Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Ähhh...ihan kummallisia pelkoja. Toivottavasti pääsette niistä eroon. Auttaisiko jotakuta edes oma päätös? Mä vaan päätin nuorena olla häpeilemättä pieniä rintojani, joita ennen häpesin. No, kyllä auttoi, ja kivaa on ollut! Nyt vanhempana oon päättänyt, että jos vaikka pieraisen julkisella paikalla, en vaivaudu kauheesti häpeileen. Ihan sama. Sitä sattuu paremmissakin piireissä. No, kyllä auttoi tämäkin päätös.
En ole ikinä hävennyt noita mainitsemiasi asioita.
Tilaan baarissa aina lonkeron, koska en tiedä drinkkien nimiä :D
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa opetella rintauintia. Osaan uida sammakkoa oikein hyvin, mutta en osaa uida sitä niin, että veisin pään veden alle. Jos osaisin, voisin käydä uimahallissa uimassa pituuksia, mistä haaveilen. En kehtaa alkaa opetella, koska silloin ainakin uimavalvojat ja tieysti kaikki muutkin huomaisivat, etten osaa. Harmittaa niin vietävästi.
Minäkään en osannut uida kuin oudosti räpiköiden, sitten keksin ehdottaa työpaikan tyky-päivän ohjelmaksi aikuisten uimaopetuskurssia. Kurssi oli tosi suosittu ja muutkin tyytyväisiä että sellainen oli, nyt sujuu rintauinti kuin vettä vaan. Yllättävän monelle aikuiselle uiminen on vaikeaa. Kannattaa kysyä ammattilaista opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tilaan baarissa aina lonkeron, koska en tiedä drinkkien nimiä :D
Nämä löytyy lähes kaikista baareista
https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/maailman-himotuimmat-drinkit…
Vierailija kirjoitti:
Hävettää laulaa autolla ajaessa, etenkin liikennevaloissa. Tulee sellainen olo, että kaikki kyttää ympärillä että mikä skitso tuolla ulvoo yksinään. Olen ratkaissut asian naputtamalla mahtipontisesti tahtia sormilla rattiin ja heiluttamalla päätä/ylävartaloa musiikin tahtiin, että ihmiset varmasti ymmärtävät mun kuuntelevan musiikkia eikä mölyävän muuten vaan yksinään. Näytän varmaan melko typerältä.
Entä sitten vaikka näyttäisitkin? Yleensä ihmiset eivät huomaa yhtään mitä muut tekevät, koska heidän huomionsa on heidän omissa mietteissään. Ja vaikka joku huomaisikin, ei hän muista sitä enää 5 minuutin kuluttua kuitenkaan. Eli mitä väliä? Hoilaa rauhassa vaan! :)
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa ostaa kondomeja (olen 36 v) ostin kesällä ja se oli hirveän vaikeaa, menin ostamaan apteekista kun siellä ollut ketään asiakkaita, vaikka ne maksaa siellä kolme kertaa sen mitä kaupassa.
Lounasravintola, missä en ole aiemmin käynyt - jännittää älyttömästi mennä ensimmäisen kerran sinne. En tiedä miten siellä toimitaan, mistä aloitan ja maksanko ensin vai mitä. Sitten ärsyttää kun pitää kaikkea kysyä henkilökunnalta, kun ei löydä edes haarukoita tai servettejä. Tykkään syödä ulkona, mutta menen aina tuttuihin paikkoihin. Rajoittaa se vähän elämää jos ei uskalla mennä uuteen paikkaan. Toisaalta, jos menee rohkeasti sen ekan kerran, ja ehkä kestää sen että on vähän nolo, niin toisella kertaa se onkin jo tuttu paikka :)
Inhoan käydä kaupassa ja varsinkin, jos ostan alkoholia. Ajattelen että myyjä pitää minua kauheana juoppona, kun ostan muutaman saunaoluen.
En halua tankata autoa, koska pelkään että en osaa tai en saa autoa siihen tankin eteen oikein.
En mene koskaan uimaan, koska en halua näyttäytyä uimapuvussa. Rannalla voin kyllä käydä, mutta se on eri asia, kun voi pitää vaatteet päällä.
Kondomeja voi tilata kondomi verkkokaupoista suoraan kotiin. Ne siis tulevat kotiisi kirjekuoressa. Kondomeja myydään myös monissa tavallisissa verkkokaupoissakin.
En uskalla ratsastaa pippelillä :(
En kehtaa puhua ruotsia tai englantia, koska olen siinä niin huono ja pelkään, että minua pidetään siksi tyhmänä. Harmi vain, että niiden puhuminen ei kehity, jos sitä ei tee, joten se ei kehity minulla.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa puhua ruotsia tai englantia, koska olen siinä niin huono ja pelkään, että minua pidetään siksi tyhmänä. Harmi vain, että niiden puhuminen ei kehity, jos sitä ei tee, joten se ei kehity minulla.
Sama täällä. Eikä koulutustaustakaan auta yhtään. Olen lääketieteen tohtori ja erikoisalani dosentti.
Olen aina ujostellut yleisiä uimarantoja. Kroppa oli hoikka nuorena, vieläkin kohtuullisen hyvä.
en lähde tanssimaan, koska ei ole rytmitajua enkä osaa mitään
Haluaisin pussailla kadulla vastaantulevaa hyvännäköista naista mutta en uskalla
Taskuparkkeerata pikkuautoa. Ei ole peruutustutkaa, en tiedä auttaisiko se.
Vierailija kirjoitti:
En käy uimahallissa koska olen lihava
Laihduta niin pääset käymään , tää kuulostaa yhtä tyhmältä kun joku sanoisi että en voi mennä lenkille koska olen lihava ja muut kattoo , ensinäkin sua ei kukaan siellä kato , toiseksi jos häpeät omaa olemustasi niin olisiko aika muutta jotain itsessä .
Kannattaa muistaa, että me itse kiinnitämme omaan toiminaamme aivan liikaa kriittist huomiota. Muut ihmiset eivät kiinnitä sinuun todellakaan niin paljon huomiota kuin kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Seksi. Olen kolmekymppinen, mutten ole harrastanut seksiä, ja pelkään että juna meni jo. Tuntuu, että helpompaa olla ilman kuin opetella tässä iässä.
Pikkuhiljaa antaa asioiden edetä omalla tahdillaan, jos sitä on osattu ennenvanhaankin tehdä ilman kenenkään neuvoja tai pornoelokuvia, niin se on luonnollista, kuten eläimillä. Aluksi voi olla jotain sählinkiä, mutta ei sitä pidä ottaa niin vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla ratsastaa pippelillä :(
En minäkään. Jos mies ehdottaa tätä, niin en ikinä suostu. Eniten pelkään, että en huomaa jos mies laukeaa, ja minä vaan jatkan.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla mennä mieheni kanssa samaan aikaan saunaan, koska pelkään negatiivisia kommentteja. On tullut mm. sohvalla istuessa kun katselin puhelintani, että "Onko sulla ny kaksari pysyvästi sitte?" Nostin pääni ja kysyin että niin mitä? "ei mitää sittekkää"
En uskalla tehdä itselleni mitään terveellistä ruokavaliota, koska mieheni mielestä teen kuitenkin kaiken väärin.
Salille en uskalla enää mennä, koska mieheni uteli aina sieltä palatessani että mitä tein, millä painoilla ja millä laitteilla, "No ei sillä laitteella tee yhtää mitään!" tai "Ooks ny varma että siinä oli 15kg eikä 5kg vastus...?", paljonko lämmittelin yms teinkö edes "kunnolla". Se jotenkin iskostui niin, että lopulta ajattelin muiden salilla kävijöiden arvostelevan mua samalla tavalla, että teen kaiken väärin, lopulta ajattelin että helpompi on vaan olla kotona, syödä ja jumpata vaan silloin kun mies ei ole näkemässä.
Uusia asioita en uskalla kokeilla, koska pelkään saavani arvostelua siitä että en tee jotain niinkuin mieheni tekisi, eli tekisin sen sitten "väärin".
Haluaisin kesällä harjoitella kärrynpyöriä nurmikolla, vaikka tiedän olevani aivan surkea. Pelkään vaan mieheni arvostelua ja naurua etten osaa..
En uskalla aukaista suutani jos mieleeni tulee jotain hauskaa, koska mieheni kerran sanoi, että "Älä yritä olla hauska ku et sä oo".
Olis mukavampi lukea tuotakin tekstiä, jos puhuisin ex-miehestä....
Miksi teidän naisten pitää seurustella tälläisten luusereitten kanssa ? te tiiätte et tuolla on oikeesti kannustavia ja hyviäkin miehiä olemassa ? miksi on otettava aina se paskkin mahollinen ?
Sun ei pitäis koskaa olla ihmisen kanssa yhdessä joka saa sut tuntemaan että sä oot huono .
En osaa käydä ravintolassa, jossa tarjoilija ohjaa pöytään, tosin ei olisi varaakaan.
En kehtaa mennä yöllä katsomaan tähtiä kauemmas katuvaloista koska joku voi ihmetellä, ihan turvallisuuskin tosin vaikuttaa. Ei uskalla.
Ähhh...ihan kummallisia pelkoja. Toivottavasti pääsette niistä eroon. Auttaisiko jotakuta edes oma päätös? Mä vaan päätin nuorena olla häpeilemättä pieniä rintojani, joita ennen häpesin. No, kyllä auttoi, ja kivaa on ollut! Nyt vanhempana oon päättänyt, että jos vaikka pieraisen julkisella paikalla, en vaivaudu kauheesti häpeileen. Ihan sama. Sitä sattuu paremmissakin piireissä. No, kyllä auttoi tämäkin päätös.