Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Apua oonko mä ainoa joka uskaltaa ja tekee näitä kaikkia o.O
Keski-iän saavuttaminen on varmasti helpottanut monessa jutussa ja antanut rohkeutta :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se tankkaamisen maksaminen kassalle sitten tapahtuu? T. Myös yksi joka ei koskaan ole käynyt muualla kuin kylmäasemalla
Vierailija kirjoitti:
En pelaa lautapelejä. Pelkään, että mokaan sääntöjen kanssa ja muut nauravat. Joitakin todella tuttuja pelejä voin pelata, mutta ikinä en edes kavereiden kanssa pelaa jotain uutta peliä. Olin koulukiusattu ja eräs hyvin narstistinen ihminen aiheutti minulle paniikkikohtauksen, kun en suostunut pelaamaan jotain lautapeliä. Se paniikkikohtaus oli aivan järkyttävää.
Mulla oli tää sama tosi pitkään. En ole kauhean nopea reaktioissa, en osaa ajatella äkkiä loogisesti tai sisäistä ohjeita yhdellä kerralla. En osaa myöskään taktikoida tai muuten kikkailla. Korttipelit ovat kamalampia. Joskus sitten kaveriporukassa pelattiin yhtä peliä, jolloin yksi henkilö veti aivan kamalat kilarit kun koitti selittää miten erästä yksinkertaista peliä pelataan, enkä ymmärtänyt heti. Henkilö huusi ja haukkui tyhmäksi yms. muiden tuijotellessa kiusaantuneena kattoa ja varpaitaan. Lähdin pois, kun en enää kestänyt. En suostunut enää pelaamaan mitään lautapelejä tms. sen jälkeen pitkään aikaan. Nyt viimevuosina olen onneksi poikaystäväni kautta tutustunut mukavaan porukkaan jonka kanssa pelailemme kaikenlaisia pelejä silloin tällöin ja aina on mukavaa, olen päässyt siitä pelosta kokonaan yli. Nämä ihmiset osasivat selittää ja neuvoa, kukaan ei nauranut tai vittuillut jos ei heiti pääse mukaan, eikä pelaamista otettu verenmaku suussa että kuka voittaa. Ehkä sinäkin voisit yrittää jonkun rennomman porukan kanssa päästä pelosta yli? =)
Tanssikyvytön minäkin. Pelkään jotenkin tekeväni jotain väärin, kun on lapsena haukuttu täysin rytmitajuttomaksi.
En pysty menemään ravintolaan tai pikaruokapaikkaan yksin, koska pelkään, että tarpeeni syödä kyseenalaistetaan ja syömistäni aletaan arvostella. (Olen normaalipainoinen.)
Pelkään mennä lastenrattaiden kanssa julkisilla, koska en tiiä miten päin rattaat tulee ja pelkään jos en mahdukaan kyytiin, niin sit ihmiset säälivät ja jään yksin pysäkille.
Pelkään mennä uudelle kuntosalille, koska en tiiä miten eri laitteita käytetään.
En uskalla pyöräillä, jos lapsi on kyydissä omassa istuimessaan.
En uskalla tankata autoa tai viedä sitä pesuun. En vain osaa.
En koskaan tilaa pizzaa soittamalla vaan netin kautta, koska pelkään ettei mun puhetta ymmärretä. Puhun kyllä ihan hyvää englantia, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni nolottaa riisuutua gynellä tai terveystarkastuksessa, jos hoitajana tai lääkärinä on mies, vaikka olenkin aika sinut kroppani kanssa ja tiedän että hoitajat näkee kaikenlaisia ihmisiä vähissä vaatteissa pitkin päivää ja viikkoa.
N34
Mua pelottaa Helsinki-Vantaan lentokenttä. Tarkoitan sitä, että jatkuvat tieremontit muuttavat lyhytaikaisen parkin paikkaa ihan kuinka sattuu. Tämän vuoden puolella käynyt 3 kertaa noutamassa jotain ja sunnuntaina on taas jännityksen paikka ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ltjöa kirjoitti:
En kehtaa kehua ketään. Esim. työmiestä tehdystä työstä tai naista kauniiksi. Hirveä polte olis kyllä ollut yhtäkin tanssija naista kehua, mutta kun ei vaan suusta saa sanaakaan.
Toinen on osanottojen sanominen, ei sitten millään saa sitä sanaa sanottua vaikka päivätolkulla etukäteen ajattelee että sanon.
Miestä kehutaan työstä ja naista kauneudesta? Saattaa olla ihan hyvä, että pidät suusi kiinni.
En uskalla käydä hammaslääkärissä. Muutenkin lääkärissä/hoitajalla käynti ahdistaa.
En uskalla tilata ruokaa kotiin kun jännittää se lähetin kanssa asiointi :D samaten esim. joku postipaketin kotiinkuljetus on no-no koska jännitän postinkuljettajan kanssa asiointia. Asiointitilanteet sujuu muuten nykyään ihan hyvin mutta jotenkin on itselle liikaa se että joku vieras tulee mun kotiin - eikä siinä siis pelota että mulle käy jotain vaan ihan vaan se sosiaalinen tilanne.
En uskalla hölkätä lenkillä kun paikat höllyy ja kaikki katsoo. Tai siis niin ainakin kuvittelen.
En uskalla vastata puhelimeen jos on vieras numero. Samaten soittaminen vieraalle (vaikka ajanvaraus, virasto tms.) on kamalaa ja saatan lykätä sitä kuukausia jos vaan pystyn.
En uskalla mennä ovesta ulos jos kuulen että rappukäytävässä kulkee joku/jonkun muun ulko-ovi käy, ettei vaan tarvitse kohdata ketään naapuria.
Ja lopuksi ehkä se surullisin: en uskalla kertoa läheisille kuinka tärkeitä he mulle ovat koska pelkään niin kovasti tulevani torjutuksi tai että he nauravat mulle päin naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaa netistä ja opettele itse käyttämään. Seuraavan voit sitten joskus ostaa liikkeestä.
En uskalla ajaa autoa vaikka omistan ajokortin. Viimeksi olen ajanut viisi vuotta sitten. Pelkään että en kerkeä reagoimaan tarpeeksi nopeasti liikenteessä tai arvioimaan toisten nopeuksia oikein. Olen ajanut ennen vain maaseudulla maantieajoa, en kaupunkiajoa lähes ollenkaan sitten autokoulun. Meillä on kuitenkin miehen auto jota voisin käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään mennä lastenrattaiden kanssa julkisilla, koska en tiiä miten päin rattaat tulee ja pelkään jos en mahdukaan kyytiin, niin sit ihmiset säälivät ja jään yksin pysäkille.
Pelkään mennä uudelle kuntosalille, koska en tiiä miten eri laitteita käytetään.
En uskalla pyöräillä, jos lapsi on kyydissä omassa istuimessaan.
En uskalla tankata autoa tai viedä sitä pesuun. En vain osaa.
En koskaan tilaa pizzaa soittamalla vaan netin kautta, koska pelkään ettei mun puhetta ymmärretä. Puhun kyllä ihan hyvää englantia, mutta silti.
Eikö sSuomessa saa enää pitsaa suomeksi tilattuna?
En osaa mennä busseilla yksin missään/mihinkään. Kerran lapsuudessa jäin väärällä pysäkillä pois ja siitä asti en ole yksin kulkenut busseilla. Jotenkin nolottaa sanoa kuskille mihin menen kun kaikilla muilla tuntuu olevan se bussikortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä löytyi todella monta kohtaa joissa olen jännittänyt itsekin ja tekisi mieli neuvoa ja auttaa noissa jutuissa. Mutta sanon nyt vain, että kannattaa mennä niitä pelkoja päin varsinkin jos ne on sellaisia että rajoittavat elämää. Olen matkustanut lentokoneessa ensimmäisen kerran yli nelikymppisenä ja jännitti, mutta on ihan huikea tunne kun huomaa että pärjää ulkomailla, vieraissa paikoissa. Vieläkin jännittää, mutta en anna sen estää minua matkustamasta. Joskus menee pieleen, eksyn tai en tiedä mitä tehdä. Silloin pitää kysyä neuvoa, eikä se ole noloa vaan tervettä järkeä. Näistä epäonnisista tilanteista jää lopulta lisää kokemusta ja varmuutta pärjäämisestä ja usein myös hauska tarina kerrottavaksi.
Oikeestaan kaikki tässä sanotut asiat. Mulla on siis vaikea sosisaalisten tilanteiden pelko. Ja tällä hetkellä eniten ahdistaa kun pitäisi mennä autokoulun kakkosvaiheeseen. Ja siitä ei tule mitään.olen jo myöhässä sen suorittamisen kanssa eli hei hei ajokortti.
Vierailija kirjoitti:
Miten se tankkaamisen maksaminen kassalle sitten tapahtuu? T. Myös yksi joka ei koskaan ole käynyt muualla kuin kylmäasemalla
Kokeiltu, oli pakko maksaa asiakkaan tankkaus syystä x.
Kävelen kassalle, sanon: tankkasin mittarista kolme. Myyjä kertoo summan ja sitten maksan. Mittarin numero lukee sen kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään mennä lastenrattaiden kanssa julkisilla, koska en tiiä miten päin rattaat tulee ja pelkään jos en mahdukaan kyytiin, niin sit ihmiset säälivät ja jään yksin pysäkille.
.
Aja rattaat sisään normaalisti ja peruuta ulos. Jarrut päälle ja aisa alas, jotta muut matkustajat mahtuvat kulkemaan ohi. Lapsi istuu matkan ajan rattaissa ja sinä seisot tai istut vieressä ja pidät varmuuden vuoksi rattaista kiinni. Ruuhka-aikana ei kannata tunkea kyytiin ellei ole pakko, aamupäivällä on jo leppoisampaa matkustaa ja mahtuu paremmin kyytiin. Joka kerta ei mahdu, mutta aina tulee seuraava bussi. Rohkeasti vaan kyytiin!
No sen verran joudun nyt fuskaamaan, että täytyy puhua historista. Nuorena metsästys oli hieno harastus mutta ajan kuluessa ja erinäisten tapahtumien muota metsästykseen ja aseharrastamiseen tuli noin vuosikymmeneksi negatiivinen leima, enkä puhunut harrastuksistani julkisesti. Nyt olen taas alkanut olla avoimesti metsästäjä, enkä enää häpeä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten se tankkaamisen maksaminen kassalle sitten tapahtuu? T. Myös yksi joka ei koskaan ole käynyt muualla kuin kylmäasemalla
Ääk, kauheeta! Mää en osaa käydä kylmäasemalla, koska siellähän pitää käyttää korttia! Kammo tuli joskus kauan sitten, kun yritin ottaa bensaa sellaisesta, ja joku neuvoi, että pitää laittaa johonkin, että kuinka paljon aikoo ottaa ainetta. No mistä minä sen olisin voinut tietää, kun en tiennyt, paljonko sinne tankkiin sillä kertaa olisi mahtunut. Olisin siis ottanut tankin täyteen. Pelkäsin, että tankki tulee täyteen, mutta bensaa lorottaa vaan edelleen siitä letkusta, kun olen laittanut liian ison määrän. En tiedä pitääkö tämmöinen enää paikkaansa, mutta minä sain heti kammon.
Tuo, että ei uskalla puhua vierasta kieltä, vaikka nyt englantia tai ruotsia, vaikka osaisikin, johtuu varmaan meidän tiukan tiukasta opetussysteemistä. Ehkä nykyään ei enää olla niin tarkkoja ja tiukkoja jokaisesta pikkuvirheestäkin, muta oma ikäluokkani (=suuret ikäluokat ja n. kymmenen vuotta heidän jälkeensä syntyneet) ovat joutuneet koulussa niin tiukkaan prässiin näissä vieraissa kileissä, että ei ole ollenkaan ihme, jos ei uskalla suutaan aukaista, kun pelkää niin suuresti tekevänsä virheen.
Muistan ruotsin maikan, joka oli kuin kolkatan olka katedeerilla ja teki pisteliäitä huomautuksia ja karjui välillä kuin peijooni. Ei minkäänlaista armoa ikinä. Ja teki kauhean vaikeita kokeita.
Englannin opettaja oli vähän pehmoisempi, mutta oli järkyttävän tarkka ääntämyksessä.
Niillä opeilla lähdettiin sitten maailmalle eväänä se tieto, että jos ei osaa oikein, niin on parempi olla tyhmyyttään näyttämättä ja olla hiljaa.