Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lueskelen tätä ketjua huomaan erään asian.
Jotkut niistä, jotka puolustavat puhumattomuutta kirjoittavat erittäin ilkeästi, alentavasti ja agressiivisesti muista ihmisistä sekä viljelevät " rumia" sanoja, p ..ka nyt ainakin monessa esiintyy. Kieli ei ole kovin kaunista eikä pohtivaista.Kun taas ne, jotka puoltavat puhumista kirjoittavat yleensä ilmeikkäästi ja pohtivasti, tehostesanoja (p..ka jne) ei ole eikä ihmisiä nimitella mitenkään alleviivatusti. Mielipiteet tuntuvat hyvinkin mietityilta ja perustelluilta, vaikka puhumattomat juuri haukkuvat heitä tyhjänpäiväisiksi ja tyhjäpäiksi.
Niin, mitenkähän oikein on.
Jos pitäisi kirjoitustyylistä päätellä jotain.Aika moni vähäpuheinen on tavalla tai toisella ”koulutettu” hiljaiseksi, joten taustalla lienee tukahdutettuja aggressioita.
Voin kertoa millaista meillä oli kotona 70-luvulla. Meillä ei paljon jutusteltu, oltiin vähän jäykkiä. Jos kysyin jotain minulle jätettiin vastaamatta kokonaan tai vastattiin tyyliin no etkö tuota tiedä.. tai väännettiin pilaksi koko kysymys. Minun ajatukset ei kiinnostaneet ketään eikä niihin tartuttu, ehkä suututtiin jos häiritsin.
Muiden keskustelut oli lyhyitä eikä mitään mielenkiintoista koskaan jääty pohdiskelemaan, enintään jotain miten tämä pullataikina on koostumukseltaan näin kovaa tänään. Puhuminen olisi ollut ilmaista ja hauskaa hupia mutta meillä siitä tehtiin maailman hankalin asia. Yksi meistä sisaruksista jäi hyvin, hyvin hiljaiseksi koko iäkseen.
Oltais tarvittu lastensuojelua ja terapiaa mutta siihen aikaan niitä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut kyllä puhuvat minunkin edestäni. Kuuntelijat ovat haluttuja, eivät puhujat.
Mulla on kovia leukanivelsärkyjä, lisäksi ääni käheytyy jos puhun paljon. Säästän elimistöäni olemalla hiljaa.
Teen työtä dementikkojen parissa. Työpäivät kuluvat koko ajan höpötellessä. Vapaalla en jaksa enää ketään enkä mitään. Laitan kuulokkeet korviini ja en vastaa puhelimeen, olen omassa maailmassani. Tämä on keino jaksaa työssäni ja olla hyvä hoitaja.
Olen hiljainen ihmisistä suurimman osan kanssa. Puhuminen on tällöin minulle uskomattoman kuormittavaa. Olen jostain syystä koko ikäni kärsinyt vihaisesta äänensävystä. Pääni sisällä kuulen ääneni normaalina ja neutraalina mutta muisra kuulostaa että riitelisin jatkuvasti. Ei huvita paljon jutella kun luullaan että riitelisin tai provosoisin jatkuvasti. Olen ääneni vanki niin sanotusti. Jotkut ihmiset saavat minut kai rentoutumaan tai sitten näkevät äänensävyni läpi ja heidän kanssaan ollessani en saa suutani kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ujo.En vaan kehtaa.Tutussa seurassa pälätän kyllä koko aika sitten.Vieraammassa kuuntelen ja tarkkailen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lueskelen tätä ketjua huomaan erään asian.
Jotkut niistä, jotka puolustavat puhumattomuutta kirjoittavat erittäin ilkeästi, alentavasti ja agressiivisesti muista ihmisistä sekä viljelevät " rumia" sanoja, p ..ka nyt ainakin monessa esiintyy. Kieli ei ole kovin kaunista eikä pohtivaista.Kun taas ne, jotka puoltavat puhumista kirjoittavat yleensä ilmeikkäästi ja pohtivasti, tehostesanoja (p..ka jne) ei ole eikä ihmisiä nimitella mitenkään alleviivatusti. Mielipiteet tuntuvat hyvinkin mietityilta ja perustelluilta, vaikka puhumattomat juuri haukkuvat heitä tyhjänpäiväisiksi ja tyhjäpäiksi.
Niin, mitenkähän oikein on.
Jos pitäisi kirjoitustyylistä päätellä jotain.Aika moni vähäpuheinen on tavalla tai toisella ”koulutettu” hiljaiseksi, joten taustalla lienee tukahdutettuja aggressioita.
Voin kertoa millaista meillä oli kotona 70-luvulla. Meillä ei paljon jutusteltu, oltiin vähän jäykkiä. Jos kysyin jotain minulle jätettiin vastaamatta kokonaan tai vastattiin tyyliin no etkö tuota tiedä.. tai väännettiin pilaksi koko kysymys. Minun ajatukset ei kiinnostaneet ketään eikä niihin tartuttu, ehkä suututtiin jos häiritsin.
Muiden keskustelut oli lyhyitä eikä mitään mielenkiintoista koskaan jääty pohdiskelemaan, enintään jotain miten tämä pullataikina on koostumukseltaan näin kovaa tänään. Puhuminen olisi ollut ilmaista ja hauskaa hupia mutta meillä siitä tehtiin maailman hankalin asia. Yksi meistä sisaruksista jäi hyvin, hyvin hiljaiseksi koko iäkseen.
Oltais tarvittu lastensuojelua ja terapiaa mutta siihen aikaan niitä ei ollut.
Mulla oli sama 80-luvulla lapsena. Enpä hirveästi jutustele tänäkään päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hiljainen ihmisistä suurimman osan kanssa. Puhuminen on tällöin minulle uskomattoman kuormittavaa. Olen jostain syystä koko ikäni kärsinyt vihaisesta äänensävystä. Pääni sisällä kuulen ääneni normaalina ja neutraalina mutta muisra kuulostaa että riitelisin jatkuvasti. Ei huvita paljon jutella kun luullaan että riitelisin tai provosoisin jatkuvasti. Olen ääneni vanki niin sanotusti. Jotkut ihmiset saavat minut kai rentoutumaan tai sitten näkevät äänensävyni läpi ja heidän kanssaan ollessani en saa suutani kiinni.
Tämä on jännä ilmiö. Mulla on päinvastoin. Olen liki erakkouteen saakka introvertti, enkä pidä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Jostain syystä olen saanut sekä kiltinnäköisen naaman että iloisen äänen (lukuisia palautteita) joten vedän ihmisiä puoleeni. Useimmat haluavat avautua kun luulevat saaneensa kuuntelijan.
Minäkin olen saanut osakseni todella paljon paskaa, koska useiden ihmisten ryhmissä puhun vähemmän kuin muut keskimäärin. Vaikka puhun, mutta en koko ajan enkä koe tarvetta olla äänessä joka välissä enkä varsinkaan taistele puheenvuorostani tai puhu toisten päälle kuten pikkulapset. Näin ollen olen koko elämäni saanut toistuvasti kuulla olevani hissukka, tuppisuu, arka, ujo, onneton, säälittävä, pelkäävä, mitä milloinkin.. you name it. Kaikki yhtä vittumaisia negatiivissävytteisiä aliarviointeja joissa minua pidetään vähäpuheisuuden takia heikompana kuin muita enemmän puhuvia. Aivan käsittämättömän kusipäistä.
Loudest in the room is the weakest.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole asiaa niin en puhu. Jos olen seurassa jossa ei puhuta mistään kiinnostavasta, ei minua kiinnosta puhua. Joskus en myöskään vain jaksa puhua vaikka olisikin asiaa. Oikeastaan aika usein en jaksa ihmisiä ollenkaan ja olen päätynyt sosiaaliseen tilanteeseen vasten tahtoani mutta mulla menee aikaa että pinna täyttyy ja ilmaisen etten nyt jaksa seuraa. Joskus vain tuntuu siltä että vihaan koko ihmislajia enkä halua olla missään tekemisissä niiden kanssa.
Puhun kyllä sitten läheisten ystävien kanssa minustakin kiinnostavista asioista,vaikka en aina jaksa heitäkään nähdä. Tai jos olen joskus harvoin ihan sosiaalisella tuulella niin voin puhua kyllä ei niin kiinnostavistakin asioista tai jostain tosi kevyestä, mistä en yleensä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole asiaa niin en puhu. Jos olen seurassa jossa ei puhuta mistään kiinnostavasta, ei minua kiinnosta puhua. Joskus en myöskään vain jaksa puhua vaikka olisikin asiaa. Oikeastaan aika usein en jaksa ihmisiä ollenkaan ja olen päätynyt sosiaaliseen tilanteeseen vasten tahtoani mutta mulla menee aikaa että pinna täyttyy ja ilmaisen etten nyt jaksa seuraa. Joskus vain tuntuu siltä että vihaan koko ihmislajia enkä halua olla missään tekemisissä niiden kanssa.
Puhun kyllä sitten läheisten ystävien kanssa minustakin kiinnostavista asioista,vaikka en aina jaksa heitäkään nähdä. Tai jos olen joskus harvoin ihan sosiaalisella tuulella niin voin puhua kyllä ei niin kiinnostavistakin asioista tai jostain tosi kevyestä, mistä en yleensä välitä.
Unohdin tuon saman syyn kun edeltävällä: en puhu pääle enkä rupee huutaan asiaani. Jos ei kiinnosta kuunnella mitä asiaa mulla on ei mua kinnosta sitä kertoa eikä kiinnosta kyllä kuunnella sitä toistakaan jos kokee asiansa muiden asioita tärkeämmäksi eikä anna muille tilaa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, no eihän siinä, meikäläinen kompensoi kyllä hiljaiset. Puhun nimittäin niidenkin edestä 😝
Kumpi on oudompaa kahvipöydässä, olla hiljaa vai päästellä tajunnanvirtaa joka ei välttämättä liity mitenkään mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvamuisti, ajatusten kääntäminen sanoiksi on työlastä ja lauseet kuulostavat välillä hassuilta. Lisäksi lieviä asperger-oireita, puhun monotonisesti, jos joudun keskittymään mitä sanon, ja esimikerkiksi kertomaan tarinaa tai pidempää juttua. Lisäksi olen vielä introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut osakseni todella paljon paskaa, koska useiden ihmisten ryhmissä puhun vähemmän kuin muut keskimäärin. Vaikka puhun, mutta en koko ajan enkä koe tarvetta olla äänessä joka välissä enkä varsinkaan taistele puheenvuorostani tai puhu toisten päälle kuten pikkulapset. Näin ollen olen koko elämäni saanut toistuvasti kuulla olevani hissukka, tuppisuu, arka, ujo, onneton, säälittävä, pelkäävä, mitä milloinkin.. you name it. Kaikki yhtä vittumaisia negatiivissävytteisiä aliarviointeja joissa minua pidetään vähäpuheisuuden takia heikompana kuin muita enemmän puhuvia. Aivan käsittämättömän kusipäistä.
Loudest in the room is the weakest.
Miten niin huoneen äänekkäin on heikoin?
Vierailija kirjoitti:
Kuvamuisti, ajatusten kääntäminen sanoiksi on työlastä ja lauseet kuulostavat välillä hassuilta. Lisäksi lieviä asperger-oireita, puhun monotonisesti, jos joudun keskittymään mitä sanon, ja esimikerkiksi kertomaan tarinaa tai pidempää juttua. Lisäksi olen vielä introvertti.
Tuo teksti on kuin omalta näppikseltä.
Minä taas ihmettelen, miten joku viitsii rasittaa kanssaihmisiään taukoamattomalla höpötyksellä. En jaksa kuunnella turhanpäiväistä lätinää jatkuvalla syötöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut osakseni todella paljon paskaa, koska useiden ihmisten ryhmissä puhun vähemmän kuin muut keskimäärin. Vaikka puhun, mutta en koko ajan enkä koe tarvetta olla äänessä joka välissä enkä varsinkaan taistele puheenvuorostani tai puhu toisten päälle kuten pikkulapset. Näin ollen olen koko elämäni saanut toistuvasti kuulla olevani hissukka, tuppisuu, arka, ujo, onneton, säälittävä, pelkäävä, mitä milloinkin.. you name it. Kaikki yhtä vittumaisia negatiivissävytteisiä aliarviointeja joissa minua pidetään vähäpuheisuuden takia heikompana kuin muita enemmän puhuvia. Aivan käsittämättömän kusipäistä.
Loudest in the room is the weakest.
Miten niin huoneen äänekkäin on heikoin?
Kertoo itsestään liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Minä olin nuorempana hiljaa koska minulla ei ollut mitään sanottavaa vaikka olisin halunnut puhua. Vähän vanhemmat naiset oli silloin hirveitä, äänekkäitä räpätätejä koska se oli muotia? Räväkkyys oli in ja minä heidän mielestä nolo hiirulainen ja hissukka. Ennen ei annettu armoa hiljaisille vaan haukuttiin tuppisuuksi. Kotona ei lasten kanssa keskusteltu vaan vanhemmatkin oli hiljaa tai puhuivat yksisuuntaisesti. Puhumiseen liittyi paljon traumaattisia kokemuksia.