Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria

Vierailija kirjoitti:

Ääh, tää on niin noloa. Mä en uskalla matkustaa lentokoneella koska pelkään että en osaisi toimia lentokentällä oikein.

Sama. Ja passin hankkiminenkin olisi edessä ennen matkustamista, mutta kuvasta tulisi järkyn ruma. Miten sellaista passia näyttää kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko ä ä l i ö t , että otsikossa lukee: mitä et USKALLA tehdä????

Jotkut idarit vastaavat, että leipominen yms. Ette uskalla leipoa?????

Älä nyt saivartele. Kaikki ovat hyviä vastauksia. Teinei.

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskalla matkustaa. Minulla oli nuorena niin huono taloudellinen tilanne, että matkusteluun ei ollut varaa, joten kokemuksia ei tullut. Nyt nelikymppisenä taloudellinen tilanne on ihan hyvä, mutta en uskalla esim. varata ulkomaanmatkaa, kun en tiedä, miten se edes tapahtuu ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Esim. miten lentokentällä ja hotelleissa toimitaan.

Junalla ja bussilla sentään osaan mennä, joten voin tehdä kotimaan päiväreissuja. Yön yli voin mennä, jos pääsen sukulaiselle tai kaverille nukkumaan.

Hotellissa kävelet aulan tiskille ja kerrot nimesi ja että sinulla on huone varattuna. Huoneen voi ottaa vastaan iltapäivästä jostakin kellonajasta lähtien, jotta se on ehditty siivota, esim. klo 15. Tämä kerrotaan hotellin nettisivulla. Voit myös kysyä, joko huoneesi on saatavana. Virkailija antaa sinulle avainkortin, jonka kotelossa näkyy huoneen numero. Yleensä huoneet on numeroitu niin, että eka numero on kerros. Voi myös kysyä, kuinka löydät huoneesi. Sisään pääset käyttämällä avainkorttia lukossa, myös hissi voi liikkeelle lähteäkseen vaatia kortin näyttämisen. Huoneen sisällä on usein isoissa hotelleissa paikka kortille. Sähköt alkavat toimia vasta kun kortti on siinä paikoillaan.

Sitten vain olet kuin kotonasi. Hotellissa saattaa olla jossakin kuntosali, sauna tai uima-allas, joka sisältyy hintaan. Kysymällä selviää. Huoneesta poistuessa otat avainkortin mukaan. Tarvitset sitä myös aamiaiselle mennessä, usein aamiaisravintolan sisäänkäynnillä päivystää joku silmäilemässä, ettei aamiaiselle tule porukkaa maksamatta. Olet varannut yöpymisesi joko aamiaisella tai ilman.

Huone pitää yleensä luovuttaa klo 12 mennessä lähtöpäivänä: kävelet matkatavarat mukanasi aulan tiskille ja luovutat avainkortin. Minibaarin juomat pitää maksaa samalla, jos olet niitä käyttänyt.

En osaa nauttia kirkossa käymisestä luterilaisessa kirkossa. Jostain syystä ahdistava kokemus.

Ulkomailla on usein niin outoja tapoja maksaa leipomoissa, kahviloissa, pienissä kaupoissa jne että yleensä menen isoon markettiin (sielläkin tosin ahdistaa, jos kassa kysyy jotain mitä en ymmärrä). Esimerkiksi Italiassa leipomossa piti ensin osoittaa tiskiltä mitä haluaa, osata kertoa montako jne (tietystikään englantia ei kukaan ymmärtänyt), sitten kirjoittivat paperilapulle tilauksen, sen kanssa piti mennä erilliselle kassapisteelle ja maksaa ja sitten kuitin kanssa hakemaan tilaus. Koko tapahtumaketjun aikana joka puolelta ohjeistetaan italiaksi, että mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, koko ajan äänekkäämmin koska tottakai italiaa osaamaton alkaa ymmärtämään italiaa kun sitä puhutaan kovempaa. Juu ei kiitos uudestaan, yksi kerta riitti.

Vierailija kirjoitti:

En ole käynyt kahvilla tai syömässä  missään baarissa tai ravintolassa. (vain kotimaan matkailua), sillä en tiedä miten pitää tehdä. Olen kyllä käynyt baarissa kun olen maksanut kassalle bensan, mutta en uskalla ottaa kahvia.

Ja kun mä en ole enää nuori, niin sitäkin nolompaa olisi mennä ostamaan kahvia kupponen kun ei tiedä miten se tapahtuu. Tosin sen voisi mun iässä jo laittaa vanhuuden piikkiin, mutta olisi se silti noloa kuitenkin.

Tavallinen kahvin ostaminen ei nyt luulisi olevan vaikeata, mutta olen kyllä joskus törmännyt outoihin ravintoloihin.  Esim. yksi japanilainen ravintola (ihan Suomessa siis) oli niin kummallinen, että lähdettiin pois tilaamatta mitään.  Kukaan ei ohjannut pöytiin ja kun mentiin vain sitten yhteen istumaan, niin henkilökunta seisoi kauempana ja mulkoili meitä omituisesti, ikään kuin oltaisiin tehty jotain väärin.  Pöydissä oli ruokalistakansio, mutta sitä ei pystynyt lukemaan.  

Kukaan ei tullut pöytään kysymään, mitä ottaisimme.  Meitä vain tuijotettiin sieltä kauempaa.  

Sitten me nousimme ylös ja lähdimme pois.  He katsoivat peräämme, kuin olisimme olleet hulluja.  Ehkä sitten olimmekin.

Myös yksi italialainen ravintola oli outo.  Siellä kyllä söimme ja henkilökunta oli ystävällistä, mutta kaikki oli jotenkin hujan hajan.  Lautaset tuolla ja juomalasit täällä, keittoruokaa tuolla päässä ja jotain muuta ruokaa toisaalla, itse asiassa ei tullut ihan selväksi, mikä on pääruokaa ja mikä alkupaloja ja mikä jälkiruokaa.  Kulman takana näkymättömissäkin oli annostiski, se piti vain hoksata.  Se, mitä luulimme makeiksi jälkiruuiksi, olikin jotain lihaa tai kalaa, näytti vain leivoksilta jne.  Haalimme vain syötävää sieltä sun täältä, juomiakin oli monenlaisia mutta eri paikoissa, yhtä toisaalla ja toista muualla.  Toisaalta se oli hauskaakin, mutta ei meille selvinnyt, missä järjestyksessä ruokaa oli tarkoitus nauttia, jos olisi halunnut täydellisen italialaisen menun oikeaoppisesti.  Henkilökunta puhui huonosti suomea ja oli tavattoman kiireinen, viuhtoivat eestaas.

Joten ei ihme, jos ei aina osaa.  Kyllä sitä on muissakin periaatteessa ihan tavallisissakin, tuntemattomissa ruokapaikoissa saanut joskus ihmetellä, että miten täällä pitäisi menetellä, kun kaikki näyttää niin epämääräiseltä.  Ja että mille kassalle varsinaisesti maksetaan, kun kassoja on useita ja kaikille oma jononsa. 

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko ä ä l i ö t , että otsikossa lukee: mitä et USKALLA tehdä????

Jotkut idarit vastaavat, että leipominen yms. Ette uskalla leipoa?????

Mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa?

Ei, en uskalla leipoa vieraille tai työpaikalle koska en osaa, ja se nolottaa.

Kysynkin sinulta että luitko otsikon loppuun?

T: idari ääliö joka ei uskalla leipoa

Vierailija kirjoitti:

Ääh, tää on niin noloa. Mä en uskalla matkustaa lentokoneella koska pelkään että en osaisi toimia lentokentällä oikein.

En minäkään ole kauheasti matkustellut ja pelkäsin ensimmäistä kertaa lentokoneeseen menemistä ihan kauheasti.  Olin varma, että mokaan ja jään jotenkin koneesta.  

Mutta siinä olikin heti vastassa henkilökunnan edustaja jo ovella ja kysyi, mihin olen menossa.  Ja kun vastasin, niin hän neuvoi, että menet tuolle tiskille, ja sieltä ohjaavat eteenpäin.  Näin kävi, kaikki oli aivan helppoa, koska joka pisteestä minut neuvottiin aina seuraavalle ja siellä oli vielä nauhalla laitettu reitit valmiiksi, ettei vahingossakaan mene väärään kohteeseen.  Tosi helppoa.  Ja sitten vain istuttiin odottamaan tietyn oven viereen koneeseen nousua, sinnekin mentiin vasta kun lentoemäntä tms. avasi oven ja sanoi, että nyt voitte mennä koneeseen.  Lipussa oli paikkamerkintä, sekin helposti löydettävissä.  

Loppujen lopuksi ei ole sen kummempaa kuin joku laivalle meno satamasta.  Ovilla on henkilökuntaa aina tarkastamassa, että ollaan menossa oikeaan kohteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole käynyt kahvilla tai syömässä  missään baarissa tai ravintolassa. (vain kotimaan matkailua), sillä en tiedä miten pitää tehdä. Olen kyllä käynyt baarissa kun olen maksanut kassalle bensan, mutta en uskalla ottaa kahvia.

Ja kun mä en ole enää nuori, niin sitäkin nolompaa olisi mennä ostamaan kahvia kupponen kun ei tiedä miten se tapahtuu. Tosin sen voisi mun iässä jo laittaa vanhuuden piikkiin, mutta olisi se silti noloa kuitenkin.

Tavallinen kahvin ostaminen ei nyt luulisi olevan vaikeata, mutta olen kyllä joskus törmännyt outoihin ravintoloihin.  Esim. yksi japanilainen ravintola (ihan Suomessa siis) oli niin kummallinen, että lähdettiin pois tilaamatta mitään.  Kukaan ei ohjannut pöytiin ja kun mentiin vain sitten yhteen istumaan, niin henkilökunta seisoi kauempana ja mulkoili meitä omituisesti, ikään kuin oltaisiin tehty jotain väärin.  Pöydissä oli ruokalistakansio, mutta sitä ei pystynyt lukemaan.  

Kukaan ei tullut pöytään kysymään, mitä ottaisimme.  Meitä vain tuijotettiin sieltä kauempaa.  

Sitten me nousimme ylös ja lähdimme pois.  He katsoivat peräämme, kuin olisimme olleet hulluja.  Ehkä sitten olimmekin.

Myös yksi italialainen ravintola oli outo.  Siellä kyllä söimme ja henkilökunta oli ystävällistä, mutta kaikki oli jotenkin hujan hajan.  Lautaset tuolla ja juomalasit täällä, keittoruokaa tuolla päässä ja jotain muuta ruokaa toisaalla, itse asiassa ei tullut ihan selväksi, mikä on pääruokaa ja mikä alkupaloja ja mikä jälkiruokaa.  Kulman takana näkymättömissäkin oli annostiski, se piti vain hoksata.  Se, mitä luulimme makeiksi jälkiruuiksi, olikin jotain lihaa tai kalaa, näytti vain leivoksilta jne.  Haalimme vain syötävää sieltä sun täältä, juomiakin oli monenlaisia mutta eri paikoissa, yhtä toisaalla ja toista muualla.  Toisaalta se oli hauskaakin, mutta ei meille selvinnyt, missä järjestyksessä ruokaa oli tarkoitus nauttia, jos olisi halunnut täydellisen italialaisen menun oikeaoppisesti.  Henkilökunta puhui huonosti suomea ja oli tavattoman kiireinen, viuhtoivat eestaas.

Joten ei ihme, jos ei aina osaa.  Kyllä sitä on muissakin periaatteessa ihan tavallisissakin, tuntemattomissa ruokapaikoissa saanut joskus ihmetellä, että miten täällä pitäisi menetellä, kun kaikki näyttää niin epämääräiseltä.  Ja että mille kassalle varsinaisesti maksetaan, kun kassoja on useita ja kaikille oma jononsa. 

Kannattaa mennä ihan tiskiltä kysymään miten täällä toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

En käy Subwayssa, koska en osaa tilata. Nolottaa käydä Alkossa, kun ajattelen myyjän pitävän minua deekuna. En kehtaa piereskellä edes kotona perheen seurassa. Mutta onneksi moni asia, jotka ennen nolotti, ei enää tunnu missään, ikä armahtaa.

Ne Subwayn työntekijät on tottuneet siihen että ihmiset on hämmentyneitä kun ekan kerran sinne tulevat. Kysyt vaan "anteeksi miten täällä tilataan?" niin he neuvovat. Lyhyesti sanottuna ensin valitaan leipä ja sen koko (vaihtoehdot näkyy heti alussa), sitten valitaan päätäyte (esim. kana fajita, kinkku jne.) ja haluatko juustoa myös. Sitten paahtavat leivän jos haluat. Sen jälkeen valitset kaikki kasvikset mitä haluat väliin. Lopuksi kastikkeet ja mausteet mitä haluat. Sitten maksetaan, he käärivät leipäsi ja kysyvät tuleeko mukaan vai syötkö täällä. Jos syöt paikan päällä antavat kääreesi korissa, jos otat mukaan laittavat kääreen pieneen subwayn muovipussiin.

Itsellä ainakin joka kerta kun käyn on työntekijä kysynyt "mikä täyte", "mitä juustoa", "saako paahtaa", "mitä kasviksia" että kyllä ne vielä kysyy josset itse hoksaa sanoa jotakin.

Haluaisin kovasti käydä kävelylenkeillä, mutta en uskalla, koska pelkään että mun jalat alkaa täristä ja sit sen huomaa kaikki ja tuijottaa. 

Tämä on pitkästä aikaa hyvä ja jotenkin vapauttava ketju ihmisille kertoa asioistaan. Oikein kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääh, tää on niin noloa. Mä en uskalla matkustaa lentokoneella koska pelkään että en osaisi toimia lentokentällä oikein.

Sama. Ja passin hankkiminenkin olisi edessä ennen matkustamista, mutta kuvasta tulisi järkyn ruma. Miten sellaista passia näyttää kenellekään.

Ei sitä passia tarvitse näyttää kuin passintarkastuksesssa virkailijalle - kavereille ei oo pakko näyttää 😊

Itse uusin passin kesällä, näytän kuvassa lähinnä massamurhaajalta 😂

En ikinä kulje ulkona shortseissa tai jos minulla on hame, minulla on myös tummat sukkahousut jalassa. Minun valkoisille säärille on naurettu ja tuijoteltu tarpeeksi, kun olin lapsi, en ikinä rusketu vaan korkeintaan poltan ihoni, niin aikuisena pukeudun peittävästi aina.

Suurin syy miksi en ole vaihtanut työpaikkaa 10+ vuoteen, vaikka vaihtoehtoja on, että en kestä ajatusta totutella taas uuten työyhteisöön ja uusiin ihmisiin.

Kammoan puhelimessa puhumista yli kaiken, eli en vastaa, vaikka joku soittaisikin.

En rohkene kävellä korkokengillä, koska ei siitä mitään tule. Nilkka muljahtaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy miksi en ole vaihtanut työpaikkaa 10+ vuoteen, vaikka vaihtoehtoja on, että en kestä ajatusta totutella taas uuten työyhteisöön ja uusiin ihmisiin.

Minulla sama, ja jäin kaiken kukkuraksi työttömäksi joten tämä tulee minulla vääjäämättä eteen luultavasti vielä monen monta kertaa, työvuosia kun on jäljellä vielä ainakin 30 vuotta..

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskalla matkustaa. Minulla oli nuorena niin huono taloudellinen tilanne, että matkusteluun ei ollut varaa, joten kokemuksia ei tullut. Nyt nelikymppisenä taloudellinen tilanne on ihan hyvä, mutta en uskalla esim. varata ulkomaanmatkaa, kun en tiedä, miten se edes tapahtuu ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Esim. miten lentokentällä ja hotelleissa toimitaan.

Junalla ja bussilla sentään osaan mennä, joten voin tehdä kotimaan päiväreissuja. Yön yli voin mennä, jos pääsen sukulaiselle tai kaverille nukkumaan.[/quot

Kuule ei kaikki muutkaan osaa. Siks on vielä ne asiakaspalvelun numerot, jonne voi esittää ne toopeimmatkin kysymykset. Myös sen, että mitä pitää ottaa huomioon. Tarvittaessa he varaavat sulle sen matkan, mikä keskustelussa rupeaa parhaimmalta kuulostamaan. Me on varattu monta reissua netistä ja välillä soitettu asiakaspalveluun kun on haluttu vääntää varmuuden vuoksi rautalangasta jonkun epäselvyyden vuoksi. Kuten voiko maaterassi olla kellarikerroksessa puolittain maanalla tai uskaltaako paikallisia autovuokraamoja käyttää. Asiakaspalvelu vastaa ihan kaikkiin kohteita, hotelleja ja matkan varausta koskeviin kysymyksiin.

Syöminen ja juominen. Varsinkin kahvin juominen. Aivan kauhea kahvikuppineuroosi.

No eipä ihme: lapsuudenperheessäni oli tapana käsitellä kaikki huonot tai pahat jutut ruokapöydässä. Ruoka-ajoista pidettiin kiinni kuin "kunnon ihmiset" ja aina koko perhe yhdessä päivällisellä.

Jos joku oli tehnyt jotain pahaa. Se käsiteltiin. Jos olit lihava, huudettiin ja syyllistettiin syömisestä, mutta samaan aikaan pakko oli syödä lautanen tyhjäksi, muuten on kiittämätön! Ja lautasta ei saanut täyttää itse.

Olipa kiva syödä samalla, kun itkee ja saa huutoa.

Mistähän lie, syömisneuroosi peräisin..

Mie käytän portaita ettei tarvitse vahingossakaan mennä samaan hissiin tuntemattomien kanssa :D