Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria

Jos joku asia on vaikeati hoidettavissa, se ei ole minun vikani ja teen sen tarvittaessa selväksi. Noloilkoon se, jonka kanssa asioin 🤷🏼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlien keskipisteenä oleminen. En aio juhlia edes tulevia lakkiaisiani.

Täällä sama. Mulla on kolme eri tutkintoa ja yhtäkään en ole juhlinut. Naimisiinkaan ei ole menty koska inhotaan molemmat olla keskipisteenä juhlissa. Aikanaan omissa hautajaisissa joutuu olemaan keskipisteenä mutta onneksi sitä ei enää itse siinä vaiheessa tajua.

Mä uskon että mut haudataan kaikessa hiljaisuudessa, ja vähän hävetään että miksi sen nyt piti kuolla ja jättää meille tällainen tilanne, että joudutaan hoitamaan järjestelyt vaikka ei tuo meille nyt mikään tärkeä ihminen ollut.

En järjestä yksiäkään juhlia itselleni, tai esim. hääjuhlaa, koska ei sinne tulisi ketään. Tai tulisi, miehen ystäviä ja sukua. Sitten hävettäisi olla niin että omalta puolelta ei tule ketään. Parasta oli kun järjestimme saunaillan peruskorjatun saunamme kunniaksi, niin äitini sanoi ettei siellä saa sitten kukaan juoda alkoholia koska veljeni on alkoholisti, että jos hän SATTUU tulemaan käymään niin ei sitten tule houkutuksia. Ei tullut.

Mennä oman alan töihin. Tein loppuun joskus kauan sitten aloittamani koulun. Koulu käytiin vuoden aikana verkossa kokonaan. En saanut mitään kontakteja työnantajiin enkä edes nähnyt muita luokalla olijoita.  Hirvittää ajatus edes hakea kun tuntuu etten osaa selitää omasta osaamisesta yhtään mitään (korkeakoulu).

Aloitin tämän takia  jo toisen koulutuksen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa jarruttaa polkupyörän jalkajarruilla.

Kiinnostaisi tietää, minkä ikäisenä opettelit ajamaan pyörällä. Lasten pyörissä kaiketi on aina jalkajarrut, joten luulisi, että lapsena ajamaan oppinut ei voisi olla osaamatta niiden käyttöä. 

Ei niissä välttämättä ole. Tai no niissä ns. pikkupyörissä kyllä, mutta esim. meidän ekaluokkalaisella on pyörä, jossa on pelkät käsijarrut. Tällöin se jalkajarrujen käyttö todennäköisesti unohtuu aika äkkiä. Ja tunnistan tunteen, itselläni oli pitkään vain käsijarrullisia pyöriä, mutta nykyisessä pyörässä on myös jalkajarrut. "Muutaman" kerran meinasi iskeä paniikki, kun alamäkeen mennessä polkimilla kikkailuun tottuneena pistinkin vahingossa jarrut pohjaan :D 

En kehtaa/uskalla mennä uimahalliin tai kylpylään enää. Uiminen on aina ollut minulle rakasta ja virkistävä harrastus. Paino nousi n.40kg sairauden vuoksi ja kärsin myös liika karvoituksesta, karvoja en kovin usein pysty ajelemaan koska ihoni ei kestä sitä. Ahdistaa myös kaiken lainen liikkuminen kodin ulkopuolella koska pelkään törmääväni tuttuhin joista osa taivastelee ääneen että mitä minulle on tapahtunut? Milloin on laskettuaika tms.. Tekisi mieli vain muuttaa toiselle paikkakunnalle missä kukaan ei tunne, mutta se on täysin mahdotonta tällähetkellä..

Vierailija kirjoitti:

En uskalla mennä etelän lomalle. Olen ylipainoinen enkä kehtaisi olla altaalla tai rannalla vaikka sitä rakastaisin.

En uskalla matkustaa taksilla. Omalla paikkakunnalla suomenkielen taitoisia kuskeja ei juuri ole. Mieluummin kävelen tai menen julkisilla.

Ylipaino on asia mihin jokainen voi vaikuttaa , kukaan ei ole "itsestään" lihava , toki on asioita mitkä saattaa edesauttaa sitä kuten esim sairaudet tai lääkitys , mutta pääosin se on ihan oma valinta olla lihava , ruokailutottumukset kuntoon ja enemmän liikuntaa . 

kyllä siellä kassa jossain on. enstex maksat ja sitte syöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla mennä etelän lomalle. Olen ylipainoinen enkä kehtaisi olla altaalla tai rannalla vaikka sitä rakastaisin.

En uskalla matkustaa taksilla. Omalla paikkakunnalla suomenkielen taitoisia kuskeja ei juuri ole. Mieluummin kävelen tai menen julkisilla.

Ylipaino on asia mihin jokainen voi vaikuttaa , kukaan ei ole "itsestään" lihava , toki on asioita mitkä saattaa edesauttaa sitä kuten esim sairaudet tai lääkitys , mutta pääosin se on ihan oma valinta olla lihava , ruokailutottumukset kuntoon ja enemmän liikuntaa . 

Eikö kirjoittaja juuri maininnut, että paino on noussut sairauden vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Kun menette ravintolaan tai paikkaan missä ette tiedä miten toimitaan, niin kokeilkaa tätä: menkää kassalle tai henkilökunnan luo ja hymyilkää ja sanokaa: "Terve! Miten täällä toimitaan?"

Tämä on oikeasti hyvä neuvo, ja puolivakavissaan tekee mieli alkaa ylikäyttää tätä ihan kaikissa tilanteissa joissa vähänkin jännittää. Ehkä jatkossa huudan heti kotiovella ulos lähtiessä maailmalle TERVE! MITEN TÄÄLLÄ TOIMITAAN? :D

Vierailija kirjoitti:

Miten se fillarin etupyörä nykäistään kevyesti kakskytä senttiä ilmaan? Jotta päästään sulavasti jatkamaan ajamista jalkakäytävällä. En vaan käsitä, pienikin kiveys niin mun pitää jalkautua ja oikein raahata pyörän etupäätä.

Jalkakäytävällä ei saa ajaa jos on yli 12 vuotias!!!!!!#

Sylitanssi ja strippaus on mulla ongelmia myös, itsekin haluaisin ja kulta aina välillä pyytää, mutta kun en osaa niin en uskalla. Kaikki mun frendit tekee niitä ja varsinki sylitanssista sanoo että helppoa ku mikä!

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ostaa älyluuria! Olen ollut ent. työpaikkani mikrotuki, mutta älyluuri ei toimi loogisesti. :/ En uskalla, koska pelkään ihmeellistä kosketusnäyttöä.

Periaatteessa se, ainakin Android, toimii samalla tavalla kuin tietokone. Näytöllä olevasta ikonista avautuu ohjelma (appi) ja sitä käytetään sormella niinkuin tietokonetta hiirellä. Monessa paikassa on kursseja älykännykän käytöstä. Esim. työväenopisto, kirjasto, jotkut yhdistykset ym. Ei se vaikeata ole jos osaa tietsikkaa käyttää. Tsemppiä!572

En uskalla mennä lentokoneeseen. Olisi kiva joskus päästä käymään jossain kauempana, mutta nyt täytyy tyytyä BBC:n travel osion juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Sylitanssi ja strippaus on mulla ongelmia myös, itsekin haluaisin ja kulta aina välillä pyytää, mutta kun en osaa niin en uskalla. Kaikki mun frendit tekee niitä ja varsinki sylitanssista sanoo että helppoa ku mikä!

"Kertokaapa rehellisesti, mitä TAVALLISIA asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa..."

Sylitanssi? Strippaus? Tavallisia??? Et voi olla tosissas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten terveydenhuolto toimii.

Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.

Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.

Tämä!!! Katson itsekin netistä aina etukäteen ovatko oireeni sellaisia että niillä edes kehtaa lääkäriä vaivata. Suurin piirtein pää kainalossa oon ennenku kehtaan ees ajatella soittoa. Ajanvarauksesta sitten vastaa aina joku jonka työnkuva on vissiin vain ylipuhua soittaja luopumaan itsesuojeluvaistostaan.

Sain niin kauheaa kohtelua terveysaseman ajanvaraajalta, että jouduin lopettamaan asioinnin kokonaan. Todellakin kaikki sanomiseni kyseenalaistettiin. Käyn nykyään pelkästään yksityisellä ja maksan itseni kipeäksi. Sinne onneksi saa ajan ilman soitteluja.

Olen tosi pahoillani puolestasi. Olen itse hoitajana terveysasemalla. Aiemmin olin töissä kaupungissa ja siellä oli aika kireä meininki. Nyt maaseudun terveysasemalla olen päivittäin mm. ajanvarauksessa ja ihan on erilaista. Tunnen kaikki potilaat hyvin ja viimeisen päälle palvelen heitä. Aina pyritään neuvomaan ja löytämään ratkaisu ongelmiin. Yritetään hoitaa kaikki vaivat kerralla kun on pitkät välimatkat ja raha kulkemiseen on tiukilla. Ystävällisyys ja avuliaisuus on tärkeää. Ehkä sinun pitäisi muuttaa maalle:)

Ainakin isoissa kaupungeissa tk on just tommonen. Aikaa ei saa kun se kerberos siellä puhelimessa on sitä mieltä ettet ole oikeasti sairas tai ainakaan lääkärin tarpeessa. Siis ei todellakaan johdu potilaan "tyhmyydestä", kyllä se tyhmyys on siellä toisessa päässä palveluhaluttomuutena tai ohjeistuksena ylempää. Missa se just oli ihminen meinas kuolla keuhkoveritulppaan kun ei uskottu että oli oikeasti kipeä ja tiesi mistä puhui kun oli ennekin kokenut saman sairauden. Ja jos jotakin tapahtuu kukaan ei vastaa mistään vaikka terveydenhoito on nykyään törkeän huonolla tasolla ja huonommaksi menee tämän hallintohimmelisote uudistuksen takia. Niillekin joilla se nykyään toimii.

Tämä on kyllä ihan mahtava ketju, tulee huomattua, ettei itse ole ainut, jolle jotkut ihan arkipäiväisen oloiset jutut on jollain lailla pelottavia. Itselläni on monia juttuja joita en uskalla tehdä, mutta olen tämän myötä myös todennut, että muilla ei välttämättä riitä uskallus sellaisiin asioihin, joita on itse tehnyt ihan tuosta vaan, sen kummemmin ajattelematta.

Pullonpalautuksessa nolottaa, jos on paljon palautettavaa. Ja me ei edes juoda alkoholia, joten kaikki pullot ja tölkit ovat alkoholittomia juomia, limuja ja kivennäisvesiä. Mutta silti ajattelen että meitä varmaan pidetään juoppoina.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan valtavan sympaattinen ketju!

Omalta osaltani haluaisin rohkaista teitä, jotka jännittävät esim. englannin tai muun kielen puhumista, matkustamista, ravintoloissa käymistä ja muuta näihin liittyvää. Omassa lapsuudenkodissani ei matkustettu ulkomaille, ei käyty ravintolassa eikä mitään muutakaan sellaista, mitä silloin kasarihuuman aikana ihmiset tapasivat harrastaa. Olen käynyt ensimmäistä kertaa ravintolassa (mäkkiä ei lasketa) 18-vuotiaana, matkoilla sitten kaverin kanssa joskus nuorena aikuisena. 

Olen myös ollut aina vähän arka menemään ja tekemään, ja pitkään tässä menikin esim. matkustelematta, parikymppisenä edellisen kerran ulkomailla, kunnes nyt tänä keväänä yksi koronan takia siirtynyt reissu tuli ajankohtaiseksi. Alun perin oli tarkoitus lähteä kaverin kanssa, mutta tämä ei päässytkään lähtemään. Aika hilkulle meni, etten perunut koko reissua, kunnes sitten päätin, että hitto minähän lähden vaikka yksin. Reissussa jännitti ensin ehkä eniten se, että jouduin matkustamaan yksin, mutta eihän siinä lopulta ollut mitään ongelmaa. Julkisen liikenteen opasteet ovat nykyään niin selkeitä, ettei harhaan voi juuri joutua. Samoin esim. lentokentillä on aina henkilökuntaa, joilta voi kysyä. Jos he suhtautuvat kysymyksiin nuivasti, se on heidän häpeänsä - hehän ovat siellä asiakkaita varten ja saavat siitä palkkansa. Ja kaikki kunnia karttaohjelmille ja sille, että voit katsoa esim. juna- ja bussiaikataulut reaaliajassa, ja navigoida vaikka mapsi kädessä. Koen, että tuo reissu teki minulle hyvää, kun sai ihan omine nokkineen mennä ja ihmetellä. Ja vaikka englantikin on ollut käytön puutteesta ruosteessa, niin kummasti sekin sieltä lähti tulemaan, kun on "pakko". 

Noin yleisesti, olen koittanut ottaa sen asenteen, että kaikkea voi kysyä. Sitähän sanon myös töissä omille tiimiläisilleni, tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jos en vaikka jossain ruokapaikassa ole varma, missä järjestyksessä toimitaan, kysyn. Jos en kaupassa löydä jotain, kysyn. Vielä kun mieskin oppisi. Hän kun saattaa kaupassa ollessaan soittaa minulle ja kysyä, missä etsimänsä tuote on. No, minähän se osaan ulkoa hypermarketien hyllyjärjestykset :D 

Oma kompastuskiveni on uiminen, tai lähinnä pään laittaminen veden alle. Ei vaan pysty! Joskus yritin opetella snorklaamaan, ei siitä oikeasti mitään tullut. Vähän harmittaa, kun ainakin toinen lapsi tuntuu "perineen" tämän ominaisuuden, vaikka mallina olisi myös se toinen vanhempi, joka on mm. harrastanut vapaasukellusta...  Toinen on laskettelu. Kun ei ole lapsena päässyt kokeilemaan, nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, vaikka "kaikki" muut sitä harrastaakin. Onhan se tosin vähän masentavaa, kun oma 4-vuotiaskin jo reippaasti menee rinteessä...

Lapsuudessani ei taidettu tuntea koko lasketelua lajina ainakaan yleisesti. Suksilla hiihdettiin ja laskettiin kyllä mäkiä mutta ei niillä isommin mutkia tehty. Nelikymppisenä sitten läksin kavereiden kanssa mäkeen kokeilemaan sitä ja neljä vuotta sitten seisenkymppisenä lopetin kun syvyysnäkö meni. Joten koskaan ei ole liian myöhäistä jos halua on. Aluksi olin hiihtokoulussa saamassa kunnon opetusta. Perheenjäsenistä ei juurikaan ole opettjiksi. Niiltä saa vain haukkuja kun ei heti osaa.

En osaa sukeltaa.

Tietokoneenprkelettä säätää en opi kai ikuna. Nytkin adblokki päästää juutuubin mainokset läpi eli aika mahdotonta katsoa videoita sieltä. Tai tiedostojen lähettäminen- molempia maalaisjärkityylisesti yrittänyt oon. Kone mokoma ei ymmärtäny aikeitani.