Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Pelkään englannin puhumista porukassa. Pelkään myös puikoilla syömistä julkisilla paikoilla vaikka osaan puikoilla syödä. Niimpä olen kertonut olevani kala-allerginen joten saan vältettyä sushibuffat, johon työkaverini säännöllisesti suuntaavat lounaalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näppärä auton kanssa, olen tottunut ajamaan isoilla henkilöautoilla, pakettiautollakin. Ahtaat paikat, peruutukset, parkkeeraukset jopa kärryn kanssa sujuu, mutta en osaa tankata! Tai en edes uskalla mennä kokeilemaan... Mies on tankannut mun auton kohta 20 v, eikä se edes tiedä mun tankkauskammosta. Olen vain aina onnistunut muiluttamaan tankkauksen sille. Miettikää nyt, kuinka säälittävää. 🙈
Olin tulossa kirjoittamaan samaa😄En osaa tankata autoa.
Yllättävän yleinen ongelma. Vink: autokoulu vois ottaa ohjelmaan tämän.
Mulle ainakin opetettiin autokoulussa tankkaaminen. Eikö muka nykyään enää? 😮
En ole kuullut autokoulusta, jossa opetettaisiin. Ensimmäinen oma tankkauskeikka meni vähän niin ja näin, ja olin sentään melkein 30 v aikuinen. Nyt on vielä automaattejakin joka lähtöön, ABC:n mallit on jostain itäblokista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhua englantia, tiedän osaavani kohtalaisesti ja voin puhua jos vastapuolikin puhuu. Mutta jos pitää esim. opiskellessa puhua englantia suomalaisten opiskelukaverien kuunnellessa menen lähes paniikkiin.
Jostain syystä englannin puhuminen on minulle vaikeaa, vaikka osaan englantia aika hyvinkin. Siis tajuan englanninkielistä tekstiä ja osaan kirjoittaakin englanniksi ja englanninkielisiä elokuvia voin katsoa ilman tekstityksiä, mutta sitten kun sitä englantia pitäisi puhua jonkun kanssa, niin alkaa se kangertelu. Tiedän päässäni että mitä ja miten pitäisi sanoa ja osaan lausuakin englantia, mutta suustani voi tulla sellaista "rallienglantia". :D
Hei, rallienglanti on ok! Kaikkihan sitä käyttävät. Se on tasa-arvoista!
Olen aivan paska lukemaan karttoja. Maantiekartta ehkä vielä jotenkuten... mutta joku maasto, vaelluskartta:(( ei vaa tajua. On kurja ettei kaikilla reiteillä ole riittäviä opasteita, sitte on tämmöinen kartanlukutaidoton helisemässä. Miksen osaa? :( jotenkin en vaa tajua enkä osaa sijoittaa itseäni mihinkään pisteeseen ns oikeinpäin... sitte menee hermot!
Lasten kanssa kaupassa käydessä en kehtaa ostaa yhtäkään tölkkiä alkoholia. Heti leimaavat muka alkoholistiksi ja huonoksi äidiksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua soittaa millekään ammattilaiselle, vaikka tarvitsisin hänen apuaan, koska pelkään että en ymmärrä mistä hän puhuu, ja että hän kusettaa minua, tai ettei hän osaakaan oikeasti asiaa josta hänelle soitan, vaan hän neuvoo väärin, ja sitten autoni räjähtää, taloni palaa, tulee vesivahinko tms todella ikävää ja kallista.
Tästä syystä etsin itse aina kaiken tiedon mitä kykenen, ja soitan vasta sitten kun olen edes vähän kartalla siitä missä vika voisi olla. Näitä asioita kysyn myös nettipalstoilla, mutta yleensä saan ensin 10 vastausta jossa käsketään soittaa ammattilaiselle, ja että minun ei kannata itse mennä sorkkimaan. Onneksi aina joku myös on niin ihana että osaa jopa vastata tai antaa jotain vinkkiä mistä voin ITSE löytää tietoa. Sen ammattilaisen, jolle olen soittamassa, neuvo ei käy, koska pelkään hänen pelaavan omaan pussiinsi, ja mahdollisesti uusituttavan minulla kaiken, vaikka ongelma poistuisi parinkympin osalla.
Tutkiva, ja korjaava firma pitää myös olla aina erikseen, ja tarkistan aina ensin ettei näillä kahdela firmalla ole kytköksiä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään englannin puhumista porukassa. Pelkään myös puikoilla syömistä julkisilla paikoilla vaikka osaan puikoilla syödä. Niimpä olen kertonut olevani kala-allerginen joten saan vältettyä sushibuffat, johon työkaverini säännöllisesti suuntaavat lounaalla
En osaa käyttää puikkoja, joten syöt sushit veitsellä ja haarukalla. En suostu tunkemaan isoa sushimöykkyä suuhuni, joten paloittelen lohi-riisisushit.
Ehdotan, että koet äkillisen ihmeparanemisen "kala-allergiasstasi", menet työkaverien kanssa syömään ja syöt puikoilla, koska on myös minun kaltaisiani juntteja, jotka joutuvat pilkkomaan sushit. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään englannin puhumista porukassa. Pelkään myös puikoilla syömistä julkisilla paikoilla vaikka osaan puikoilla syödä. Niimpä olen kertonut olevani kala-allerginen joten saan vältettyä sushibuffat, johon työkaverini säännöllisesti suuntaavat lounaalla
En osaa käyttää puikkoja, joten syöt sushit veitsellä ja haarukalla. En suostu tunkemaan isoa sushimöykkyä suuhuni, joten paloittelen lohi-riisisushit.
Ehdotan, että koet äkillisen ihmeparanemisen "kala-allergiasstasi", menet työkaverien kanssa syömään ja syöt puikoilla, koska on myös minun kaltaisiani juntteja, jotka joutuvat pilkkomaan sushit. :)
oikaisu tekstiini: SYÖN
Vierailija kirjoitti:
En halua soittaa millekään ammattilaiselle, vaikka tarvitsisin hänen apuaan, koska pelkään että en ymmärrä mistä hän puhuu, ja että hän kusettaa minua, tai ettei hän osaakaan oikeasti asiaa josta hänelle soitan, vaan hän neuvoo väärin, ja sitten autoni räjähtää, taloni palaa, tulee vesivahinko tms todella ikävää ja kallista.
Tästä syystä etsin itse aina kaiken tiedon mitä kykenen, ja soitan vasta sitten kun olen edes vähän kartalla siitä missä vika voisi olla. Näitä asioita kysyn myös nettipalstoilla, mutta yleensä saan ensin 10 vastausta jossa käsketään soittaa ammattilaiselle, ja että minun ei kannata itse mennä sorkkimaan. Onneksi aina joku myös on niin ihana että osaa jopa vastata tai antaa jotain vinkkiä mistä voin ITSE löytää tietoa. Sen ammattilaisen, jolle olen soittamassa, neuvo ei käy, koska pelkään hänen pelaavan omaan pussiinsi, ja mahdollisesti uusituttavan minulla kaiken, vaikka ongelma poistuisi parinkympin osalla.
Tutkiva, ja korjaava firma pitää myös olla aina erikseen, ja tarkistan aina ensin ettei näillä kahdela firmalla ole kytköksiä keskenään.
Jatkan vielä sen verran, että tästä ominaisuudestani johtuen, tiedän ihan saataman paljon kaikesta, joten kun jollain tutulla on joku ongelma, niin hän soittaa minulle.
T:37v nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla pyytää vieraita yökylään, koska en osaa laittaa ruokaa.
Moni kokkaa mielellään, joten laita vieraiden kanssa ruokaa tai menkää ulos syömään johonkin (edulliseen) paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhua englantia, tiedän osaavani kohtalaisesti ja voin puhua jos vastapuolikin puhuu. Mutta jos pitää esim. opiskellessa puhua englantia suomalaisten opiskelukaverien kuunnellessa menen lähes paniikkiin.
Jostain syystä englannin puhuminen on minulle vaikeaa, vaikka osaan englantia aika hyvinkin. Siis tajuan englanninkielistä tekstiä ja osaan kirjoittaakin englanniksi ja englanninkielisiä elokuvia voin katsoa ilman tekstityksiä, mutta sitten kun sitä englantia pitäisi puhua jonkun kanssa, niin alkaa se kangertelu. Tiedän päässäni että mitä ja miten pitäisi sanoa ja osaan lausuakin englantia, mutta suustani voi tulla sellaista "rallienglantia". :D
Hei, rallienglanti on ok! Kaikkihan sitä käyttävät. Se on tasa-arvoista!
Mua ahdistaa puhua englantia työasioissa ja puhelimessa. Ulkomaan lomilla pystyn höpöttämään ummet ja lammet.
Arastelu on järjetöntä kyllä, koska osaan englantia sujuvasti. Olen yrittänyt parantaa vaivaani käymällä kansalaisopiston englannin keskustelukerhossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi soittaa puhelimella, mutta jos itse vastaan mulle tulevaan puheluun niin en jännitä...
Soitan kyllä puhelimella jos on pakko, mutta en pidä siitä yhtään. Tulee aina sellainen olo, että häiritsen linjan toisessa päässä olevaa. Tällainen tunne saattaa tulla, vaikka kyse olisi esimerkiksi ajanvaraukseen tarkoitetusta numerosta. Nytkin olen lykännyt kampaajalle soittamista, koska kampaamossa joudutaan keskeyttämään työt puhelimen soidessa, tai näin siis ainakin kuvittelen. :D
Lueskelin näitä mielenkiinnolla ja huomasin, että mulla ei oo mitään sisäisiä esteitä tehdä mitään noista asioista, joista muut täällä on kirjoittanut. En tosin lukenut koko ketjua. Mutta onpa sittenkin! Mä en nuorena käynyt käytännössä koskaan baareissa. Nyt jos joskus käyn esim työporukalla, niin on iso kynnys ostaa alkoholia, koska en tiedä miten se tehdään 😆 En tiedä, onko tapana ostaessa sanoa vaan että siideriä tai vaikka kuivaa siideriä tai kuoharia vai kuuluisiko sanoa minkä merkkistä. Ja onko noloa pyytää jotain merkkiä, jota ei sitten olekaan tarjolla. Tiedän, kuulostaa ihan typerältä ja oon kaikin tavoin vapautunut ja iloinen luonne, mutta tuossa asiassa oon vaan jotenkin vieraalla maaperällä 😄 Missään muussa asiassa en jännitä nolaanko itseäni, enkä koskaan edes mieti sellaista. Mutta sivistäkää mua viisaammat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen enkä suostu menemään ilman miestä autokauppaan tai autohuoltoon/korjaamolle. Mieluiten lähetän miehen sinne ilman minua. Ahdistun noissa aivan mykäksi patsaaksi. En osaa auton osien nimiä enkä osaa kuvailla tai arvata, mikä vika autossa voisi olla. En tunne automerkkejä tai -malleja. Valitsen auton värin ja rekkarin perusteella...
En myöskään halua mennä yksin tilaisuuksiin, esim. elokuviin tai konsertteihin tai markkinoille, vaikka muuten haluaisin kovasti mennä. Kammoan ajatusta, että seison yksin jossain ilman puhekumppania ja muut katsovat naureskellen. En osaa vapaamuotoisissa tilaisuuksissa tunkea mihinkään porukkaan ja alkaa jutella niitä näitä. Siispä nökötän yksin kotona ja vain haaveilen kaikista hauskoista jutuista, joihin voisi mennä.
Käydä salilla, koska olen ylipainoinen. Tai käydä millään ryhmäliikunta tunnilla, tai käyttää niitä pururadan varrella olevia kuntoilulaitteita. Mieli tekisi, mutta ei voi :/
Olisi kiva juosta lenkillä, voi tehdä koska vaan ja ilmaista ja tehokasta.
Nytkin kun menen tarkoituksella lenkille, niin kävelen kauppaan 6km päähän reppu mukana, normivatteet päällä, joustava farkut jne. Että muka pakollisella kauppareissulla.
Kerran erehdyin menemään liikuntavaatteill ja kuulokkeilla lenkille, niin eiköhän joku autosta naureskellut.
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin näitä mielenkiinnolla ja huomasin, että mulla ei oo mitään sisäisiä esteitä tehdä mitään noista asioista, joista muut täällä on kirjoittanut. En tosin lukenut koko ketjua. Mutta onpa sittenkin! Mä en nuorena käynyt käytännössä koskaan baareissa. Nyt jos joskus käyn esim työporukalla, niin on iso kynnys ostaa alkoholia, koska en tiedä miten se tehdään 😆 En tiedä, onko tapana ostaessa sanoa vaan että siideriä tai vaikka kuivaa siideriä tai kuoharia vai kuuluisiko sanoa minkä merkkistä. Ja onko noloa pyytää jotain merkkiä, jota ei sitten olekaan tarjolla. Tiedän, kuulostaa ihan typerältä ja oon kaikin tavoin vapautunut ja iloinen luonne, mutta tuossa asiassa oon vaan jotenkin vieraalla maaperällä 😄 Missään muussa asiassa en jännitä nolaanko itseäni, enkä koskaan edes mieti sellaista. Mutta sivistäkää mua viisaammat!
Tietenkin saat pyytää sellaista juomaa, jota haluat. Jos heillä ei ole tuotetta, he ehdottavat jotain muuta.
Käyn hyvin harvoin baareissa, koska en käytä alkoholia. Kun tilaan, niin kerron, mitä haluan. Kukaan ei ole katsonut minua kieroon, kun tilaan Pepsi Maxia. :)
Vierailija kirjoitti:
Käydä salilla, koska olen ylipainoinen. Tai käydä millään ryhmäliikunta tunnilla, tai käyttää niitä pururadan varrella olevia kuntoilulaitteita. Mieli tekisi, mutta ei voi :/
Olisi kiva juosta lenkillä, voi tehdä koska vaan ja ilmaista ja tehokasta.Nytkin kun menen tarkoituksella lenkille, niin kävelen kauppaan 6km päähän reppu mukana, normivatteet päällä, joustava farkut jne. Että muka pakollisella kauppareissulla.
Kerran erehdyin menemään liikuntavaatteill ja kuulokkeilla lenkille, niin eiköhän joku autosta naureskellut.
Kerran naureskeli. Entä sitten? Joku typerä ja ruma kännihörhö luulii olevansa fiksu.
Tietenkin menet minne haluat. :)
En ole koskaan matkustanut ulkomaille, ja todnäk en koskaan tule matkustamaankaan- en tiedä miten laivaterminaalissa tai lentokentällä pitää toimia ja ajatus tämänikäisestä matkaneitsyestä olemassa öönä aapisen reunalla ko tilanteissa—- nounou! Lisäksi luulen että saisin lentokoneessa paniikkikohtauksen. Voisikohan missään käydä harjoittelemassa koneessa oloa ilman matkustamista, olis se hirveää todeta ekalla lennolla koneen ollessa jo ilmassa että tähän en nyt kerrassaan kykene?!
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan matkustanut ulkomaille, ja todnäk en koskaan tule matkustamaankaan- en tiedä miten laivaterminaalissa tai lentokentällä pitää toimia ja ajatus tämänikäisestä matkaneitsyestä olemassa öönä aapisen reunalla ko tilanteissa—- nounou! Lisäksi luulen että saisin lentokoneessa paniikkikohtauksen. Voisikohan missään käydä harjoittelemassa koneessa oloa ilman matkustamista, olis se hirveää todeta ekalla lennolla koneen ollessa jo ilmassa että tähän en nyt kerrassaan kykene?!
Olen lukenut lentopelkokursseista, joissa pääsee lentosimulaattoriin. Olisiko Finnairilla kursseja?
Lähde jonkun paljon matkustaneen kanssa reissuun, niin hän neuvoo sinua kentällä. Olen reissanut paljon, mutta mokailen edelleen lentokentillä. Eihän sillä ole mitään väliä.
kaupassa käyminen on ahdistavaa koska kaikki tuijottaa. Vaatekaupoissa ja kirpputoreilla ihmiset taas tulevat painostavasti katsomaan samaa vaatetta niin pitää kiirehtiä pois.
Kaikki julkiset paikat ovat myös välttelyn kohteita. Roskien vieminen kamalaa koska naapuri voi tulla rapussa vastaan (todennäköisyys onneksi pieni kun viimeksi tapahtui pari kuukautta sitten). Mattoja on kiusallista tampata. Sateenvarjon käyttö noloa jos muillakaan ei ole. Tietysti myös puhelinsoittoja välttelen. Netissäkään en pysty kirjoittamalla keskustelemaan jonkun kanssa, tuntuu kiusalliselta.