Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, kas kun siinähän se jutun ydin onkin, että keskustelu polveilee ja siinä voi esittää erilaisia näkökantoja. Ensin saattaa olla näkökanta a, mutta kun on aikansa juteltu niin voi olla, että onkin kin näkökanta a ja b. Tai vallan Y. 😀
Ei ole mitään keskustelua jos vain sanotaan: se on sininen. Töks pöks ja piste. Olen puhunut ugh.Keskustelu on erilaisten mielipiteiden, ajatusten ja näkökantojen vaihtoa, "ahaa, olet sitä mieltä en ole tätä näin ajatellutkaa ennen, hyvä kun tuli puheeksi".
Siinähän se puhumisen rikkaus onkin.
Kyllä minä ne omat ajatukseni jo tähän ikään tiedän, on virkistävää välillä kuulla muidenkin ihmisten ajatuksia.
Mitä useampi näkökulma sitä enemmän saa itsekin taas ajateltavaa ja pohdittavaa.Voi luoja, tuli tästä mieleen kun työkaveri löysi napin käytävältä. Tästä napista keskusteltiin puoli tuntia! Tyyliin onko se Pirjon nappi? Se on sininen ja pirjolla oli eilen sininen paita. Eipä ollut kun se oli vihreä. Eikö pirjolla ole yleensä sininen paita? On sillä muunkin värisiä. Nappi pitää viedä infoon niin omistaja voi sen hakea. Eikun nappi pitää jättää käytävän pöydälle niin se on helpoin löytää siitä. Mutta eihän sitä voi tietää missä se nappi on irronnut. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Olipas siinä puhumisen rikkautta ja itsellekin pohdittavaa pitkäksi aikaa.
Hyvin keksitty, joskin tuskin tosijuttu. Mutta helpotti oloa varmaan ja paljon. 😁
Miksi joillekin ottaa niin koville se, että puolustaa keskustelevia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun aika vähän. Käyn paljon sisäistä keskustelua ja seuraan mieluusti muiden jutustelua. Minulla ei vaan ole mitään tarvetta jakaa ajatuksiani kovinkaan usein. Parisuhteessa olen joutunut yötä opettelemaan, koska puolisoni ei ole ajatustenlukija... 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, kas kun siinähän se jutun ydin onkin, että keskustelu polveilee ja siinä voi esittää erilaisia näkökantoja. Ensin saattaa olla näkökanta a, mutta kun on aikansa juteltu niin voi olla, että onkin kin näkökanta a ja b. Tai vallan Y. 😀
Ei ole mitään keskustelua jos vain sanotaan: se on sininen. Töks pöks ja piste. Olen puhunut ugh.Keskustelu on erilaisten mielipiteiden, ajatusten ja näkökantojen vaihtoa, "ahaa, olet sitä mieltä en ole tätä näin ajatellutkaa ennen, hyvä kun tuli puheeksi".
Siinähän se puhumisen rikkaus onkin.
Kyllä minä ne omat ajatukseni jo tähän ikään tiedän, on virkistävää välillä kuulla muidenkin ihmisten ajatuksia.
Mitä useampi näkökulma sitä enemmän saa itsekin taas ajateltavaa ja pohdittavaa.Voi luoja, tuli tästä mieleen kun työkaveri löysi napin käytävältä. Tästä napista keskusteltiin puoli tuntia! Tyyliin onko se Pirjon nappi? Se on sininen ja pirjolla oli eilen sininen paita. Eipä ollut kun se oli vihreä. Eikö pirjolla ole yleensä sininen paita? On sillä muunkin värisiä. Nappi pitää viedä infoon niin omistaja voi sen hakea. Eikun nappi pitää jättää käytävän pöydälle niin se on helpoin löytää siitä. Mutta eihän sitä voi tietää missä se nappi on irronnut. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Olipas siinä puhumisen rikkautta ja itsellekin pohdittavaa pitkäksi aikaa.
Hyvin keksitty, joskin tuskin tosijuttu. Mutta helpotti oloa varmaan ja paljon. 😁
Miksi joillekin ottaa niin koville se, että puolustaa keskustelevia ihmisiä.
Miksi joillekin ottaa niin koville se, että puolustaa hiljaisia ihmisiä.
- eri
Jaa eikö toisen seuraa voi kaivata muuten kun sen takia, että haluaa puhua hänen kanssaan? Itse ainakin kaipaan toisen seurassa muutakin: Läsnäoloa, läheisyyttä ja kuuntelemista.
Minä kuulun hiljaisiin. Syitä mitä tulee äkkiseltään mieleen ovat mm.:
-ei ole asiaa. Minulla ei ole tarvetta sanoa kaikkea, mikä pilkahtaa päähän
-tykkään hiljaisuudesta. Hetkittäin on ihan ok vain olla, ilman puhumista
-toinen puhuu niin ettei saa sanotuksi väliin mitään, tai puhuu päälle, ei kuuntele. Miksi käyttäisin energiaa siihen, että taistelen puheenvuorosta toisen kanssa
-olen introvertti. Minulla on parhaillaan ihan hyvät päänsisäiset keskustelut menossa.
-väsyttää.
Mun työpaikalla on kans tuollainen nappityyppi. Tänään hän käytti kokonaisen kahvitauon selaamalla kännykällä wikipediasta suomalaisia missejä, luettelemalla ja muistelemalla niitä. Voitteko kuvitella että meitä muita kahvilla istujia ei missiaihe niinkään kiinnostanut joten puuhasimme kukin omiamme. Mutta olisimme saaneet ihan toisenlaisen kahvitauon keskenämme ilman tätä nappi-Pirjoa missimuistelmineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään analysoida ja tarkkailla ympäristöäni, ihmisiä, eleitä, mikroilmeitä. Väitän, että hiljaisemmat ovat herkempiä huomaamaan sanattomia viestejä.
Joskus myös en oikeasti vaan fyysisesti jaksa puhua. En myöskään tykkää pitää pitkiä monologeja, vaan keskityn asian ytimeen.
Vierailija kirjoitti:
Kun lueskelen tätä ketjua huomaan erään asian.
Jotkut niistä, jotka puolustavat puhumattomuutta kirjoittavat erittäin ilkeästi, alentavasti ja agressiivisesti muista ihmisistä sekä viljelevät " rumia" sanoja, p ..ka nyt ainakin monessa esiintyy. Kieli ei ole kovin kaunista eikä pohtivaista.Kun taas ne, jotka puoltavat puhumista kirjoittavat yleensä ilmeikkäästi ja pohtivasti, tehostesanoja (p..ka jne) ei ole eikä ihmisiä nimitella mitenkään alleviivatusti. Mielipiteet tuntuvat hyvinkin mietityilta ja perustelluilta, vaikka puhumattomat juuri haukkuvat heitä tyhjänpäiväisiksi ja tyhjäpäiksi.
Niin, mitenkähän oikein on.
Jos pitäisi kirjoitustyylistä päätellä jotain.
Aika moni vähäpuheinen on tavalla tai toisella ”koulutettu” hiljaiseksi, joten taustalla lienee tukahdutettuja aggressioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun kun on asiaa.
Monesti isommassa porukassa keskustelu ajautuu semmoisille linjoille, että en halua ottaa osaa siihen. Esim. aletaan haukkumaan muita tuttuja, jotka eivät ole läsnä. Joku alkaa tilittää äitisuhdettaan tai valittaa lapsistaan. Tyhjänpäiväistä lässytystä, joka vaan pilaa ilman.
Mitä sitä puhuu jos ei ole mitään sanottavaa. Ei kaikki hallitse tyhjää small talkingia tai sitten ei vaan pidä siitä. Itse ainakin nautin hiljaisuudesta. Muistathan että paljon voi sanoa ilman sanojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä puhumista pelkän äänessä olemisen ilosta. Puhun, kun on asiaa. Oikean ihmisen kanssa on mukavaa olla hiljaakin.
Minä olen puhelias ja odotan aktiivisuutta keskustelussa myös toiselta. En vaivaudu toista kertaa jos koen etten saa siitä mitään. Jos joku hiljainen ajattelee että olen tyhjäpäinen kälättää niin etsiköön itselleen mieleistä seuraa.
Nautin hiljaisuudesta yksin tai vain todella läheisen ihmisen kanssa. Muiden kanssa en kiusaannu, mutten näe sitä erityisen viihdyttävänäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en yksinkertaisesti vaan jaksa kommunikoida yhtään enempää kuin on pakko. Harmittaa että tässä yhteiskunnassa ei aina pääse olemaan vain omissa oloissa tai niiden tärkeimpien läheisten seurassa, joiden kanssa haluaa olla, vaan täytyy koulussa ja töissä häiritä vieraita ihmisiä olemassa olollani.
Oon hiljainen jos on olo, että ei oo mitään puhuttavaa. Tai jos on olo, että se toinen ihminen ei oo sillee oikeenlainen, vaikea selitää tätä, koska se on vain intuitiivinen olo.
Itelle kumppanin etsinnässä yks tärkeimmistä asioista on se, että tuleeko sen seurassa olo, että voi jutella kaikesta ja paljon. Oon hiljene joo, mutta tuttujen ja turvallisten seurassa juttua vain tulee ja tulee.
Mun on jollaan tavalla vaikea luottaa ihmisiin, ja se myös aiheuttaa hiljaisuutta.
Toisalta vaikka suhteen alussa puhumisen vetovastuu on sillä toisella, niin en oo tuppisuu vaan lähden aina keskusteluun mukaan oli aihe mikä vain, koska mua kiinnostaa ihmisten ajatukset. Uudessa seurassa en van vämttämättä keksi sanorravaa, koska siinä tilanteessa on niin paljon uusia ärsykkeitä, jotka kuormittaa aivoja.
Omasta puolestani voin tietty vain puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisesti lahjakkaimpia eivät ole ne, jotka puhuvat koko ajan, vaan ne jotka osaavat kuunnella.
Anna sille toiselle tilaa tuttustua ja kato, jos juttua alkaa tulemaan. Tietenkin vaatii siltä toiselta myös panostusta, mutta, jos on niinkuin minä niin vaatii vähän aikaa ja tunnetta siitä, että voi luottaa ja toista todella kiinnostaa mun mielipiteet ja asiat.
Esimerkki olin suhteessa, jossa tuli olo, ettei toista oikeesti kiinnosta kumppanimielessä. Juttelin kyllä ja välillä meillä oli tosi hyvät ja syvälliset keskustelut. Mutta koko ajan taustalla itellä oli olo, että ei tä homma nyt taida toimia. Lopulta sd toinen sano, ettei hänen elämäntilanteeseen sovi parisuhde. Hänkin oli sillee hiljanen, että ei juuri koskaan kysynyt multa mitään henkilökohtaista eli tutustunut minuun. Puheet aina jotakin joka ei lähennä ihmisiä todella.
Te, jotka puhutte koko ajan, kertokaa miksi? Miksi ette voi olla hiljaa edes hetkeä?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka puhutte koko ajan, kertokaa miksi? Miksi ette voi olla hiljaa edes hetkeä?
Koska muuten olisi hiljaista ja sit ihan sama olla yksin kotona.
Vähäpuheinen introvertti kirjoitti:
Mitä sitä puhuu jos ei ole mitään sanottavaa. Ei kaikki hallitse tyhjää small talkingia tai sitten ei vaan pidä siitä. Itse ainakin nautin hiljaisuudesta. Muistathan että paljon voi sanoa ilman sanojakin.
Niinpä niin. Voi olla hiljaa ja ilmaista syvää halveksuntaa puhujaa kohtaan. Voi sitten itse marmattaa ja arvostella tätä puhujaa toisille.
Entäpä jos ottaisi kantaa puhujan tuomaan asiaan. Voisi ehkä auttaa tutustumaan ja ystävystymään paremmin ihmiseen. Jospa se puhuja nimenomaan yrittää luoda suhdetta kanssasi. Tutustua ja oppia tuntemaan, luottamaan toiseen ei oikein muuten voi oppia.
Ei vaan hän ajattelee, että se, jonka mielestä koira ei sovi kerrostaloon on ahdasmielinen ja ikävä tyyppi. Ja että ennen tuota keskustelua hän ei edes tiennyt, että tuolla työkaverilla on niin hemmetin ahdas näkökulma koiriin.