Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydä salilla, koska olen ylipainoinen. Tai käydä millään ryhmäliikunta tunnilla, tai käyttää niitä pururadan varrella olevia kuntoilulaitteita. Mieli tekisi, mutta ei voi :/
Olisi kiva juosta lenkillä, voi tehdä koska vaan ja ilmaista ja tehokasta.Nytkin kun menen tarkoituksella lenkille, niin kävelen kauppaan 6km päähän reppu mukana, normivatteet päällä, joustava farkut jne. Että muka pakollisella kauppareissulla.
Kerran erehdyin menemään liikuntavaatteill ja kuulokkeilla lenkille, niin eiköhän joku autosta naureskellut.
Kerran naureskeli. Entä sitten? Joku typerä ja ruma kännihörhö luulii olevansa fiksu.
Tietenkin menet minne haluat. :)
Ihan normityyppi oli. Ja varmasti moni muukin, en uskaltanut seurata ympäristöä. Yhden kerran ku satuin vilkaisemaan, niin heti ivailua. Sen jälkeen en ole uskaltanut mennä.
Se oli se yksi k-pää, joka ei tunne eikä seuraa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla lähestyä itseäni kiinnostavia naisia, vaikka olen nelikymppinen, ollut naimisissa unelmieni naisen kanssa ja saanut lapsia hänen kanssaan (hän jätti). Saan vähintään kuukausittain naisilta kommentteja komeudestani elävässä elämässä ja viikoittain kymmeniä tykkäyksiä Tinderissä. Häpeän rumuuttani.
Verbaliikastani ja huumoristani saan myös kiitosta. Ainut vaan, että jokaisen hyvän keskustelun jälkeen olen rättiväsynyt päiväkausia ja hyvin onnistunut huumorinajoitus saattaa hävettää viikkokausia.
Jotenkin olen silti päässyt tilanteisiin joissa olen saanut ilmaistua orastavan kiinnostukseni kasvotusten ja sovittua uudet treffitkin. Päivän/pari mietittyään naiselta toki on tullut suunnanmuutos jolle en keksi yhtään selitystä, kun mitään ei olla keretty keskustella siinä välissä. Korkeintaan: "oli mukava nähdä ja koska näemme uudelleen" tason juttuja. Ja näin on käynyt siis jo parikymmentä kertaa vuosien saatossa. Nannaa itsetunnolle...
Voin aloitteellisesti puhua täysin tuntemattomille ihmisille ja ryhmissä, mutta eniten kammoan jäämistä jonkun kanssa kahdestaan samaan tilaan, tämä johtuu todennäköisesti äidistäni ( joka on kuollut jo aikaa sitten) , koska hän oli muiden läsnäollessa minulle ystävällinen ja kiltti, mutta kun jäimme kahden, niin huuto ja läpsiminen alkoivat. Voin ihan rehellisesti sanoa että äitini inhosi minua ja sen hän muisti myös kertoa. Minulla on jo niin paljon ikää, että terapia taitaa olla kohdallani myöhäistä, sanon vaan että tämä on vaikeuttanut huomattavasti elämääni ja estänyt solmimasta ihmissuhteita.
Olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen ja kukaan ei todennäköisesti arvaisi tätä minusta, luulen että minua pidetään vain koppavana ja ylimielisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan matkustanut ulkomaille, ja todnäk en koskaan tule matkustamaankaan- en tiedä miten laivaterminaalissa tai lentokentällä pitää toimia ja ajatus tämänikäisestä matkaneitsyestä olemassa öönä aapisen reunalla ko tilanteissa—- nounou! Lisäksi luulen että saisin lentokoneessa paniikkikohtauksen. Voisikohan missään käydä harjoittelemassa koneessa oloa ilman matkustamista, olis se hirveää todeta ekalla lennolla koneen ollessa jo ilmassa että tähän en nyt kerrassaan kykene?!
Olen lukenut lentopelkokursseista, joissa pääsee lentosimulaattoriin. Olisiko Finnairilla kursseja?
Lähde jonkun paljon matkustaneen kanssa reissuun, niin hän neuvoo sinua kentällä. Olen reissanut paljon, mutta mokailen edelleen lentokentillä. Eihän sillä ole mitään väliä.
Lentämisestä ei ole muuta pelättävää kuin nousu. Itse lasken aina kahteensataan, siitä alkaen kun pyörät irtoavat maasta, ja kun turvavyövalo sammuu, laitan verhon kiinni.
Sitten seuraamaan kahvivaunun tuloa.
Helpottaa kun kuvittelee että on bussissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi soittaa puhelimella, mutta jos itse vastaan mulle tulevaan puheluun niin en jännitä...
Soitan kyllä puhelimella jos on pakko, mutta en pidä siitä yhtään. Tulee aina sellainen olo, että häiritsen linjan toisessa päässä olevaa. Tällainen tunne saattaa tulla, vaikka kyse olisi esimerkiksi ajanvaraukseen tarkoitetusta numerosta. Nytkin olen lykännyt kampaajalle soittamista, koska kampaamossa joudutaan keskeyttämään työt puhelimen soidessa, tai näin siis ainakin kuvittelen. :D
Kampaamossa vastaa se joka todella ehtii. Ilman asiakkaita ei ole kohta kampaamoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi törmätä (oikeasti tosi mukaviin) naapureihini taloyhtiön pihalla tai rappukäytävässä, tai muuallakaan. Joskus laskelmointi menee naurettavuuksiin: tuo koiranulkoiluttaja lähti nyt mutten tiedä mihin suuntaan, parempi odottaa että hän palaa ennen kuin lähden.
En uskalla käyttää bussia koska en tiedä yhtään miten yksittäinen paikallisbussimatka nykyään maksetaan.
En osaa enkä uskalla lähestyä naisia baareissa. Netin kautta onnistuu ihan hyvin. Tein sen johtopäätöksen, etten ole ulkonäöllisesti riittävä kun en ole koskaan saanut mitään huomiota naisilta.
Joukkupelit. Olen vihannut niitä alakoulusta lähtien ja en enää ikinä siihen lähde. Sama juttu salilla käymisen suhteen, tässä iässä miehenä pitäisi tietää salilla käymisestä perusteet ja tässä iässä on todella hävettävää lähteä pyytämään apua siihen.
Ikää 35 ja mies olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin näitä mielenkiinnolla ja huomasin, että mulla ei oo mitään sisäisiä esteitä tehdä mitään noista asioista, joista muut täällä on kirjoittanut. En tosin lukenut koko ketjua. Mutta onpa sittenkin! Mä en nuorena käynyt käytännössä koskaan baareissa. Nyt jos joskus käyn esim työporukalla, niin on iso kynnys ostaa alkoholia, koska en tiedä miten se tehdään 😆 En tiedä, onko tapana ostaessa sanoa vaan että siideriä tai vaikka kuivaa siideriä tai kuoharia vai kuuluisiko sanoa minkä merkkistä. Ja onko noloa pyytää jotain merkkiä, jota ei sitten olekaan tarjolla. Tiedän, kuulostaa ihan typerältä ja oon kaikin tavoin vapautunut ja iloinen luonne, mutta tuossa asiassa oon vaan jotenkin vieraalla maaperällä 😄 Missään muussa asiassa en jännitä nolaanko itseäni, enkä koskaan edes mieti sellaista. Mutta sivistäkää mua viisaammat!
Sinä sanot "Yksi siideri." Baarihenkilö kysyy mitä merkkiä tai minkä tyyppistä. Kuivaa, makeaa? Sinä kysyt, mitä voi suositella. Jos haluat makeaa siideriä, voit kysyä vaikka Happy Joeta. Usein baarissa on suppea valikoima, suositut on loppu ja hanasta saa Crowmooria.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sukeltaa veteen. Ikinä en ole edes uskaltanut yrittää hypätä korkealta, mutta en osaa myöskään laiturilta tai altaan reunalta sukeltaa sujuvasti, vaan kömpelösti lösähtäen. Tuntuu, että kaikki muut osaavat, lapsetkin, vaikka miten korkealta.
Mulla on tää sama! Ja asian tekee todella kummalliseksi se, että olen kohtalaisen hyvä uimari. Tykkään olla siellä vedessä ja uintitekniikkani on melko hyvä. Osaan päädyissä tehdä käännökset kohtuullisen sujuvasti, mutta ajatus altaan päädystä telineeltä veteen hyppäämisestä pää edellä... en pysty! Joskus olen kiivennyt 1 m ponnahduslaudalle ja yrittänyt hypätä jalat edellä, mutta käännyin pois, kun en vaan uskaltanut sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin näitä mielenkiinnolla ja huomasin, että mulla ei oo mitään sisäisiä esteitä tehdä mitään noista asioista, joista muut täällä on kirjoittanut. En tosin lukenut koko ketjua. Mutta onpa sittenkin! Mä en nuorena käynyt käytännössä koskaan baareissa. Nyt jos joskus käyn esim työporukalla, niin on iso kynnys ostaa alkoholia, koska en tiedä miten se tehdään 😆 En tiedä, onko tapana ostaessa sanoa vaan että siideriä tai vaikka kuivaa siideriä tai kuoharia vai kuuluisiko sanoa minkä merkkistä. Ja onko noloa pyytää jotain merkkiä, jota ei sitten olekaan tarjolla. Tiedän, kuulostaa ihan typerältä ja oon kaikin tavoin vapautunut ja iloinen luonne, mutta tuossa asiassa oon vaan jotenkin vieraalla maaperällä 😄 Missään muussa asiassa en jännitä nolaanko itseäni, enkä koskaan edes mieti sellaista. Mutta sivistäkää mua viisaammat!
Sinä sanot "Yksi siideri." Baarihenkilö kysyy mitä merkkiä tai minkä tyyppistä. Kuivaa, makeaa? Sinä kysyt, mitä voi suositella. Jos haluat makeaa siideriä, voit kysyä vaikka Happy Joeta. Usein baarissa on suppea valikoima, suositut on loppu ja hanasta saa Crowmooria.
Minä sanon "joku makea siideri kiitos". Siihen baarimikko: "Kelpaako merkki X?" Minä: "Joo." En tiedä mitään merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa enkä uskalla lähestyä naisia baareissa. Netin kautta onnistuu ihan hyvin. Tein sen johtopäätöksen, etten ole ulkonäöllisesti riittävä kun en ole koskaan saanut mitään huomiota naisilta.
Joukkupelit. Olen vihannut niitä alakoulusta lähtien ja en enää ikinä siihen lähde. Sama juttu salilla käymisen suhteen, tässä iässä miehenä pitäisi tietää salilla käymisestä perusteet ja tässä iässä on todella hävettävää lähteä pyytämään apua siihen.
Ikää 35 ja mies olen.
Jos menet umpimielisen näköisenä pitkin seinän vieriä, et saa huomiota miltään sukupuolelta.
Salilla otetaan avosylin vastaan jokainen ex-sohvaperuna, joka haluaa tehdä parannuksen.
Miehille on liikuntaseurojen taholta tarjolla omia jumppa- ja kuntoryhmiäkin. Niistä jaetaan esitteitä postin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla mennä lentokoneeseen enkä hissiin. Onneksi tämä ei pahemmin vaikeuta elämääni. Eli käytän aina rappusia ja matkustan junalla. :D
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi törmätä (oikeasti tosi mukaviin) naapureihini taloyhtiön pihalla tai rappukäytävässä, tai muuallakaan. Joskus laskelmointi menee naurettavuuksiin: tuo koiranulkoiluttaja lähti nyt mutten tiedä mihin suuntaan, parempi odottaa että hän palaa ennen kuin lähden.
En uskalla käyttää bussia koska en tiedä yhtään miten yksittäinen paikallisbussimatka nykyään maksetaan.
Samalla tavalla rahan kanssa kuin ennenkin, jos et ole ostanut korttia.
Kortin saa ainakin paikallisliikenteen toimistosta ja sen voi ladata netistä heidän nettisivuillaan. Siihen saa esim. kuukauden matkat. Maksu hoituu sivuilta ohjattuna nettipankin kautta.
Liikennetoimistoilla on myös tekstichat-palvelu, jossa on joku neuvomassa ilman että pitäisi jonottaa puhelimessa.
Nykyään saa jo kysyä ns.tyhmiä kysymyksiä, joista kukaan ei suutu tai naura, vaikka kysyisikin toistamiseen. Niihin vastaaminen on jonkun asiakaspalvelijan leipätyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikissa pohjalla on häpeä.
Niin suomalaista.
Usko tai älä, ruotsalaiset valittavat itsestään ihan samoja asioita.
Kukaan muu ei häpeä, kadehdi ja kieriskele synnintunnossa kuten he, väitetään siellä yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin näitä mielenkiinnolla ja huomasin, että mulla ei oo mitään sisäisiä esteitä tehdä mitään noista asioista, joista muut täällä on kirjoittanut. En tosin lukenut koko ketjua. Mutta onpa sittenkin! Mä en nuorena käynyt käytännössä koskaan baareissa. Nyt jos joskus käyn esim työporukalla, niin on iso kynnys ostaa alkoholia, koska en tiedä miten se tehdään 😆 En tiedä, onko tapana ostaessa sanoa vaan että siideriä tai vaikka kuivaa siideriä tai kuoharia vai kuuluisiko sanoa minkä merkkistä. Ja onko noloa pyytää jotain merkkiä, jota ei sitten olekaan tarjolla. Tiedän, kuulostaa ihan typerältä ja oon kaikin tavoin vapautunut ja iloinen luonne, mutta tuossa asiassa oon vaan jotenkin vieraalla maaperällä 😄 Missään muussa asiassa en jännitä nolaanko itseäni, enkä koskaan edes mieti sellaista. Mutta sivistäkää mua viisaammat!
Sinä sanot "Yksi siideri." Baarihenkilö kysyy mitä merkkiä tai minkä tyyppistä. Kuivaa, makeaa? Sinä kysyt, mitä voi suositella. Jos haluat makeaa siideriä, voit kysyä vaikka Happy Joeta. Usein baarissa on suppea valikoima, suositut on loppu ja hanasta saa Crowmooria.
Minä sanon "joku makea siideri kiitos". Siihen baarimikko: "Kelpaako merkki X?" Minä: "Joo." En tiedä mitään merkkejä.
Se muodikas Happy Joe on juurikin makeaa.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa enää lukea junassa/bussissa kovakantista kirjaa, koska muutaman kerran teiniporukka on osoitellut ja kikatellut. Kai kirjat "pitäisi" nykyään lukea älylaitteilta, mutta minä satun rakastamaan oikeita kirjoja.
Hölmöt kikattelijat. :/ Mulla on ihan aina, siis aina, mukana kirja työmatkoilla, treffeillä (jos joutuu odottelemaan, julkisissa matkoja varten jne), lekurissa... Aina 'oikeita' kirjaston kirjoja ja luen epäröimättä. Jos jotakuta naurattaa, oma häpeä. Koe ylemmyyttä, että osaat ja haluat lukea kunnon kirjoja etkä tarvitse joka asiaan älylaitteita! Lukemisiin! :)
Vierailija kirjoitti:
Puhua. En osaa tuottaa ymmärrettävää puhetta, ja väärinkäsityksiä syntyy koko ajan. Esimerkiksi sanajärjestykseni saattaa olla täysin väärä. Lisäksi saatan joskus intoutua mukaan keskusteluun, vaikka olen kuullut keskustelusta vain osan. Sitten päättelen aiheen väärin ja häpäisen itseni kun puhun ihan eri asiasta kuin muut...
Aika tyypillisiä neurologisia oireita. Adhd-duagnosoitu äitini toimii samoin.
Vierailija kirjoitti:
Miten tilataan pikaruokaravintolassa? Tuoko tarjoilija ruoat pöytään vai pitääkö ne hakea itse jostain? Saako juomat ym tarjoilijalta siitä tiskiltä?
Vuosia sitten tilasin mäkkäristä annoksen ja menin ulos pöytään odottamaan kun oli kaunis ilma. Ruoalla kesti ja kesti. Lopulta menin kysymään, minun olisi pitänyt älytä hakea se jostain. Ruoka odotti minua siellä kylmäksi jäähtyneenä. Hävetti.
Outoa. Yleensä tarjoilija kertoo, minkä tuo pöytään ja tuo sen myös.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla maksaa lähimaksulla. En edes tiedä pitääkö sitä (enää) jotenkin ohjelmoida päälle vai onko se pankkikortissa automaattisesti ja riittää vain että hipaisee kortilla sitä maksupäätteen kohtaa jo eka kertaa maksaessa. Nolottaa aina naputtaa tunnusluku pieniä ostoksia tehdessä ja usein ostan jotain muutakin, vaikken tarvitsisi, että ostosten summa olisi isompi ja voin näin perustella itselleni sen että on ok ostaa ilman lähimaksua.
Se kortti vain laitetaan siihen maksuautomaatin kylkeen kuvakkeen kohdalle. Kone piippaa kun maksu on suoritettu. Meidän S-kaupassa on hidas pääte, joka ei toimi ennen kuin loppusumma näkyy ruudulla ja sen saaminen kestää. Samanlaisia on varmaan muissakin kaupoissa.
On hyvä harjoitella vaikka Tallinnan reissulla, jossa on opas jo bussissa.