Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Minulla ei ole sos.tilanteiden pelkoa ja opiskelen sosiaalialaa. Silti en halua mennä samaan aikaan rappuun naapurin kanssa, en kaupassa kysy myyjältä että missä on mikäkin vaan mieluummin googletan tai kävelen kaikki hyllyt läpi, en mene kassalle jos jonossa ei ole muita asiakkaita, vihaan sitä kun koulussa on esittelykierroksia että kaikki kertovat nimensä ja taustansa jne... en pidä nimestäni enkä äänestäni joten ahdistun siitä hetkestä vähän.
Sama koskee esitelmien pitoa luokan edessä. Näin aikuisena se ei enää ole niin kamalaa kuin lapsena mutta mieluummin istun siellä koneen takana hiljaa näpytellen powerpointtia kun kaveri lukee. Jos pitää tehdä yksin, se on jonkin sortin maailmanloppu ja naama punaisena siellä yritän änkyttää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa aina sairaana käydä edes apteekissa tai ruokakaupassa, kun pelkään törmääväni johonkin työkaveriin, joka ehkä katsoo, että "siellä se vaan saikulla shoppailee".
En kehtaa hakea työpaikkaa, jossa vaaditaan hyvää englannin taitoa. Vaikka olen viime vuodet työskennellyt firmassa, jossa työkieli on englanti ja esim. ulkomaisen esimiehen kanssa keskustellaan sekä suullisesti että sähköpostilla englanniksi eikä koskaan ole tullut tilannetta, jossa englannin taito ei olisi riittänyt, silti koen huijaavani, jos hakisin työtä, jossa vaaditaan hyvä englannin taito, koska mielestäni minulla ei ole sellaista. Aina tulee tunne, että muut osaa paljon paremmin.
Kahvin keittäminen: En juo kahvia enkä ole asunut yhdessä kahvinjuojien kanssa, joten taitoa ei ole tarvinut koskaan opetella. En myöskään harrasta kahviaikaan kyläilyjä, joten jos minulle tulee vieraita, he tulevat aina illalla ja silloin tarjoan mieluiten viiniä tms.
Pyörällä ajaminen autotiellä, koska silloin pitäisi noudattaa samoja liikennesääntöjä kuin autoilijat. En ole ajanut ajokorttia, eli en osaa autoilijan liikennesääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja näitähän tulee lisää kun hanat aukeaa..
Englannin puhuminen on pelottanut lähes koko elämän, olen vältellyt sitä viimeiseen asti. Kiertänyt jopa elokuvien ja sarjojen nimien sanomista jos tiedän ne vain englanniksi, saattanut sanoa jopa omalle miehelle etten muista elokuvan nimeä jonka katsoin koska en halunnut puhua hänellekään huonoa englantiani. Ihan hullua!
Vasta lähemmäs nelikymppisenä tajusin että puhumista oppii vain puhumalla ja totesin että voin joko puhua pelostani huolimatta kauheaa rallienglantia tai voin jatkaa loppuelämäni samalla linjalla ja unohtaa haaveet kansainvälisestä työstä ja ulkomaille muutosta. Se auttoi ja olen nyt monta vuotta puhunut englantia joka tilanteessa tökeröstä lausumisesta huolimatta. Alkaa sujumaan koko ajan paremmin, vaikka tuskin minusta koskaan tulee täysin sujuvaa puhujaa. Mutta puhuminen tosiaan auttaa!
Jos muilla on samaa ongelmaa, niin auttaa kun aloittaa harjoittelun kotona. Luin tekstejä englanniksi ääneen koneen ääressä. Jos en tiennyt miten joku sana lausutaan, tarkistin sen netistä Cambridge Dictionarysta (googleta), jossa voi myös kuunnella miten sanat lausutaan. Jos en osannut lausua sanaa, toistelin sitä niin kauan että alkoi sujua edes ok, aina välillä kuunnellen ja perässä toistaen. Harjoittelusta tuli rohkeutta ja nykyään olen puhunut töissäkin englanniksi pidetyissä palavereissa.
Tässä on minua auttanut se, että tiedostan, että englantia puhutaan maailmassa monella tavalla ja monella aksentilla. Ei siinä ole mitään väärää! Louisianan englanti on ihan erilaista kuin Sydneyn englanti. Scotlannissa puhutaan englantia eri tavalla kuin Lontoossa. Jokaisessa paikassa on vielä oma murteensa. Otetaan siihen vielä ei-natiivit puhujat, joilla englantiin tulee aksentti omasta äidinkielestä ja/tai murteesta.
Maailmassa on niin, niin paljon erilaisia aksentteja englannille, luonnollisia tai omasta äidinkielestä tulevia! Rohkeasti vaan puhumaan omalla aksentilla - pääasia, että tulee ymmärretyksi. :) Ei ainakaan itselle tule mieleen ruveta kauhistelemaan saksalaiselle tai japanilaiselle ystävälle, että hirveetä tuo sun englanti, kun ei ole just samanlainen ääntämys kuin natiiveilla puhujilla.
Suomessa on ihme ajatus, että ääntämisen täytyy olla täydellistä. Johtuukohan se siitä, ettei täällä koulussa, ainakaan minun aikana, harjoiteltu puhumista oikeastaan yhtään. Ainoa kieli, jossa puhetta oli tosi paljon, oli ranska, mutta ranskan opettajalla oli muutenkin maanläheisempi lähestymistapa kieliin. Ei tankattu kielioppia ja sen sellaista, vaan puhuttiin, kirjoitettiin, kuunneltiin ja puhuttiin vielä lisää.
En uskaltaisi olla kassatyöntekijä. Pelkään, että sekoan laskuissa kun asiakas latoo tiskille kasan kolikoita. Enkä tiedä osaanko antaa oikean summan takaisin, kun pitää toimia niin kiireessä ja sosiaalisen paineen alla! Matikka ei ole vahvuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En TODELLAKAAN voi tilata mäkkäristä sellaisella tilauslaitteella.
Minua se auttoi. Katsoin youtubesta ohjeet ja käytän aina sitä. Enemmän mua se kassalla tilaaminen ahdistaa. Kaikki nimet enkuksi joita ei osaa lausua.
Tän taksiuudistuksen jälkeen pitäisi kuulemma neuvotella taksissa hinnasta aina etukäteen. Siihen loppui mun taksilla ajelut. En tiedä, miten hinnasta neuvotellaan. En osaa tinkiäkään ikinä missään. En osaa arvioida matkojen välimatkoja tai matkan hintaa. No eipä tuu käytyä hirveästi missään enää muutenkaan.
En osaa käyttää uutta HSL:n lipunmyyntilaitetta. Edellisen lipunmyyntilaitteen uudistuksen yhteydessä menin kerran bussiin ja kysyin kuljettajalta neuvoa, ja hän kieltäytyi neuvomasta. Onneksi eräs ystävällinen bussin matkustaja tuli auttamaan, mitä nappeja pitää painaa, että sain matkani maksettua. Se oli jotenkin tosi noloa.
En enää matkusta lähijunallakaan, kun en tiedä, mistä niitä lippuja oikein pystyy ostamaan. Kuulemma joillakin asemilla on lippuautomaatteja. Enkä edes tiedä, mikä on A-, B-, C- tai mikä lie jokeriseutualue.
Nyt ajan omalla autolla joka paikkaan eikä keskustassa tule edes käytyä sitäkään vähää kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoa anteeksi ja mä rakastan sua. Mä en tiedä mikä niissä on niin vaikeaa.
Lukea ääneen esim palaverissa tai esiintyminen yleisölle, heti paniikkikohtaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa puhua englantia. Paitsi yksin kotona. Jos mulle puhutaan englantia menen lukkoon ja päässä vaan suhisee etten kuitenkaan tajua enkä kuitenkaan osaa vastata oikein.
Minulla on myös auktoriteettikammo. Kun kohtaan jossain merkittävässä asemassa olevan ihmisen, en yhtäkkiä keksi mitään sanottavaa ja musta tulee joko tuppisuu tai alan puhua tosi typerästi ja teennäisesti.
Sen sijaan monet täällä luetellut sosiaaliset tilanteet ovat mulle tosi helppoja ja jotenkin tää ketju avasi ymmärtämään taas paremmin ihmismieltä ja hyväksymään itsensä ja muut. Esim. kahviot, subit, lounaspaikat ja huoltoasemat: oon ajatellut että siellä kuuluukin olla pihalla ja se on sen paikan tai henkilökunnan vika jos siellä ei selkeästi käy ilmi mitä siellä tehdään ja miten toimitaan. Mä kysyn isoon ääneen ohjeita tarvittaessa ja saatan sanoakin että eihän näistä tajua mitään : D
Tunnen itseni alastomaksi ilman pyöräilykypärää. Olen muutaman kerran elämässäni polkenut ilman kypärää ja olo on tuntunut rikolliselta. Tätä fiilistä voi varmaan verrata siihen, että istuisi auton kyydissä ilman turvavyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan miehillä mitään tämmöisiä kammoja, onko se pisuaarilla rennosti kipaisu niin helppoa kun elokuvissa näyttää? 😉
Muhaha! Vähän OT, mutta toisaalta aihe hyvä: pisuaarietiketistä on loputon määrä vitsejä ja meemejä. Asian ydin on se, että ehdottomasti pitää välttää seisomasta toisen miehen vieressä. Eli jos joku on jo pisuaarin oikealla laidalla, täytyy itse mennä vasemmalle laidalle seisomaan jne. Mahdollisimman suuri etäisyys! Jos on ihan täyttä, sitten toki pakko seistä vieressä. Katsekontaktia ja tuijotusta pitää välttää. Katse pitää olla synkkäilmeisesti kohdistettuna joko edessä olevaan seinään tai omaan vehkeeseen. Naapurin vehkeen näkemistä pitää välttää kuin ruttoa. Puhua ei saa, paitsi kapakassa pikkutunneilla, jolloin voi rennon vitsikkäästi todeta: "Se mikä menee sisään, tulee uloskin".
Ei ahdista pisuaarit minua, mutta ikinä se ei ole rento paikka.
Minulla on kaasuauto, mutta gasumilla on ihan mahdotonta yrittää tankata. Letku ei irtoa laitteesta, sitä ei saa kiinni autoon, eikä varsinkaan siitä pois. Tuntuu, ettei siinä ole pienintäkään logiikkaa. Odottelen siis nolona, että asemalla sattuisi olemaan/sinne sattuisi tulemaan joku, joka auttaisi. Yleensä tankkaankin kymmenien kilometrien päässä olevalla yksityisasemalla, siellä letkun kanssa sompailu on varsin yksinkertaista. Tai sitten ajan bensalla, tosi hienoa.
pks kirjoitti:
Tän taksiuudistuksen jälkeen pitäisi kuulemma neuvotella taksissa hinnasta aina etukäteen. Siihen loppui mun taksilla ajelut. En tiedä, miten hinnasta neuvotellaan. En osaa tinkiäkään ikinä missään. En osaa arvioida matkojen välimatkoja tai matkan hintaa. No eipä tuu käytyä hirveästi missään enää muutenkaan.
Ei ole mikään pakko neuvotella hinnoista, vaan aina voi sanoa että ajetaan mittarin mukaan.
Ja se on itse asiassa ihan pääsääntö. Valitset ison ja luotettavan yhtiön, niin hinnat on ihan tarkasti mittarin mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa mennä salille. Pelkään että teen liikkeitä väärin tai en osaa käyttää laitteita ollenkaan. Lisäksi pelkään tilannetta että ähkin jossain laitteessa ja ihmiset samalla jonottavat siihen laitteeseen ja odottavat että menisin pois.
Sama koskee kyllä oikeastaan kaikkia muitakin harrastuksia. Tuntuu typerältä aloittaa mitään nelikymppisenä, kun muut on jo harrastaneet vähintään 20 vuotta. Haluaisin kokeilla esim. joogaa, mutta ihmiset on niin sen näköisiä että asuvat puolet vuodesta jossain Intiassa ja puhuvat jotain joogakieltäkin. Miten sellaiseen menee mukaan?
Älä turhaan epäröi aloittaa joogaa! Siellä on kaikenmallisia ja kaiken tasoisia harrastajia. Jokainen keskittyy omaan itseensä harjoituksen ajan eikä huomaa, vaikka vieressä huohottaisi joku moolokki Mordorista. Aloitin itse joogan viime syksynä joten kokemus on aika tuore. Tsemppiä joogaan!
Vierailija kirjoitti:
Sanoa anteeksi ja mä rakastan sua. Mä en tiedä mikä niissä on niin vaikeaa.
Tai osanotot!!!
Vierailija kirjoitti:
En osaa puhua englantia. Paitsi yksin kotona. Jos mulle puhutaan englantia menen lukkoon ja päässä vaan suhisee etten kuitenkaan tajua enkä kuitenkaan osaa vastata oikein.
Minulla on myös auktoriteettikammo. Kun kohtaan jossain merkittävässä asemassa olevan ihmisen, en yhtäkkiä keksi mitään sanottavaa ja musta tulee joko tuppisuu tai alan puhua tosi typerästi ja teennäisesti.
Sen sijaan monet täällä luetellut sosiaaliset tilanteet ovat mulle tosi helppoja ja jotenkin tää ketju avasi ymmärtämään taas paremmin ihmismieltä ja hyväksymään itsensä ja muut. Esim. kahviot, subit, lounaspaikat ja huoltoasemat: oon ajatellut että siellä kuuluukin olla pihalla ja se on sen paikan tai henkilökunnan vika jos siellä ei selkeästi käy ilmi mitä siellä tehdään ja miten toimitaan. Mä kysyn isoon ääneen ohjeita tarvittaessa ja saatan sanoakin että eihän näistä tajua mitään : D
Auktoriteettikammo täälläkin. Hirvittää nähdä jossain joku vanha opettaja / pomo. Menen ihan paniikkiin.
Alue: Aihe vapaa
Jos normaali seksi onnistuu, niin onnistuu tämäkin. Sehän on vain suunnasta kiinni.