden jutustelua, muodostat mielipiteitä ja varmasti myös mielessäsi arvostelet toisia negatiivisesti. Mitä ne toiset saa sinun seurastasi? Eivät mitään. 

Ohis, mutta oletit ihan ihmeellisiä asioita tuosta viestistä. 

Hän ei arvioi negatiivisesti, hän miettii tietenkin aiheen omalta kantiltaan. Hän ajattelee ja analysoi, mikä on hänelle tyypillistä. 

Miksi ne muut haluaa jotain tämän ihmisen seurasta? Jos he tulisivat osaltaan vastaan, eli hidastaisivat vaikka tahtia tai antaisivat muuten suunvuoroa, niin saisivat enemmän. Pitäisi olla sosiaalisia kykyjä puolin ja toisin. 

En ole koskaan ollut puheliasta sorttia ja muutenkin introvertti. Jos joudun johonkin seuraan ja koetan sanoa jotain, aina on joku puhumassa päälle, ikäänkuin hänen asiansa olisi tärkeämpi, joten eipä paljon kiinnosta jutellakaan mitään. Vaikka olen mies, niin ääneni on myös jotenkin hiljainen tai sen "taajuinen", ettei se tahdo oikein kuulua, joten varsinkin taustamelussa muilla on ilmeisesti vaikeuksia myös kuulla mitä sanon. Sekin vähentää mielenkiintoa puhumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä kadullakaan voi väkisin alkaa kenellekään juttelemaan. Kyllä ihmisillä on oikeus kulkea rauhassa ja osalla ihmisistä on myös kiire, myös kerrostalon rappukäytävässä, täytyy ehtiä esim. linja-autoon eikä ole velvollisuutta selittää naapurille mihin menee. Linja-auto menee kerran tunnissa ja voi myöhästyä.

Miksi et sano, että et nyt ehdi jutella. Mikä velvollisuus naapurilla on lukea sinun ajatuksesi ja tietää, että et halua tai ehdi olla hänen kanssaan tekemisissä?

Ei ole kiva jatkuvasti sanoa naapureille, että on kiire, kun joka päivä pitää ehtiä sinne linja-autoon. Miksi et voi antaa naapurien kulkea rauhassa ja miksi et mene terapiaan, jos sinulla juttelun tarve on tai soita jollekin tutulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Elämme yhteiskunnassa ja kannattaa osoittaa muille, että on normaali yhteiskunnan jäsen, ei esim. uhka olemalla perusmiellyttävä. Tarkoitus on myös osoittaa, että huomaa toisen ja tulee itse kohdatuksi. Pienet vuorovaikutukset on alitajuisestikin tärkeitä.

- eri

Perusmiellyttävyys ja miellyttävyys yleensä ovat niitä isoimpia harhoja mitä on. Huijarit (autokauppiaista ihan oikeisiin auervaaroihin) toimivat juuri tuolleen, koska tietävät että on lajityypillistä tykätä sellaista joka huomioi sinut.

Kunpa osattaisiin erottaa ihmisen puheet ja aikeet toisistaan. Ja se että jos joku puhuu miellyttävästi, ei ole merkki yhtään mistään muusta kuin miellyttävyydestä. Joka voi tilanteesta riippuen olla ihan aitoa, normaalia sosiaalista peliä joka vahvistaa lauman yhtenäisyyttä tai yritys päästä sun rahoihisi käsiksi. 

Mikä sitten on hyvä ratkaisu? Olla tyly tai olla huomioimatta muita, ellei oikeasti, aidosti valtavasti halua olla mukava jollekulle? Sekään ei estä jotain huijaria myös olemasta mukava.

Täällä nyt muutama henkilö jankkaa keskenään. Suurin osa ihmisistä varmaan tykkää jonkunlaisesta jutustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Elämme yhteiskunnassa ja kannattaa osoittaa muille, että on normaali yhteiskunnan jäsen, ei esim. uhka olemalla perusmiellyttävä. Tarkoitus on myös osoittaa, että huomaa toisen ja tulee itse kohdatuksi. Pienet vuorovaikutukset on alitajuisestikin tärkeitä.

- eri

Perusmiellyttävyys ja miellyttävyys yleensä ovat niitä isoimpia harhoja mitä on. Huijarit (autokauppiaista ihan oikeisiin auervaaroihin) toimivat juuri tuolleen, koska tietävät että on lajityypillistä tykätä sellaista joka huomioi sinut.

Kunpa osattaisiin erottaa ihmisen puheet ja aikeet toisistaan. Ja se että jos joku puhuu miellyttävästi, ei ole merkki yhtään mistään muusta kuin miellyttävyydestä. Joka voi tilanteesta riippuen olla ihan aitoa, normaalia sosiaalista peliä joka vahvistaa lauman yhtenäisyyttä tai yritys päästä sun rahoihisi käsiksi. 

Mikä sitten on hyvä ratkaisu? Olla tyly tai olla huomioimatta muita, ellei oikeasti, aidosti valtavasti halua olla mukava jollekulle? Sekään ei estä jotain huijaria myös olemasta mukava.

Juuri tuo on oikein hyvä. 

- eri -

Vierailija kirjoitti:

Puhun kun tunnen, että toinen on kiinnostunut sanomisistani. Monta kertaa olen yrittänyt puhua jotain ja minua ei ole kuunneltu.

Sama vika. Tai puhutaan päälle. Hirveesti on tullut vastaan ihmisiä, joille kuulumisten vaihtelu on 3h monologi, jossa kohteliaisuutta ehkä kysytään välillä, että mites sinä. Kun olet vastannut parilla sanalla, asia kääntyy taas räpättäjään itseensä.

Joissakin työpaikoissa on epäilty työkykyäni, kun en ole lähtenyt mukaan kahvihuonejuoruiluun. On ollut järkyttävää huomata, miten lapsellisesti todella monet aikuise käyttäytyvät.

Mitä tulee itseeni, minulla on niin oudot jutut, harrastukset ja mielenkiinnon kohteet, että en edes viitsi kertoa niistä. Toista ei kuitenkaan kiinnosta ja pahimmillaan siitä syntyy joku vääntäminen, kun minun omituinen ajatusmaailma koetaan hyökkäykseksi, vaikka se ei sitä ole. Helpoimmalla pääsee, kun kuuntelee ja on ainakin olevinaan samaa mieltä toisen kanssa, ja esittää mahdollisimman hajutonta, mautonta ja väritöntä. Kertoo kysyttäessä viikonloppuna lähinnä vaan olleensa kotona rennosti, vaikka on paraikaa ollut rakentamassa täyskopiota Leninin patsaasta, neulonut tähtikarttaa dyykatuista villalangoista, ollut jahtaamassa kummituksia, käynyt S&M-bileissä puolison kanssa, lukenut eroottista fanikirjallisuutta tai teorisoinut My Little Ponyn maailmaa filosofiselta näkökannalta yhdistettynä feminismiin. Noin esimerkiksi. Ketä nämä kiinnostavat, paitsi alan muita harrastajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.

Mulle keskustelu tai ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto ei ole millään tavalla raskasta, mutta mietin asiaa laajemmassa kokonaisuudessa eli miksi teestekentely, joka siis on sekin valehtelua, on mielletty kohteliaaksi. Samalla tavalla kuin on mielletty kohteliaaksi kehua toisen uutta takkia, vaikka takki olisikin ihan hirveä. Kuitenkin lapsillekin opetetaan, että valehtelu on rumaa, mutta sitten joissain tilanteissa valehtelu onkin kohteliasta. Onko "sosiaalisesti hyväksyttävän valehtelun" tarkoitus vain, että ei tule riitaa? Vai mikä sen alkuperäinen tarkoitus on? 

Mitä valehtelua se on kysyä minkä rotuinen koira jollekin tulee? Jos joku luulee, että se tarkoittaa, että haluan kuulla kaikki koiran kommellukset seuraavat 6kk eteenpäin, ei se ole minun puoleltani mitään valehtelua. Jos tuo on valehtelusi määritelmä, niin koko maailma on yhtä valetta ja maailma olisi paljon rumempi paikka elää, vaikka välillä se tuntuu ajatuksena mahdottomalta.

Pointtini ei ollut mikään yksittäinen asia vaan se, miksi pitää teeskennellä olevansa kiinnostunut, jos ei ole. Tai miksi pitää sanoa jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi parisuhteissahan monet ongelmat johtuvat just siitä, että vastataan, mitä oletetaan toisen haluavan kuulla. Eikä sitä, miten asiasta oikeasti ajatellaan. 

Parisuhde ja perhesuhteet ovat mielestäni huomattavasti henkilökohtaisempia suhteita, missä toimivan interaktion perusta onkin siinä, että kaikki voivat toimia vapaasti omina itsenään. Naapureille ei äksyillä samalla tavalla, kuin ehkä kotona jos on poikkeuksellisen huono päivä. On ihan normaalia, että on erilaisia käyttäytymismalleja erilaisiin tilanteisiin.

Mutta mihin se perustuu? Mitä niillä erilaisilla käyttäytymismalleilla halutaan saavuttaa? Mikä siis on niiden tavoite? Mitä tavoitellaan sillä, että teeskennellään kiinnostunutta vaikka toisen jutut ei kiinnosta yhtään? Älä vastaa "kohteliaisuus", koska se ei ole mikään tavoite. 

Miksi kohteliaisuus ei ole tavoite? On ihan tavoiteltavaa, että esimerkiksi myyjälle ei jää paha mieli sinun palvelemisesi jälkeen, koska et jaksa katsoa silmiin, tervehtiä etkä kiittää. Ihan ihme keskustelu!

No nyt tuli yksi tavoite eli myyjälle ei tule paha mieli. Tosin sitten pitää kysyä, miksi myyjälle tulee paha mieli, jos en katso silmiin ja tervehdi? Kiittämisen ymmärrän, koska mulla on aihetta kiittää myyjää. Hän on tehnyt työnsä ja minä saanut sen palvelun, mitä halusinkin.  Mutta tilanteitahan on paljon muitakin. Pitääkö mun olla yläkerran naapurille kohtelias, jotta hän ei karista tupakastaan tuhkaa mun parvekkeelleni? Eikö hän voi olla karistamatta sitä muutenkin? Mullehan voisi tulla paha mieli siitä, että hänen tupakantuhkastaan tulee mulle lisää siivottavaa.  Vai onko tämä jokin sosiaalinen peli, että kohteliaille ollaan kohteliaita ja mukavia, muille ei? Jos naapuri ei tervehdi mua, silloinko olen herkempi valittamaan isännöitsijälle, jos naapuristani kuuluu meteliä? 

Kyllä se yleensä menee niin, että hyvä kiertää kehää. Tämäkin tulee ilmeisesti joillekin yllätyksenä. Lisäksi, kyllä naapureiden tunteminen lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja vähentää sinunkin vihantunteitasi. Jos naapurista kuuluu pianonsoittoa juuri kun sinun pitäisi keskittyä johonkin hiljaisuutta vaativaan asiaan, on reaktiosi todennäköisesti ihan erilainen riippuen siitä, kumpi seuraavista henkilöistä sitä pianoa soittaa. Yksi: epäkohtelias ja äänekäs polttaja, äksyilee ja valittaa kaikesta, vaikka ei ole itsekään mikään unelmanaapuri. Kaksi: tiedät, että naapuriperheen 10-vuotiaalla on leukemia, ja hän on masentunut sairautensa takia. Vanhemmat ostivat pojalle pianon, jotta hän voisi keskittyä syöpänsä sijaan johonkin muuhun. Kyllä näissä tilanteissa fiilikseni oli ihan erilainen, kun tietäisin, että siellä se poika soittaa ja on hienosti kehittynyt, versus että naapurin jurputtava ukko siellä taas metelöi.

Olen eri kuin jolle vastasit, muttaaa

kun en halua olla yhteisöllinen. Olkaa te muut, mutta jospa mun ei tarvitsisi silleen tehdä? Osaan olla kohtelias ja huomaavainen ihminen ilman että tunnen ketään naapureitani sen ihmeemmin. Taloyhtiössä on kokoukset ja oletan että jokainen on sosiaalisesti sen verran taitava, että pystyy asiat keskustelemaan ilman mitään henkilökohtaisia siteitä. 

Jos tuo henkilökohtaisuus nimittäin vaaditaan, niin menee aika vaikeaksi isommissa yhteisöissä... 

Silloin sinun ei tarvitse olla yhteisöllinen. Kukaan ei lue sinun ajatuksiasi, vaan olet itse vastuussa omien rajojesi asettamisesta. Jos kokouksessa jutellaan myös henkilökohtaisuuksista, sinun ei ole välttämätöntä kertoa omista asioista enempää kuin on välttämätöntä. Jos kuitenkin kärsit epäoleellisuuksien kuuntelemisesta kokouksen aikana, sille et voi yhtään mitään. Suosittelinkin, että asetat itse omat rajasi niin saat jatkossakin olla rauhassa. Sillä voi olla seurauksia mitkä eivät välttämättä miellytä sinua, mutta ymmärrät sen varmasti itsekin. 

Tää on esimerkki kiinnostavasta keskustelusta. Itse tykkään tosiaan uusista näkökulmista, siitä kun oikeasti puhutaan vaikuttimista ja siitä mikä kenenkin saa toimimaan. 

Ja kiitos, noin se tosiaan menee, ei huolta. 

On kirjaimellisesti väkivaltaa puhua minulle. Kerjäät rikosilmoitusta, jos ryhdyt juttusille.

Tuo egosentrinen on kyllä mainio sana. Monesti noista "Miksei naapuri ymmärrä Minun tarpeitani ilman että olen niistä hänelle kertonut"-viesteistä tulee juuri todella egosentrinen tunne. En pidä naapurin toimintaa yhtä pahana, sillä hän on saattanut olla vilpittömän kiinnostunut tämän toisen naapurin kuulumisista eikä vain kälättämään itsestään. Egosentrinen ihminen näkee tilanteet vain omasta näkökulmastaan ja itsensä aina uhrina. Muiden tehtävä on mukautua hänen tarpeisiinsa. Toisaalta naapuri-parka jos sattuu tällaisen jurottajan naapuriksi, kun saa vielä "vainoamisesta" tai "utelusta" häädön. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt muutama henkilö jankkaa keskenään. Suurin osa ihmisistä varmaan tykkää jonkunlaisesta jutustelusta.

Sen kun vielä tajuaisi, että miksi ne tykkäävät siitä. 

Ja sen, mitä tapahtuu jos et haluakaan jutustella enempää. En halua olla tyly itse, mutta kun tiedän etten oikein jaksa sellaista. Se jutustelu on niin epäaitoa, enkä halua olla epärehellinen toiselle ihmiselle joka on kuitenkin vilpitön.