Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sosisalisten tilanteiden pelko joten oikeastaan kaikki ketjun asiat ovat joskus ahdistaneet. Terapia ja vertaistukiryhmä ovat auttaneet tosi paljon ja pystyn nykyään lähes kaikkeen, mutta bussiin en pysty menemään yksin. Ahdistaa jos heilautankin väärälle bussille, mitä jos bussi ei pysähdy, mitä jos rahat eivät riitä, mitä jos kaatuan bussissa, mihin menen istumaan, kaikki tuijottaa, milloin nousen seisomaan kun olen jäämässä pois... Pitäisi varmaan harjoitella lisää. Myöskään uusiin paikkoihin en pysty menemään, minun täytyy ensin selvittää tarkasti mihin voin pysäköidä, missä on ovi, aukioloajat, miten paikassa toimitaan jne. Sentäs pystyn selvitystyön jälkeen menemään, eli edistystä siinäkin!
Tällainen itsediagnosointi se vasta sairasta onkin!
Olen täysin samaa mieltä siitä, että itselleen ei diagnoosia voi tehdä. Kuitenkin kerroin terapiasta ja vertaistukiryhmästä, niihin pääsin vain ja ainoastaan lääkärin tekemällä diagnoosilla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienenköhän joskus jo vastannut tähän keskusteluun, mutta vastaukseni kaikessa yksinkertaisuudessaan on se, että en uskalla lähestyä yhtäkään naista ns. "romanttisessa mielessä". Miksikö? Koska olen sen joskus tehnyt ja palkaksi sain vain rankkaa kiusaamista ja totaalisen itsetunnon romuttamisen. Kannattiko lähestyä kyseistä tyttöä? No eipä kyllä kannattanut. Jäi sellaiset traumat siitä kiusaamisesta, että minuun upotettiin syvälle ajatus siitä, että ei minua kukaan nainen koskaan halua. Se ajatus on päässäni pysynyt näihin päiviin asti, enkä yksinkertaisesti kykene lähestymään ketään naista omana itsenäni, koska pelkään taas jotain julkista nöyryyttämistä ja pilkkaamista. Eihän kukaan normaali aikuinen tuollaista harrasta, mutta enhän itsekään mikään normaali ole.
Terveisin Naispelko26
Kuulostaa siltä että olet lähestynyt vain totaalista kusipäätä/kusipäitä. Ei kukaan normaali ihminen ala pilkkaamaan tai kiusaamaan ketään, vaikka torjuisikin tämän! Tarvitset selkeästi jotain apua jos et tuosta pääse yksin yli eikä se ole häpeä ollenkaan! Itsekin käyn terapiassa, tosin muista syistä. Se ei ole sinun vikasi jos joku muu ei osaa käyttäytyä!
Eipä siinä edes olisi mitään jos se tyttö olisi vain alkanut kiusaamaan, mutta sitä kiusaamista harrasti todella moni ihminen, ja se oli miltei päivittäistä. Sieltä se naispelkoni pääasiassa on lähtöisin, ja ylipäätään se, että minun on ihan helvetin vaikeaa luottaa yhteenkään ihmiseen tällä pallolla.
Terapiahommista olen sanonut senkin aiemmin, että ei siellä terapiassa mitään kokemuksiani kadoteta taikka muuteta paremmiksi kokemuksiksi. Voihan siellä jutella niitä ja näitä, mutta se pelko ihmisiä (varsinkin naisia) kohtaan on niin syvällä siellä päänupissani, että en tule terapialla saavuttamaan sellaista tilaa, että voisin luottaa ihmisiin normaalisti. Olen hyväksynyt sen, että tässä maailmassa on todella vähän ihmisiä joiden kanssa voin olla oma itseni ja luottaa heihin niin, että voisin puhua heidän kanssaan kaikesta ilman, että minua alettaisiin henkisesti lyömään. Ja ainahan on AV, tuo henkisen saastan roskakori.
Terveisin Naispelko26
En osaa meikata, 54 v. Nuorena ei saanut (no pikkusisko teki sen koulussa ja pesi pois ennen kotimatkaa) ja kaikki työpaikat ovat olleet sellaisia että hygieniasyistä ehdottomasti kielletty. Kestoväri kulmiin ja ripsiin ja se on siinä.
tuosta toisesta ketjusta muistuikin mieleeni yksi asia mikä nolottaa - nimittäin keikoilla musiikin tahtiin heiluminen. Tuntuu typerältä seisoa siellä jäykkänä kuin rautakanki ja tekisi mieli "tanssia" muiden mukana, mutta en tiedä miten tehdä se näyttämättä typerältä ja stressaan että joku tuttu näkee minut siellä heilumassa, kun yleensä käytökseni on varsin hillittyä. Ärsyttää edes miettiä tuollaisia asioita, kun se vie huomiota pois itse musiikista, jota alunperin tulin sinne nauttimaan, mutta en vaan voi sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa mennä huoltoaseman vessaan kakalle. Käytännössä naapuri istuu 30 cm päässä ja kaikki ähinät ja lorinat sun muut kuuluu selvästi puolin toisin. Joissakin vessoissa on sentään radio päällä. Niissä käyn jos on aivan pakko.
No voi herraisä, pasko kotonas. Vai onko sulla joku tauti, jonka takia paskot holtittomasti pitkin päivää?
Käyn itte aamulla ja se on siinä, totuttelukysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa enää lukea junassa/bussissa kovakantista kirjaa, koska muutaman kerran teiniporukka on osoitellut ja kikatellut. Kai kirjat "pitäisi" nykyään lukea älylaitteilta, mutta minä satun rakastamaan oikeita kirjoja.
Eivät he kirjan fyysistä muotoa kikattaneet vaan sitä, että joku ylipäänsä haaskaa aikaansa johonkin niin tajuttoman typerään kuin lukeminen. Olit heidän mielestään dille (vai mikä sana nykyisin on käytössä), kun et esim. surffannut tai katsonut Tiktokia tai jotain tubettajaa.
Jep..
Teinit nyt nauravat ja tuijottavat muutenkin ihan minkä asian takia tahansa.
Lähipäivinä itselläni esim. bussin takapenkiltä järkyttävä tuijotus, lauma tyttöjä. No alkoivat kommentoimaan hiuksiani tämän jälkeen keskenään.
Että joo onhan ne näyttävät, mutta ei ihan niin näyttävät että olisi pakko kommentoida kuulteni.
Toinen seikka on, että olen kehittänyt itselleni estot käydä lähikaupassani sen takia, että siellä käy läheisen ylä-asteen opiskelijat koko luokan voimin todella usein nyt kun koulut on alkaneet. Ei kiinnosta kuunnella typerää naureskelua siitä, että ostosteni joukossa sattuu olemaan kaljaa tai että satun näyttämään vähän erilaiselta kuin Peruspirkko.
Ahdistun teinilaumoista ihan liikaa.
En kehtaa ostaa kondomeja (olen 36 v) ostin kesällä ja se oli hirveän vaikeaa, menin ostamaan apteekista kun siellä ollut ketään asiakkaita, vaikka ne maksaa siellä kolme kertaa sen mitä kaupassa.
Lounasravintola, missä en ole aiemmin käynyt - jännittää älyttömästi mennä ensimmäisen kerran sinne. En tiedä miten siellä toimitaan, mistä aloitan ja maksanko ensin vai mitä. Sitten ärsyttää kun pitää kaikkea kysyä henkilökunnalta, kun ei löydä edes haarukoita tai servettejä. Tykkään syödä ulkona, mutta menen aina tuttuihin paikkoihin. Rajoittaa se vähän elämää jos ei uskalla mennä uuteen paikkaan. Toisaalta, jos menee rohkeasti sen ekan kerran, ja ehkä kestää sen että on vähän nolo, niin toisella kertaa se onkin jo tuttu paikka :)
Inhoan käydä kaupassa ja varsinkin, jos ostan alkoholia. Ajattelen että myyjä pitää minua kauheana juoppona, kun ostan muutaman saunaoluen.
En halua tankata autoa, koska pelkään että en osaa tai en saa autoa siihen tankin eteen oikein.
En mene koskaan uimaan, koska en halua näyttäytyä uimapuvussa. Rannalla voin kyllä käydä, mutta se on eri asia, kun voi pitää vaatteet päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa mennä salille. Pelkään että teen liikkeitä väärin tai en osaa käyttää laitteita ollenkaan. Lisäksi pelkään tilannetta että ähkin jossain laitteessa ja ihmiset samalla jonottavat siihen laitteeseen ja odottavat että menisin pois.
Mulla oli sama juttu aikoinaan, kunnes monen salikerran jälkeen unohdin koko jutun ja enää ei jännitä! Eli rohkeasti vaan pelkäämään ihmisiä, niinkuin sanotaan, on hyvä mennä mukavuusalueen ulkopuolelle välillä! Siitä aina oppii jotain
En kehtaa / osaa / uskalla puhua englantia tai mitään muutakaan vierasta kieltä. Menen aivan lukkoon tilanteessa, jossa pitäisi. Silti ymmärrän englantia erinomaisesti sekä kuultuna että kirjoitettuna, mutta itse en saa sanaa (oikeasti!) suustani, jos pitäisi. Olen akateemisesti koulutettu asiantuntijatyössä oleva nainen. Kaikki olettavat, että voisin pitää vaikka luennon englanniksi, mutta oikeasti jopa kahvilassa tilaaminen englanniksi aiheuttaa minussa kauhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pankkiautomaatilla on jonoa jätän menemättä siihen, koska en koskaan opi muistamaan kumpaan aukkoon (sininen vai keltainen) kortti kuuluikaan laittaa.
Joo, tiedän että lukeehan se siinä, mutta aina menee väärin.Ssama, käyn niin harvoin nostamassa rahaa ja kerran menk väärään ja paniikki iski. Mies opetti ja nyt päässä soi aina automaatilla, "sirullinen kortti siniseen aukkoon". Tiedän olen hullu.
Se konehan sanoo sitten jos meni väärään aukkoon, no problem.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa enää lukea junassa/bussissa kovakantista kirjaa, koska muutaman kerran teiniporukka on osoitellut ja kikatellut. Kai kirjat "pitäisi" nykyään lukea älylaitteilta, mutta minä satun rakastamaan oikeita kirjoja.
Eivät he kirjan fyysistä muotoa kikattaneet vaan sitä, että joku ylipäänsä haaskaa aikaansa johonkin niin tajuttoman typerään kuin lukeminen. Olit heidän mielestään dille (vai mikä sana nykyisin on käytössä), kun et esim. surffannut tai katsonut Tiktokia tai jotain tubettajaa.
Jep..
Teinit nyt nauravat ja tuijottavat muutenkin ihan minkä asian takia tahansa.Lähipäivinä itselläni esim. bussin takapenkiltä järkyttävä tuijotus, lauma tyttöjä. No alkoivat kommentoimaan hiuksiani tämän jälkeen keskenään.
Että joo onhan ne näyttävät, mutta ei ihan niin näyttävät että olisi pakko kommentoida kuulteni.
Toinen seikka on, että olen kehittänyt itselleni estot käydä lähikaupassani sen takia, että siellä käy läheisen ylä-asteen opiskelijat koko luokan voimin todella usein nyt kun koulut on alkaneet. Ei kiinnosta kuunnella typerää naureskelua siitä, että ostosteni joukossa sattuu olemaan kaljaa tai että satun näyttämään vähän erilaiselta kuin Peruspirkko.Ahdistun teinilaumoista ihan liikaa.
Jospa ne teinit eivät nauraneetkaan kirjalle sinänsä, vaan sille että sen kannessa luki "50 Shades of Grey".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista siidereistä sen verran, että jos ei tiedä merkkejä tai mitään, niin voi olla helpointa mennä hedelmän perusteella. Päärynäsiiderit ovat makeita ja omenasiiderit kuivempia. Yleensä riittää, kun sanoo vaikka että "omenasiideri". Jos on useampaa merkkiä, niin sitten baarimikko voi kysyä että käykö x.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pariinkymmeneen vuoteen uskaltanu lähteä ratsastustunneille, kun en osaa.... Siis ihan alkeistunneille menemistä. Hevosia en ole ikinä pelännyt, mutta se että ei osaa. Tottunut olemaan kaikessa suht hyvä. Nyt vuoden harrastanut ja sunnuntaisin vakiotunti. Vieläkään en ole tuosta tunteesta päässyt eroon, vaan joka su iskee paniikki. Edelleen tuo en osaa, on ennakkotunne. En osaakaan, mutta yritän järkeillä itselleni, että siksi sinne menen, että oppisin. Jälkikäteen on itsensä voittamisen tunne (oli sitten menny huonosti tai hyvin).
Julkisia esiintymisiä pelkään. Se, että pitäisi seisoa edessä (mihin kädet, minne katse, puhe takeltelee) ja esiintyä. Olen asianajaja ja tottunut salissa puhumaan. Se kuitenkin eri, kun saa istua omalla paikalla ja puhua siitä. Lisäksi siellä salissa en ole minä, vaan se asianajajarooliminä. Mutta että omana itsenäni.... Huh.
F
Tunnistan tuon itsenä esiintymisen pelon. Olen ollut useassa harrastajateatteriproduktiossa mukana ja näytelmässä esiintyminen on ihan mahtavaa kun voin uppoutua siihen rooliin. Mutta opiskeluaikoina esitelmien pitäminen oli pahinta mitä tiesin.
Ihana, kun joku tunnistaa tämän roolin taakse menemisen :) Koska se en ole minä, vaan se rooli usein. Ammatissa tosi hyvä, siviilissä täysi tollo. Osaan kyllä turhankin hyvin vetää sen roolin päälle, jos on epävarma olo tai muuten tarvii...
F
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa lasketella, ja en uskalla edes hiihtäessä laskea mäkeä. En ole saanut mitään opetusta laskemiseen, ja en hallitse tekniikkaa sitten alkuunkaan.
Haluaisin oppia laskemaan mäkeä, ja lähipiirissä moni laskettelee. En kehtaa mennä mukaan. Nyt odottelen kauhulla, milloin lapsi alkaa kinuta rinteeseen, jos hän odottaa samalla minua auttamaan ja neuvomaan tarvittaessa.
En uskalla ajaa ajokorttia, koska pelkään unohtavani liikennesäännöt, että tulee ns. blackout. Mulle on pari kertaa käynyt tuo "blackout", kun olen ollut jännittynyt ja siitä jäänyt trauma. Pelkään varsinkin gynekologia, lääkäriinmenoa ja sairaaloita paniikinomaisesti. Englanninpuhuminen on ehdoton ei, mikäli kuulemaassa on suomenkielisiä - jos ei ole, voin kyllä puhua. Vihaan ( siis vihaan, kyllä ) suomalaisia ja varsinkin suomen-ruotsalaisia, jotka irvailevat supmenkielisten englannin ääntämiselle.
( Mitä helvetin väliä sillä, miten ääntää, jos tulee ymmärretyksi? Missä muissa maissa nähdään niin jumalattomasti vaivaa sen suhteen miten ääntää? Muiden maiden aksentit ovat kiehtovia tai cooleja - tai ainakin ihan ookoo - ja vain suomalaiset ovat itse nujertaneet toisensa hiljaisiksi - ja sitten sitä ihmetellään kilpaa, että miksi suomalainen ei kehtaa puhua. Nykyään onneksi kai kaikki alle 40v puhuvat sujuvasti enkkua + moni muitakin kieliä, mutta tiedän omasta ikäluokastastani useita itseni kaltaisia ( olen kohta 50v ja pikkukaupungista ). Myös esim. media edelleen ruokkii tätä "rallienglanti" hahahaha. Vi**u että ärsyttää.
En osaa viheltää, tehdä purkkapalloja tai mitään sormitemppuja. Lisäksi pelkään autolla ajamista paljon enkä ole ajanut moneen vuoteen, vaikka mulla on ajokortti. Pelkään, etten hahmota auton kokoa, hidastalen tai menen paniikkiin.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa ostaa kondomeja (olen 36 v) ostin kesällä ja se oli hirveän vaikeaa, menin ostamaan apteekista kun siellä ollut ketään asiakkaita, vaikka ne maksaa siellä kolme kertaa sen mitä kaupassa.
Sama täällä. Tähän on kuitenkin nykyään hyvä ratkaisu, nimittäin itsepalvelukassat! Siellä ei aina ole myyjää kyttäämässä, eikä usein muitakaan asiakkaita, niin voit äkkiä lukea viivakoodin ja sujauttaa kortsut taskuun. Mutta älä tee niin kuin minä, että ostat samalla punnittavia tuotteita, koska silloin itsepalvelukassa kehottaa menemään tavalliselle kassalle niiden kumien kanssa, eikä anna tehdä ostoksia. Vähän oli noloa luikkia kumien kanssa siitä pois ja heittää ne takaisin hyllyyn...myyjä varmaan ihmetteli että yrittikös se huijata, kun ei suoraan tullutkaan normikassalle.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla kuunnella kuulokkeilla musiikkia esim. bussissa, koska pelkään, että hengitän äänekkäästi ja joku huomaa :(
Mulle kävi niin nolosti täpötäysi ruuhkametrossa, että kuulokkeet olivat korvilla, mutta se toinen pää ei ollut kännyssä kiinni, eli koko vaunu kuuli, kun luukutin musaa...olen 57-vee ( tosin nuorekas ;) ) ja satuin katsomaan tyttäreni katutanssivideoita Youtubesta. Nolotti hirveesti, kun hokasin, miksi jengi katsoo minua kummissaan, menin vielä ihan punaiseksikin.
Greta X kirjoitti:
En uskalla ajaa ajokorttia, koska pelkään unohtavani liikennesäännöt, että tulee ns. blackout. Mulle on pari kertaa käynyt tuo "blackout", kun olen ollut jännittynyt ja siitä jäänyt trauma. Pelkään varsinkin gynekologia, lääkäriinmenoa ja sairaaloita paniikinomaisesti. Englanninpuhuminen on ehdoton ei, mikäli kuulemaassa on suomenkielisiä - jos ei ole, voin kyllä puhua. Vihaan ( siis vihaan, kyllä ) suomalaisia ja varsinkin suomen-ruotsalaisia, jotka irvailevat supmenkielisten englannin ääntämiselle.
( Mitä helvetin väliä sillä, miten ääntää, jos tulee ymmärretyksi? Missä muissa maissa nähdään niin jumalattomasti vaivaa sen suhteen miten ääntää? Muiden maiden aksentit ovat kiehtovia tai cooleja - tai ainakin ihan ookoo - ja vain suomalaiset ovat itse nujertaneet toisensa hiljaisiksi - ja sitten sitä ihmetellään kilpaa, että miksi suomalainen ei kehtaa puhua. Nykyään onneksi kai kaikki alle 40v puhuvat sujuvasti enkkua + moni muitakin kieliä, mutta tiedän omasta ikäluokastastani useita itseni kaltaisia ( olen kohta 50v ja pikkukaupungista ). Myös esim. media edelleen ruokkii tätä "rallienglanti" hahahaha. Vi**u että ärsyttää.
Sama tuo ajokortti asia sekä lääkäripelko, gyne pahin. Enpä käykään.
Kuulostaa siltä että olet lähestynyt vain totaalista kusipäätä/kusipäitä. Ei kukaan normaali ihminen ala pilkkaamaan tai kiusaamaan ketään, vaikka torjuisikin tämän! Tarvitset selkeästi jotain apua jos et tuosta pääse yksin yli eikä se ole häpeä ollenkaan! Itsekin käyn terapiassa, tosin muista syistä. Se ei ole sinun vikasi jos joku muu ei osaa käyttäytyä!