Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla enää matkustaa junalla (paikallisjunia lukuunottamatta), koska en tiedä, miten lippu ostetaan. Sen tiedän että konnarit eivät lippuja myy (mitä hittoa ne siellä sitten tekevät?) ja että mummot, joiden kännykästä löytyy vääränlainen lippu, paiskataan säälimättömästi radanvarteen. Siispä en matkusta minnekään, mihin ei jollain muulla kulkuneuvolla pääse. Pitäkää tunkkinne (=junanne)!
Ostan itse VR:n nettisivuilta kännykkään. Se on helppoa. En oli varmaan koskaan asioinut automaatilla, luukultahan näitä ei enää saa.
Ärrältä saa junalippuja.
Mutta minä en uskalla enää mennä näihin moderneihin juniin, joissa on liukuovet ja pitäisi tietää mistä napista painaa, kerran olin ja kun piti päästä pois vaunusta sinne eteiseen, painoin oven vieressä olevaa nappia, vaunu täynnä ja tuntui että kaikki kyyläsi minua, sammutin sillä napilla valot koko vaunusta, liukuovi ei suinkaan avautunut...
Helvetti, miksi kaikesta pitää tehdä huonompaa, mikä vika oli ovissa jotka sai työnnettyä auki ja kahvassa kun lähti pois tai tuli sisään.
Minä en kulje missään junissa ikinä. En ole koskaan kunnolla tajunnut sitä paikkalippua, että siitä pitää jotenkin osata mennä jo valmiiksi seisomaan siihen kohtaan, mihin juuri se vaunu pysähtyy. Mistä sen tietää, mihin kohtaa se pysähtyy? Minä en ainakaan niinä muutamana kertana, kun olen joutunut junalla liikkumaan, ole osannut oikeaa kohtaa valita. Ja se juna seisoo pysähdyksissä kamalan lyhyen ajan. Siinä ajassa pitää ehtiä mennä oikeaan vaunuun tai sitten saa kulkea vaunusta toiseen omaa paikkaa etsien. Ihan hepreaa mulle. Nyt vielä lipun ostaminenkin on tehty niin hankalaksi, että enpä taida enää ikinä junaa käyttää.
Auton kanssa mulla on sellainen fobia, että en osaa ottaa bensaa kuin siitä yhdeltä ainoalta asemalta, mistä olen aina ottanut. Häpeän sitä, jos en osaa mennä oikealle puolelle tankkeja ja kortin käyttöä maksamisessa en ole koskaan oppinut. Jos sisällä maksaminen joskus lopetetaan, niin multa loppuu kai auton käyttö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla ajaa keskustassa, sillä pelkään joutuvani kaupungin facebook- seinälle haukuttavaksi. Jos on tapahtunut joku asia mitä en ole ennakoinut tmv.
En myöskään aja paikkaan missä on tietöitä, koska pelkään etten hahmota mistä pitää ajaa ja ajankin päin aitoja tai väärästä kohdasta. Jos pitäisi peruuttaa pois umpikujasta alkaisin varmaan itkemään 😂
Toi on niin totta toi tietyöjuttu! Mäkin aina toivon, että olisi joku toinen auto edessä, joka perässä ajaisin sitten samalla tavalla. Jos ite joutuu menemään ensimmäisenä, oon ihan paniikissa ja pelkään että ajan jostain niitten tötsien väärältä puolelta tai jotain. Ja sitten vielä joku tietyömies siinä seisomassa ja tölläämässä.
Pelkään tai ahdistelen seuraavia:
-Pizzerioita joita pitävät ulkomaalaiset.
En ole rasisti mutta pelkään niitä pizzamiehiä. Nuorempana joka kerta kun meni pizzeriaan, "pizzamiehet" flirttailivat tosi ronskisti tai katsoivat päästä varpaisiin himokkaasti. Tosi ujona nuorena ne tilanteet ahdistivat niin paljon että ahdistus jäi enkä vielä nytkään 36v uskalla niihin mennä. Viime synttäreilläni ajattelin että aivan naurettavaa, nyt menen ja ostan sen pizzan, viime metreillä ahdistus nousi kuitenkin niin isoksi että käännyin sydän täysillä hakaten pois ja menin viereiseen markettiin.
-En osaa uida sammakkoa (rintauintia?) Mulle tämä on kolaus itsetunnolle sillä jaksan kyllä uida pitkiäkin matkoja mutta sammakkoa en. Ja joku joskus sanoi että sammakko on se oikea tapa uida ja jos ei sitä osaa, niin virallisesti ei osaa uida. Voin kyllä muutamia vetoja sitä mennä mutta se tuntuu niin epämukavalta ja tuntuu että siinä vettä menee myös emättimeen ja muutenkin hirveän raskas uintityyli vs koiran uiminen jossa vain lipuu läpi veden. Naurettavaa että tästä on paha mieli kun tasan kukaan ei koskaan tule mulle sanomaan että oletpa huono ihminen kun et ui sammakkoa eikä ole mitään uimapoliisejakaan jotka ottaisivat minut kiinni tästä rikoksestani etten sitä osaa uida.
-En osaa pikamaksaa. Olen kahdesti yrittänyt ja molemmilla kerroilla tuli joku ongelma. Kassa joutui ottamaan kortin multa ja kääntelemään sitä ja myös selosti miten se toimii mutta ahdisti niin etten edes kuullut mitä sanoi. Kortissahan on kaksi puolta enkä tiedä kumpaa puolta siihen pitää lätkiä tai edes mihin kohtaan siinä koneessa kortti kuuluu laittaa.
-Minulla ei ole korttia mutta pakko se on kohta ajaa johtuen siitä ettå asun maalla ja työt kaukana. Ja ajatus ahdistaa, pidän todennäköisenä että kuolen auto-onnettomuudessa. Olen niin hajamielinen että miten ihmeessä siellä liikenteessa voi olla jatkuvasti 100% huomiokyky täysin kristallinkirkkaana ja terävänä? En millään ymmärrä. Autojen nopeudet ovat niin huimat ja kun yhtälössä on satoja muitakin kuskeja niin miten siellä voisi olla tulematta onnettomuus? Takuulla en ainakaan ikinä tule ketään ohittamaan tai taskuparkkeeraamaan. Tai edes peruuttamaan. Ja luoja jos ajan jonkun eläimen yli, leikkaan kortin samantien kahtia.
-Välttelen puhelimella soittoa viimeiseen saakka. Tässäkin ketjussa moni kertonut että pelot katoavat kun asioita tekee. Itse tein pakon edessä puhelinasiakaspalvelua KAKSI VUOTTA kokoaikaisena vakkarina ja joka puhelun otin vastaan kylmänhikisenä ja joka aamu oli paniikki. Puheluita käsittelin päivässä 40-80 ja kammoni vain kasvoi. Eli ei se altistus todellakaan aina toimi.
Tässä nämä omat pelot, hammaslääkärin lisäksi muita ei tule mieleen. Uskallan pitää puheen englanniksi vaikka 500.000 tuhannelle ihmiselle, lähteä patikoimaan pikimustaan, synkkään metsään ilman lamppua yksin jne. mutta pizzaa en uskalla turkkilaiselta ostaa :D
Miten ihmiset pysyy edes hengissä
Vierailija kirjoitti:
Pelkään tai ahdistelen seuraavia:
...-Minulla ei ole korttia mutta pakko se on kohta ajaa johtuen siitä ettå asun maalla ja työt kaukana. Ja ajatus ahdistaa, pidän todennäköisenä että kuolen auto-onnettomuudessa. Olen niin hajamielinen että miten ihmeessä siellä liikenteessa voi olla jatkuvasti 100% huomiokyky täysin kristallinkirkkaana ja terävänä? En millään ymmärrä. Autojen nopeudet ovat niin huimat ja kun yhtälössä on satoja muitakin kuskeja niin miten siellä voisi olla tulematta onnettomuus? Takuulla en ainakaan ikinä tule ketään ohittamaan tai taskuparkkeeraamaan. Tai edes peruuttamaan. Ja luoja jos ajan jonkun eläimen yli, leikkaan kortin samantien kahtia.
...
Tässä nämä omat pelot, hammaslääkärin lisäksi muita ei tule mieleen. Uskallan pitää puheen englanniksi vaikka 500.000 tuhannelle ihmiselle, lähteä patikoimaan pikimustaan, synkkään metsään ilman lamppua yksin jne. mutta pizzaa en uskalla turkkilaiselta ostaa :D
Vastaan tähän ajokorttihommaan. Kun aloitat autokoulun, aistisi ovat ekoilla tunneilla hiukan ylikuormittuneet: virikkeitä ja havainnoitavaa on valtavasti, hitaillakin nopeuksilla. Opettaja auttaa tässä: hän kertoo mikä on kussakin tilanteessa olennaista turvallisuuden ja sujuvuuden kannalta. Tunti tunnilta opit uusia asioita ja opit mihin huomio pitää kiinnittää ja minkä voit jättää huomiotta. Samalla lihasmuisti oppii automaattisesti miten auto reagoi ratin kääntöön ja polkimien painamiseen. Pikkuhiljaa yhä useampi asia automatisoituu ja miettimistä/prosessoitavaa jää yhä vähemmän.
Valtaosin onnettomuuksilta säästytään sen takia että kaikki ovat oppineet koulussa samat väistämissäännöt. Lopun edestä varovaiset kuskit (esim. todennäköisesti sinä) voivat ennakoinnillaan ja reflekseillään vähentää onnettomuuksia yllättävissä tilanteissa ja sitten on se pieni surullinen prosentin sadasosa joka päätyy onnettomuuteen, mutta se riski on yhden ihmisen kohdalla varsin pieni. Rohkaisen siis sinua autokouluun: sinua opettavat ammattilaiset, ja hei, mieti kuinka monta ihmistä teillä jo painelee! Jo huolesi pärjäämisestä saa minut veikkaamaan että sinusta tulee huolellisempi kuski kuin monista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ilkeä tilata ruokaa kotiin.
Pyöräilykypärän käyttö. Noloa ja rumaa mun mielestä.
Tiedän että nolompaa on aivot asfaltissa, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa kuunnella kuulokkeilla musiikkia bussissa koska pelkään että niistä kuuluu läpi mitä biisejä kuuntelen. En ole koskaan omistanut kuulokkeita joista ei kuuluisi "läpi." Kuitenkaan en ikinä kuule mitä muut kuuntelevat kuulokkeillaan. Onko heillä vaan niin hyvät laitteet vai kuuntelevatko tosi pienellä?
En myöskään kehtaa mennä kampaajalle koska tukkani on ihan kauhea.
Jos on kuulokkeet joissa on se kuminen tuppi mikä menee korvan sisälle niin ei tarvitse kuunnella kovalla koska vaimentavat taustaääniä ja niistä ei pahemmin kuulu läpi.
Mua pelottaa pyytää asioita muilta kuin puolisolta ja sisarukseltani. Siis lähdetään jo ihan siltä leveliltä, että pyytäisin jonkun ojentamaan suolaa pöydässä. Ahdistaa se tilanne, kysyminen ja mahdollinen kieltävä vastaus. (Kuka hitto kieltäytyisi ojentamasta suolaa!)
Töissä jos joudun pyytämään apua tai tavaroita lainaan kriiseilen todella kauan ennen kun kysyn. Sain stressioireita kun olin pyytänyt lomaa ja pomo ei vastannutkaan viestiini heti. Ahdistuin ja selittelin ylimitoitetun paljon sitäkin kun jouduin olemaan 4h poissa töistä tärkeän henkilökohtaisen asian hoitamisen takia.
Ikinä kukaan ei ole suhtautunut vihamielisesti tai edes negatiivisesti pyyntöihini ja lomat on myönnetty ilomielin, mutta silti ahdistaa jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin jossain vaiheessa kulkea bussilla. Nykyään uskallan omassa kaupungissa kulkea busseilla, mutta vieraissa kaupungeissa en edelleenkään koska pelkään busseissa maksamista.
Pelkään mennä uusii ravintoloihin, koska en tiedä miten siellä toimitaan.
Ylipäätään uudet paikat joissa en tiedä miten siellä toimitaan on pahoja paikkoja.
Mietin ylipäätään joka tilanteessa liikaa mitä sanon ja missä vaiheessa ja miten. Joten esimerkiksi uudet työpaikat vievät jo kaiken energiani jo tuon takia kun jännitän tuntemattomille/puolitutuille puhumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla enää matkustaa junalla (paikallisjunia lukuunottamatta), koska en tiedä, miten lippu ostetaan. Sen tiedän että konnarit eivät lippuja myy (mitä hittoa ne siellä sitten tekevät?) ja että mummot, joiden kännykästä löytyy vääränlainen lippu, paiskataan säälimättömästi radanvarteen. Siispä en matkusta minnekään, mihin ei jollain muulla kulkuneuvolla pääse. Pitäkää tunkkinne (=junanne)!
Ostan itse VR:n nettisivuilta kännykkään. Se on helppoa. En oli varmaan koskaan asioinut automaatilla, luukultahan näitä ei enää saa.
Ärrältä saa junalippuja.
Mutta minä en uskalla enää mennä näihin moderneihin juniin, joissa on liukuovet ja pitäisi tietää mistä napista painaa, kerran olin ja kun piti päästä pois vaunusta sinne eteiseen, painoin oven vieressä olevaa nappia, vaunu täynnä ja tuntui että kaikki kyyläsi minua, sammutin sillä napilla valot koko vaunusta, liukuovi ei suinkaan avautunut...
Helvetti, miksi kaikesta pitää tehdä huonompaa, mikä vika oli ovissa jotka sai työnnettyä auki ja kahvassa kun lähti pois tai tuli sisään.
Minä en kulje missään junissa ikinä. En ole koskaan kunnolla tajunnut sitä paikkalippua, että siitä pitää jotenkin osata mennä jo valmiiksi seisomaan siihen kohtaan, mihin juuri se vaunu pysähtyy. Mistä sen tietää, mihin kohtaa se pysähtyy? Minä en ainakaan niinä muutamana kertana, kun olen joutunut junalla liikkumaan, ole osannut oikeaa kohtaa valita. Ja se juna seisoo pysähdyksissä kamalan lyhyen ajan. Siinä ajassa pitää ehtiä mennä oikeaan vaunuun tai sitten saa kulkea vaunusta toiseen omaa paikkaa etsien. Ihan hepreaa mulle. Nyt vielä lipun ostaminenkin on tehty niin hankalaksi, että enpä taida enää ikinä junaa käyttää.
Auton kanssa mulla on sellainen fobia, että en osaa ottaa bensaa kuin siitä yhdeltä ainoalta asemalta, mistä olen aina ottanut. Häpeän sitä, jos en osaa mennä oikealle puolelle tankkeja ja kortin käyttöä maksamisessa en ole koskaan oppinut. Jos sisällä maksaminen joskus lopetetaan, niin multa loppuu kai auton käyttö...
Asemalaiturilla olevasta näytöstä näkee, mihin kohtaan mikin vaunu suunnilleen pysähtyy. Asemalaiturithan on jaettu A, B, C ja D -osiin, ja siinä näytössä esim on että vaunu 4 on osiossa C. Sitten käppäilet sinne, tarkkailet kun juna tulee että missä kohti se oma vaunu menee, ja kävelet sinne. Jos vaunu onkin jossain kaukana niin kävelet junaan sisälle ja menet junan läpi oikeaan vaunuun. Ei se vaikeaa ole.
Auton tankkaamisesta sen verran, että kaikkea voi opetella. Mä en omista autoa ja oon tankannut jonkun toisen autoa ehkä joka toinen vuosi, mutta teen sitä silti tarpeen mukaan. Ne automaatit on hyvin yksinkertaisia käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan äskettäin tajusin kun jouduin ostamaan muovikassin kaupassa, että hävetti todella paljon kulkea kaupungilla muovikassi kadulla. Tuskin kukaan oikeasti edes kiinnitti huomiota. Käytän aina samaa kangaskassia ja muutenkin haluan että oma jätejalanjälki on niin pieni kuin mahdollistta, siksi tuo tunne.
Voi olla että nämä ovat jo tulleet vastaan. Tosi moni on sanonut, että näyttäisin hyvältä ilman laseja, mutta en uskalla laittaa piilolinssejä päähän. En yksinkertaisesti uskalla. Kaikki tietävät miten vaikeaa on urheilla lasit päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanssia. Kamalaa kun joskus joutuu tanssimaan. Siis silleen "vapaasti" esim. baarissa.
Mä olen tosi huono päättämään mitään ravintoloissa ja siellä pitäis valita liian monta asiaa. Joskus menee hienosti, mutta sitten on taas niitä kertoja, kun ruokalistalta on just ne asiat loppu, jotka olin vaivalla valinnut. Sitten kun paniikissa nopeasti koitan miettiä jotain korvaavaa ruokaa tarjoilijan kyylätessä vieressä, eikä sitten sitäkään ole sinä päivänä saatavilla, niin tekis mieli vaan juosta pois.
Minulla on sosisalisten tilanteiden pelko joten oikeastaan kaikki ketjun asiat ovat joskus ahdistaneet. Terapia ja vertaistukiryhmä ovat auttaneet tosi paljon ja pystyn nykyään lähes kaikkeen, mutta bussiin en pysty menemään yksin. Ahdistaa jos heilautankin väärälle bussille, mitä jos bussi ei pysähdy, mitä jos rahat eivät riitä, mitä jos kaatuan bussissa, mihin menen istumaan, kaikki tuijottaa, milloin nousen seisomaan kun olen jäämässä pois... Pitäisi varmaan harjoitella lisää. Myöskään uusiin paikkoihin en pysty menemään, minun täytyy ensin selvittää tarkasti mihin voin pysäköidä, missä on ovi, aukioloajat, miten paikassa toimitaan jne. Sentäs pystyn selvitystyön jälkeen menemään, eli edistystä siinäkin!
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että nämä ovat jo tulleet vastaan. Tosi moni on sanonut, että näyttäisin hyvältä ilman laseja, mutta en uskalla laittaa piilolinssejä päähän. En yksinkertaisesti uskalla. Kaikki tietävät miten vaikeaa on urheilla lasit päässä.
Mun mielestä on ihan älyttömän törkeetä sanoo ihmiselle kenellä on lasit, että näyttäisit hyvältä ilman niitä. Sama kuin sanois, että näyttäisit hyvältä jos sun nenä olis erilainen. Mulla ainakin lasit on niin osa mua, että kyllä tommonen kommentti loukkaa. Onneks on sanottu vaan kerran ja vastasin kyseiselle miehelle, että se näyttäis hyvältä jos sillä olis eri naama.
Oon ite joskus harrastuksen takia kokeillut piilolinssejä ja oli kyllä todella epämiellyttävää. Tunsin ne linssit silmissäni koko ajan enkä meinannut saada niitä pois. Muutaman kerran jaksoin niitten kanssa säätää, mutta sitten luovutin. Oon tyytyväinen silmälasien käyttäjä :)
Tää on kyllä kummallisin ketju vähään aikaan. En oo löytänyt vielä yhtäkään kommenttia mihin voisin samaistua. En jotenkin ite oo osannut edes ajatella että iso osa näistä vois pelottaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Parkkihallikammo kirjoitti:
En osaa taskuparkkeerata, olen huono peruuttamaan parkkiruudusta ja siksi pelkään parkkihalleja - että ovat ahtaita enkä saa autoani enää sieltä ulos.
Ajoin melkein 20 v ennen kuin aloin parkkeerata taskuun. Se sujui ihmeen hyvin.
Itse en ole autokoulun jälkeen edes yrittänyt taskuparkkeerausta. Ahdistaa kun heti on toinen auto takana kyttäämässä ja odottamassa, että saat sen auton parkkiin. Enkä muutenkaan tajua mitään mitä peilin kautta näkyy, en vaan hahmota yhtään näkemääni.
Sinun *pitää* mennä kampaajalle, koska tukkasi on kauhea. Siksi sinne mennäänkin.