Miksi miehet jäävät esim. Kajaaniin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ihmettelen miksi Suomessa kaikki haluavat pääkaupunkiseudulle, erityisesti naiset. Muualla maailmalla ei ole vastaavaa ilmiötä, esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, jne on elinvoimaisia suurehkoja kaupunkeja joka puolella ympäri maata eikä pelkästään pääkaupunki ja erämaata.

Minäkin olen tosin työn pakottamana pääkaupunkiseudulla, mutta en viihdy täällä eikä täällä minusta ole mitään, ei luontoa, ei kunnon harrastusmahdollisuuksia. Aamuin illoin vietän toista tuntia hikisessä haisevassa bussissa kylki kyljessä mitä vastenmielisempien tyyppien kanssa ja illat istun kotona odottaen seuraavaa päivää. Lähtisin heti Kajaaniin jos mahdollista, siellä voisin elää.

Suomessa kun ei ole yhtään oikeaa kaupunkia. Muissa maissa niitä on monta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin duunarimiesten ongelma on asumisen kalleus pk seudulla. Maksa siinä 900€ kk vuokraa yksiöstä jollakin 1500€-2000€ nettopalkalla. Toinen on kun esim. rakennusalalla virolaiset, puolalaiset yms. halpatyöntekijät ovat vieneet työt. Haluja olisi varmasti muuttaa kun ei ole taloudellisia edellytyksiä. Maakunnissa on kuitenkin vähän töitä eikä kukaan normaali mies halua työttömäksi.

Miten tämä on ongelma miehille mutta ei naisille? Mä tienaan kuukaudessa 1770 euroa bruttona ja maksan 750 euron vuokraa. Pystyn maksamaan muut laskuni, huvittelemaan ja välillä jopa säästämäänkin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. 

-nainen, duunari

Tarkoitti varmaan perheen perustamisen kannalta. Tarvisi vakipaikan ja ainakin isomman palkan mitä tuo 1770 että voisi sitä omakotitaloa ja lapsia ruveta miettimään.

Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta perheen perustamiseen ei tarvita omakotitaloa. Ei edes isoa huoneistoa - mulla oli 1980-luvulla kavereina sisaruspari, joka vanhempineen ja kissoineen asui parvekeettomassa yksiössä. Vähän ahtaasti, mutta asuivat kumminkin suhteellisen tyytyväisinä.

Kyllä ei naiset ymmärrä miesten päältä mitään. Ne jotka ovat valinneet elää korvessa, elävät siellä koska toteuttavat siten itseään; maalla on luonnosta elämisen kulttuuria vielä. Näille korpimiehille metsä on toinen koti, monen miehen luonto vetää mm. metsästämään. Tällaiseen ei varmastikaan törmää Kajaanin keskustassa, mutta näitä erämiehiä maaseutu on pullollaan. Nam😋

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitti varmaan perheen perustamisen kannalta. Tarvisi vakipaikan ja ainakin isomman palkan mitä tuo 1770 että voisi sitä omakotitaloa ja lapsia ruveta miettimään.

Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta perheen perustamiseen ei tarvita omakotitaloa. Ei edes isoa huoneistoa - mulla oli 1980-luvulla kavereina sisaruspari, joka vanhempineen ja kissoineen asui parvekeettomassa yksiössä. Vähän ahtaasti, mutta asuivat kumminkin suhteellisen tyytyväisinä.

Ja minä vietin lapsuuteni 90-luvun lamassa missä ei todellakaan ollut mukava asua köyhästi ja ahtaasti. Minun lisäkseni parhaassa lastentekoiässä on monia muitakin 90-luvun laman lapsuutensa viettäneitä. Ja ne eivät halua samaa kurjuutta lapsilleen. Ei kukaan tee lapsia Helsingissäkään vaan lähes poikkeuksetta opiskelujen tai parisuhteen sitomisen jälkeen naiset muuttavat sieltä viereisiin kuntiin koska vuokrat tai asunnot ovat halvempia ja isompia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ei naiset ymmärrä miesten päältä mitään. Ne jotka ovat valinneet elää korvessa, elävät siellä koska toteuttavat siten itseään; maalla on luonnosta elämisen kulttuuria vielä. Näille korpimiehille metsä on toinen koti, monen miehen luonto vetää mm. metsästämään. Tällaiseen ei varmastikaan törmää Kajaanin keskustassa, mutta näitä erämiehiä maaseutu on pullollaan. Nam😋

Ihan totta metsä on koti, äiti on ex kumppan, navetasta löytyy uusi rakastajatar, kelasta rahat jne..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ei naiset ymmärrä miesten päältä mitään. Ne jotka ovat valinneet elää korvessa, elävät siellä koska toteuttavat siten itseään; maalla on luonnosta elämisen kulttuuria vielä. Näille korpimiehille metsä on toinen koti, monen miehen luonto vetää mm. metsästämään. Tällaiseen ei varmastikaan törmää Kajaanin keskustassa, mutta näitä erämiehiä maaseutu on pullollaan. Nam😋

Onko siis niin, että syrjäytyneiden miesten naistenkaipuu on vain tutkijoiden tekemä ongelma, todellisuudessa mitään ongelmaa ei ole, tai se ei ainakaan liity millään tavalla parisuhteisiin?

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin duunarimiesten ongelma on asumisen kalleus pk seudulla. Maksa siinä 900€ kk vuokraa yksiöstä jollakin 1500€-2000€ nettopalkalla. Toinen on kun esim. rakennusalalla virolaiset, puolalaiset yms. halpatyöntekijät ovat vieneet työt. Haluja olisi varmasti muuttaa kun ei ole taloudellisia edellytyksiä. Maakunnissa on kuitenkin vähän töitä eikä kukaan normaali mies halua työttömäksi.

Miten tämä on ongelma miehille mutta ei naisille? Mä tienaan kuukaudessa 1770 euroa bruttona ja maksan 750 euron vuokraa. Pystyn maksamaan muut laskuni, huvittelemaan ja välillä jopa säästämäänkin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. 

-nainen, duunari

Tarkoitti varmaan perheen perustamisen kannalta. Tarvisi vakipaikan ja ainakin isomman palkan mitä tuo 1770 että voisi sitä omakotitaloa ja lapsia ruveta miettimään.

Tässä on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä muutos. Pääkaupunkilaisista naisista yhtä useampi ei enää haaveile omakotitalosta. Tietävät, että jos sellaisen pääkaupunkiseudulle pykää, naapurin ikkunasta näkee silti sisään. Ei haluta isoa taloa pienelle tontille. Ja tietävät, että omakotitaloalueilla on yleensä huonompi julkinen liikenne sekä pidemmät matkat päiväkoteihin, kouluihin ja palveluiden luokse. Ei siis pitkät matkat vaan pidemmät. Palvelut keskittyvät sinne, missä on eniten asukkaita ja omakotitaloalueilla ei ole. Kun ihminen kaupunkilaistuu, hän lakkaa tarvitsemasta arkeensa asioita, joita on maaseudulla. Monille riittää kerrostaloasunnon lisäksi oikein hyvin joko oma tai suvun kesämökki muualla Suomessa järven rannalla. 

Tunnen useamman lapsiperheen, joilla ei ole mitään halua rakennuttaa pääkaupunkiseudulle omakotitaloa. He asuvat mieluummin kerrostalossa, mutta käyvät paljon kesämökeillä. Omakotitalo kiinnostaa heitä yhtä paljon kuin kesämökki sellaisella tontilla, jossa ei ole omaa rantaa, eli ei yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Kajaaniin ei ole pakko tulla. Ei asumaan eikä käymään.

Useat meistä jotka täällä asumme viihdymme hyvin. On työ ja kavereita sekä miehille naisia ja naisille miehiä.

Tuollaiset kärjistykset ettei ole yhtään mitään liittyy enemmän tällaisiin kahdentuhannen asukkaan kyliin jossa treffeille pääseminen on mahdotonta, koska kylässä ei ole yhtään sinkku naista.

Kajaanissa asuin 19 ensimmäistä vuotta. Nyt käyn säännöllisesti vanhempieni ja muiden sukulaisten luona.

Surullista on se, että palveluja ei ole tai niiden saatavuus ja laatu on surkeaa. Ilmapiiri on kyttäävä ja ahdistava. Yhteisöllisyyttä ei ole. Maailmankatsomus on kateellinen ja pelokas Etelä-Suomessa asuvia kohtaan... vierailut ok, jolloin pystyy nauttimaan luonnosta ja hiljaisuudesta, mutta kyllä elämä on siellä kovin kovin suppeaa. Kajaanissa vielä "kaikki tuntee kaikki" ja kouluissa ja kesätyöpaikoissakin piirit oli pienet ja ahdistavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vahinko, kirjoitin kajaani isolla johtuu googlen ennakoivasti syötöstä.

Oikeasti Kajaani kirjoitetaan Kajjjaani.

Eikun nykyään se on Kajjaani. Se kolmas j meni junalla Jojensuuhun.

Ja toinen j myytiin Kuopijoon jotta kaupungin tyhjenevään kassaan saataisiin lisää rahaa. 

Eli Kajaani nykyään. ;_; 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin duunarimiesten ongelma on asumisen kalleus pk seudulla. Maksa siinä 900€ kk vuokraa yksiöstä jollakin 1500€-2000€ nettopalkalla. Toinen on kun esim. rakennusalalla virolaiset, puolalaiset yms. halpatyöntekijät ovat vieneet työt. Haluja olisi varmasti muuttaa kun ei ole taloudellisia edellytyksiä. Maakunnissa on kuitenkin vähän töitä eikä kukaan normaali mies halua työttömäksi.

Miten tämä on ongelma miehille mutta ei naisille? Mä tienaan kuukaudessa 1770 euroa bruttona ja maksan 750 euron vuokraa. Pystyn maksamaan muut laskuni, huvittelemaan ja välillä jopa säästämäänkin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. 

-nainen, duunari

Onko sulla varaa pitää autoa? Säästämään joskus? Kyllä musta pitäisi pystyä koko ajan säästämään vähän. Joku viittasikin perheen perustamiseen. Se vaatii rahaa. Mulle pankki lupasi 5v sitten 1900kk bruttotuloilla maksimissaan 60 000€ lainaa. Tolla ei saa pk seudulta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Mä ymmärrän sua oikein hyvin ja mielestäni olet tehnyt ihan oikean valinnan. Olen asunut aina pääkaupunkiseudulla ja koska mun on hyvä olla täällä, en näe mitään syytä, miksi mun pitäisi muuttaa täältä pois. Ja ihan samaa mieltä kanssasi, että parisuhteelle tulisi liian suuret odotukset, koska parisuhteen pitäisi korvata se kaikki muu, minkä muuttaessaan menettäisi. Ei toisen ihmisen niskoille pidä kasata sellaista taakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ignoranttia aplle heittää tähän tuo Kajaani. Sehän on ihan elinkelpoinen (pienehkö) kaupunki, eikä edes vielä Lapissa. Meille se on tavallaan ”viimeinen sivistyksen etappi” missä käymme kunnon kaupassa jne. ennen kuin ajamme vielä reilut 2h Kuusamoon (missä sielläkin on kaikki tarvittavat palvelut) ja siitä vielä 2h omalle erämaakämpällemme. Ja sielläkin on naapureita kävelymatkan päässä, osa jopa ihan vakiasukkaita jotka käyvät kodin ulkopuolella vakitöissäkin!

Miksi ihmeessä sen Kajaanissa hyvin asustelevan Villen tai Annan pitäisi muuttaa johonkin kämäiseen Helsingin lähiöön ongelmanuorten, syrjäytyneitten suomalaisten pikkurikollisten ja eksotiikkaa ja uusia tapoja tuovien uusasukkaiden seinänaapureiksi?

Joka ei tajua pienemmän kaupungin tai jopa jonkun kauppalan positiivista vetovoimaa pysyköön siellä Itäkeskuksen kuplassaan tyytyväisenä, mutta aika huvittavaa kuvitella, että muiden asiat olisivat jotenkin paremmin siellä kuin juurikin vaikkapa Kajaanissa.

T. turkulainen

Eiköhän tämä ketju liittynyt siihen keskusteluun, jossa puhuttiin siitä, että joillakin paikkakunnilla ei enää ole juurikaan nuoria naisia. Eli ei tietenkään hyvin asustelevan Villen tai Annan pidä muuttaa kajaanista mihinkään, mutta Villen ei kannata myöskään katkeroitua naisen puutteesta siksi, että Tiinat ja Maijat eivät halua muuttaa kajaaniin.

Totta tuokin.

Mutta en usko, että ne Stadin sinkkunaiset kiinnostuisivat Isotalon Antista saati Pikkumökin Pasista jos hän sinne kulttuuriharrasteiden haveniin saapastelisi.

Sinkku-Saara etsii itselleen ’vertaista, täydellistä kumppania’ eli tavallaan ongelma on aika paljon syvempi kuin vain kotiosoite.

Miksi ja kenelle se on ongelma, että Sinkku-Saara etsii loppuelämän kumppanikseen ihmistä, joka on hänelle kaikin puolin paras mahdollinen?

Ei sinänsä kellekään, mutta kyllä fakta on se, että Saaralla on liian suuret luulot itsestään. Helsingissä asuminen ei riitä tekemään kenestäkään tasokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin duunarimiesten ongelma on asumisen kalleus pk seudulla. Maksa siinä 900€ kk vuokraa yksiöstä jollakin 1500€-2000€ nettopalkalla. Toinen on kun esim. rakennusalalla virolaiset, puolalaiset yms. halpatyöntekijät ovat vieneet työt. Haluja olisi varmasti muuttaa kun ei ole taloudellisia edellytyksiä. Maakunnissa on kuitenkin vähän töitä eikä kukaan normaali mies halua työttömäksi.

Miten tämä on ongelma miehille mutta ei naisille? Mä tienaan kuukaudessa 1770 euroa bruttona ja maksan 750 euron vuokraa. Pystyn maksamaan muut laskuni, huvittelemaan ja välillä jopa säästämäänkin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. 

-nainen, duunari

Onko sulla varaa pitää autoa? Säästämään joskus? Kyllä musta pitäisi pystyä koko ajan säästämään vähän. Joku viittasikin perheen perustamiseen. Se vaatii rahaa. Mulle pankki lupasi 5v sitten 1900kk bruttotuloilla maksimissaan 60 000€ lainaa. Tolla ei saa pk seudulta mitään.

Ohis..mä luulen, että moni nainen ei ole sellaisessa ammatissa, mikä edellyttäisi oman auton käyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin duunarimiesten ongelma on asumisen kalleus pk seudulla. Maksa siinä 900€ kk vuokraa yksiöstä jollakin 1500€-2000€ nettopalkalla. Toinen on kun esim. rakennusalalla virolaiset, puolalaiset yms. halpatyöntekijät ovat vieneet työt. Haluja olisi varmasti muuttaa kun ei ole taloudellisia edellytyksiä. Maakunnissa on kuitenkin vähän töitä eikä kukaan normaali mies halua työttömäksi.

Miten tämä on ongelma miehille mutta ei naisille? Mä tienaan kuukaudessa 1770 euroa bruttona ja maksan 750 euron vuokraa. Pystyn maksamaan muut laskuni, huvittelemaan ja välillä jopa säästämäänkin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. 

-nainen, duunari

Tarkoitti varmaan perheen perustamisen kannalta. Tarvisi vakipaikan ja ainakin isomman palkan mitä tuo 1770 että voisi sitä omakotitaloa ja lapsia ruveta miettimään.

Tässä on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä muutos. Pääkaupunkilaisista naisista yhtä useampi ei enää haaveile omakotitalosta. Tietävät, että jos sellaisen pääkaupunkiseudulle pykää, naapurin ikkunasta näkee silti sisään. Ei haluta isoa taloa pienelle tontille. Ja tietävät, että omakotitaloalueilla on yleensä huonompi julkinen liikenne sekä pidemmät matkat päiväkoteihin, kouluihin ja palveluiden luokse. Ei siis pitkät matkat vaan pidemmät. Palvelut keskittyvät sinne, missä on eniten asukkaita ja omakotitaloalueilla ei ole. Kun ihminen kaupunkilaistuu, hän lakkaa tarvitsemasta arkeensa asioita, joita on maaseudulla. Monille riittää kerrostaloasunnon lisäksi oikein hyvin joko oma tai suvun kesämökki muualla Suomessa järven rannalla. 

Tunnen useamman lapsiperheen, joilla ei ole mitään halua rakennuttaa pääkaupunkiseudulle omakotitaloa. He asuvat mieluummin kerrostalossa, mutta käyvät paljon kesämökeillä. Omakotitalo kiinnostaa heitä yhtä paljon kuin kesämökki sellaisella tontilla, jossa ei ole omaa rantaa, eli ei yhtään. 

Minä tunnen taas monta kenelle juuri tuo omakotitalo on se juttu. Tunnen myös monta jo vähän vanhempaa naista jotka haluavat oman puutarhan ja he ovat ostaneet ns kuivanmaanmökin. Meitä on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset muuttaa jatkuvasti suuriin kasvukeskuksiin? Kalleimmat vuokrat (joutuu asumaan paljon heikkotasoisemmin), omaa autoa ei voi pitää kun ei parkkitilaa tai se on tosi kallista, ruuhkaa joka paikassa, hintataso muutenkin kalliimpi, rauhallisuutta ei ole ja luonnonläheisuyys heikkoa. Usein tekosyy on ettei löydä töitä muualta, mutta itse en ole päivääkään ollut työttömän kajaanin kokoisessa kaupungissa (ei Kajaani) kun vain olen yrittänyt löytää työtä.

Onko naiset jotenkin mielikuvituksettomia kun vaativat ympärilleen 1000 eri virikettä etteivät kyllästy? Vai onko katsottu liikaa sinkkuelämää ja pakko päästä suurkaupunkiin panesekelemaan avoimesti kaikkien kanssa?

Kyse on normaalista elämästä jota terve ihminen haluaa. Metsän keskellä yksin murjottaminen on epänormaalia. Ei ihme, että ihmiset haluavat sieltä pois.

Asun metsän keskellä, en todellakaan murjota. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, tämä on minulle ihan normaalia. Harrastaa voin vaikka kuinka paljon, eikä täältä ole kuin 100 km pääkaupunkiin (jossa käyn vain pakosta). Ihanaa kun ei naapurit ole aivan seinässä kiinni,täällä on tilaa hengittää. Eikä kukaan ole minua sairaaksi vielä väittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin duunarimiesten ongelma on asumisen kalleus pk seudulla. Maksa siinä 900€ kk vuokraa yksiöstä jollakin 1500€-2000€ nettopalkalla. Toinen on kun esim. rakennusalalla virolaiset, puolalaiset yms. halpatyöntekijät ovat vieneet työt. Haluja olisi varmasti muuttaa kun ei ole taloudellisia edellytyksiä. Maakunnissa on kuitenkin vähän töitä eikä kukaan normaali mies halua työttömäksi.

Miten tämä on ongelma miehille mutta ei naisille? Mä tienaan kuukaudessa 1770 euroa bruttona ja maksan 750 euron vuokraa. Pystyn maksamaan muut laskuni, huvittelemaan ja välillä jopa säästämäänkin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. 

-nainen, duunari

Onko sulla varaa pitää autoa? Säästämään joskus? Kyllä musta pitäisi pystyä koko ajan säästämään vähän. Joku viittasikin perheen perustamiseen. Se vaatii rahaa. Mulle pankki lupasi 5v sitten 1900kk bruttotuloilla maksimissaan 60 000€ lainaa. Tolla ei saa pk seudulta mitään.

Ohis..mä luulen, että moni nainen ei ole sellaisessa ammatissa, mikä edellyttäisi oman auton käyttöä. 

Tätä ei varmaankaan moni osaa ottaa huomioon.

Miten kukaan ei ole vielä maininnut Kainuun prikaatin vaikutuksesta Kajaaniin?

Siellä käy kuitenkin jotain about 500 ihmistä töissä ja väittäisin näistä 90% olevan miehiä :D

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Kiitos tästä kommentista, mielestäni asia on juuri näin monen kohdalla. Hienoa, että pystyit ja uskalsit lähteä rakentamaan elämää kauempana tutuista ympyröistä ja kestit vaikean alun - sellaista se on, vaikeaa ja yksinäistä. Oma lapsuudenkoti oli kyllä Kainuuta etelämpänä mutta taantuvalla entisellä teollisuuspaikkakunnalla, ja lähtemisen ajatus oli johtotähtenä jo viimeistään yläasteiässä. Komppaan tuota ajatusta, että kannattaa ainakin kokeilla paikan vaihtoa - jos ei lähde sujumaan, niin aina voi palata. Uskon, että moni on lopulta tyytyväinen kun on ainakin yrittänyt. Itse jumitan töiden takia pääkaupunkiseudulla ja ymmärrän hyvin, että muuallakin on hyvä asua. Haaveilen muutosta muualle, en tosin Kainuuseen tms. seudulle - hieno luonto ei ole ihan niin tärkeä kriteeri meikäläiselle.

Ylen pitäisi tuoda Areenaan tarjolle mainio arkistohelmi eli dokumentti "Joutilaat", joka kertoi kainuulaisista nuorista miehistä ja siitä kun ei tule lähdettyä. Siinä oli muistaakseni sellainenkin hieno kohta, kun nuori mies nukkui rivitalokämpässään tyttöystävän kanssa (kaiketi puolelta päivin), ja äitimuori tuli istuttamaan terassille pelargonioita (vai olikohan ne petunioita). Se muutaman minuutin pätkä tiivisti aiheesta jotain hyvin oleellista.

Vierailija kirjoitti:

Wallemies kirjoitti:

Otsikon kysymykseen eli miksi miehet jäävät sinne kotiseudulleen jonnekin kauemmas:

Luulen, että moni ei vain kykene lähtemään. Siellä on kaikki ne tutut turvalliset jutut: vanhemmat, kaverit, metsät, järvet jne.

Hyppääminen johonkin uuteen seutuun kauas kotikonnuista voi olla yksinkertaisesti liian iso askel - varsinkin jos lapsuuden kodissa ei juuri missään käyty tai ei ole lähipiirissä esimerkkiä lähtemisestä. Luulen, että tytöt ovat rohkeampia lähtemään ja sellaista ”peräkammarin” tyttöä oudoksuttaisiin enemmän.

Itse olen maalta juuri sellaisista oloista ettei lapsena käyty juuri missään ja muutenkin se elämä aika ankeata eikä kotoa saanut (tai ei ollut antaa) minkäänlaista henkistä tukea. Sitten tuli vielä se järkyttävä lama 90-luvulla ja luulin että tämä oli sitten tässä. Sain opiskeltua hieman lisää ja onnistuin saamaan työn parin sadan kilometrin päästä kotiseudusta. Se oli jotenkin kivuliasta ja yksinäistä se alku, mutta siitä se lähti. Luulen muilla olevan vastaavanlaisia kokemuksia.

Ymmärrän kyllä ettei jotkut vain kykene lähtemään, mutta kyllä kannustaisin edes kokeilemaan paikan vaihtoa, se avartaa mieltä ja jos ei sopeudu niin palaa sitten kotiseudulle. Eikä kaupungissa tarvitse lattea siemailla, teette oman näköisen elämän täällä, kyllä täällä mahdollisuuksia on.

Ei olisi pahitteeksi meille etelän ihmettelijöille asettautua joskus kainuulaisen miehen asemaan. Ymmärrystä toisiamme kohtaan ei liene koskaan liikaa.

Minä en tahtonut lähteä, kyse ei ollut liian suuresta hypystä tai mistään muustakaan. En halunnut lähteä, koska elämäni on hyvää täällä. Miksi pitäisi muuttaa jotakin hyvää ja toimivaa, ja pelkän naisen perässä muuttaminen asettaisi parisuhteelle liian isot odotukset, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Minulle ainakin lähtökohtaisesti naisena mies, joka pitää parisuhteen ja siitä syntyneet lapset elämässään ykkösenä on se juttu. Mitään tuollaista "pelkän naisen" perään lähtevää miestä en katselisi. Mikä näille se elämän ykkönen on, äiti, kalja?