Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Joo, pitää pystyä tervehtimään ja sanomaan että hei. 

Mutta kerro vielä siitä, että miksi työkaverille pitää oikeastaan pystyä juttelemaan muuten kuin työasioista? 

Onko se kohteliasta, että kaikkien on pystyttävä puhumaan, miksei voi sanoa että on kohteliasta että työkaverin kanssa ei tarvitse saada jutustelua aikaiseksi, jos se sitä ei halua. 

Provokatiivista, mutta kenen mukaan näissä jutuissa se normi asetetaan, ja mikä on normaalia? 

Keskustelen mielelläni toisen ihmisen kanssa, jos molempia kiinnostaa sama puheenaihe. Nopeasti huomaan , jos valitsemani aihe ei kiinnostakaan. Vastaavasti oletan toisen ihmisen huomaavan, jos hänen valitsemansa keskustelun aihe ei kiinnosta mua. Esim jos joku alkaa puhua inttiajoistaan, varsin nopeasti olen esittänyt hänelle kaikki kysymykset, joita aiheeseen keksin. Tai autoista. Tai urheilusta. Keskustelen siis mieluummin sellaisista asioista, joista mulla on jotain tietoakin. On siis jotain, mistä keskustella eikä vain esittää tyhmiä kysymyksiä asiasta, josta ei tiedä mitään. Puhuminen sinällään ei ole mulle mitenkään tärkeää, jos se tarkoittaa vain äänen tuottamista. Mieluummin kuuntelen musiikkia kuin puhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset eivät ole mitenkään erityisen mielenkiintoisia, joten en viitsi ylläpitää puhetta ilman merkittävää sisältöä. Mitään vaikeutta tai jännittävää siinä ei ole, pystyn löpisemään niin aidasta kuin aidanseipäästäkin, jos tilanne niin vaatii. Olen kuitenkin mieluiten ja enimmäkseen omissa ajatuksissani. Jep, epäsosiaalinen introvertti.

Näitä lukiessa tulee vähän ristiriitainen olo. Jos AP tulkitsisi viestisi tällaisenaan, voisi hän tehdä johtopäätöksen, ettei mies ole kiinnostunut hänestä eikä hänen jutuistaan, koska ei vaivaudu edes keskustelemaan. Jos AP kuitenkin toimisi näin, saisi hän p45k44 niskaansa siitä, että on stereotypinen, rasittava extrovertti eikä anna ihmisille aikaa olla omia itseään ja hössöttää menemään.

Mielestäni on myös ihan normaalia kohteliaisuutta ja käytöstapoja kyetä keskustelemaan muutaman lauseen verran sellaisesta aiheesta, mikä ei juuri itseä kiinnosta tai sellaisten ihmisten kanssa, joista ei niin älyttömästi pidä. Aikuisten ihmisten pitäisi tuollaiseen kanssakäymiseen jo kyetä. Jos ei kykene, niin tulee olettaa, että ihminen on joko käytöstavaton tollukka, tai muuten vaan luonteeltaan mulkku.

Olisi myös aika epäkohteliasta jos joku vaatisi keskustelua ympärilleen, jos se ei muita huvita. 

Naapurin haukkuminen voi myös täyttää kunnianloukkaus kriteerit.

Vierailija kirjoitti:

Minut on latistettu niin monta kertaa, ja on tuntunut että kaikki mitä sanon tai yritän keskustella, menee jotenkin muiden hilseen ylitse. Niinpä olen todella väsynyt koko ajatukseen puhumisesta. Voi olla että vika on ulosannissani, mutta se tuskin enää tässä iässä miksikään muuttuu.

Samoin. Lisäksi minut keskeytetään, poikkeuksetta. Ei ole mitään sanottavaa.

Mieleltään terve ihminen keskittyy omaan elämäänsä eikä koko ajan kyttää mitä naapurit tekevät. Itse en edes tiedä käykö osa naapureista töissä vai ei, koska keskityn omaan elämääni ja keksin itse itselleni tekemistä. Jokaisen kuuluu elää omaa elämää eikä naapurin elämää.

Jokainen aikuinen on itse vastuussa siitä, että keksii itselleen tekemistä ja ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelen mielelläni toisen ihmisen kanssa, jos molempia kiinnostaa sama puheenaihe. Nopeasti huomaan , jos valitsemani aihe ei kiinnostakaan. Vastaavasti oletan toisen ihmisen huomaavan, jos hänen valitsemansa keskustelun aihe ei kiinnosta mua. Esim jos joku alkaa puhua inttiajoistaan, varsin nopeasti olen esittänyt hänelle kaikki kysymykset, joita aiheeseen keksin. Tai autoista. Tai urheilusta. Keskustelen siis mieluummin sellaisista asioista, joista mulla on jotain tietoakin. On siis jotain, mistä keskustella eikä vain esittää tyhmiä kysymyksiä asiasta, josta ei tiedä mitään. Puhuminen sinällään ei ole mulle mitenkään tärkeää, jos se tarkoittaa vain äänen tuottamista. Mieluummin kuuntelen musiikkia kuin puhetta. 

Tämä sama jollain tavalla itsellänikin. Tiedän aika monesta asiasta paljon, ja harvat jutut yllättää aidosti. 

Ei oikein jaksaisi kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä jostain autoremontista tai siitä kuinka kesälomamatkoja on nyt saatavilla. Harvakseltaan noissa jutusteluissa tulee mitään kiinnostavaa vastaan siis, useimmiten kysymys on vaan puheen tuottemisesta mukavista aiheista. Mikä pointti siinä on, mitään uutta tietoa ei synny eikä välity? 

Ihan karmeimpia on jotkut mökkiviikonloput tai sukujoulut. Juhlat nyt menee, koska ovat useimmiten aika lyhyitä ja niistä pääsee nopeasti pois. Mutta mökkiviikonlopuissa itsellä loppuu virta jo perjantai-iltana, ja jotkut vaan jatkavat ja jatkavat "onpa tää ihkua, meillä on vihdoinkin on aikaa tällaselle" . Kun ne jutut on kuullut jo. Eikä niistä tee mielenkiintoisempia, että se on just mun kaverini jolla on se tilanne että on hankaluuksia miehen kanssa tai teinit on sitten passiivisia. Mitä hittoa siitä jauhamaan, selvä asia?

Hankalinta tietysti se, että kun osaan puhua ja olla sosiaalinenkin. En vaan oikein tarvitse sitä, se on aina tietoinen valinta. 

Olen hiljainen.

Varmaan se johtuu siitä, että olen ujo introvertti.

Olen hyvä kuuntelija. Ja osaan puhua kyllä ja kirjoittaakin pitkästi.

Mutta yleensä itsesensuuri on valtava, ja tunnustellen tarkkaan tilannetta ja ihmisiä ja mietin miten sanani asettelisin tai kehtaanko sanoa jotain tai onko se edes tarpeellista. Isommassa porukassa en monesti saa edes suunvuoroa ja keskustelun aihe vaihtuu ennen kun ole ehtinyt miettiä mitä voisin sanoa. Sitten herkästi aistin toisten tunnetiloja ja pieniä eleitä ja sanatonta viestintää, joten saan irti itselle enemmän siitä että kuuntelen, kun jos olisin Itse äänessä.

En jaksa small talkia. En jaksa edes radiokanavien puheohjelmia. En jaksa tyhjänpäivästä pälätystä. Mieluummin olen hiljaisuudessa tai kuuntelen musiikkia.

Tekemistä on aikuisille vaikka kuinka paljon.

Voi katsoa televisiosta tv-sarjoja ja elokuvia, voi lukea kirjoja, voi tehdä käsitöitä, voi askarrella, voi siivota (suurin osa pystyy ainakin pyyhimään pölyt myös eläkeläisistä, pienet kotityöt ovat hyvää jumppaa), voi ostaa ja hoitaa huonekasveja tai puutarhaa, voi leipoa ja tehdä ruokaa, voi harrastaa liikuntaa myös omassa kotona ja ulkona, voi tehdä pienoismalleja jne., voi ottaa esim. lemmikin ja hoitaa sitä.

Jokaisen aikuisen täytyy itse ottaa vastuu itsestään ja miettiä mikä on mielekästä tekemistä.

Ja kansalaisopiston kursseille ja vaikka esim. uimaan voi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole asiaa niin en puhu. Jos olen seurassa jossa ei puhuta mistään kiinnostavasta, ei minua kiinnosta puhua. Joskus en myöskään vain jaksa puhua vaikka olisikin asiaa. Oikeastaan aika usein en jaksa ihmisiä ollenkaan ja olen päätynyt sosiaaliseen tilanteeseen vasten tahtoani mutta mulla menee aikaa että pinna täyttyy ja ilmaisen etten nyt jaksa seuraa. Joskus vain tuntuu siltä että vihaan koko ihmislajia enkä halua olla missään tekemisissä niiden kanssa.

Puhun kyllä sitten läheisten ystävien kanssa minustakin kiinnostavista asioista,vaikka en aina jaksa heitäkään nähdä. Tai jos olen joskus harvoin ihan sosiaalisella tuulella niin voin puhua kyllä ei niin kiinnostavistakin asioista tai jostain tosi kevyestä, mistä en yleensä välitä.

Useimmiten tuo sosiaalisuus menee tuulten mukaan. Mietin, että onko olemassa mielialalääke joka tekee sosiaalisemmaksi? Entä onko olemassa masentavaa lääkettä, joka ihmisestä naps vaan sosiaalisuutta karttavan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Kun tätä ketjua lukee, ei tarvitse ihmetellä, miksi yksinäisyys on niin suuri ongelma Suomessa. 

Koska on erilaisia ihmisiä ja olisi tylsää jos kaikki olisivat samanlaisia.

Jos se häiritsee ja varmaan häiritsee, niin anna tämän miehen löytää joku jolle tämä on okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi tuollaista teatteria sitten tarvitsee ylläpitää, mitä siitä sitten kukin saa jos sitä ei kukaan halua? 

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, ei tarvitse ihmetellä, miksi yksinäisyys on niin suuri ongelma Suomessa. 

Ei se ole itselleni ongelma, mulla on sen verran kontakteja kuin jaksan ylläpitää. Jos ei ole, niin aika hienosti pärjään silloinkin. 

Mikseivät ne, jotka haluavat päästä yksinäisyydestä eroon sitten jutskaile keskenään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Valitettavasti kerrostalossa on näitä raskaita ihmisiä. Meillä yksi mummu änkeää väkisin juttelemaan, kun joku vaikka vaihtaa autonsa renkaita tai jotain muuta, ei anna ihmisten olla rauhassa. Kehuu kyllä kuinka antaa aikuisen lapsensa elää omaa elämää, mutta häiriköi sitten koko ajan naapureita.

Nimenomaan se, että sanotaan Hei naapureille pitää riittää. Kavereita kuuluu hommata muualta vaikkapa sieltä Kansalaisopiston kursseilta. Ihmisten on esim. pakko kuitenkin kulkea omaan asuntoonsa, omaan kotiin eikä kaikki halua jutella.

En tiedä yhtään minkä tasoisesta änkeämisestä on kyse, mutta omaan korvaani ei kuulosta lainkaan pahalta, vaikka en itse moista harrastakaan. En jotenkin jaksa ymmärtää, että miksi ihmetellään suomalaisten yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia, kun joku perus mummelin höpinäkin on jo jollekin liikaa. Sano suoraan sille mummolle, että halveksit hänen jatkuvaa tuppautumistaan. Luulen, että jättää sinut jatkossa rauhaan, mutta älä ihmettele kun kukaan ei myöskään jaksa sinun kersasi öisiä heräämisiä ja itkuja, eikä sympatiaa tai ymmärrystä liity sinullekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi tuollaista teatteria sitten tarvitsee ylläpitää, mitä siitä sitten kukin saa jos sitä ei kukaan halua? 

Koska se on kohteliasta. Koko yhteiskunnan pyörityshän on yhtä teatteria, jos et ole ennen huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, ei tarvitse ihmetellä, miksi yksinäisyys on niin suuri ongelma Suomessa. 

Just näin "Ei huvita puhua" tai "tyhmiä keskustelunaiheita, mua ei kiinnosta" yms. vastaavat kommentit. Kyllä vuorovaikutussuhteessa pitää vähän panostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun paljonkin kiinnostavien ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti raskasta seuraa. En jaksa keskustella.

Tämä on juuri sitä käytöstapojen puutetta ja mulkkumaisuutta. Esim. työkavereille täytyy kyetä muutamalla lauseella juttelemaan, vaikka oikein inhoaisikin ihmistä. Samoin naapureille olisi hyvä kyetä sanomaan hei. Suurin osa ihmisistä on raskasta seuraa, eikä puheenaiheet aina satu kohdille, mutta sen takia ne omat ystävät ja kaverit ja tuttavat voikin valita ihan itse. En usko, että kovin moni täysin tuntematon ja vieras ihminen tulee oikein syvällisesti keskustelemaan näin Suomessa ihan yllättäen.

Juuri näin! Luuletko, että ne extrovertit ovat kiinnostuneita keskustelemaan kaikkien kaikki ja pitävät kaikkien höpinöitä mielenkiintoisina? Heilläkin ovat varmasti omat vikansa päälle puhumisen kanssa ym., mutta kyllä kyse on myös ihan perus käytöstavoista. Olen todella sosiaalinen ja sosiaalisesti älykäs ihminen, mutta kyllä heittämältä noin 85% kohtaamisistani on ihan päättömiä ja ihmisten jutut ihan älyttömän typeriä. Silti pysähdyn kuuntelemaan, kysyn lisäkysymyksiä ja kykenen kohteliaaseen kanssakäymiseen. Omat mielipiteeni eivät paista selvästikään muille, kun seuraani hakeudutaan kerta toisensa jälkeen tarinoimaan. En ymmärrä miksi introverttiys on joku tekosyy olla mu7kku tai huonokäytöksinen.

Miksi ekstrovertit sitten teeskentelevät? Eikö olisi kaikille mukavampaa, jos eivät teeskentelisi? Myös sille ekstrovertille itselleen?  Ymmärrän pointtisi kohteliaisuudesta, mutta en ymmärrä, miksi on kohteliasta teeskennellä. Teeskentelyhän on sekin eräänlaista valehtelua  ("olen kiinnostunut jutuistasi", vaikka todellisuudessa ei kiinnosta pätkääkään) ja valehtelua ei noin muuten pidetä kohteliaana. 

Jos naapuri kertoo into piukeana, että heille on tulossa koiranpentu, saatan ihastella asiaa ja kysyä millainen koira heille on tulossa, vaikka en ole ollenkaan koiraihminen. Myöhemmin saatan jäädä jumiin kuuntelemaan sitä, miten koira jyrsii kaikki huonekalut ym., mutta oikeastiko olisi sinusta järkevämpää, että pamauttaisin siinä, että ei kiinnosta sinä eikä sinun koirasi. Mitään pitkää show:ta ei tarvitse jäädä feikkaamaan, mutta mistä lähtien ystävällinen ja lyhyt kuulumistenvaihto on ollut ihmisille noin raskasta.