Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, kas kun siinähän se jutun ydin onkin, että keskustelu polveilee ja siinä voi esittää erilaisia näkökantoja. Ensin saattaa olla näkökanta a, mutta kun on aikansa juteltu niin voi olla, että onkin kin näkökanta a ja b. Tai vallan Y. 😀
Ei ole mitään keskustelua jos vain sanotaan: se on sininen. Töks pöks ja piste. Olen puhunut ugh.Keskustelu on erilaisten mielipiteiden, ajatusten ja näkökantojen vaihtoa, "ahaa, olet sitä mieltä en ole tätä näin ajatellutkaa ennen, hyvä kun tuli puheeksi".
Siinähän se puhumisen rikkaus onkin.
Kyllä minä ne omat ajatukseni jo tähän ikään tiedän, on virkistävää välillä kuulla muidenkin ihmisten ajatuksia.
Mitä useampi näkökulma sitä enemmän saa itsekin taas ajateltavaa ja pohdittavaa.Sininen ei muutu punaiseksi, vaikka puhuisit miten paljon :D
Kerroit, mikä jutun ydin on, mutta mikä sen tavoite on? Siis sen, että tietäisi muiden ihmisten mieliipiteet ja näkökulmat johonkin asiaan? Töissä tiiminä jokaisen täytyy tietenkin esittää erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Ymmärrän myös parisuhteissa, että esimerkiksi yhteistä asuntoa ostettaessa on esitettävä molempien mielipiteet ja näkökulmat, jotta päästään molempia tyydyttävään kompromissiin. Kavereidenkin kanssa asia on oleellinen, jos ollaan vaikkapa suunnittelemassa yhteistä reissua jonnekin eli jälleen pitää löytää jokaista tyydyttävä kompromissi Mutta mihin mielipiteiden ja näkökulmien kertomisella pyritään silloin, jos mitään aiheeseen liittyvää yhteistä tavoitetta ei ole?
Olen super-introvertti ja eihän jossain kahvipöydässä keskustelun taso päätä huimaa. Samanlaisia yhdentekevyyksiå puhun minäkin. Jos en jaksa puhua ja kuunnella, en osallistu. En saa kiinni tuosta yhteiset tavoitteet -asiasta. Kommunikaatio on tarinoita, pieniä välähdyksiä siitä, miten joku toinen kokee asiat. Aika outoa, jos joku viihtyy vaikka tällaisella keskustelupalstoilla ja kirjoittaa viestejä, jos muut ihmiset eivät kiinnosta lainkaan. Esimerkiksi wikipedian selaaminen on lempijuttujani, mutta tykkään myös täältä lukea toisten ajatuksista ja todellisuuksista. Puhumaton ihminen on kuin kirja, jossa ei ole tekstiä. Ei minua kiinnosta ja ihmettelen kovasti niitä, jotka kuitenkin hakeutuvat seuraan eivätkä anna itsestään mitään. Eikö kannata hakeutua omiin oloihin latautumaan.
Et näyttänyt ymmärtävän, mitä tarkoitin. Ei mulle ole mikään ongelma kuunnella muiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Joskus ihan mielenkiintoistakin huomata, miten erilaisia aivoituksia ihmisillä on. Sen vuoksi käyn tällä palstallakin. Sitäpaitsi tällä palstalla lukee asioista, joihin reaalimaailmassa en törmää koskaan. Täällä voi myös hypätä yli aloitukset, joiden aihe ei kiinnosta tippaakaan. Kahvipöydässä ei voi tehdä niin, mutta voi vaikka mietiskellä aikansa kuluksi jotain muuta. Eikä siinäkään mitään, jos joku tykkää puhua yhdentekeväisyyksiä niin puhukoon. Ei se kuitenkaan tarkoita, että minunkin pitäisi puhua jotain yhdentekevää. Voin olla ihan hiljaa, jos toinen ihminen tai muut seurassa olevat haluavat puhua yhdentekeväisyyksiä. En koe tarpeelliseksi kertoa tarinoita ja jakaa pieniä välähdyksiä siitä, miten koen jonkin asian. Koska ei kukaan tee sillä tiedolla yhtään mitään eikä mun kokemukseni vaikuta mitenkään kenenkään muun elämään. Jos haluaisin kertoa tarinoita, olisin ryhtynyt kirjailijaksi.
En kuitenkaan ole mikään tuppisuu, jos puhutaan jostain sellaisesta asiasta, josta kaikki keskusteluun osallistuvat oikeasti tietävät jotain eivätkä esitä vain omia henkilökohtaisia mielipiteitään. Vaikkapa GDPR:stä. Ei mua kiinnosta tietää, miten joku kokee asian olevan vaan miten asia on. Pidän kommunikointia ensisijaisesti informatiivisena tapana eli tiedon jakamisena keskustelijoiden kesken enkä muiden ihmisten viihdyttämisenä.
Yhteiset tavoitteet -asialla taas tarkoitin, että on tilanteita, joissa täytyy esittää omia näkökulmia ja omia mielpiteitä, jotta tavoitteena oleva asia toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla (tai ylipäätään toteutuisi lainkaan). Esimerkkejä mainitsin edellisessä kommentissani.
Tässä ap:n tapauksessakin siis tutustumisvaiheessa pitäisi vain vaihtaa informaatiota molempia kiinnostavista asia-aiheista tai jos vaikka treffeihin liittyy jokin yhteinen tavoite (on nälkä, sovitaan mihin mennään syömään)? Olen itsekin asiakeskeinen, mutta ihan aidosti minulle on satunnaisesti viihdyttävää esimerkiksi nauraa, nauttia sarkasmista jne. Sellainen ihminen, joka pitää myös tällaisista asioista, kokee aika raskaana sellaisen ihmistyypin, jolle ei käy minkäänlainen hassuttelu ja pienistä turhista sattumuksista ei haluta kertoa eikä kuulla. Työkavereita voidaan olla, mutta ei ystäviä tai seurustelukumppaneita.
No tuokin on sun mielipiteesi. Mun mielestä tutustumisvaiheessa nimenomaan pitää puhua niistä asioista, mitä toisesta haluaa tietää. Ja jos haluaa tietää jotain (kuten vaikka onko toinen hakemassa pidempiaikaista seurustelukumppania, tapaileeko vielä muitakin, haluaako joskus lapsia tai onko toisella jo lapsia yms yms), kysyy. TIetenkin toisen pitäisi silloin myös vastata kysymykseen, jotta kysyjä saa tarvitsemansa tiedon.
Ymmärrän, että kaltaisesi ihminen kokisi mun kaltaiseni ihmistyypin raskaana (ja päinvastoin), mutta sehän on vain hyvä, jos asia selviää mahdollisimman nopeasti. Silloin ei tuhlata kummankaan aikaa ihmiseen, joka on luonteeltaan täysin epäsopiva puolisoksi. Ei mulla ole koskaan ollut ongelmia löytää seurustelukumppaneita. Nykyisen mieheni kanssa ekoilla treffeillä juteltiin ohjelmoinnista. Oltaisiin voitu jutella siitä vaikka aamuun asti, mutta mun vika bussini lähti jo kahden aikaan yöllä ja oli pakko ehtiä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu hirveästi esim töissä koska en koe small talkia mieluisana ja aiheet joista oikeasti kiinnostaa jutella on aika rajatut ja ehkä turhan korkealentoiset arkiseen jutusteluun :D Puhuminen on kuluttavaa ja puheen tuottaminen toisinaan vaikeaa mulle kun kielijänne on aika kireä ja väsyttää ihan fyysisesti kasvojen aluetta.
No mainitaan lisäksi vielä se sosiaalinen ahdistus ja ajoittain oireileva paniikkihäiriö. Pelkään nolaavani itseni. Myös puheen seuraaminen on raskasta ja tilanne itsessään.. En ymmärrä miten jaksaa. Parempi vain olla hiljaa. Kotioloissa olen mieheni mukaan "varsinainen verbaalinen akrobaatti" :D
Työpaikalla, muilla tuntuu olevan ihan erilainen huumori kuin mulla. En jaksa mitään rivien välistä oivallettavaa puolittaista sisäpiiriläppää. Itseä naurattaa enemmän absurdit jutut ja musta huumori, toisinaan vähän pervokin läppä menee. Toisaalta en ole hirveästi janonnut tietoa kaikesta maan ja taivaan välillä, niin en osaa keskustella mistä tahansa.
Olen huomannut että kaikkia mitä sanon, varsinkin mielipiteitä, voidaan käyttää minua vastaan. Tosin voidaan käyttää myös puhumattomuutta. Jos haluaa että ihmiset kohtelee hyvin ja ajattelee sinusta positiivisesti, imartele ja tee hyviä tekoja toisille, ilmaiseksi.
Vastaus löytyy viimeisestä lauseestasi. Et ymmärrä, olet tyhmä. Yhtä hyvin voisi puhua seinälle.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä puhua täytyy, mutta vain hyvää eikä juoruilla tai loukata. Pirullisesta seurasta täytyy jättäytyä pois. Keksiä muuta tekemistä, ihmistä valitettavasti ei ole luotu yksin olijaksi.Jotkut kyllä erakoituvat huonon kohtelun vuoksi tai muista syistä.
Itse olen pitkään tutustuessa hiljainen koska olen ujo. Kun tutustuu kunnolla lörpötän kokoajan. Syy ujouteeni on siinä että minulla on r-vika josta olen aina kuullut vi ttui lua ja ahdistun siitä niin paljon kun esim ihmisjoukossa joku alkaa pilkkaamaan r vikaa ja pitää sitä hauskana ja kaikki katsoo.
Oudoin suhteeni kesti vuoden ajan eikä mies tiennyt että minulla on r vika koska osaan vältellä sitä. En kertonut hänelle siksi koska jo tutustuessa hän haukkui r vikaisia esim julkkiksia. Ja ihmetteli miten aikuinen ei viitsi opetella puhumaan. 😁 Ei ole niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko ketjua ja saattapa tätä olla jo joku muukin ihmetellyt... mutta:
Usein näillä ns. puhua pukahtamattomilla ihmisillä on kuitenkin paljon asiaa someryhmissä, netin keskustelupalstoilla ym. Tässäkin vai olikohan toisessa ketjussa joku itsensä hiljaiseksi treffikumppaniksi tunnustava selitti ummet ja lammet asiasta ja sen vierestä, todeten perään ettei nyt vaan irl keksi mitään sanottavaa. Miksei sitä samaan malliin vaan voi puhua ihan ääneen mitä mieleen tulee? Selventäkää :)
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua ja saattapa tätä olla jo joku muukin ihmetellyt... mutta:
Usein näillä ns. puhua pukahtamattomilla ihmisillä on kuitenkin paljon asiaa someryhmissä, netin keskustelupalstoilla ym. Tässäkin vai olikohan toisessa ketjussa joku itsensä hiljaiseksi treffikumppaniksi tunnustava selitti ummet ja lammet asiasta ja sen vierestä, todeten perään ettei nyt vaan irl keksi mitään sanottavaa. Miksei sitä samaan malliin vaan voi puhua ihan ääneen mitä mieleen tulee? Selventäkää :)
Villi veikkaus; kirjoittaessa on aikaa prosessoida ja jäsentää ajatuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua ja saattapa tätä olla jo joku muukin ihmetellyt... mutta:
Usein näillä ns. puhua pukahtamattomilla ihmisillä on kuitenkin paljon asiaa someryhmissä, netin keskustelupalstoilla ym. Tässäkin vai olikohan toisessa ketjussa joku itsensä hiljaiseksi treffikumppaniksi tunnustava selitti ummet ja lammet asiasta ja sen vierestä, todeten perään ettei nyt vaan irl keksi mitään sanottavaa. Miksei sitä samaan malliin vaan voi puhua ihan ääneen mitä mieleen tulee? Selventäkää :)
No mä koitan selventää. Näillä keskustelupalstoilla ei ole yhtä tai viittä ihmistä, joiden kanssa keskustelee vaan tuhansia. Ne, joita koko aihe ei kiinnosta, eivät edes avaa ketjua. Ne, joita asia vähän kiinnostaa, saattavat avatakin ketjun, mutta eivät välttämättä kommentoi mitään. Kun tänne kirjoittaa jonkun kommentin, se ei ole tarkoitettu jollekin tietylle henkilölle vaan kuka tahansa tuhansista voi vastata kommenttiin. Livenä sulla on aina konkreettisesti joku henkilö tai henkilöt, joille sanomisesi kohdistat. Et voi samalla tavalla heittää ilmaan jotain kommenttia ja katsoa, ilmaantuuko paikalle joku, jota kiinnostaisi vastata kommenttiisi. Keskustelupalstoilla on myös koko ajan satoja keskusteluita erilaisista aiheista ja johonkin aiheeseen kommenttia odotellessasi voit rauhassa lukea muita sinua kiinnostavia ketjuja ja halutessasi kommentoida välillä niihin. Tällaista monen aiheen samanaikaista seuraamista ei tapahdu livenä. Livenä pitää tietää, mikä aihe toista tai muita paikalla olevia kiinnostaa. Jos paikalla on sun lisäksi useampi kuin yksi, he saattavat keskustella aiheesta, joka sua ei kiinnosta tippaakaan. Tai josta et edes tiedä yhtään mitään. Kun olen töissä kahvitauolla porukassa, jossa puhutaan autoista, olen aina hiljaa. Ihan siksi, etten tiedä autoista mitään, mulla ei ole koskaan ollut ajokorttiakaan ja autojen hienouksien vertailut eivät kiinnosta mua, koska en ole aikeissakaan mennä autokouluun ja ostaa autoa.
Someryhmät ovat yleensä yhden aiheen ryhmiä. Niissä puhutaan näistä aiheista. Joskus on jotain kommentoitavaa, joskus ei. Kuitenkin aina tietää, että kun kirjoittaa ko aiheesta, muut ovat aiheesta kiinnostuneita. Jos eivät olisi, he eivät kuuluisi kyseiseen ryhmäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua ja saattapa tätä olla jo joku muukin ihmetellyt... mutta:
Usein näillä ns. puhua pukahtamattomilla ihmisillä on kuitenkin paljon asiaa someryhmissä, netin keskustelupalstoilla ym. Tässäkin vai olikohan toisessa ketjussa joku itsensä hiljaiseksi treffikumppaniksi tunnustava selitti ummet ja lammet asiasta ja sen vierestä, todeten perään ettei nyt vaan irl keksi mitään sanottavaa. Miksei sitä samaan malliin vaan voi puhua ihan ääneen mitä mieleen tulee? Selventäkää :)
Villi veikkaus; kirjoittaessa on aikaa prosessoida ja jäsentää ajatuksiaan.
Oikein hyvä veikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua ja saattapa tätä olla jo joku muukin ihmetellyt... mutta:
Usein näillä ns. puhua pukahtamattomilla ihmisillä on kuitenkin paljon asiaa someryhmissä, netin keskustelupalstoilla ym. Tässäkin vai olikohan toisessa ketjussa joku itsensä hiljaiseksi treffikumppaniksi tunnustava selitti ummet ja lammet asiasta ja sen vierestä, todeten perään ettei nyt vaan irl keksi mitään sanottavaa. Miksei sitä samaan malliin vaan voi puhua ihan ääneen mitä mieleen tulee? Selventäkää :)
Villi veikkaus; kirjoittaessa on aikaa prosessoida ja jäsentää ajatuksiaan.
Juuri näin. Jos livenä alkaa prosessoida ja jäsentää ajatuksiaan, porukassa keskustelunaihe on jo ehtinyt vaihtua. Tai jos on kahdestaan henkilön kanssa, jolle hiljaisuus on kiusallista, tämä vaihtaa puheenaihetta tai siirtyy jo omassa puheessaan samassa aiheessa eteenpäin, jolloin oma kommenttisi on jäänyt jo keskustelussa jälkeen. Ei ole kovin mielekästä palata keskusteluissa taaksepäin, jos toinen on jo vauhdilla mennyt eteenpäin.
Ihmiset jauhaa paskaa 99% ajasta. Ei kiinnosta osallistua, minulla on parempaakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua ja saattapa tätä olla jo joku muukin ihmetellyt... mutta:
Usein näillä ns. puhua pukahtamattomilla ihmisillä on kuitenkin paljon asiaa someryhmissä, netin keskustelupalstoilla ym. Tässäkin vai olikohan toisessa ketjussa joku itsensä hiljaiseksi treffikumppaniksi tunnustava selitti ummet ja lammet asiasta ja sen vierestä, todeten perään ettei nyt vaan irl keksi mitään sanottavaa. Miksei sitä samaan malliin vaan voi puhua ihan ääneen mitä mieleen tulee? Selventäkää :)
Koska voi kommentoida mihin haluaa ja milloin haluaa. Voi tehdä välillä jotain muuta esim ripustaa pyykit narulle tai käydä kaupassa. Voi palata parin tunnin päästä jatkamaan keskustelua, kun on käyttänyt koiran iltalenkillä. Irl tämä ei onnistu.
Isossa seurassa en enää puhu. Puhumiseni joko ingnoorattiin tai vttuiltiin vastaukseksi joskus yläasteella. Ei enää kiinnosta.
Itse olen hiljainen aina kun tuntuu että puhuminen ei ole vaivan arvoista. Yksinkertaisesti kysymykseen miksi et puhu vastaisin että miksi pitäisi. En tykkää small talkista myöskään, haluan puhua asiasta. Tykkään myös vitsailla, mutta siihen on minusta kiva tietää millainen huumorintaju seurassani olevilla tyypeillä on. Uusien tuttavuuksien kanssa olen siis huomattavan hiljainen, samoin ihmisten kanssa jonka seurasta en vain pidä. Esimerkiksi suvussani on aika paljon rasistisia ja vanhanaikaisia mielipiteitä omaavia ihmisiä, ja suvun kokoontumisissa heidän puhuessaan yleensä pyörittelen silmiäni ja keskityn tekemään jotain joka on huomioni arvoista, en jaksa yrittää ketään käännyttää tai opettaa tilaisuuksissa, joissa pitäisi vaan olla mukavaa.
Ystävien kanssa olen itse asiassa varsinainen hölösuu, joten kuulostaa vähän siltä ettei mainitsemasi mies ole samoista syistä hiljainen, jos olette jo jonkin aikaa tapailleet.
Hiljaisuus tuntuu luontevalta ja hyvältä. Prosessoin kuulemaani ja analysoin tilannetta. Harmi vaan, jos muista vaikuttaa että on vain tyhjäpää jolla ei ole mitään sanottavaa jos näin tekee.
En juttele ihmisille kenestä en ole kiinnostunut ilman syytä. Lähtökohtaisesti en ole kiinnostunut uusista ihmisistä, tai ihmisistä ylipäätään. Minulla on oikeus olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Heh, kas kun siinähän se jutun ydin onkin, että keskustelu polveilee ja siinä voi esittää erilaisia näkökantoja. Ensin saattaa olla näkökanta a, mutta kun on aikansa juteltu niin voi olla, että onkin kin näkökanta a ja b. Tai vallan Y. 😀
Ei ole mitään keskustelua jos vain sanotaan: se on sininen. Töks pöks ja piste. Olen puhunut ugh.Keskustelu on erilaisten mielipiteiden, ajatusten ja näkökantojen vaihtoa, "ahaa, olet sitä mieltä en ole tätä näin ajatellutkaa ennen, hyvä kun tuli puheeksi".
Siinähän se puhumisen rikkaus onkin.
Kyllä minä ne omat ajatukseni jo tähän ikään tiedän, on virkistävää välillä kuulla muidenkin ihmisten ajatuksia.
Mitä useampi näkökulma sitä enemmän saa itsekin taas ajateltavaa ja pohdittavaa.
Voi luoja, tuli tästä mieleen kun työkaveri löysi napin käytävältä. Tästä napista keskusteltiin puoli tuntia! Tyyliin onko se Pirjon nappi? Se on sininen ja pirjolla oli eilen sininen paita. Eipä ollut kun se oli vihreä. Eikö pirjolla ole yleensä sininen paita? On sillä muunkin värisiä. Nappi pitää viedä infoon niin omistaja voi sen hakea. Eikun nappi pitää jättää käytävän pöydälle niin se on helpoin löytää siitä. Mutta eihän sitä voi tietää missä se nappi on irronnut. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Olipas siinä puhumisen rikkautta ja itsellekin pohdittavaa pitkäksi aikaa.
Tässä ap:n tapauksessakin siis tutustumisvaiheessa pitäisi vain vaihtaa informaatiota molempia kiinnostavista asia-aiheista tai jos vaikka treffeihin liittyy jokin yhteinen tavoite (on nälkä, sovitaan mihin mennään syömään)? Olen itsekin asiakeskeinen, mutta ihan aidosti minulle on satunnaisesti viihdyttävää esimerkiksi nauraa, nauttia sarkasmista jne. Sellainen ihminen, joka pitää myös tällaisista asioista, kokee aika raskaana sellaisen ihmistyypin, jolle ei käy minkäänlainen hassuttelu ja pienistä turhista sattumuksista ei haluta kertoa eikä kuulla. Työkavereita voidaan olla, mutta ei ystäviä tai seurustelukumppaneita.