Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut 10 vuotta ajokortti. Kortin juuri saatuani 18-kesäisenä ajelin aika paljonkin silloisen poikaystävän autolla sillä aikaa kun hän oli intissä, eli periaatteessa oli "oma auto" käytössä. Silti en ikinä jotenkin täysin oppinut autolla ajoon. Aina pelkäsin sitä, vihasin ajaa yksin, ja kun pelkään liikenteessä teen typeriä paniikkiratkaisuja. Vedän liian nopeasti kolmion takaa oikealta tulevan eteen liukkaalla tms. Olen vaaraksi liikenteelle. En tiedä mistä nämä paniikkiratkaisut tulevat. Vaihteita en ole koskaan ymmärtänyt enkä sulavasti oppinut käyttämään. Siispä en ole ajanut autoa kahdeksaan vuoteen kertaakaan. Kaverit aukoo tästä pirusti päätään mulle.
Minulla ei ole korttia, koska äitini oli köyhä ja hylkäsi minut nuorena.
Mutta sinulla on?
Kyllä, minulla on. Mene töihin ja maksa sitä kautta autokoulu mikäli kortin tarvitset äläkä uhriudu. Kaikilla meillä on taakkamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ahdistavaa esitellä itseni ja kätellä tuntemattomia ihmisiä juhlissa (esim. isot merkkipäivät, häät, hautajaiset..). Tuntuu että olen tilanteessa tosi kömpelö ja hermostunut (sisäisesti etenkin). Muutoin tuntemattomat ihmiset eivät ahdista, vaan tämä ensimmäinen "virallinen toimitus" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla ostaa uutta pyörää, koska pyöräliikkeessä pitää kokeilla niitä pyöriä enkä osaa pyöräillä millään muulla kuin omalla 20 vuotta vanhalla pyörälläni.. en osaa mennä pyörän selkään jos satula on liian korkealla, ja tästä onkin seurannut noloja tilanteita esimerkiksi ollessani tehtaalla töissä, jossa piti joskus pyöräillä ”osastolta” toiselle. Piti keksiä ihme tekosyitä joilla voi välttää pyöräilyn. Työkaverini varmaan luulivat etten osaa ollenkaan pyöräillä. (Tulipas paljon pyörä-sanan toistoa!)
Toinen nolo tilanne tulee, jos joudun nostamaan jotain painavaa (ei tarvitse edes olla oikeasti painava) muiden nähden. En saa maasta mitään ylös koska minulla on olemattomat käsivoimat, tokihan niitä voisi treenata mutta laiskana en ole jaksanut eikä vuosia sitten tullut kyynärpään murtuma ole vieläkään ihan täysin parantunut. Hävetti entistä enemmän, kun viimeksi työkaveri kirjoitti faceen: ”tuli huomattua että kaikilla ei edes 30 kg painoiset esineet maasta nouse!😱😱” ja viittasi sillä siis minuun, ihmettelevien hymiöiden kera...
Painavat asiat pitää nostaa jaloilla, ei käsillä. Meet siis kyykkyyn, tartut esineeseen ja nouset jaloilla puskemalla kyykystä ylös.
Missä työssä sitäpaitsi tarvitsee edes nostaa 30 kg ja yli ilman nostinta.
Miehillä taitaa turvaraja olla 25 kg ja naisille 20 kg.
Ai niin, hieman nuorempana en kehdannut ostaa herkkuja kaupasta kuin vasta juuri ennen sulkemisaikaa(tai aikaisin aamulla). Syy siihen oli se että olin joskus ostanut limupullon ja kaverini varoitteli että kiusaajani saattavat nähdä sen ja pilkata siitä. Tosi typerää, tiedän mutta oli pakko aina minimoida mahdollisuus että nämä ihmiset olisivat kaupassa ja näkisivät minut sipsipussin kanssa. Pahin mitä olisi voinut tapahtua olisi ollut se että kertovat minun ostaneen sipsiä ja karkkia. Nyt kun miettii niin tuntuu tosi typerältä, tuskin ketään olisi oikeasti kiinnostanut moinen mutta ei sitä teinin aivoilla oikein tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan järkyttävän huono suunnanvaisto, siksi en pysty matkustamaankaan, koska eksyisin heti. En uskalla kertoa tästä kenellekään. Monta koulutusmatkaa on tullut peruutettua kyseisen asian takia, joten se haittaa elämääni aika paljon.
Mullakin on todella huono suuntavaisto mutta google maps on pelastanut! Menin kouluun vieraaseen kaupunkiin ja en olisi pärjännyt ilman.
Sulla on ilmeiseati melko hyvä suuntavaisto ja ympäristön hahmottamiskyky. Mä olen eksynyt kotonakin useasti. Lisäksi kaikki virastot, terveysasemat, muut konttorit ja risteilyalukset on ihan tuskaa.
Oltiin etsimässä uutta asuntoa ja kerran yhdessä asuntonäytössä mieheni puhui välittäjän kanssa olkkarissa sillä aikaa kun olin katsomassa asuntoa muualta ja sanoi välittäjälle, että asunto taitaa olla liian sokkeloinen, vaimo eksyy tänne helposti. Olin juuri pyörimässä jossain kämpän peränurkassa hädissäni kun en löytänyt pois sieltä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tallilla ope pyytää joskus kentän reunalta väkeä auttamaan esteiden kanssa kun on estetunti. Esteiden korkeutta ja joskus etäisyyttäkin pitää säätää ratsukoiden välillä, ja tippuneet puomit pitää nostaa paikoilleen ennen seuraavan vuoroa. En ikinä kehtaa mennä avuksi, koska pelkään että en osaa säätää korkeutta oikein tai kaadan vahingossa koko esteen. Monet kerrat olen näyttänyt todelliselta assholelta kun ope huhuilee että voisiko joku tulla ja minä teeskentelen kuuroa ja odotan että joku muu menee.
En kehtaa kuunnella kuulokkeilla musiikkia bussissa koska pelkään että niistä kuuluu läpi mitä biisejä kuuntelen. En ole koskaan omistanut kuulokkeita joista ei kuuluisi "läpi." Kuitenkaan en ikinä kuule mitä muut kuuntelevat kuulokkeillaan. Onko heillä vaan niin hyvät laitteet vai kuuntelevatko tosi pienellä?
En myöskään kehtaa mennä kampaajalle koska tukkani on ihan kauhea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa tulee ilmi, että noloudesta kärsivät pyrkivät kaikkialla "suorittamaan oikeanlaista prosessia". Eli ei mene baariin ensisijaisesti, koska on jano ja haluaa olutta, vaan suorittamaan baariprosessia, jonka he kuvittelevat olevan vain yksi ainoa oikea. Ei soita puhelimella, koska omaa tarvetta tärkeämpää on oikea puhelinprosessi, jonka he nähtävästi luulevat olevan kirjattu johonkin suureen elämisen ohjekirjaan. Mutta ei tällaisia prosesseja oikeasti ole olemassakaan. On yleisiä tapoja, mutta niistäkin voi poiketa. Kun vaan kysyy. Ainut oikea tapa ja prosessi on kysyä, jos ei tiedä. Tai ottaa selvää. Asiakaspalvelijat saa palkan siitä kun ostat jotain, ei he ole valvomassa, että teet kaiken oikein, he on siellä sinua varten, täyttämässä tarpeitasi. Noloutta ei mitenkään voi elämässä välttää. Kaikki kokee sitä, kaikki mokailee. Fyysinen elämä on monin tavoin naurettavaa ja noloa. Sille ja itselleen kannattaa nauraa. Jos välttelee nolouden tunnetta joutuu välttelemään koko elämää.
Vierailija kirjoitti:
Suutelu. Teininä pussailin/suutelin PALJON, mutta aina vaan kännissä. Miehiä ja naisia. Sitten kun aloitin suhteen, ujostelin pelkkää ekaa seksikertaa selvinpäin tosi paljon. Suutelu jotenkin jäi. Olimme 10 vuotta yhdessä emmekä suudelleet kuin kerran tai pari ja silloinkin olin juonut... Sanoin aina etten tykkää koko hommasta. Nykyisen miehen kanssa suutelimme aluksi paljon, silloinkin humalassa, selvinpäin emme ole tehneet sitä kertaakaan ja yhdessäoloa jo 8 vuotta. Nykyisin tosin olemme etäisiä muutenkin.
Koen olevani hyvä suutelija (humalassa), mutta ne muutamat kerrat kun minua on selvinpäin suudeltu niin olo tuntuu tönköltä ja osaamattomalta, joten en edes uskalla yrittää :D.
Tämä on kyllä todella outo esto! Olet kuitenkin varmaan reilusti päälle 30? Sanopa vaan miehellesi että haluat alkaa pussailla enemmän... ja sitten vaan alatte. Ehkä välitkin siitä taas lähentyy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla vaihtaa renkaita autoon, vaikka periaatteessa tiedän miten se tehdään, en ole ikinä itse uskaltanut, koska pihassamme liikkuu paljon ihmisiä "katsomassa". Roskien vienti hävettää koska meiltä tulee kerralla kolme pussia roskia, eri roskiksista, ja luulen, että naapurit luulevat että jemmaamme roskat sisälle.
Ihan typeriä jännittämisen aiheita.
Joo mutta mulla on samantyyppisiä.
Meillä myös naapurit tulee kommentoimaan jos menen vaikka puutarhatöihin. Pian on ihmisiä ympärillä neuvomassa miten pitää tehdä ja pällistelemässä asioita, Ei saa missään nimessä tehdä rauhassa puutarhatöitä!
Parantunut kirjoitti:
Ihana ketju, kun ihmiset saaneet vertaistuke ja apuakin:)! Liikuttavia ja surullisiakin tarinoita.Myötätuntoni on teidän kaikkien estoista kärsivien puolella! Minä tajusin olevani todella monella tavalla ihme, koska minulla ei ole mitään estoja vaikka voisi luulla että niitä olisi paljonkin. Äitini oli ja on yhä jatkuvasti ilkeä narsisti (itken lähes joka kerta jälkeenpäin kun olemme tekemisissä), muukin perhe hylkii minua. olin koulukiusattu, ja minulle on tapahtunut todella paljon pahaa. minulla todettiin parantumaton sairaus nuorena. Mutta olen varma että se että 16 vuotiaana tulin us ko on on ollut pelastukseni. Seurakunnasta olen saanut tukea ja J u mala on parantanut särkynyttä sydäntäni ja tuhottua itsetuntoani. On koulutusta, ammatti, kukoistava perhe-elämä ym perusasiat kunnossa. Ja mikä parasta, rauha J um alan a ihmisten kanssa. ja Jum alanPo ika paransi sairautenikin yhden rukouksen aikana, takana yli 10 v ilman jokapäiväistä thyroxinlääkitystä. kärsin siis 10 v kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka on parantumattomaksi luokiteltu. Lääkärit totesivat suureksi ihmeeksi. voimia ja siunausta päivääsi:)!
Haluaisitko rukoilla puolestani? Minulla on aika paha hammasongelma (hoitovirheen takia). Pelkään menettäväni koko hampaan. Kiitos sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan ostaa poplevyn joka tuli vuosia sitten. Käteviten saisin sen kun menen levykauppa äx tiskille ja tilaan sieltä mutta en kehtaa koska se on vaihtoehtorockliike joiden myyjät / asiakkaat on sitä mieltä että pop on saat.nasta seuraavaa.
Äxässä asioinut monta kertaa, nyt taitaa olla ihan omat ennakkoluulot mukana sinulla. Äx on levykauppa ja siellä on valikoimissa kaikenlaista musiikkia eikä myyjää kiinnosta mitä ostat. Aina olen saanut ystävällistä palvelua eikä musiikkimakuani ole kommentoitu mitenkään. Liikkeessä levyt on aseteltu genreittäin ja onhan siellä paljon metallia ja rockia, ja myyjät usein ovat metallin ystäviä (tatuoinnit, bändipaidat) mutta kyllä sieltä saa ostaa ihan mitä haluaa.
Terveisin hevimies joka toisinaan ostaa myös pop ja iskelmälevyjä.
Samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla vaihtaa renkaita autoon, vaikka periaatteessa tiedän miten se tehdään, en ole ikinä itse uskaltanut, koska pihassamme liikkuu paljon ihmisiä "katsomassa". Roskien vienti hävettää koska meiltä tulee kerralla kolme pussia roskia, eri roskiksista, ja luulen, että naapurit luulevat että jemmaamme roskat sisälle.
Ihan typeriä jännittämisen aiheita.Joo mutta mulla on samantyyppisiä.
Meillä myös naapurit tulee kommentoimaan jos menen vaikka puutarhatöihin. Pian on ihmisiä ympärillä neuvomassa miten pitää tehdä ja pällistelemässä asioita, Ei saa missään nimessä tehdä rauhassa puutarhatöitä!
Varma konsti: pyydä apua. Kyllä kurkkijat kaikkoavat. Tiedän kokemuksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla ostaa uutta pyörää, koska pyöräliikkeessä pitää kokeilla niitä pyöriä enkä osaa pyöräillä millään muulla kuin omalla 20 vuotta vanhalla pyörälläni.. en osaa mennä pyörän selkään jos satula on liian korkealla, ja tästä onkin seurannut noloja tilanteita esimerkiksi ollessani tehtaalla töissä, jossa piti joskus pyöräillä ”osastolta” toiselle. Piti keksiä ihme tekosyitä joilla voi välttää pyöräilyn. Työkaverini varmaan luulivat etten osaa ollenkaan pyöräillä. (Tulipas paljon pyörä-sanan toistoa!)
Toinen nolo tilanne tulee, jos joudun nostamaan jotain painavaa (ei tarvitse edes olla oikeasti painava) muiden nähden. En saa maasta mitään ylös koska minulla on olemattomat käsivoimat, tokihan niitä voisi treenata mutta laiskana en ole jaksanut eikä vuosia sitten tullut kyynärpään murtuma ole vieläkään ihan täysin parantunut. Hävetti entistä enemmän, kun viimeksi työkaveri kirjoitti faceen: ”tuli huomattua että kaikilla ei edes 30 kg painoiset esineet maasta nouse!😱😱” ja viittasi sillä siis minuun, ihmettelevien hymiöiden kera...
Painavat asiat pitää nostaa jaloilla, ei käsillä. Meet siis kyykkyyn, tartut esineeseen ja nouset jaloilla puskemalla kyykystä ylös.
Missä työssä sitäpaitsi tarvitsee edes nostaa 30 kg ja yli ilman nostinta.
Miehillä taitaa turvaraja olla 25 kg ja naisille 20 kg.
Hoitotyössä ei tunneta turvarajoja!
Vierailija kirjoitti:
Olen bi nainen enkä uskalla avata deittisovelluksista naisten hakua, kun pelkään että joku jolle en ole tullut ulos kaapista kuulee, että olen siellä ja tuomitsee minut.
Eiköhän ole oma asiasi, koska ja kenelle kerrot asiasta.
Todella surullinen ketju. Monilla menee näköjään koko elämä hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Leka kirjoitti:
En osaa maksaa laskuja verkkopankissa, enkä muutakaan kautta. Mieheni on hoitanut kaikki pankkiasiat ja laskut 15 vuotta. Siis minun osani minun tunnuksilla tietysti minun tililtäni. Ennen paperilaskujen piippaus maksuautomaatilla oli mun tehtävä, tikitilleen kaikki ennen eräpäivää pois ja hyvä mieli. 15 v sitten jouduin pää alaspäin vuodelepoon riskiraskauteni takia. Luonnollisesti laskut jne siirtyivät mieheni hoidettaviksi. Syntyi keskospoika 1260 gr. Terve murkku nuorimies nyt, onneksi. Edelleen laskut hoitaa mieheni, jäänne siltä ajalta, kun itse en voinut/ saanut nousta jalkeille. Pelottaa. Mitä jos mieheni sairastuu vakavasti tai jotakin... Kuten jo sanoin, pelottaa.
Nyt opettelet. Tosissaan.
Miehesi pitäisi opettaa sinulle.
Käytän nykyään lähinnä OP:n kännykkäsovellusta pankkiasioiden hoitoon.
Se on kätevämpi kuin tavallinen, ja raha-asioista pysyy hyvin perillä.
En tiedä onko muilla pankeilla vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla käydä junassa vessassa, koska mulla ei oo hajuakaan miten sen oven saa lukkoon! Pari kolme kertaa olen käyny pällistelemässä mutta ei oo selvinny. Onneksi jaksan pidätellä suht hyvin.
Se lukkosysteemi taitaa olla sama kaikissa Suomen junissa. Sitä nuppia vaan väännetään. Vastapäivään. Jotkut ovat tosin jäykkiä ja se ovi pitää ensin ryskiä kunnolla kiinni, jotta lukitus onnistuu. En ole tekniikan ihmelapsi, mutta onneksi tuossa onnistun, koska pieni rakko.
Hei jes, sain vihdoinkin ohjeet tähän, kiitos! Yleensä mulle vaan sanotaan "kyllä sen lukkoon saa" kun kysyn miten se lukko toimii. Ehkä ensi junamatkalla käyn kokeilemassa, ei tarvi miettiä vessamahdollisuuksia ennen/jälkeen matkan niin paljon!
Vierailija kirjoitti:
Minä en tankkaa autoa. Ikinä. Ihan paniikissa niitten automaattien kanssa. Missä järjestyksessä korttia tms. Ja kun pitää olla sujuvaa ja ripeää. Ahdistaa ajatuskin. Olenko kerran yrittänyt miehen seisoessa vieressä ja se vasta noloa olikin.
Mene sellaiselle huoltikselle, esim. St1, joilla on henkilökuntaa neuvomassa.
Sain itsekin apua, tiepalvelun numeron, kun auto hyytyi parkkiruutuun.
Automaatti kyllä neuvoo syöttämään kortin, kunhan olet selvinnyt tankille asti, pysäyttänyt auton ja avannut korkin. Etukortti ensin ja sitten kaikki muut.
Äxässä asioinut monta kertaa, nyt taitaa olla ihan omat ennakkoluulot mukana sinulla. Äx on levykauppa ja siellä on valikoimissa kaikenlaista musiikkia eikä myyjää kiinnosta mitä ostat. Aina olen saanut ystävällistä palvelua eikä musiikkimakuani ole kommentoitu mitenkään. Liikkeessä levyt on aseteltu genreittäin ja onhan siellä paljon metallia ja rockia, ja myyjät usein ovat metallin ystäviä (tatuoinnit, bändipaidat) mutta kyllä sieltä saa ostaa ihan mitä haluaa.
Terveisin hevimies joka toisinaan ostaa myös pop ja iskelmälevyjä.